Helsingissä lasten määrän ennakointi ja ennustaminen on ollut aina vaikeampaa kuin useimmissa muissa kunnissa. Helsingissä muuttoliikkeellä on ollut suurempi vaikutus väestökehitykseen kuin luonnollisella väestönkasvulla. Luonnollinen väestönkasvu on tyypillisesti ollut vakaampaa ja ennakoitavampaa kuin muuttoliike, joka erityisesti Helsingissä vaihtelee huomattavasti. Helsingin muuttoihin vaikuttaa paitsi seudun talouden ja työllisyyden kehitykseen perustuva työmarkkinaperäinen vetovoima, myös pääosin asuntomarkkinaperäinen seudullinen muuttoliike sekä vielä ulkomainen muuttoliike, joka on osittain ennakoimatonta ainakin pitemmällä aikavälillä.
Varhaiskasvatusikäisten lasten määrä on vaihdellut Helsingissä viime vuosikymmeninä paljon. 1990-luvun lamavuosina perheet jäivät Helsinkiin sen sijaan, että olisivat hakeutunut asumaan väljemmin seudun ulompiin osiin, ja lasten määrä kasvoi valtavasti, jopa 1 500:lla vuodessa. Laman jälkeen syntyvien määrä kuitenkin aleni ja 2000-luvulle tultaessa muutto naapurikuntiin alkoi jälleen yleistyä ns. Nurmijärvi-ilmiön aikana, ja siten lasten määrä alkoi vähentyä. Uusi kasvu käynnistyi kuitenkin taas 2007, syntyvyys alkoi jälleen kasvaa ja lapsiperheiden poismuutto väheni. Ulkomailta tullut kasvava muutto lisäsi myös lasten määrää. Tätä kasvua kesti 10 vuotta, ja sen lakattua 0–6-vuotiaiden määrä on taas vähentynyt kolmena viime vuotena.
Artikkelissa arvioidaan, mikä merkitys syntyvyyden alenemisella ja muuttoliikkeellä on ollut viime vuosien kehitykseen, ja kuinka nykyinen lisääntynyt rakentaminen osaltaan vähentää vanhojen kaupunginosien lasten määrää.
Lasten määrän kehitys vanhoissa ja uusissa asunnoissa alueittain
Kuten edellä todetaan, pienten lasten määrä alkoi kasvaa nopeasti vuonna 2007 Helsingissä. Kymmenessä vuodessa 0–6-vuotiaiden määrä kasvoi 9 200 lapsella eli neljänneksellä, 36 800:sta 46 000 lapseen. Vuoden 2017 huipun jälkeen lasten määrä kääntyi laskuun, ja vuoden 2020 syyskuun loppuun mennessä lasten määrä on vähentynyt huipusta yli tuhannella.
Helsingissä rakennettiin vuosina 2007–2017 noin 42 000 asuntoa, ja näissä uusissa asunnoissa asui 8 000 lasta vuoden 2017 lopussa. Näin ollen lasten määrän lisäys kaupungissa ei kohdistu kokonaan uuteen asuntokantaan, vaan olemassa olevissakin asunnoissa lasten määrä kasvoi tuona ajanjaksona yli 1 000 lapsella. Ero on huomattava verrattuna edelliseen 10-vuotisjaksoon, sillä vuosina 1996–2006 lasten määrä väheni 14 000:lla vanhassa asuntokannassa.
Lasten määrä kehittyi vuosina 2007–2017 hyvin eri tavoin vanhoilla asuntoalueilla kantakaupungissa ja sen lähialueilla verrattuna kauempana keskustasta oleviin esikaupunkeihin.
Kantakaupunki sekä sitä ympäröivät vanhimmat kerrostalovaltaiset alueet Lauttasaari, Munkkiniemi, Haaga, Maunula, Oulunkylä, Kulosaari, Länsi-Herttoniemi ja Roihuvuori muodostavat alueen, jossa asuu nyt yhteensä 19 400 lasta, lähes puolet Helsingin lapsista. Näillä alueilla lasten määrä alkoi kasvaa selvästi vuoden 2007 jälkeen paitsi hiljattain rakennetuissa asunnoissa myös jo olemassa olevissa asunnoissa. Sen sijaan niillä alueilla, jotka sijaitsivat kauempana, sekä kerrostalo- että pientaloalueilla, lasten määrä pysyi samana tai väheni kyseisenä ajanjaksona vanhassa asuntokannassa.
Kantakaupungissa ja sen lähialueilla 0–6-vuotiaiden määrä kasvoi 6 300 lapsella vuosina 2007–2017. Tästä kasvusta suurempi osa, 3 300 hengen kasvu tuli vanhaan asuntokantaan ja 3 000 hengen kasvu vuosina 2007–2017 rakennettuihin asuntoihin.
Sen sijaan muualla Helsingissä 0–6-vuotiaiden määrä kasvoi 2007–2017 vain 2 700 lapsella. Vaikka uusiin asuntoihin tuli muualla Helsingissä 4 800 lasta, vanhoissa asunnoissa lasten määrä väheni tänä aikana 2 100:lla.
Oheisissa kuvioissa lasten määrä on jaettu vuosina 2002–2020 valmistuneissa ja aikaisemmin valmistuneissa rakennuksissa asuviin.
Lasten määrä toisin sanoen kasvoi 2000-luvun puolivälin jälkeen etenkin kantakaupungissa ja sen lähialueilla. Tätä ilmiötä on selitetty kantakaupunkimaisen asumisen renessanssilla ja kantakaupungin hyvällä palvelutasolla, mihin kuuluu myös mahdollisuus autottomuuteen (Mustonen & Lindblom 2016). Toisaalta kantakaupunkimaisen asumisen suosio osuu myös vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeiseen pitkään taantumajaksoon, jossa perheiden mahdollisuudet parantaa asumistasoaan heikkenivät työllisyysongelmien takia (mm. Niska 2017). Vertailukohtaa voi hakea 1990-luvun laman ajalta. Silloinkin kantakaupungin lapsiperheiden määrä kasvoi nopeasti, kun vallitsevissa epävarmoissa oloissa perheet eivät päässeet muuttamaan isompiin asuntoihin, joihin lapsiperheillä on usein varaa vain kantakaupunkia edullisemmilla esikaupunkialueilla.
Lasten määrä on kuitenkin alkanut vähentyä vuoden 2017 jälkeen lähes kaikilla Helsingin alueilla, joilla ei ole merkittävää uudisrakentamista – nyt myös perinteisillä kantakaupungin alueilla.
Lasten määrien kehitys osa-alueittain
Oheiset kartat (kuviot 2 ja 3) kuvaavat 0–6-vuotiaiden määrän muutosta kahtena lähes yhtä pitkänä, neljän vuoden ajanjaksona Helsingin osa-alueilla eli muutos vuosina 2013–2016 ja 2017–2020 . Kartoissa on erotettu tärkeimmät asuntotuotantoprojektialueet omaksi luokakseen. Myös useille muille alueille on rakennettu jonkin verran uusia asuntoja, mutta suurin osa lapsista on kuitenkin asunut jo ennen tarkastelujakson alkua valmistuneissa asunnoissa.
Vuosina 2013–2016 lasten määrä kasvoi valtaosassa Helsingin osa-alueista ja etenkin kantakaupungissa sekä Länsi- ja Pohjois-Helsingissä. Lasten määrä väheni merkittävämmin vain Koillis- ja Itä-Helsingin esikaupunkialueilla.
Ajanjaksolla 2017–30.9.2020 lähes kaikilla vanhoilla alueilla lasten määrä on vähentynyt ja kasvu on keskittynyt suurille projektialueille. Myös aikaisemmin nopeasti kasvaneella kantakaupunkialueella lasten määrä on vähentynyt, erityisesti eteläisillä alueilla. Kantakaupungissa ainoastaan Katajanokalla, Taka-Töölössä ja Alppilassa lasten määrä edelleen kasvoi, osittain myös uusien asuntojen rakentamisen takia.
Seuraavissa luvuissa arvioidaan, kuinka suuri merkitys tähän kehitykseen on syntyvyyden kehityksellä ja muutoilla Helsingin rajan yli sekä lisääntyneellä rakentamisella projektialueille.
Syntyvyyden kehitys 2010-luvulla
Syntyneiden määrä oli Helsingissä huipussaan jo vuonna 2015, jolloin syntyi 7 016 lasta (Kuvio 4). Vuonna 2019 syntyi jo lähes 700 lasta vähemmän, vaikka 20–44-vuotiaiden naisten määrä kasvoi tänä aikana viisi prosenttia.
Syntyvyyttä kuvaava kokonaishedelmällisyysluku kasvoi hitaasti vuoteen 2010 saakka, mutta on pienentynyt sen jälkeen erityisesti vuosikymmenen jälkipuolella (Kuvio 5). Vuonna 2015 kokonaishedelmällisyysluku oli Helsingissä 1,32 mutta vain 1,11 vuonna 2019. (Helsingin kaupunki 2020a).
Mikäli hedelmällisyys olisi Helsingissä pysynyt esim. vuoden 2013 tasolla vuosikymmenen loppuun saakka, lapsia olisi syntynyt 3 800 toteutunutta enemmän vuosina 2014–2019. Varhaiskasvatusikäisiä 1–6-vuotiaita olisi siten Helsingissä nyt 2 600 nykyistä enemmän vuoden 2019 lopussa, mikäli muuttojen määrä olisi pysynyt samana.
Ero olisi suurin kantakaupungissa ja sen lähialueilla: varhaiskasvatusikäisiä olisi näiden alueiden vuoden 2013 hedelmällisyydellä 1 400 (11 %) nykyistä enemmän (Kuvio 6). Muilla vanhoilla esikaupunkialueilla ero on 1 000 (5 %) ja uusilla alueilla vajaa 200 (3 %).
Koska hedelmällisyys alkoi alentua 2010-luvulla Helsingissä myöhemmin kuin useimmissa muissa Helsingin seudun 14 kunnasta, tämä aleneminen on vähentänyt Helsingissä syntyvien lasten määrää suhteellisesti vähemmän kuin valtaosassa muita seudun kuntia. Seudulla syntyi vuosina 2011–2019 yhteensä 141 750 lasta. Jos hedelmällisyys olisi pysynyt samalla tasolla kuin 2010, lapsia olisi syntynyt 20 400 eli 14 % enemmän. Helsingissä ero olisi 11 %, muulla pääkaupunkiseudulla 16 % ja kehysalueella 17 %.
Muuttoliikkeen merkitys
Lasten muuttotappio – eli se, paljonko lapsia Helsingistä muuttaa pois verrattuna Helsinkiin muuttavien lasten määrään – on ollut suurimman osan 2010-luvusta poikkeuksellisen vähäistä. Vuonna 2017 Helsinki sai pienistä lapsista jopa muuttovoittoa. Vuonna 2019 kirjattiin jälleen muuttotappiota 400 lapsen verran. Siten ei olla vielä lähelläkään 2000-luvun alun Nurmijärvi-ilmiön aikaisia määriä, jolloin Helsinki menetti muuttotappiona jopa 1 500 lasta vuodessa (Kuvio 7).
Mikäli lasten muuttotappion osuus olisi Helsingissä pysynyt samalla tasolla kuin 2013, varhaiskasvatusikäisten lasten määrä olisi 1 500 lasta eli 3 % toteutunutta suurempi vuoden 2019 lopussa.
Lasten muuttoliikkeen lisäksi jonkin verran vaikutusta on myös sillä, kuinka lasten vanhempien ikäluokkiin kuuluvien henkilöiden muuttojen määrät vaihtelevat. Käytössä ei ole aineistoa perheiden muutoista, mutta 25–39-vuotiaiden määrän muutoksella on vaikutusta syntyvien lasten määrään. Tähän ikäluokkaan kuuluvien naisten määrä on kasvanut varsin tasaisesti jo yli 10 vuotta, ja kasvusta yli puolet on tullut uusille asuntoalueille. Siten lasten määrän vähenemiseen ei lasten vanhempien ikäluokan koon muutoksella ole ainakaan lasten määrää vähentävää vaikutusta koko Helsingin tasolla.
Uusille asuinalueille muuttaa lähialueiden lapsia
Vanhoilla alueilla asuvien lasten määrää vähentää aina myös se, että niiltä muutetaan kaupungin uusille asuntoalueille. Jenni Väliniemi-Laurson ja Faris Alsuhail tutkivat vuonna 2016 Helsingin uusille asuntoalueille muuttaneita ja havaitsivat, että Helsingissä noin puolet uusien alueiden tulomuutoista oli lähtöisin viiden kilometrin etäisyydeltä eli käytännössä viereisistä kaupunginosista. Uusille alueille muuttaneista suurin osa kuuluu 30–39-vuotiaiden ikäryhmään ja tässä ikäryhmässä voidaan katsoa olevan perhettä perustavia ja työelämään siirtyneitä, joiden varallisuus mahdollistaa uudelle asuinalueelle siirtymisen. (Väliniemi-Laurson & Alsuhail 2016).
Myös uusimmat tilastoaineistot muuttaneista tuottavat saman tuloksen, sillä Kalasataman ja Jätkäsaaren vuosina 2012–2019 rakennettuihin asuntoihin muuttaneista 0–6-vuotiaista muutti 35–40 % samasta suurpiiristä, puolet kantakaupungista yhteensä ja neljäsosa Helsingin esikaupungeista. Siten vain neljäsosa lapsista muutti näille kantakaupungin isoille projektialueille kaupungin ulkopuolelta. Voidaankin karkeasti arvioida, että kantakaupungin vanhoilla alueilla on nyt 500 lasta vähemmän kuin neljä vuotta sitten pelkästään siksi, että he asuvat Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa.
Vastaavaa kehitystä on tapahtunut myös kaupungin muilla vanhoilla alueilla: esimerkiksi Alppikylän, Kuninkaantammen ja Viikinmäen alueille yli puolet Helsingistä muuttaneista lapsista on muuttanut lähialueilta.
Koska viime vuosina on valmistunut suhteessa väestöpohjaan enemmän asuntoja kantakaupunkiin kuin muualle Helsinkiin, näyttää siltä, että kantakaupungissa on muuttanut suurempi osuus vanhojen alueiden lapsista lähialueiden uusille asuntoalueille.
Lasten määrän ja palvelutarpeen ennakointi syntyvyyden ja muuttoliikkeen muutosten valossa
Helsingin lasten määrän ennustamisessa voitiin pitkään luottaa siihen, että syntyvyys on varsin vakaata ja muutokset ovat hitaita. 2010-luvulla syntyvyyden aleneminen on ollut kuitenkin niin huomattavaa, että sen merkitys lasten määrien kehitykselle on nyt ollut poikkeuksellisesti muuttoliikettä suurempaa. Mikäli syntyvyys ja muuttoliike olisivat säilyneet 2010-luvun alkuvuosien tasolla koko vuosikymmenen, 0–6-vuotiaita lapsia olisi jopa 5 000 enemmän kuin nyt, ja kaksi kolmasosaa tästä erosta selittyisi syntyvyydellä.
Syntyvyyden ja muuttoliikkeen ennakointia vaikeuttaa juuri nyt epävarmuus siitä, millä tavoin koronavirusepidemia tulee vaikuttamaan pitemmällä aikavälillä Helsingin kehitykseen. Kuitenkin jo tästä epävarmuudesta huolimatta erilaiset syntyvyysoletukset eri ennusteissa muodostavat nyt aikaisempaa selvästi suuremman vaihteluvälin sille, kuinka paljon esimerkiksi varhaiskasvatusikäisiä tulee olemaan lähitulevaisuudessa.
Helsingin kaupunginkansliassa viime vuonna laaditussa ennusteessa 0–6-vuotiaiden määrä oli 2 000 lasta eli 5 % suurempi vuonna 2025 kuin tämän vuoden ennusteen perusvaihtoehdossa. Helsingin ennustemenetelmässä syntyvyysoletuksena on käytetty pääsääntöisesti kolmen edellisen vuoden hedelmällisyyslukujen keskiarvoa. Koska muuttoliikeoletuksissa ei ollut suurta eroa, jo yhden vuoden siirtymä nykyisen syntyvyyskehityksen aikana vaikuttaa merkittävästi lasten määrän ennusteeseen. (Helsingin kaupunki 2020b). Toisen ääripään muodostaa Tilastokeskuksessa vuonna 2019 laadittu ennuste, jossa taas käytettiin oletuksena vuoden 2019 ennakoitua syntyvyyttä. Tämä ennuste on lähes 3 000 lasta Helsingin tämänvuotista perusennustetta matalampi vuonna 2025 (Tilastokeskus 2019). Helsingissä tänä vuonna laaditun nopean ja hitaan kasvun ennusteet ovat sen sijaan lähempänä perusvaihtoehtoa. Nopeamman väestönkasvun vaihtoehdossa lapsia on reilut 300 enemmän, ja matalampaan syntyvyysoletukseen perustuva hitaan kasvun ennuste tuottaisi 1 000 lasta perusennustetta vähemmän vuonna 2025.
Varhaiskasvatuksen suunnittelussa joudutaan huomioimaan lasten määrän lisäksi se, että eri aikoina päiväkotihoitoon osallistuu erilainen osuus lapsista. Viimeisen kolmen vuoden aikana Helsinkiin on tullut kunnallisia päiväkotitiloja merkittävästi lisää, kunnallisen päiväkotihoidon käyttö on lisääntynyt ja vastaavasti kotihoidon tuen käyttö on vähentynyt merkittävästi. Kevääseen 2020 saakka jatkunut hyvä taloustilanne on todennäköisesti tehostanut tätä kehitystä. Mikäli kunnallisissa päiväkodeissa olisi tänä syksynä sama osuus lapsista kuin kaksi vuotta sitten, päiväkodeissa olisi 1 600 lasta vähemmän. (Helsingin kaupunki 2020c)
Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, kuinka nopeasti pienten lasten määrä voi muuttua Helsingissä ja kuinka nopeasti tämä heijastuu palvelutarpeeseen. Näiden muutosten ennustaminen on aina helpompaa vakaissa oloissa, mutta ennakoimattomia, suuriakin muutoksia syntyy väistämättä. Siksi tulisi palvelujen suunnittelussa huomioida tämä kehittämällä ja kokeilemalla erilaisia palvelumuotoja, joissa voidaan reagoida tarpeisiin joustavasti ja nopeasti.
Pekka Vuori toimii järjestelmäpäällikkönä Helsingin kaupunginkansliassa.
Lähdeluettelo:
Helsingin kaupunki (2020a). Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2019/2020 ja väestönmuutokset vuonna 2019. Kaupunkitutkimus ja -tilastot.
Helsingin kaupunki (2020b). Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2019–2060 – Ennuste alueittain 2019–2035. Kaupunkitutkimus ja -tilastot.
Helsingin kaupunki (2020c). Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala, Varhaiskasvatus ja esiopetus, Harju Carola, Tilasto lasten osallistumisesta varhaiskasvatukseen hoitomuodoittain syyskuussa 2018–2020. Julkaisematon tilasto 26.10.2020.
Helsingin rakennus- ja väestörekisteri, Helsingin kaupunki
Helsingin seudun aluesarjat -tilastotietokanta. www.aluesarjat.fi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Aineisto: Tilastokeskus.
Mustonen, Pekka & Taru Lindblom (2016). Kantakaupungissa asuu tyytyväisiä lapsiperheitä. Kvartti 1/2016.
Niska Ari (2017). Lasten määrän kasvu keskittyy nyt kantakaupunkiin. 0–15-vuotiaiden väestömäärä ja -osuus Helsingissä 1962–2017. Kvartti 3/2017.
Tilastokeskus (2019). Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestöennuste [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5137. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.11.2020]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vaenn/index.html(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Väliniemi-Laurson, Jenni & Faris Alsuhail (2016). Uuteen kotiin läheltä. Paikallisuus asunnonvaihdoissa Helsingin uusilla asuinalueilla. Tutkimuskatsauksia 2016:10. Helsingin kaupungin tietokeskus.