Kun katsotaan koko vuosikymmentä, asuntoja valmistui ennätysmäiset 100 000. Vuosina 2017–2019 saavutettiin yli 10 000 asunnon vuosivauhti, jonka yli on päästy aiemmin pääkaupunkiseudulla ainoastaan 1960- ja 70-lukujen alussa sekä vuosina 1989–1990.
Asuntorakentaminen on ollut ennätysvilkasta kaikissa kolmessa suuressa kaupungissa 2010-luvun lopulla. Espoossa ja Vantaalla tehtiin vuonna 2019 kaupunkikohtaiset ennätykset. Helsingissä viime vuotta suurempi määrä asuntoja on rakennettu vain vuosina 1960, 1961 ja 1962.
Pääkaupunkiseudun vilkas asuntotuotanto vuoden 2015 jälkeisinä vuosina vertautuu erityisesti kymmenen vuotta aikaisempaan vaiheeseen, jolloin rakentamistahti oli puolestaan poikkeuksellisen hidas. Kun vuosina 2016–2019 valmistui keskimäärin 12 650 asuntoa vuodessa, vielä vuosikymmenen alkupuolella (2011–2015) keskituotanto oli 8 800 asuntoa.
Vuosina 2004–2010 pääkaupunkiseudun asuntotuotanto oli historiallisen vähäistä, ainoastaan 6 350 vuodessa, mikä oli vain puolet viimeisten neljän vuoden vuosituotannosta.
Pääkaupunkiseudun väestönkasvukin, 17 501 asukasta, oli viime vuotta suurempi vain vuosina 1963 ja 1965.
Pääkaupunkiseudun väestökehitykseen ja asuntotuotantoon vaikuttaneita ilmiöitä
Pääkaupunkiseudun väestönkasvu oli erittäin nopeaa maaltamuuton aikoina 1950–1960-luvuilla. Suomessa 1970-luvulle asti jatkunut rakennemuutos oli nopeinta koko Euroopassa. Talous kuitenkin heikkeni 1960-luvun lopulla, ja Suomen väestö väheni 35 000 asukkaalla vuosina 1969–1970 lähinnä Ruotsiin suuntaavien siirtolaisten sekä myös syntyvyyden nopean alenemisen vuoksi. Vaikka Ruotsiin muuttajat lähtivätkin etupäässä maaseudulta, myös Helsingin seudulla 1970-luku oli aikaisempaa hitaamman kasvun aikaa. 1970-luvun alun lyhyt talouden koheneminen aikaansai täystyöllisyyden maassa, ja muutto pääkaupunkiseudulle väheni. Seutu sai muualta Suomesta muuttovoittoa 1970–1973 parikymmentä prosenttia vähemmän kuin 1960-luvun alkupuolella.
Aikaisempi nopea väestönkasvu ja myös siihen perustuneet ennusteet sekä tarve parantaa asumistasoa vauhdittivat asuntotuotantoa ja yhdyskuntarakentamista. 1970-luvun alussa pääkaupunkiseudulle valmistuikin ennätyksellisen paljon asuntoja. Yhtä suuria määriä on valmistunut vasta aivan viime vuosina. Kun talouskasvu taas 1980-luvun puolella pääsi vauhtiin, myös pääkaupunkiseudun väestö alkoi jälleen kasvaa.
Pääkaupunkiseudun väkiluku kasvoi huomattavasti aikaisempaa nopeammin 1990-luvun laman aikana; tosin osa kasvusta johtui osittain jo täällä asuvien opiskelijoiden kirjautumisesta kuntien asukkaiksi, minkä kotikuntalain muutos mahdollisti. Uutena ilmiönä 1990-luvulla oli myös huomattavampi muuttoliike ulkomailta, joka ei ollut aikaisemmin kasvattanut väkilukua juuri lainkaan. Laman oloissa erityisesti vapaarahoitteinen asuntotuotanto romahti, ja asukkaat jäivät aikaisempaa pitemmäksi aikaa Helsingin pieniin asuntoihin eivätkä hankkineet asuntokuntansa kokoa vastaavaa väljempää asuntoa.
Laman jälkeen työllisyys parani ja korkotaso putosi, mikä käynnisti 2000-luvun alkupuolella ns. Nurmijärvi-ilmiön. Siten ahtaasti asuneet pystyivät jälleen siirtymään suurempiin asuntoihin, ja muuttoliikettä suuntautui enemmän muulle pääkaupunkiseudulle ja kehyskuntiin. Lisäksi ICT-sektorin taantuma koetteli pääkaupunkiseudulle tyypillisiä toimialoja, ja pääkaupunkiseudun väestönkasvu hidastui huomattavasti. Nurmijärvi-ilmiö jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, ja pääkaupunkiseutu alkoi kasvaa jälleen nopeasti. Ainakin osittain tähän oli syynä vuonna 2007 alkanut finanssikriisi, joka lisäsi paitsi ulkomailta tulevaa muuttoa, myös vähensi 1990-luvun laman tapaan kiinnostusta asuntojen hankintaan.
Asuntotuotanto väheni dramaattisesti rahoitusnäkymien heikennyttyä. Siten etenkin nuorempi väestö jäi asumaan Helsingin kantakaupungin vuokra-asuntoihin, ja tässä nähtiin myös kulttuurinen muutos, kaupunkimaisen asumisen renessanssi. Vaikka väestö alkoi kasvaa pääkaupunkiseudulla nopeasti, kaavoitusta ei saatu käyntiin muuttuneessa tilanteessa ja siten asuntotuotanto pysyi hitaana. Helsingissä satamien siirtopäätös venyi ja rakentamisen edellytykset olivat varsin heikot. Asuntotuotanto jäi huomattavasti väestönkasvusta jälkeen.
MAL-sopimukset
Asuntotuotannon ongelmat 2000-luvulla käynnistivät uudenlaisen valtion ja kaupunkiseutujen kehittämiseen tähtäävän yhteistyön. Tässä työssä keskeistä oli liikennehankkeiden ja maankäytön suunnittelun tiiviimpi kytkeminen toisiinsa. Tavoitteena oli käynnistää suurten kaupunkiseutujen väestönkasvua tukevia hankkeita ja kasvattaa asuntotuotantoa.
Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-aiesopimus 2012–2015 allekirjoitettiin 20.6.2012. Aiesopimuksen pyrkimys oli vahvistaa Helsingin seudun toimivuutta ja kilpailukykyä, lisätä seudun asuntotuotantoa ja sen edellytyksiä sekä vahvistaa osaltaan metropolipolitiikan tavoitteiden toteutumista. Aiesopimuksen keskeiset lähtökohdat ovat kestävä yhdyskuntarakenne, energiatehokkuus sekä yhteisvastuullisuus asuntopolitiikassa.
Aiesopimuksessa valtio sitoutui ”yhteisvastuullisiin ja kestäviin ratkaisuihin osallistumalla liikenteen ja muun infrastruktuurin toimenpiteiden rahoitukseen sekä toteuttamalla kohtuuhintaista asuntotuotantoa edistäviä tukitoimia”. Vastaavasti kunnat sitoutuivat osallistumaan liikenteen ja muun infrastruktuurin toimenpiteiden rahoitukseen. Koko Helsingin seudun tuotantotavoitteena oli 12 000–13 000 asunnon rakentaminen vuosittain. Valtio sitoutui luovuttamaan valtion tai valtionyhtiöiden tarpeista vapautuvat, asuntotuotantoon soveliaat ja aiesopimuksen tavoitteiden mukaiset maa-alueet kohtuulliseen hintaan. Luovutuksen ehdoksi asetettiin, että kunnat kaavoittavat valtion luovuttamille alueille kohtuuhintaista asumista.
Kuntien tuli myös tehostaa ensisijaisesti olemassa olevaan ja toteuttamisvaiheessa olevaan raide- tai muuhun joukkoliikenteen yhteyksiin tukeutuvien alueiden tai aiesopimuksessa mainittuihin liikenteen kehittämishankkeisiin tukeutuvien alueiden käyttöönottoa.
Vuonna 2016 hyväksytyssä sopimuksessa vuosiksi 2016–2019 korostettiin voimakkaasti lisääntyneestä maahanmuutosta johtuvaan asuntokysyntään vastaaminen. Tavoitteena oli 60 000 asunnon rakentaminen tällä jaksolla koko Helsingin seudulle ja 45 000 asunnon rakentaminen pääkaupunkiseudulle. Tavoitteena oli myös saada valmiiksi 6,2 miljoonaa kerrosalaneliömetriä asuntokaavoja tänä aikana, josta pääkaupunkiseudun osuus oli 4,5 miljoonaa kem2.
Pääkaupunkiseudulle valmistui 51 000 asuntoa vuosina 2016–2019, eli 6 000 asuntoa enemmän kuin MAL-sopimuksen tavoite.
Asuntotuotanto Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla
Helsinkiin valmistui 6 736 asuntoa vuonna 2019. Vain lähiörakentamisen alkuvuosina 1960–1962 valmistui enemmän asuntoja. Helsingin asuntokanta ei kuitenkaan 1960- ja 1970-luvuilla kasvanut asuntotuotantoa vastaavasti, koska silloin arvioidaan poistuneen 23 000 asuntoa purkamisen ja toimistoiksi muuttamisen takia. Tämä arvio on saatu vertaamalla vuosien 1960–1980 väestölaskentojen asuntomääriä tuotantomääriin.
Helsingissä oli 15 vuoden ajanjakso vuosina 1996–2010, jolloin valmistui vain reilut 3 200 asuntoa vuodessa. 2000-luvun alun näkymät olivat Helsingissä aivan toiset kuin 10 vuotta myöhemmin, väestö jopa väheni jonkin verran ja yleinen kiinnostus oli suuntautunut väljään pientaloasumiseen. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta kaupungin kaavoitussuunnitelmiin.
Väestönkasvu alkoi kuitenkin nopeasti kiihtyä vuoden 2005 jälkeen, ja vaikka asuntotuotanto saatiin kasvamaan Vuosaaren sataman valmistuttua, asuntotuotanto oli riittämätöntä asukasmäärän kasvuun nähden jopa vuosikymmenen ajan. Helsingin väestönkasvulle on ollut tyypillistä nopeat vaihtelut, koska seudulle muusta Suomesta ja ulkomailta suutautuvat muutot kohdistuvat useimmin Helsinkiin ja suhdannevaihtelut näkyvät välittömästi Helsingissä. Muuttoliikkeellä oli myös etenkin aikaisemmin suurempi vaikutus Helsingin väkilukuun kuin naapurikunnissa, joissa luonnollisen väestönkasvun merkitys taas oli suurempi.
Vuonna 2016 hyväksytyssä Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelmassa (Kotikaupunkina Helsinki 2016) asetettiin tavoite, jonka mukaan Helsingissä rakennetaan uudistuotantona ja käyttötarkoituksenmuutoksin vuosittain vähintään 6 000 asuntoa. Samoin tavoitteeksi asetettiin luoda edellytykset nostaa asuntotuotannon määrä 7 000 asuntoon vuoteen 2019 mennessä. Asuntotuotanto alkoikin kasvaa, ja erityisesti vuonna 2019 valmistui selvästi enemmän asuntoja kuin aikaisempina vuosina tällä vuosituhannella.
Espoossa valmistui vuonna 2019 enemmän asuntoja kuin koskaan, 4 300 kappaletta. Asuntotuotanto ei ole vaihdellut 1970-luvun jälkeen suurestikaan, mutta Espoossakin tuotanto vajosi alimmilleen vuosina 2006–2009. MAL-sopimusten jälkeen on valmistunut huomattavasti enemmän asuntoja kuin aikaisemmin. Vuosina 2017–2019 valmistui keskimäärin 3 800 asuntoa, kun 2000-2016 keskiarvo oli 2 300 asuntoa.
Espoossa myös väestönkasvu on vauhdittunut viime vuonna kaikkien aikojen ennätykseen, 6 099 asukkaaseen. Tämän taustalla voidaan nähdä suuret liikenneinvestoinnit – etenkin Länsimetro ja siihen liittyvä asuntotuotanto – ja mahdollisesti HSL:n viime vuoden vyöhykejakouudistus. Espoo sai muuttovoittoa Helsingistä vuonna 2019 huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin tällä vuosikymmenellä.
Vantaan asuntotuotanto on kasvanut pääkaupunkiseudun kunnista eniten viime vuosina, ja vuonna 2019 valmistui selvästi enemmän asuntoja kuin koskaan aikaisemmin, 5 020 kappaletta. Asuntoja valmistui 2015–2019 reilusti kaksinkertainen määrä verrattuna jaksoon 2000–2014. Viime vuonna valmistui jopa yli 5 000 asuntoa ja edellisenäkin vuonna 4 500. Edes 1970-luvun alun valtavan väestönkasvun vuosina, jolloin väkiluku kasvoi jopa yli 10 % vuodessa, ei päästy näihin määriin. Mittava liikenneinvestointi Kehärataan mahdollisti uusien hyvin sijoittuvien asuntoalueiden avaamisen, ja asuntotuotanto on kasvanut merkittävästi myös niillä vanhoilla asuntoalueilla, jotka sijoittuvat juna-asemien lähiympäristöön. Myös Vantaan Helsingistä saama muuttovoitto on nyt kasvanut selvästi.
Pohjoismainen vertailu
Pääkaupunkiseudun asuntotuotanto on ollut viime vuosina kansainvälisestikin poikkeuksellisen mittavaa. Viime vuosikymmeninä muiden Pohjoismaiden pääkaupungeista vain Kööpenhaminassa vuonna 2018 on rakennettu enemmän kuin 6 000 asuntoa.
Tukholmassa asuu 50 prosenttia enemmän asukkaita kuin Helsingissä, ja väkiluvun kasvu on ollut vuosina 2015-2019 keskimäärin 1,3 % vuodessa, kun Helsingin kasvu oli 1 %. Tänä aikana molemmissa kaupungeissa on valmistunut kuitenkin yhtä paljon asuntoja eli keskimäärin 5 000 vuodessa.
Tukholman seudulla asuu kaksinkertainen määrä asukkaita pääkaupunkiseutuun nähden, ja seudun väestönkasvu on ollut kuluneen viiden vuoden aikana 1,6 % vuodessa, eli jonkin verran nopeampaa kuin Suomen pääkaupunkiseudulla, jossa se oli 1,4 % vuodessa. Nyt kun Espoon ja Vantaan asuntotuotanto on kasvanut huomattavasti, pääkaupunkiseudulla valmistuneiden asuntojen määrä oli vuosina 2017-2019 vain 10 prosenttia Tukholman seutua pienempi, ja määrällisesti viime vuonna 1 000 asuntoa suurempi.
Oslossa ja Oslon seudulla asuntoja on valmistunut viime vuosina 30 prosenttia Helsingin ja Helsingin seudun tuotantoa vähemmän. Sekä kaupunki että seutu ovat Helsingin ja pääkaupunkiseudun kokoluokkaa. Seutujen kasvuvauhti on ollut yhtä nopeaa, mutta Oslon kaupunki on kasvanut Helsinkiä nopeammin viime vuosina.
Nykyinen Kööpenhamina (Københavns kommune eli kaupungin keskuskunta) on hieman Helsinkiä pienempi noin 630 000 asukkaalla, mutta se on kasvanut vuosina 2015–2019 Pohjoismaiden pääkaupungeista nopeimmin eli 1,7 % vuodessa. Asuntoja valmistui tänä aikana yhtä paljon kuin Helsingissä, 5 000 vuodessa. Koko kahden miljoonan asukkaan Kööpenhaminan seudulla asuntoja valmistui tänä aikana vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla.
Vaikka väestönkasvu pohjoismaisissa pääkaupungeissa on ollut hivenen nopeampaa kuin Helsingissä ja Helsingin seudulla, asuntotuotanto on meillä siis ollut näitä vertailukaupunkeja suurempaa.
Asuntotuotannon näkymiä 2020-luvulla
Tämän artikkelin julkaisuaikana Suomi, koko Eurooppa ja muu maailma elävät koronaviruksen aiheuttamaa poikkeusaikaa, jonka kestosta ja vaikutuksista talouteen ja elinkeinoelämään ei ole vasta kuin arvauksia. Todennäköistä on, että asuntorakentaminen hidastuu ainakin tänä vuonna ja mahdollisesti vähenee myös jatkossa. Seudun rakennustoiminnalle elintärkeää ulkomaalaista työvoimaa ei saada maahan, ja rakennustarvikkeiden saannissa on ongelmia etenkin ulkomailta.
Mikäli tätä globaalia kriisiä ei olisi tapahtunut, Helsingin asuntotuotanto jatkuisi hyvissä taloudellisissa oloissa edelleen ja lähivuosina valmistuisi 6 000–7 000 asuntoa vuodessa. Espoossa oletettiin, että viimevuotinen, yli 4 000 valmistuneen asunnon taso säilyisi pari kolme vuotta, ja tuotanto olisi sen jälkeen lähempänä pitkän ajan keskiarvoja. Vantaalla asuntojen aloitukset vähenivät jo vuoden 2019 aikana edellisestä vuodesta, eikä siten ole näköpiirissä, että vuoden 2019 ennätystä rikottaisiin Vantaalla lähivuosina.
Seuraavat kuukaudet näyttävät, millaisia ja kuinka pitkäaikaisia vaikutuksia koronaviruspandemian aiheuttamalla taloudellisella notkahduksella on Helsingin ja naapurikuntien rakentamiseen.
Pekka Vuori toimii järjestelmäpäällikkönä Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikössä.
Lähteet:
Helsingin, Espoon ja Vantaan asuntotuotantotilastot www.aluesarjat.fi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) sekä kaupunkien tilastot ja tietopalvelu
Helsingin, Espoon ja Vantaan väestötilastot www.aluesarjat.fi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) sekä kaupunkien tilastot ja tietopalvelu
MAL-sopimus 2012-2015, Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen maankäytön asumisen ja liikenteen aiesopimus 2012–2015
MAL-sopimus 2016-2019, Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen maankäytön asumisen ja liikenteen aiesopimus 2016–2019
Kotikaupunkina Helsinki, Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma 2016. Helsingin kaupunginkanslia. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2016:19
Pohjoismainen vertailu perustuu Nordstat-tietokantaan (www.Nordstat.org(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)). Nordstat on pohjoismaisena yhteistyönä toteutettu tietokanta, jossa on perustilastoja aikasarjoina Pohjoismaiden suurimmista kaupungeista ja kaupunkiseuduista. Vuoden 2019 asuntotuotanto ja väkiluku ovat osin ennakkotietoja, jotka on saatu Pohjoismaiden tilastokeskuksista sekä kaupunkien verkkosivuilta.