Koska pakolaistaustaisia ei tilastoida erikseen, tarkastelen seuraavaksi Suomessa asuvien afganistanilais-,irakilais- ja somalialaistaustaisten maahanmuuttajien maan sisäistä muuttoliikettä. Näistä maista Suomeen saapuvissa on paljon pakolaistaustaisia, ja näistä maista on myös viime vuosina saapunut eniten turvapaikanhakijoita Suomeen.
Artikkelini perustuu työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuun ”Katsaus somalialaisten,irakilaisten ja afganistanilaisten maansisäiseen muuttoliikkeeseen Suomessa 2000-luvulla” (Sjöblom-Immala 2016).
Ennätyksellinen turvapaikanhakijamäärä haasteena pakolaisten asuttamiselle
Vuonna 2015 Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa, kun aiemmat vuosittaiset turvapaikanhakijamäärät 2000-luvulla ovat vaihdelleet noin 1 500 ja 6 000 hakijan välillä. Valtaosa viime vuoden hakijoista oli irakilaisia (63%).Seuraavaksi eniten saapui Afganistanista ja Somaliasta. Samana vuonna oleskelulupa myönnettiin yhteensä vajaalle 3 000 turvapaikanhakijalle ja kiintiöpakolaiselle. Eniten oleskelulupia myönnettiin juuri irakilaisille,somalialaisille ja afganistanilaisille. (Maahanmuuttovirasto2016a).
Loppuvuodesta 2015 työ-ja elinkeinoministeriössä (TEM) arvioitiin, että oleskeluluvan saaneiden määrä kasvaisi huomattavasti vuonna 2016. Arvio oli, että kolmannes vuoden aikana Suomeen tulleista tulisi saamaan myönteisen päätöksen eli turvapaikan tai oleskeluluvan (Yle2015a). Ennen näkemätön turvapaikanhakijoiden määrä nosti keskeiseksi myös kysymyksen asumisen ratkaisuista pakolaisten kotouttamispolitiikkaa toteutettaessa.
Kielteisten päätösten osuus kasvoi kuitenkin arvioitua suuremmaksi. Toukokuussa 2016 tehtiin lakimuutos, joka poisti humanitaarisen suojelun ulkomaalaislaista. Maahanmuuttovirastossa tehtiin myös uusi Irak-päätöslinjaus, joka kiristi irakilaisten oleskeluluvan saannin ehtoja. Tammi–kesäkuussa 2016 kielteisiä päätöksiä tehtiin 40 prosentille päätöksen saaneista irakilaisista, mutta toukokuun laki- ja päätöslinjausmuutosten jälkeen kielteisten päätösten osuus oli jo 77 prosenttia. (Maahanmuuttovirasto 2016b).
Hakemuksensa käsittelyn ajan turvapaikanhakijat asuvat pääsääntöisesti vastaanottokeskuksissa ympäri Suomea aina Lappia myöten. Vastaanottopalveluiden piirissä oli vuoden 2015 lopussa 29 800 henkilöä (Maahanmuuttovirasto2016a). Tärkeiden pakolaisten kauttakulkureittien myöhemmin sulkeuduttua ja hakijamäärien selvästi vähennyttyä useita vastaanottokeskuksia on sittemmin suljettu.
Oleskeluluvan saaneille pakolaisille haetaan kuntapaikkaa, joiden koordinoinnista valtakunnallisesti vastaa TEM. Alueellinen koordinointi kuuluu ELY-keskuksille, jotka neuvottelevat alueensa kuntien kanssa pakolaisten kuntapaikoista, asunnoista ja tarvittavista palveluista. Kiintiöpakolaisten kuntiin osoittamista tekevät Maahanmuuttovirasto ja ELY-keskukset yhteistyössä.(Työ- ja elinkeinoministeriö 2015.) Kuntapaikkoja ei ole kunnista löytynyt riittävästi. Vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä kartoittaa oleskeluluvan saaneen asuinkuntatoiveen, mutta aina sitä ei voida toteuttaa.
Koska vastaanottavia kuntia ei ole tarpeeksi, pakolaiset ovat omaehtoisesti hakeutuneet haluamiinsa kuntiin vastaanottokeskusten avulla ja tuella. Monet vastaanottokeskuksista ovat kaukana keskuksista sijaitsevia asuntoloita, joissa on vain vähän mahdollisuuksia yksityisyyteen. Ensimmäisen kuntasijoituksen jälkeen pakolaistaustaiset ovat vapaita päättämään omasta asuinpaikastaan, ja heistä suuri osa muuttaakin jossain vaiheessa pois ensimmäisestä kotikunnastaan. Pääosin muutto suuntautuu Etelä-Suomen keskuksiin ja etenkin pääkaupunkiseudulle, joten Suomen pakolaistaustainen väestö jakaantuu maantieteellisesti hyvin epätasaisesti.
Valtaosa pakolaistaustaisista asuu pääkaupunkiseudulla
Somalien määrä Suomessa alkoi nopeasti kasvaa 1990-luvun alussa. Vuoden 2014 lopussa maassa asui noin 16 600 somalialaistaustaista, joista enemmistö on ulkomailla syntyneitä. Suomessa syntyneitä on runsas kolmannes. Myös irakilaisia alkoi tulla maahan samoihin aikoihin somalialaisten kanssa. Afganistanilaisten muuttajien määrä sen sijaan pysyi vähäisenä lähes koko 1990-luvun ajan, ja nykyisinkin heitä on Suomessa selvästi vähemmän kuin irakilais- ja somalialaistaustaisia. Irakilaistaustaisista neljännes on syntynyt Suomessa, mutta afganistanilaistaustaisista vain 15 prosenttia. (Tilastokeskus 2015.)
Pakolaisten muuttoliike Helsinkiin ja muihin kaupunkimaisiin kuntiin oli selkeää jo 1990-luvulla. Kun pakolaisten maahanmuuttovuoden lopussa 20 prosenttia asui viidessä suurimmassa kaupungissa eli Helsingissä, Espoossa, Turussa, Tampereella ja Vantaalla, oli kuudennen maassaolovuoden jälkeen jo 60 prosenttia pakolaisista muuttanut näihin kaupunkeihin, neljännes heistä Helsinkiin. Liikkuvuus oli suurinta ensimmäisten kolmen vuoden kuluessa oleskeluluvan saannista. (Kuusto-Kovanen 2014).
Vuonna 2014 kaikista Suomen afganistanilais-, irakilais- ja somalialaistaustaisista 60 prosenttia asui Uudellamaalla, 12prosenttia Varsinais-Suomessa ja 9 prosenttia Pirkanmaalla. Muiden maakuntien osuus oli yhteensä viidennes (Kuvio 2). Uudenmaan osuus on hieman laskenut 2000-luvun alusta. (Tilastokeskus 2015). Turussa on suhteessa eniten ulkomaalaistaustaisia asukkaita heti pääkaupunkiseudun kuntien Helsingin, Espoon ja Vantaan jälkeen.
Somalialaistaustaiset ovat muita pakolaisryhmiä voimakkaammin keskittyneet Uudellemaalle, jossa vuonna 2014 asui heistä noin 75 prosenttia. Afganistanilaistaustaisissa Uudellamaalla asuvien osuus oli pienin, 40 prosenttia, ja viidennes asui Pirkanmaalla. Irakilaistaustaiset sen sijaan ovat Helsingin ohella keskittyneet myös Turkuun, jossa asui melkein viidennes. Kaikissa tarkastelluissa muuttajaryhmissä on paljon nuorta väkeä ja vain vähän 65 vuotta täyttäneitä. Nuorten osuus on laskenut maassa asutun ajan myötä, mutta silti somalialaistaustaisista alle20-vuotiaita on edelleen puolet, koska somalialaisten syntyvyys on Suomessakin melko korkea. (Tilastokeskus 2015.) Nuoret tunnetusti muuttavat ahkerasti, ja useimmiten muuttaminen liittyy itsenäiseen asumiseen, opiskeluun tai työpaikan hankintaan (Saari 2010).
Kantaväestön lailla myös maahanmuuttajia houkuttelevat keskusten monipuoliset työmarkkinat (mm. Heikkilä & Järvinen 2003).Työpaikkojen ja lasten koulutusmahdollisuuksien lisäksi keskittymiseen ohjaa se, että maahanmuuttajat pyrkivät muodostamaan omia yhteisöjään, joissa mahdollisuudet oman kulttuurin ja uskonnon palvelujen järjestämiseen paranevat sekä oma yhdistystoiminta tehostuu (mm. Jaakkola 2000, 17; Pehkonen 2006). Myös etnisen ruoan ja vaatteiden tarjonta on hyvä varsinkin Helsingissä. Esimerkiksi somalinaisille oman kulttuurin mukaisten vaatteiden saatavuus on tärkeää. Etnisten kauppojen pitäminen on kannattavaa vain alueilla, joissa asiakaspohja on tarpeeksi laaja. Dhalmannin (2011) mukaan pääkapunkiseudulle muutetaan myös siksi, että ”muutkin muuttavat".
Oman etnisen ryhmän jäsenten läheisyys on maahanmuuttajille erityisen tärkeää, sillä omien verkostojensa kautta he saavat tietoja ja apua selviytymiseen uudessa kotimaassaan. Oletettavasti keskuksiin vetävät myös yleisesti ottaen suurempi maahanmuuttajamäärä sekä se, että kantaväestö on tottuneempi maahanmuuttajiin. Tästä johtunee - yhteisöllisen kulttuurin ohella - myös somalialaistaustaisten erityisen suuri pääkaupunkiseudulle keskittyminen. Somalialaiset ovat kohdanneet paljon rasismia, ja suuressa kaupungissa he eivät erotu yhtä paljon muusta väestöstä. Myös heidän työllistymisensä on ollut erityisen haastavaa, ja pääkaupunkiseudulla työllistymismahdollisuudet ovat muuta maata paremmat. (Joronen & Hassan Mohamed 2015).
Pakolaistaustaisten maastamuutto on vähäistä
Muuttoliikkeen suuntautuminen Uudellemaalle ilmeni selvästi myös Sjöblom-Immalan (2012) pitkittäistutkimuksessa. Siinä tarkasteltiin sellaisten muuttovuonnaan vähintään 15 vuotta täyttäneiden henkilöiden Suomen sisäistä muuttoliikettä, jotka vuosina 1998–2000 muuttivat Suomeen ulkomaan kansalaisina ja asuivat täällä edelleen vuonna 2009. Irakilaisia muuttajia aineistossa oli 518, somalialaisia 312 ja afganistanilaisia 180. Uudenmaan lisäksi vain Varsinais-Suomessa heidän yhteenlaskettu määränsä hieman kasvoi tarkastelujakson aikana, Pirkanmaalla puolestaan hieman väheni (Kuvio 3). Muissa maakunnissa määrä laski selvästi.
Seurantajakson aikana Suomeen muuttaneiden somalialaisten, irakilaisten ja afganistanilaisten yhteen laskettu osuus Helsingissä kasvoi 20 prosentista 35 prosenttiin. Helsingin lisäksi muuttajien osuus kasvoi ainoastaan Espoossa, Vantaalla ja Turussa. Tampereella osuus pysyi lähes ennallaan, mutta sinne ei muutettu yhtä paljon muualta kuin esimerkiksi Turkuun. Afganistanilaistaustaisia asui jopa enemmän Tampereella kuin Helsingissä sekä seurantajakson alussa että lopussa. Irakilaistaustaisia asui myös Varsinais-Suomessa ja erityisesti Turussa. Keskusten ympäristökuntiin muutto ei juuri ulottunut Espoota ja Vantaata lukuun ottamatta. Pienistä vastaanottokeskuskunnista olivat lähes kaikki muuttaneet pois. Kuviossa 4 esitetään kunnat, joissa tarkastelujakson alussa asui vähintään 2 prosenttia muuttajista.
Pakolaistaustaisten maastamuutto Suomesta on yleisesti vähäistä. Konfliktit lähtömaissa ovat jatkuneet jo pitkään, joten mahdollisuutta palata kotimaahan ei juuri ole tarjoutunut. Vuosituhannen vaihteessa Suomeen muuttaneista Irakin ja Afganistanin kansalaisista yli 90 prosenttia asui edelleen Suomessa vuonna 2009 (Taulukko 1). Somalialaistaustaisista Suomessa asui noin 80 prosenttia. Vertailun vuoksi esimerkiksi ruotsalaistaustaisista alle 30 prosenttia oli jäänyt Suomeen. Myös venäläistaustaisista oli Suomeen jäänyt yli 90 prosenttia ja virolaistaustaisistakin vajaat 90 prosenttia. Venäjältä ja Virosta tulee paljon suomalaisten ulkomaalaisia puolisoita.(Sjöblom-Immala 2012; Tilastokeskus 2016.).
Pakolaistaustaiset keskuksiin vai maakuntiin?
Pakolaistaustaiset ovat kaikkein riippuvaisin väestöryhmä muiden avusta asumisensa suhteen. Pakolaistaustaisilla ei pääsääntöisesti myöhemminkään elämässään ole mahdollisuutta kasvattaa asuntovarallisuuttaan monen kantaväestöön kuuluvan tavoin, esimerkiksi perinnön turvin. Myös työmarkkinoille pääsy kestää, eivätkä he siten ole asunnon hankinnan suhteen tasaveroisessa asemassa kantaväestöön nähden.
Pakolaistaustaiset asuvatkin pääosin julkisyhteisöjen vuokra-asunnoissa, jotka keskittyvät usein samoihin kaupunginosiin. Keskittymisen seurauksena on kantaväestönja ulkomaalaistaustaisten asuinalueiden eriytyminen eli etninen segregoituminen (esim. Dhalmann 2011; Vilkama 2011). Yleisesti ottaen muissa Pohjoismaissa on havaittu sama kuin Suomessakin: kulttuuriltaan etäisemmät ja pakolaisina tulleet ryhmät ovat useimmiten jyrkimmin kantaväestöstä segregoituneita etnisiä ryhmiä (Puustinen ym. 2016). Ryhmät eivät kuitenkaan sinällään ole missään Pohjoismaissa eristäytyneitä muista maahanmuuttajaryhmistä. Näiden ryhmien muita korkeampi alueellinen keskittyminen johtuu siitä, että koska heidän työmarkkina-asemansa on heikoin, he ovat myös asuntomarkkinoilla heikoimmassa asemassa ja siten riippuvaisia aravavuokra-asunnoista (mm. Vilkama 2011).
Toisaalta maahanmuuttajat tarvitsevat ns. sisäänmuuttoalueita, joissa he saavat tarvittavaa tukea omalta etniseltä ryhmältään (Rasinkangas 2013). Liiallinen keskittyminen samoille alueille voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia, esimerkiksi konflikteja eri etnisten ryhmien välillä.
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute vaikeuttaa muuttoak eskuksiin. Jos pakolaiset joka tapauksessa niihin muuttavat, voi seurauksena olla asunnottomuuden kasvua. Pääkaupunkiseutu on Euroopan nopeimmin kasvavia kaupunkiseutuja, mutta asuntotuotanto ei ole pysynyt väestönlisäyksen vauhdissa. VTT:n selvityksen mukaan seudulle on syntynyt 20 000 asunnon vaje (Vainio 2016.) Jotta uudet asunnot nousisivat sinne, missä kysyntää on eniten, Helsinkiin pitäisi valmistua määrästä ainakin 40 prosenttia eli 5 600 uutta asuntoa joka vuosi. Espooseen ja Kauniaisiin olisi rakennettava yli 3 500 asuntoa ja Vantaalle lähes 2 500 asuntoa. Loput 2 800 asuntoa pitäisi saada syntymään kehyskuntiin Keski-Uudellemaalle sekä Kirkkonummelle, Sipooseen ja Hyvinkäälle.
Asuntopulan ratkaisemiseksi voitaisiin uudisrakentamisen lisäksi hyödyntää myös olemassa olevaa asuntokantaa.Valtioneuvoston laatimassa ehdotuksessa esitetään, että esimerkiksi välivuokrausmallissa yksityinen asunnonomistaja voisi vuokrata asuntonsa yleishyödylliselle organisaatiolle, joka jälleen vuokraisisen asunnottomalle. Asukkaalle tarjottaisiin samalla tukipalvelua, jolla varmistettaisiin asumisen onnistuminen. Kun maahanmuuttajat asuisivat tavallisissa asunnoissa eri asuinalueilla, ei segregaatiota tapahtuisi. (Valtioneuvosto 2016.) Näin voitaisiin ainakin hidastaa segregaatiokehitystä.
Niin kantaväestön kuin pakolaistenkin asunnottomuutta on pyritty hoitamaan Helsingissä kriisimajoitusratkaisuin ostamalla majoituspalveluita yksityiseltä majoitusyhtiöltä sekä väliaikaismajoitusta tarjoavilta yhdistyksiltä ja järjestöiltä. Tällä ratkaisulla majoitushinnat ovat kohonneet jopa kolminkertaisiksi normaaleihin vuokrahintoihin verrattuna. (Kuusto-Kovanen 2014.) Vaikka ennustetun suuruista määrää oleskeluluvan saaneita ei Suomeen tullutkaan, on pääkaupunkiseudulla suurta painetta kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämiseen sekä kantaväestön että maahanmuuttajien tarpeisiin.
Hallituksen tavoitteena on ollut estää pakolaistaustaisten siirtyminen pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Heidän ei haluta keskittyvän suurten kaupunkien – etenkään Helsingin, Espoonja Vantaan – lähiöihin. Maakunnissa pakolaisille riittäisi tyhjiä asuntoja, mutta kaukana keskuksista sijaitseva ensimmäinen sijoituskunta ei useinkaan ole oleskeluluvan saaneiden omien toiveiden mukainen. Työ- ja opiskelumahdollisuuksien siellä on usein myös vähemmän sellaisia kontakteja, jotka auttavat Suomeen sopeutumisessa. Kuntapaikoista on myös jatkuvasti ollut pulaa, sillä kunnat ovat olleet haluttomia vastaanottamaan oleskeluluvan saaneita pakolaisia vastaanottokeskuksista. Ainakin toistaiseksi kuntapaikkojen tarjoaminen on perustunut kuntien vapaaehtoisuuteen.
Maahanmuuttovirasto pyrkii nyt jarruttamaan oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden muuttoa pääkaupunkiseudulle (Yle 2016). Keväällä 2016 se ohjeisti vastaanottokeskuksia, ettei pääkaupunkiseudulle muuttoa tulisi tukea taloudellisesti muualta Suomesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vastaanottokeskukset eivät anna pääkaupunkiseudulle muuttavalle vuokravakuuksia, ellei hänellä ole siellä valmiina opiskelu- tai työpaikkaa. Tähän asti vastaanottokeskus on antanut vuokravakuuden maksusitoumuksena, jos asiakas on itse tuloton ja varaton.
Monet tutkimukset ovat kuitenkin todenneet hajasijoituksen epäonnistuneeksi ratkaisuksi. Työmarkkinoille integroituminen pitäisi huomioida, kun päätetään siitä, mihin humanitaariset muuttajat sijoitetaan.Kokemukset Ruotsista ovat osoittaneet, että jopa 8 vuoden jälkeen hajautetusti sijoitetut pakolaiset ansaitsivat keskimäärin 25 prosenttia vähemmän kuin ne pakolaiset, joita ei oltu asutettu hajasijoittamispolitiikan perusteella. Myös työllisyysaste oli 6–8 prosenttiyksikköä alhaisempi ja riippuvuus sosiaalituista 40 prosenttia suurempi. (mm. OECD 2016.).
Norjassa hajasijoituksesta on onnistuneempia kokemuksia. Vuonna 2003 siellä otettiin käyttöön uusi perehdytysohjelma, ja pakolaisten liikkuvuus kohti keskeisiä kaupunkialueita on hidastunut. Tämä johtuu luultavasti ainakin osittain uusien monikulttuuristen klustereiden syntymisestä. (Søholt & Wessel (2010). Lisäksi Norjassa myös pienemmilläkin paikkakunnilla on ollut töitä tarjolla.
Tällä hetkellä ei ole merkkejä siltä, että muuton suunta olisi mainittavasti kääntymässä pois keskuksista, eikä pakolla hajasijoittaminen vaikuta kestävältä ratkaisulta. Maahanmuuton myötä pienemmät maahanmuuttajakeskittymät vähitellen kasvavat ja houkuttelevat uusia muuttajia, mutta nykytilanteeseen ne eivät ole ratkaisu, vaan keskuksiin tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan muuttoa jarruttamaan pyrkivien toimien vaikutus. Ihmisten vapaata liikkuvuutta on vaikea estää.
Heli Sjöblom-Immala on toiminut tutkijana Siirtolaisinstituutissa.
Lähteet:
Dhalmann, Hanna (2011). Yhden uhka, toisen toive? Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen segregaatiokehityksen valossa. Kaupunkimaantieteen väitöskirja Geotieteiden ja maantieteen laitos. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Heikkilä, Elli & Järvinen, Taru (2003). Migration and Employment of Immigrants in the Finnish Local Labor Markets. In Yearbook of Population Research in Finland XXXIX 2003, 103–118. The Population Research Institute, The Family Federation of Finland, Helsinki.
Jaakkola, Timo (2000). Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt työhönotossa ja työelämässä. Työpoliittinen tutkimus nro 218. Työministeriö, Helsinki.
Joronen, Tuula & Hassan Mohamed, Abdirizak (2015). Kauppakansa pakosalla:somaliyrittäjät meillä ja muualla. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2015:1. http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/15_03_19_Tutkimuksia_1_ Joronen.pdf
Kuusto-Kovanen (2014). Alkuvaiheen pakolaisten asunnottomuus Helsingissä. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/74637/Kuusto-Kovanen_Susan...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kytö, Hannu; Kral-Leszczynska, Monika; Koistinen, Katri ja Peura-Kapanen, Liisa (2016). Muuttovirtojen vaikutus alueelliseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla. Tutkimus alueiden välisistä muuttovirroista. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja 1/2016.
Maahanmuuttovirasto (2016a). Vuonna 2015 myönnettiin hieman yli 20 000 oleskelulupaa, uusia Suomen kansalaisia reilut 8 000. Lehdistötiedotteet 22.1.2016. http://www.migri.fi/medialle/tiedotteet/lehdistotiedotteet/lehdistotiedo...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Maahanmuuttovirasto (2016b). Lehdistötiedotteet 6.7.2016.
OECD (2016). Making Integration Work: Refugees and others in need of protection, OECD Publishing, Paris. http://www.oecdilibrary.org/docserver/download/8116031e.pdf?expires=1457...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Pehkonen, Aini (2006). Maahanmuuttajan kotikunta. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut, nro 52.
Puustinen, Sari; Mäntysalo, Raine & Karppi, Ilari (toim.) (2016). Strateginen eheyttäminen kaupunkiseuduilla. Näkökulmia kestävän maankäytön ja julkisen talouden kysymyksiin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 4/2016. http://vnk.fi/documents/10616/2009122/4_Julma.pdf/d72804ca-65ef-42f6-a53...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Rasinkangas, Jarkko (2013): Sosiaalinen eriytyminen Turun kaupunkiseudulla. Tutkimus asumisen alueellisista muutoksista ja asumispreferensseistä. Siirtolaisuusinstituutin tutkimuksia A 43.
Saari, Matti (2010). Miljoona muuttoa vuodessa. http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-09-27_002.html?s=0(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.
Saari, Matti (2013). Maahanmuuttajakeskittymiä kuitenkin on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_008.html?s=0(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.
Sjöblom-Immala, Heli (2012). Työtä, palveluja ja luonnonläheisyyttä. Maahanmuuttajien Suomen sisäiset muutot, asumistoiveet ja kotoutuminen 2000-luvulla. Siirtolaisuusinstituutin tutkimuksia A 40. Siirtolaisuusinstituutti, Turku.
Sjöblom-Immala, Heli (2016). Katsaus somalialaisten, irakilaisten ja afganistanilaisten maan sisäiseen muuttoliikkeeseen Suomessa 2000-luvulla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2016.
Søholt, Susanne & Wesse, Terje (2010). Contextualizing ethnic residential segregation in Norway: welfare, housing and integration policies. Country report for Norway. A part of NODES-project. Funded by NORFACE´s Research Programme on Migration.
Tilastokeskus (2015). Tilastokeskus.fi – Tilastotietokannat – StatFin – PX-Web - Statfin – Väestö – Väestörakenne.
Tilastokeskus (2016). Ulkomaan kansalaisten maahanmuutto Suomeen vuosina 1998–2000 kansalaisuuden ja ikäryhmän mukaan, äidinkieli muu kuin suomi tai saame. Tilastokeskus, väestötilastot.
Työ- ja elinkeinoministeriö (2015). Kotouttaminen.fi. Työ- ja elinkeinoministeriön palvelu.
Vainio (2016). Asuntotuotantotarve 2015–2040. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. VTT Technology 247.
Vilkama, Katja (2011). Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2011:2. Helsinki.
Väestörekisterikeskus (2009). Henkilöpoiminta: muuttovuosi Suomeen 1998–2000, muuttovuonna ulkomaan kansalainen, täyttänyt muuttovuonna vähintään 15-vuotta, kotikunta Suomessa vuonna 2009.
Valtioneuvosto (2016). Ehdotus: välivuokrauksella lisää vuokra-asuntotarjontaa. http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ehdotus-valivuokrau...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Yle (2015). Hallitus hajasijoittaa pakolaiset ympäri Suomea – ja toistaa Ruotsin virheet? 10.12.2015. http://yle.fi/uutiset/hallitus_hajasijoittaa_pakolaiset_ympari_suomea__j...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Yle (2016). Helsingistä voi tulla turvapaikanhakijoille täyttymätön unelma – muuttoa pääkaupunkiseudulle vaikeutetaan. http://yle.fi/uutiset/helsingista_voi_tulla_turvapaikanhakijoille_tayttymaton_unelma__muuttoa_paakaupunkiseudulle_vaikeutetaan/8720202(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).