Koska nyky-Suomi on varsin yhtenäisen kulttuurin maa, suhtauduin tehtävänantoon hieman epäillen. Tiedämme myös, että pääkaupunkiseudulla keskimäärin joka viides asukas muuttaa vuosittain, joten väestöryhmät sekoittuvat varsin tehokkaasti.
Pääkaupunkiseudun kunnat kuitenkin hankkivat vuosittain Tilastokeskuksesta yhteistilauksena aineiston, jossa on tilastoalueittain muun muassa väestön syntymämaakunta. Aineistosta oli näin ollen helppo tuottaa taulukoita lehden käyttöön.
Pohjalaisiksi määrittelin Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa syntyneet. Savoa täydensin Etelä- ja Pohjois-Savon lisäksi Pohjois-Karjalan maakunnalla. Vertailussa käytin yli 18-vuotiaita, koska pienet lapset muuttavat perheittensä mukana.
Heti alkuun on todettava, että tein tämän ”analyysin” muutamassa tunnissa ajatuksella data-kartalle-miltä-näyttää. Karttaesityksessä on etuna se, että pienetkin eroavaisuudet saadaan näkyviin, ja mikäli väestöryhmien sijoittumisessa on alueellista säännönmukaisuutta, se paljastuu helposti.
Savokarjalaisia asuu etenkin pääradan varrella
Mahdollisia hypoteeseja sijoittumisperusteille on myös helppo esittää, jos alueiden muista ominaisuuksista tiedetään jo ennestään. Toisaalta taas aineiston jakauma voi olla erittäin tasainen, ja karttaohjelmalla ”väkisin” aikaansaadulla erottelulla voidaan myös liioitella alueiden välisiä eroja.
Savokarjalaisten osalta jakauma vaihteli Helsingin Kaivopuiston 3,6 prosentin ja Viikinrannan (ja Vantaan Leppäkorven) 13,5 prosentin välillä. Pohjalaisten matalin osuus oli Östersundomin Puroniityssä 2,4 % ja Vantaan Petikossa 3,2 %, kun suurimmat osuudet olivat Helsingin Marttilassa ja Santahaminassa 12,4 %.
Oheisessa kuvioparissa pääkaupunkiseudun tilastoalueet on järjestetty a) Savo-Karjalassa syntyneiden ja b) Pohjanmaalla syntyneiden kasvavan osuuden mukaan. Kuvioista nähdään, että savokarjalaiset jakautuvat hieman pohjalaisia jyrkemmin eri alueille, ja havaittavissa on myös maakuntaryhmien toisistaan poikkeavaa sijoittumista.
Kuvio 1 a, b. Savo-Karjalassa ja Pohjanmaalla syntyneiden yli 18-vuotiaiden osuus alueen väestöstä pääkaupunkiseudulla tilastoalueittain 1.1.2014
Kartalle viety aineisto paljastaa, että savokarjalaistaustainen väestö sijoittuu vahvimmin Vantaalle, etenkin pääradan varren alueille, mutta myös länsipuolen lähiöihin ja Hakunilaan.
Helsingille on tyypillistä, että nuoret muualta Suomesta muuttajat sijoittuvat kantakaupungin pieniin vuokra-asuntoihin, etenkin Kallion seudulle. Tämä näkyy myös savokarjalaisten sijoittumisessa, mutta suurimmat osuudet ovat lähiöissä, kun taas kalliimmilla keskustan, Länsi-Helsingin ja itärannikon asuntoalueilla osuudet ovat matalimpia.
Espoossa on varsin vähän alueita, joissa savokarjalaisten osuus on reilusti keskimääräistä korkeampi, ja silmiinpistävää on se, että rannikkoalueilla heitä on varsin vähän.
Vaikka pohjalaisten osuus vaihtelee alueilla savokarjalaisia vähemmän, alueellinen sijoittuminen on selvästi Itä-Helsinkiä ja Itä-Vantaata ”hylkivää”. Vastaavasti ei ole kuitenkaan havaittavissa selvää keskittymäaluetta.
Savokarjalaisista poiketen pohjalaisten osuus on kuitenkin Helsingin kantakaupungissa, Länsi-Helsingissä ja Espoon kalliimmilla alueilla korkeampi.
Kuvio 2. Savo-Karjalassa syntyneet yli 18-vuotiaat pääkaupunkiseudun tilastoalueilla 1.1.2014
Kuvio 3. Pohjanmaalla syntyneet yli 18-vuotiaat pääkaupunkiseudun tilastoalueilla 1.1.2014
Samasta väestöaineistosta voidaan hakea myös selityshypoteeseja näille ilmiöille.
Ensimmäisenä tekijänä sijoittumiselle saattaa vaikuttaa pääkaupunkiseudulle muuton ajankohta, mikä ilmenee näiden maakuntaryhmien väestön ikärakenteessa (Kuvio 4). Savokarjalaissyntyisistä selvästi suurin osa kuuluu vuosina 1945–1950 syntyneisiin ns. suuriin ikäluokkiin, ja siitä voidaan päätellä heidän muuttaneen tänne 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa, jolloin pääkaupunkiseutu kasvoi voimakkaasti Vantaalla ja Helsingin itä- ja koillisosien lähiöissä.
Pohjalaisten ikärakenne on tasaisempi, eli muutto on jatkunut yhtä suurena myöhemminkin. Nyt heistä suurimmat ikäluokat ovat 25–35-vuotiaita, joita on siis suurempi osuus kuin suuria ikäluokkia.
Todennäköisesti vielä 1960- ja 1970-luvulla pääkaupunkiseudulle tuli paljon väestöä maaseudulta kasvavan kaupunkiseudun kaikille työpaikkasektoreille, esimerkiksi rakennusalalle. Nykyisin maakunnista muutetaan enemmän oppilaitoksiin ja korkeampaa koulutusta vaativiin töihin.
Kuvio 4. Väestön ikärakenne syntymäpaikan mukaan 1.1.2014, vain suomen- ja ruotsinkieliset
Toiseksi koulutustasolla on selvä vaikutus tulotasoon ja sitä kautta asuntoalueen valintaan. Koska nuoremmat ikäluokat ovat pääsääntöisesti paremmin koulutettuja kuin vanhemmat, myöhemmin seudulle muuttaneilla pohjalaisilla on siten useammin korkea-asteen koulutus.
Ikäryhmittäinkin verrattuna pohjalaisten koulutustaso on savokarjalaisia korkeampi, etenkin yli 50-vuotiaiden ikäluokissa. Savokarjalaisten enemmistö taas on ikääntyneempiä ja vähemmän koulutettuja, joten silloin valitaan useammin edullinen asuntoalue seudulta.
Kuviosta 5 havaitaan myös, että pääkaupunkiseudulla syntyneillä yli 60-vuotiailla koulutustaso on hieman muualta muuttaneiden – erityisesti savokarjalaisten – koulutustasoa korkeampi, kun taas nuoremmissa ikäluokissa maakunnista muuttaneet eroavat selvästi syntyperäisiä koulutetumpina.
Kuvio 5. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäluokasta syntymäpaikan mukaan 1.1.2014, vain suomen- ja ruotsinkieliset
Pääkaupunkiseudulla asuvista 25–55-vuotiasta kyseisissä maakunnissa syntyneillä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli 60 prosenttia, kun lähtömaakunnissa korkeakoulutettujen osuus oli vain 37 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että pääkaupunkiseudun korkeakouluihin tulevista suuri osa jää tänne, ja seutu myös vetänee muusta Suomesta koulutettua väestöä.
Summa summarum
Sekä ikärakenne että koulutustaso todennäköisesti vaikuttavat siihen, että pohjalaistaustaisia sijoittuu useammin varakkaampien suosimille omistusasuntovaltaisille alueille kuin savokarjalaisia.
Sijoittumiseen vaikuttaa myös, että Helsingin kantakaupungissa ja Länsi-Helsingissä on valtavasti pieniä ja siten halpoja vuokra-asuntoja, joihin kaupunkiin muuttavat nuoret aikuiset usein sijoittuvat. Ja heistä on pohjalaisia suurempi osuus kuin savokarjalaisia.
Eri asia on sitten, onko missään pääkaupunkiseudun asuntoalueilla havaittavissa kotimaakuntiin liittyvää yhteisyyttä. Koska alueet ovat tässä mielessä niin sekoittuneita, tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Siksi en olisikaan oikeastaan otsikoinut Helsingin Uutisissa tähän aineistoon perustuvaa, 31.12.2014 julkaistua artikkelia Heimoveljet hakeutuvat liki toisiaan Helsingissä.
Pekka Vuori toimii järjestelmäpäällikkönä Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.