Kulttuurin ”monikäyttäjissä” oli ammattilaisia ja perusyleisöä
Tarkasteluun valikoituneet vastaajat olivat käyneet keskimäärin yhdeksässä eri kulttuurialan tapahtumassa viimeisen 12 kuukauden aikana. Näitä monipuolisesti kulttuuripalveluja käyttäneitä, joita tässä artikkelissa kutsun kulttuurin monikäyttäjiksi, oli koko kyselyaineistosta noin kolmasosa, yhteensä 281 henkilöä. Taustaltaan kulttuurin monikäyttäjä oli tyypillisesti korkeasti koulutettu, alle 50-vuotias nainen. Kulttuurin monikäyttäjien suhde kulttuurityöhön oli läheisempi ja ammattimaisempi kuin koko kyselyaineistossa yleensä: otoksen henkilöistä 49 prosenttia luonnehti itseään kulttuurin harrastajiksi tai ammattilaisiksi, kun muista kyselyvastaajista osuus oli selvästä alhaisempi, 32 prosenttia. Korkeasta ammattimaisuusosuudesta huolimatta yli puolet otoksen henkilöistä oli tavallisia kulttuurin peruskäyttäjiä, jotka kertoivat olevansa kulttuurin parissa yleensä vain yleisön roolissa.
Kulttuurikyselyssä tiedusteltiin Helsingin kulttuuritarjonnan ongelmia valmiiksi nimetyillä monivalintavaihtoehdoilla. Puutteita ja ongelmia oli mahdollisuus täydentää kommenttikentissä omin sanoin. Kulttuurin monikäyttäjistä joka neljäs oli sitä mieltä, ettei Helsingin kulttuuritarjonnassa ole mitään ongelmia tai puutteita. Joka kolmas (35 %) valitsi vaihtoehdoista yhden ongelman, joka neljäs (25 %) kaksi ongelmaa ja noin joka kymmenes kolmesta viiteen ongelmaa. Valinnat kohdistuivat yleisimmin lippujen kalleuteen, lippujen saamisen vaikeuksiin, tapahtumatiedon saantiin tai johonkin muuhun nimeämättömään ongelmaan.
Joka kolmas (33 %, 66 henkilöä) ongelmia raportoineista kulttuurin monikäyttäjistä kertoi omin sanoin tarkennuksia kokemistaan epäkohdista. Kun kommentit analysoitiin ja niissä mainitut puutteet ja ongelmat luokiteltiin uudelleen, yhdistettiin luokiteltuun muuttujaan ja mm. poistettiin päällekkäisyydet, saatiin tarkennettu kokonaiskuva monikäyttäjien kokemista kulttuuritarjonnan epäkohdista. Edelleen tarjonnan hinta sekä tiedon ja lippujen saamisen vaikeus olivat yleisimmin mainitut (Kuvio 1).
Kulttuurin monikäyttäjien monivalintavaihtoehdoista valitsema ’muu ongelma’ oli aidosti jokin muu kuin valmiissa vaihtoehdoissa tarjottu siis vain kolmessa prosentissa vastauksia. Sisällöllisesti nämä kolme prosenttia toivat arvokasta lisätietoa, sillä näissä vapaissa ilmaisuissa monikäyttäjät toivat esiin kokemiaan kulttuuritapahtumien järjestelyihin, päätöksentekoon ja rakenteisiin liittyviä hankaluuksia. Tätä teemaa koskettavia ongelmia tai puutteita mainittiin kymmenen, ja useimmiten ne liittyivät sopivien esiintymis- tai harjoitustilojen vähäisyyteen.
Kulttuurin sisältö ja hinta jakoivat mielipiteitä
Tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä Helsingin kulttuuritarjontaan tiedusteltiin valmiiksi luokitellulla kysymyksellä. Perustelut pyydettiin sanallisina. Tulostaso luokitellun kysymyksen valossa oli tässä monikäyttäjien otoksessa erittäin myönteissävyinen: hyvin tyytyväisiä oli lähes puolet (46 %) ja melko tai hyvin tyytymättömiä vain kahdeksan prosenttia.
Monikäyttäjistä 80 prosenttia perusteli vastauksensa sanallisesti. Yhteen kirjalliseen vastaukseen sisältyi tyypillisesti useita kannanottoja ja usein sekä puolesta että vastaan. Kaikkiaan erilaisia kannanottoja kertyi monikäyttäjiltä 371 kappaletta. Kulttuuritarjontaan tyytymättömiksi ja toisaalta myös melko tyytyväisiksi itsensä luokitelleiden monikäyttäjien perusteluissa kannanotot jakautuivat melko tasan myönteisiin ja kriittisiin. Hyvin tyytyväisten perusteluissa sen sijaan esitettiin pääosin vain kulttuuritarjonnan positiivisia näkökohtia.
Kulttuurin monikäyttäjien tyytymättömyyden perusteluissa maininnoista yleisin liittyi kulttuuritarjonnan sisältöön. Toiseksi eniten kritisoitiin lippujen korkeita hintoja tai vaikeaa saatavuutta. Kolmanneksi eniten tyytymättömyyden kannanottoja esitettiin tapahtumatiedottamisesta, ja neljänneksi tällä listalla nousivat järjestelyihin ja lupakäytäntöihin liittyvät epäkohdat. Toisaalta, kuten kuvio 2 osoittaa, näistä teemoista esiintyi myös vastakkaisia kokemuksia: myös tyytyväisyyden perusteluissa tuotiin esiin kulttuurin sisältöön liittyviä seikkoja, tarjonnan edullisia hintavaihtoehtoja ja lippujen helppoa saantia.
Annettujen kommenttien valossa kulttuuritarjonnan sisällön monipuolisuus ja runsaus olivat kulttuurin monikäyttäjien tärkeimmät perusteet asiakastyytyväisyydelle. Tyypillisesti myös ne vastaajat, jotka antoivat luokitellulla asteikolla tarjonnalle heikoimpia arvioita, kuvasivat sanallisissa perusteluissaan tarjontaa monipuoliseksi tai kattavaksi. Laajemmissa sanallisissa perusteluissa kiiteltiin muiden muassa kirjastolaitosta ja kulttuuritaloja. Kaiken kaikkiaan kulttuurin monikäyttäjät antoivat tunnustusta lähes kaikille kulttuurimuodoille ja kulttuurialan tapahtumille.
Tarjonnan sisältöä kulttuurin monikäyttäjät kritisoivat perusteluissaan määrällisesti selvästi vähemmän kuin kiittelivät, mutta suhteellisesti tämä teema oli hallitsevin tyytymättömyyden aihe. Ikäryhmäkohdennettua kulttuuritarjontaa lapsille, nuorille ja ikääntyneille, enemmän kansainvälisiä artisteja ja kirjallisuustapahtumia, pieniä elokuvateattereita ja ruokatoreja sekä klubitarjontaa – nämä toiveet toistuivat useissa puheenvuoroissa.
Yleinen toive: yhteinen tapahtumasivusto
Tapahtumatiedotukseen ja markkinointiin liittyvissä tyytymättömyyden perusteluissa kulttuurin monikäyttäjät pitivät kunnollisen tiedon löytymistä itselle kiinnostavista tapahtumista työläänä ja vaikeana: Tieto on hajallaan eri lähteissä, tiedon saaminen edellyttää jatkuvaa seurantaa ja tarkkailua, tieto on saatavilla usein liian myöhään lippujen hankkimiseksi, tai liput pitää varata ja maksaa runsaasti etukäteen ilman tarkkoja ohjelmatietoja. Useissa vastauksissa tarjottiin parannus- ja kehittämisideana jonkinlaista ajantasaista, kattavaa kulttuuritapahtumien yhteistä nettisivustoa.
Tapahtumien järjestämiseen, yleiseen päätöksentekoon ja rakenteisiin viittaavat tyytymättömyyden aiheet liittyivät yleensä esitys- tai toimitilojen tai keikkapaikkojen vähyyteen, järjestelybyrokratiaan ja lupaviidakkoon tai tiukkoihin esim. anniskelusäädöksiin ja apurahakäytäntöihin.
”Esityspaikkojen monimuotoisuus on vielä hakusessa – tiukat hygienia- ja anniskelumääräykset eivät kannusta järjestämään pienempiä tapahtumia joissa yhdistyisi ruoka- ja hengenkulttuuri.”
”Keskustassa on erinomaisen paljon hyvää tarjontaa, mutta muut kaupunginosat kärsivät toimitilojen puutteesta ja harjoituspaikkojen vähyydestä (olemassa olevat tilat koulut, ja muut julkiset valjastettu urheilulle ja muutenkin liian kalliita tiloja n. 3h=100e).”
”Paikallisille pienille bändeille enemmän tilaa paikallisissa kylätapahtumissa, esim. nuoret ja maahanmuuttajat: tietoa tällaisista esiintymismahdollisuuksista, hinnat ovat kovin kalliita, ei kaikille mahdollista osallistua.”
”Paljon hyvää toimintaa, mutta pienille toimijoille tekeminen edelleen liian vaikeaa, liikaa byrokratiaa.”
”Ongelmana Helsingissä on viranomaistoiminta, poliisit ja pelastuslaitos, ne toimivat tsaarinvallan aikaisessa kulttuurissa, kuin sata vuotta sitten. Merkittävä rasite Helsingille on ikivanhat tuet Kansallisteatterille, Oopperalle jne. Niistä tukimiljoonista Helsingin pitää päästä eroon. Kulttuurissakin pieni on kaunista!”
Vapaat kommentit antavat arvokasta lisätietoa
Kulttuuritarjonnan ongelmia siis mitattiin ensisijaisesti valmiiksi nimetyillä kysymysvaihtoehdoilla, ja kulttuuripalvelujen monikäyttäjät ilmoittivat isoimmiksi pulmiksi kalliit lipunhinnat ja heikon tiedonsaannin. Kun tuloksiin yhdistettiin kommenttikentissä esitetyt, analysoidut ja uudelleen luokitellut avovastaukset, kokonaistulos pysyi samansuuntaisena, mutta esiin tuodut ongelmat hieman korostuivat.
Tyytyväisyys Helsingin kulttuuritarjontaan perustui kulttuurin monikäyttäjien parissa vahvasti tarjonnan määrään, tyytymättömyys sen laatuun. Tämä tieto koottiin kommenttipuheenvuoroista. Tyytymättömyyden painopiste oli ensisijaisesti kulttuurin sisältötekijöissä ja vasta toissijaisesti hinta- tai tiedotusasioissa. Myös kulttuurin omaehtoiseen, joko ammattimaiseen tai harrastusluonteiseen tekemiseen liittyvät toiminnan järjestelyt ja infrastruktuuri aiheuttivat tässä osa-aineistossa tyytymättömyyttä.
Painotuserot tuloksissa viittaavat siihen, että kyselyssä käytetyt ongelmien ja tyytyväisyyden mittarit antoivat tarkoituksenmukaisesti vastauksia eri kysymyksiin. Ongelmien ja puutteiden valinta tarjotuista vaihtoehdoista on usein nopea päätöstilanne, joka ratkaistaan kysymyksen laatijan ehdoilla. Omin sanoin ilmaistu tyytymättömyyden aihe sen sijaan viittaa johonkin edellä kuvattua laajempaan kontekstiin, johonkin henkilökohtaisempaan, omakohtaisesti koettuun ja koeteltuun.
Vaikka tämän otoksen tulokset eivät ole yleistettävissä koko helsinkiläiseen kulttuuriyleisöön tai edes koko kulttuurikyselyn vastaajajoukkoon, aineistotarkastelu osoitti, että lyhyessä kyselyssä taidokkaasti sijoitetut vapaan sanan kommentit antavat arvokasta ja oleellista täydennystä valmiiksi luokiteltuihin kysymyksiin.
Helena Kotro on Helsingin kaupungin tietokeskuksen projektitutkija.