Yhä suurempi osa Helsingin väkiluvun kasvusta johtuu muun kuin suomen-, saamen- ja ruotsinkielisten väestömäärän kasvusta, ja kuluvan vuosikymmenen aikana vieraskielisten osuus Helsingin väestönkasvusta onkin ollut keskimäärin 64 prosenttia. (Mäki & Vuori 2016.) Pääsääntöisesti tämä johtuu muuttoliikkeestä, mutta pieneltä osin myös vieraskielisten kantaväestöä korkeammasta hedelmällisyydestä.
Vieraskielisten hedelmällisyys on suurempaa kuin kotimaisia kieliä puhuvien. Vuosien 2000–2014 aikana kokonaishedelmällisyysluku oli Helsingissä keskimäärin 1,33 lasta koko väestön osalta. Suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvilla luku oli 1,27 ja vieraskielisillä 1,79 lasta. Vieraskielisten ryhmän sisällä on kuitenkin suuria eroja hedelmällisyydessä kieliryhmän mukaan. Esimerkiksi venäjää, Baltian ja Länsi-Euroopan kieliä puhuvien hedelmällisyys on lähes yhtä pientä tai jopa pienempää kuin suomea, saamea ja ruotsia äidinkielenään puhuvien helsinkiläisten, mutta Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan sekä muun Afrikan kieliä puhuvilla hedelmällisyys on suurempaa. (Mäki 2015.)
Vieraskielisten hedelmällisyys on pienentynyt tasaisesti vuosien 2000 ja 2014 välillä vajaasta kahdesta lapsesta 1,7 lapseen eli noin 14 prosenttia (emt., 6). Siitä ei kuitenkaan ole tietoa, miten tämä hedelmällisyyden pienentynyt taso näkyy perheiden keskikoossa tai erilaisten perhetyyppien osuuksien muutoksessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan näitä asioita Helsingin somalinkielisten osalta. Edellä mainittu tutkimus on osoittanut, että Saharan eteläpuoleisen Afrikan kieliä puhuvien hedelmällisyys on pienentynyt paljon 2000-luvun aikana, ja somalinkieliset kattavat 75 prosenttia tästä ryhmästä. Kuten edellä todettiin, somalinkieliset ovat myös venäjän- ja vironkielisten jälkeen suurin vieraskielisten ryhmä Helsingissä.
Aineisto ja menetelmät
Aineiston analyyseissä käytettiin Tilastokeskuksen väestörakenne-, väestönmuutos- ja perheaineistoja sekä Facta-kuntarekisterin tietoja. Hedelmällisyyttä pystytään tarkastelemaan äidinkielen mukaan vuodesta 2000 eteenpäin, perheiden äidinkieli on mahdollista määritellä vuodesta 2004 lähtien ja yksinasuvista on äidinkielen mukaista tietoa viimeisiltä viideltä vuodelta.
Hedelmällisyyden indikaattorina käytetään kokonaishedelmällisyyslukua, joka on laskettu 13–55 -vuotiaiden naisten yksivuotisikäryhmittäisistä hedelmällisyysluvuista. Kokonaishedelmällisyysluku kuvaa, montako lasta naiset keskimäärin saisivat elinaikanaan, jos tietyn vuoden ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut eivät muuttuisi. Koska se lasketaan ikäryhmittäisistä luvuista, ei mahdollinen ikäjakauman ero hedelmällisen iän sisällä kieliryhmien välillä vaikuta siihen.
Tässä artikkelissa katsotaan perhejakaumaa ja perheen keskikokoa lapsiperheiden osalta. Lapsiperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on ainakin yksi alle 18-vuotias lapsen asemassa oleva henkilö. Siinä voi lisäksi olla yli 18-vuotiaita lapsen asemassa olevia. Perheen äidinkieli määriteltiin niin, että jos ainakin toinen vanhemmista (ja yksihuoltajaperheissä ainoa vanhempi) puhuu äidinkielenään suomea, saamea tai ruotsia, kuuluu perhe kantaväestön kieliä puhuviin. Somalinkielisiksi perheiksi määriteltiin ne perheet, joissa vanhemmista ainakin toinen puhuu äidinkielenään somalia, mutta kumpikaan ei puhu äidinkielenään suomea, saamea tai ruotsia.
Koko väestön osalta perhetyyppien vertailu kieliryhmien välillä on hankalaa sen takia, että kieliryhmien ikärakenteet eroavat paljon. Elinajanodotteen kasvun myötä väestö ehtii elää pitkään lapsettomana avio- tai avoparina senkin jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet pois, ja yksinasuvissa on huomattavan paljon iäkkäitä – etenkin naisia. Osin siitä syystä, että somalinkielisten ikäjakauma painottuu nuorempiin ikäryhmiin, näiden perhetyyppien osuus väestöstä jää vähäiseksi. Esimerkiksi lapsettomia avio- ja avopareja oli vuonna 2015 noin 30 prosenttia kantaväestön kieliä puhuvista, mutta vain 3 prosenttia somalinkielisistä. Yksinasuvia puolestaan on kantaväestön kieliä puhuvista niin ikään lähes 30 prosenttia. Somalinkielisillä yksinasuminen on huomattavasti harvinaisempaa (9 prosenttia vuonna 2015), mutta osuus on kasvanut viidessä vuodessa noin kymmenen prosenttia. Koska ikärakenteen erot ovat niin suuret kieliryhmien välillä, tässä artikkelissa tarkastellaankin lapsiperheitä ja lapsiperheväestöä.
Tulokset
Somalinkielisten hedelmällisyys pienentynyt selvästi
Somalinkielisten hedelmällisyys on pienentynyt koko 2000-luvun (Kuvio 1). Kun kolmen vuoden ajanjaksolla 2000–2002 kokonaishedelmällisyysluku oli 4,9 lasta, oli luku pienentynyt 3,6 lapseen ajanjaksolle 2013–2015 tultaessa. Hedelmällisyys on siis pienentynyt noin 27 prosenttia viidentoista vuoden aikana, mutta aivan viimeisimpinä vuosina pieneneminen näyttäisi taittuneen. Saman ajanjakson aikana suomen- ja saamenkielisten sekä ruotsinkielisten hedelmällisyys ei ole muuttunut juuri lainkaan, vaan kokonaishedelmällisyysluku on pysynyt 1,2–1,4 lapsen tietämillä.
Somalinkielisiä yksinhuoltajaperheitä entistä enemmän
Kuviossa 2 näytetään lapsiperheiden osuudet perhetyypin mukaan. Kantaväestön kieliä puhuvien lapsiperheistä suurin osa (55 prosenttia) on avioparin ja lasten perheitä. Lapsiperheistä neljännes on yksinhuoltajaperheitä ja vajaa viidennes avoparin ja lasten perheitä. Somalinkielisillä avioparin ja lasten perheitä ja yksihuoltajaperheitä on yhtä paljon: 47 prosenttia molempia. Loput – eli vain pieni osuus – ovat avoparin ja lasten perheitä. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä on somalinkielisillä kasvanut reilun kymmenen vuoden aikana noin 40 prosentista 47 prosenttiin.
Hieman eri kuva saadaan, jos katsotaan lapsiperheväestöä ja sen jakautumista perhetyyppeihin (Kuvio 3). Sekä kantaväestön kieliä että somalinkieltä puhuvista suurin osa (noin 60 prosenttia) asui avioparin ja lasten muodostamissa perheissä. Lopuista suomea, saamea ja ruotsia puhuvista asui yhtäläinen osuus yksinhuoltaja ja lapsia - sekä avopari ja lapsia -perheissä, viidennes lapsiperheväestöstä siis kummassakin. Somalinkielisillä sen sijaan yksinhuoltajaperheissä asui reilu kolmannes lapsiperheväestöstä, mutta avopari ja lapsia -perheissä vain viisi prosenttia.
Somalinkielisillä isojen lapsiperheiden osuus pienentynyt huomattavasti
Kantaväestön kieliä puhuvien perheiden keskikoko on muuttunut hyvin vähän reilun kymmenen vuoden aikana, ja kaikkien lapsiperheiden keskikoko on 3,5 henkilöä (Kuvio 4). Somalinkielisten lapsiperheiden keskikoko sen sijaan on pienentynyt reilun kymmenen vuoden aikana 5,6 henkilöstä 5 henkilöön eli lähes 10 prosenttia.
Perheitä voidaan tarkastella myös lasten määrän mukaan. Vuonna 2015 lapsiperheen keskimääräinen lapsiluku oli 1,7 lasta kantaväestön kieliä puhuvilla ja 3,5 lasta somalinkielisillä. Taulukossa 2 on tarkemmin lapsiperheiden osuudet lasten määrän ja äidinkielen mukaan vuonna 2004 ja 2015. Vuonna 2015 puolessa niistä lapsiperheistä, joissa puhutaan kantaväestön kieliä, oli korkeintaan yksi lapsi ja vain reilussa 11 prosentissa oli kolme lasta tai enemmän. Saman vuonna somalinkielisistä lapsiperheistä noin 46 prosentissa oli yksi tai kaksi lasta, mutta toisaalta vähintään viisi lasta oli joka viidennessä perheessä. Erityisesti suurten lapsiperheiden osuus on pienentynyt huomattavasti reilun kymmenen vuoden aikana.
Lopuksi
Kantaväestön kieliä puhuvien helsinkiläisten hedelmälisyys ja perhekoko ovat pysyneet lähes muuttumattomina 2000-luvulla. Somalinkielisillä sen sijaan sekä hedelmällisyys että perhekoko ovat pienentyneet – hedelmällisyys jopa reilun neljänneksen. Maahanmuuttajien hedelmällisyys yleensä lähenee kantaväestön hedelmällisyyttä ajan mittaan. Onkin oletettavaa, että myös somalinkielisten hedelmällisyys tulee edelleen pienenemään aivan viime vuosien pienestä laskun hidastumisesta huolimatta. Hedelmällisyyden nopeaa pienenemistä selittääkin todennäköisesti se, että toisen polven maahanmuuttajien lapsiluku on selvästi pienempi kuin ensimmäisen polven, mutta tällä hetkellä tätä ei voida käytössä olevista väestönmuutosaineistoista tarkistaa.
Kokonaishedelmällisyysluku-mittarista on hyvä muistaa se, että esitetyt luvut lasketaan pääsääntöisesti aina periodikohtaisina lukuina, eli ne kuvaavat tietyn vuoden tai ajanjakson hedelmällisyyttä vaikka ne esitetäänkin naisen saamien lasten keskimääräisenä lukuna. Vaihtoehto periodikohtaisille luvuille on kohorttikohtainen kokonaishedelmällisyysluku, jolla tarkoitetaan tiettynä vuonna syntyneille naisille todellisuudessa syntyneiden lasten keskimääräistä lukumäärää. Tämä luku voidaan tietenkin laskea ainoastaan niille naisille, jotka ovat jo eläneet hedelmällisen ikänsä loppuun saakka, mistä syystä periodiluku on huomattavasti yleisemmin käytössä. Erityisesti Suomessa on maahanmuuttajia ollut vasta niin vähän aikaa, että kohorttilukuja ei vielä voida laskea.
Lukujen eroon liittyy kuitenkin tärkeä havainto monesta maasta. Esimerkiksi Ruotsissa on huomattu, että ulkomailla syntyneiden ja Ruotsissa syntyneiden kohorttikohtainen kokonaishedelmällisyysluku eroaa yllättävän vähän: esimerkiksi vuonna 1970 syntyneillä naisilla luku oli ulkomailla syntyneiden ryhmässä 2,02 lasta ja Ruotsissa syntyneillä 1,92. Mielikuva suuremmasta erosta ryhmien välillä nouseekin periodihedelmällisyysluvun tarkastelusta: vastaavasti vuonna 2013 periodikohtainen kokonaishedelmällisyysluku oli ulkomailla syntyneillä naisilla 2,18 ja Ruotsissa syntyneillä 1,85. Asiaa on käsitelty tarkemmin tietokeskuksen Työpapereita-sarjan artikkelissa (Mäki 2015). Ruotsin väestöennusteissa Afrikan alueelta tulleiden maahanmuuttajien hedelmällisyys onkin arvioitu alhaisemmaksi kuin Helsingin ja Helsingin seudun vastaavassa.
Somalinkielisten lapsiperheiden keskikoko vuonna 2015 oli 1,5 henkilöä suurempi kuin kotimaan kielisten lapsiperheiden, ja keskimääräinen lapsiluku oli somalinkielisillä 1,8 lasta suurempi kuin kantaväestön kieliä puhuvilla. Lähes puolessa somalinkielisistä lapsiperheistä oli vain yksi tai kaksi lasta, mutta toisaalta joka viidennessä lapsiperheessä oli vähintään 5 lasta. Kotimaan kielisillä suuret lapsiperheet olivat huomattavasti harvinaisempia, ja vain joka kymmenennessä lapsiperheessä oli kolme lasta tai enemmän. Kuten hedelmällisyys, myös somalinkielisten lapsiperheiden keskikoko on pienentynyt 2000-luvulla, ja erityisesti suurten lapsiperheiden osuus on pienentynyt huomattavasti.
Somalinkielisillä yksinhuoltajaperheiden iso osuus sekä määrän ja osuuden kasvu sen sijaan herättävät huomiota. Reilu kolmannes lapsiperheväestöstä asuu yksinhuoltajaperheessä ja lapsiperheistä yksinhuoltajaperheitä on 47 prosenttia. Osin kyse voi olla erilaisesta perhekäsityksestä ja määrittelyyn liittyvistä asioista. Yksinhuoltajaperheissä voi todellisuudessa olla isovanhempia tai muita sukulaisia huolehtimassa perheestä. Perherekisterissä perheen kuitenkin muodostavat kaksi nuorinta sukupolvea ja tällainen laajentumaperhe tuleekin luokitelluksi yksinhuoltajaperheeksi.
Lähes kaikki somalinkieliset yksinhuoltajaperheet ovat äidin ja lasten muodostamia perheitä. Osassa tapauksia perheen isä asuu ulkomailla tai on kuollut. Osa yksinhuoltajaperheistä voi todellisuudessa olla moniavioisia perheitä, ja mahdollinen toinen tai kolmas vaimo lapsineen muodostaa yksinhuoltajaperheen. Somalinkielisten moniavioisuudesta ei kuitenkaan ilmeisesti ole tutkimustietoa (Mubarak ym. 2015, 155), mutta vaikka ilmiö ei suinkaan ole tuntematon Suomen muslimien keskuudessa, se ei vaikuta nauttivan suurta kannatusta (Kouros 2008, 195).
Ilmeisesti myös avioerot ovat somalinkielisillä melko yleisiä, mutta aiheesta on vähän tietoa. Norjalaisen tutkijan Engebrigtsenin (2007) mukaan Somaliasta Eurooppaan muuttaneiden korkean avioeronneisuuden takana voi yhtenä tekijänä olla vaikeudet sovittaa perinteisiä perherooleja uuteen elämäntilanteeseen. Somalimiesten korkea työttömyys ja toisaalta somalinaisten työssäkäynti voi uhata miesten perinteistä asemaa perheen elättäjänä. Lisäksi sosiaaliturva voi osaltaan edesauttaa naisten mahdollisuutta taloudelliseen itsenäisyyteen ja sitä kautta auttaa pääsemään pois epätyydyttäväksi koetusta liitosta. Suurimmalle osalle somaleja avioero kuitenkaan tuskin on voimaannuttava kokemus, ja kaiken kaikkiaan somalien kotoutumista tulisikin edesauttaa. Koulutus ja työllistyminen ovat tämän prosessin kannalta keskeisiä.
Somalinkieliset ovat Helsingin vieraskielisistä kolmanneksi suurin ryhmä. Hedelmällisyys ja perhekoko ovat alkaneet lähentyä kantaväestön tilannetta. Siitä huolimatta somalinkielisten perheiden monimuotoisuutta – erityisesti yksinhuoltajaperheiden suuren osuuden taustaa ja syitä – tulisi tutkia tarkemmin. Myös kansainvälistä tutkimusta somalinkielisten perherakenteesta on vähän, vaikka samat kieliryhmää kuvaavat ilmiöt on nähtävissä myös muissa maissa (vrt. Engebrigtsen 2007).
VTT Netta Mäki toimii tutkijana Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.
Kirjallisuus:
Engebrigtsen AI: Kinship, Gender and Adaptation Processes in Exile: The Case of Tamil and Somali Families in Norway. Journal of Ethnic and Migration Studies 2007;33(5):727–746.
Kouros K: Islamilaisen perhelainsäädännön ja Suomen lain suhteesta. Teoksessa Martikainen T, Sakaranaho T & Juntunen M (toim): Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Helsinki: SKS, 182–199.
Mubarak YM, Nilsson E & Saxén N: Suomen somalit. Helsinki: Into.
Mäki N: VieraskielistenhedelmällisyysHelsingissäjaHelsinginseudulla.Helsinginkaupungin tietokeskus:Työpapereita2015:5
Mäki N & Vuori P (2016): Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2015/2016 ja väestönmuutokset vuonna 2015. Helsinginkaupungin tietokeskus:Tilastoja2016:23.