Jos tätä hetkeä verrataan koronapandemiaa ja Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa edeltäneeseen aikaan, tietenkin elämme nyt täysin erilaisessa maailmassa. Sota varjostaa kaikkea toimintaa, ja siihen sekä edelleen myös koronaan liittyvät poikkeukselliset järjestelyt näkyvät sekä matkailun kysynnässä että tarjonnassa. Talouden näkymät ovat erilaisista epävarmuuksista johtuen tummanpuhuvia, ja esimerkiksi hintojen nousu näkyy enemmän tai vähemmän kaikkialla. Suomessa kuluttajien luottamus maan talouteen on koko mittaushistorian (1995–2022) alhaisimmalla tasolla. Aiemmin kuluttajien näkemykset omasta taloudestaan ovat olleet positiivisempia kuin näkemykset Suomen taloudesta. Näin toki on edelleen, mutta syyskuussa kuluttajien näkemykset myös omasta taloudesta heikkenivät selvästi (Tilastokeskus, kuluttajien luottamus).
Synkistä näkymistä huolimatta kesä oli Helsingissä ja muissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa varsin vilkas. Tässä lyhyessä katsauksessa katsotaan päättynyttä kesää muutaman keskeisimmän mittarin näkökulmasta. Mukaan vertailuun otetaan myös Tallinna. Keskeisimpänä lähteenä käytän Benchmarking Alliancen tilastoja*, jotka on tämän katsauksen tarpeisiin useimmissa tapauksissa indeksoitu. Volyymien, esimerkiksi eurojen tai ihmismäärien, sijaan tarkastellaan muutosta kesäkaudelta 2019 (kesä-elokuu) kesän 2022 vastaavaan ajankohtaan. Helsingin tilannetta tarkastellaan hieman tarkemmin myös majoitustilaston tiedoilla.
Matkailijoiden yöpymisiä Helsingissä yhä jonkin verran vähemmän kuin ennen pandemiaa
Helsingissä rekisteröitiin kesällä 2022 noin 1,3 miljoonaa yöpymistä. Tähän päälle tulisi toki laskea myös rekisteröimättömät yöpymiset (esimerkiksi Airbnb-kohteet), joiden osuus kaikista yöpymisistä kesällä 2022 oli noin 15 prosenttia. Osuus on hieman pienempi kuin kesällä 2019. Rekisteröimättömiä yöpymisiä ei tässä katsauksessa tämän enempää käsitellä, vaikka tämä tärkeä osa matkailumarkkinoita onkin.
Yöpymisten määrä Helsingissä jäi noin kymmenen prosenttia kesää 2019 alhaisemmaksi. Ero on aika pieni, mutta merkittävä varsinkin kun katsotaan tarkemmin, mistä se muodostuu. Kotimaisten matkailijoiden yöpymiset päätyivät viidenneksen verran plussalle, joten ero syntyi ulkomaisesta kysynnästä. Ulkomaisten matkailijoiden yöpymisiä oli lähes kolmannes vähemmän kuin kolme vuotta sitten. Ulkomaisten yöpymisten osuus jäi 44 prosenttiin, kun kesällä 2019 ulkomaalaisten osuus oli 58 prosenttia.
On mahdotonta sanoa, onko tässä kyse pidempiaikaisesta muutoksesta, eli onko ulkomaisen ja kotimaisen kysynnän suhde kääntymässä. Tätä asiaa tulee pohtia sekä kotimaisen että ulkomaisen kysynnän näkökulmasta, nämä kun ovat saman kolikon kaksi eri puolta, ja noudattavat vähän erilaista logiikkaa.
Kotimaisen kysynnän määrä kesällä 2022 oli kenties pieni yllätys, ainakin tämän katsauksen kirjoittajalle. Havaittu selkeä kasvu voi olla pandemia-ajan perua. Samalla suomalaisten matkailu ulkomaille on kuitenkin vilkastunut, mutta kenties ei vielä tarpeeksi, jolloin kysyntää mahtuu maan rajojen sisällekin. Voi olla, että suomalaisten näkökulmasta ulkomaanmatkailun tarjonta ei ole vielä täysin kysynnän tasolla joko määrällisesti tai laadullisesti, tai sitten osa kuluttajista kokee vielä jonkinlaista varovaisuutta. Lentoliikennetilastoista joka tapauksessa nähdään, että kansainvälisten lentojen matkustajamäärät Helsinki-Vantaalla ovat vielä selvästi aiempaa alhaisemmalla tasolla, ja näissä luvuissa on mukana sekä suomalaiset ulkomaille matkustavat että ulkomaiset Suomeen matkustavat.
Ulkomaisessa kysynnässä tietenkin pitää huomioida Aasia, joka puuttuu Suomen markkinoilta lähes kokonaan. Toisaalta Ruotsia ja Viroa lukuun ottamatta kaikki kärkimarkkinat (matkailijoiden lähtömaat) olivat kesällä 2022 enemmän tai vähemmän miinuksella kesään 2019 verrattuna, joten Aasia – Japani ja Kiina tärkeimpinä – eivät eroa menneeseen täysin selitä.
Mainittakoon kuitenkin, että saksalaisten ja ranskalaisten yöpymisten määrät olivat hyvin lähellä kolmen vuoden takaista aikaa. Saksalaiset olivatkin koko listan kärjessä, ja heidän osuutensa kaikista yöpymisistä oli noin 14 prosenttia. Seuraavina lähtömaatilastossa olivat Yhdysvallat, Ruotsi ja Britannia. Noin 40 prosenttia kaikista ulkomaista yöpymisistä muodostui näiden neljän maan kansalaisten kysynnästä. Monellakin tapaa kiinnostavana tilastollisena kuriositeettina kannattanee mainita Venäjä, joka loppukesän hurjasti kasvaneen kysynnän takia nousi koko kesän osalta kuudenneksi edellään yllä mainittujen maiden lisäksi vain Ranska.
Helsingin kesä verrattuna muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin
Helsingin majoitusliikkeiden käyttöaste kesällä 2022 oli noin 64 prosenttia. Kesällä 2019 käyttöaste oli ollut noin 80 prosenttia. Huoneita myytiin kuitenkin suunnilleen yhtä paljon kuin kesällä 2019, joten matalampi käyttöaste johtuu lähes yksinomaan kapasiteetin lisäyksestä. Helsingin majoituskapasiteetti on lisääntynyt yli 20 prosenttia, mikä kasvu osuu paradoksaalisesti tähän kriisien aikaan. Entisellä kapasiteetilla käyttöaste olisi siis nyt lähestulkoon sama kuin kolme vuotta aiemmin. Toisaalta 80 prosentin käyttöaste tällä nykyisellä kapasiteetilla vaatisi huomattavaa kysynnän lisäystä. Kesällä oli kuitenkin hetkiä, jolloin tämäkin lisääntynyt kapasiteetti oli tarpeen. Yli 90 prosentin öitä oli kesällä muutamia ja yli 80 prosentin öitä useita.
Toisaalta kapasiteettia on tullut lisää muuallekin, erityisesti Tallinnaan ja Kööpenhaminaan. Näissä kaupungeissa käyttöaste olisi luultavasti ollut viime kesänä entisellä kapasiteetilla kesää 2019 korkeampi. Tämä voidaan päätellä myytyjen huoneiden määrästä. Reykjavikissa, Kööpenhaminassa ja Oslossa kesällä 2022 myytyjen huoneiden määrä ylitti selvästi kesän 2019 luvut; Kööpenhaminassa ero kesään 2019 oli kaikkein suurin. Kuten aiemmin mainittiin, Helsingissä myytyjen huoneiden määrä oli kutakuinkin sama kuin kesällä 2019. Tukholmassa ja erityisesti Tallinnassa oltiin kolmen vuoden takaista ajankohtaa jäljessä.
Majoitusliiketoiminnasta saatu tulo niin ikään ylitti kesän 2019 tason laajalti. Vain Helsingissä ja Tallinnassa jäätiin jälkeen. Reykjavikissa, Kööpenhaminassa ja Oslossa majoitustulo kasvoi hurjasti kolmen vuoden takaiseen aikaan verrattuna, ja selitys löytyy, toki kasvaneen kysynnän lisäksi, myös huonehinnoista. Hinnoitteluun ei tässä oteta enempää kantaa, mutta toki kohonneiden hintojen takana voi olla muutakin kuin ulkoisten tekijöiden pakottama inflaatio. Helsingissähän inflaatiopaineista huolimatta hinnat laskivat. Reykjavikissa keskimääräinen huoneen hinta oli korkein jo vuonna 2019 (noin 180 euroa), mutta ero muihin vain kasvoi kesällä 2022 keskimääräisen huonehinnan kohottua yli 200 euron. Helsingin lisäksi myös Tallinnassa hinnat putosivat. Näissä molemmissa kaupungeissa pääosa yöpymisistä oli suomalaisten matkailijoiden yöpymisiä – Helsingissä varmasti ja Tallinnassa oletettavasti – joten voidaan hyvällä syyllä pohtia, onko tällä jotain yhteyttä asiaan.
Kun katsotaan myytyjä huoneita, majoitustuloa ja keskihintaa, Reykjavik on omalla tasollaan, jolle Kööpenhamina ja Oslo – vähän mittarista riippuen – kurkottavat. Tallinna on taas kaikilla näillä mittareilla peränpitäjä, joskin toki historiallisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kaupunki eroaa näitä muista monella tapaa.
Mikäli siis otetaan Tallinna tarkastelusta sivuun, Helsinki jää niin käyttöasteissa, myytyjen huoneiden määrän muutoksessa, majoitustulon muutoksessa kuin keskihinnoissakin (mikä siis lasketaan jakamalla majoitustulo myytyjen huoneiden määrällä) muista jälkeen. Mistä tämä johtuu?
Tarkemmat tilastot kesän ajalta muista kaupungeista ovat vielä vajaita, mutta näyttää siltä, että kansainvälinen kysyntä on lähtenyt pandemian jälkeen kasvuun näissä kaupungeissa hieman epätasaisesti. Jos vedetään mutkia suoriksi, voidaan olettaa että kansainvälinen kysyntä lienee kotimaista kysyntää vähemmän joustavaa hintojen suhteen – ainakin Suomessa. Tilastoja katsomatta on aivan selvää, että Reykjavikin kysyntä on pääasiassa ulkomaista ja suuri osa tästä kysynnästä tulee Yhdysvalloista. Yhdysvallat oli kesällä Helsingissä markkinavertailussa toisena, mikä on osa samaa ilmiötä eli kysynnän yleistä kasvua, mutta toki liitoksissa myös esimerkiksi uusiin lentoreitteihin, joita Aasiaa korvaamaan on synnytetty. Alustavien tarkastelujen perusteella näyttää, että myös Kööpenhaminassa kansainvälinen kysyntä oli kesällä 2022 lähes kesän 2019 tasolla. Ulkomaisten yöpymisten osuus kaikista yöpymisistä oli Kööpenhaminassa kesällä 2019 peräti 67 prosenttia ja viime kesänäkin lähes 60 prosenttia.
Oslossa kotimaisia yöpymisiä oli ollut kesällä 2019 ulkomaisia selvästi enemmän, ja on oletettavaa, että Oslon menestys kesällä 2022 oli Helsingin tapaan kotimaisen kysynnän vetämää. Tämä on kuitenkin vain arvelua; tiedot tarkentuvat syksyn mittaan. Tukholman tilanne on tältä osin samankaltainen kuin Helsingissä. Kysyntä lienee kotimaavetoista, ja sekä Helsingin että Tukholman tilanteissa heijastuu Aasia sekä toisaalta kansainvälisen työmatkailun suhteellisen verkkainen käynnistyminen.
Toki myös työmatkailu on jälleen lisääntynyt, mutta ehkä myös siinä - kuten kansainvälisessä matkailussa muutenkin - kysyntä kohdistuu suosituimpiin ja kenties helpoimmin saavutettaviin kohteisiin. Reykjavik on Yhdysvaltojen itärannikolta muutaman tunnin lentomatkan päässä. Kööpenhamina taas meiltä katsottuna liki Keski-Euroopassa ja toisaalta lähempänä Aasiaa Venäjän eteläpuolelta kierrettynä.
On oletettavaa, että Helsingissäkin ulkomainen kysyntä tulee kasvamaan, jos maailma makaa vielä tulevan talven paikoillaan, ja varsinkin jos Aasiasta aletaan taas matkustaa enemmän. Japanistahan on paljon viime aikoina aika paljon puhuttu, ja tämä keskustelu liittyy osittain uutiseen siitä, että Japanin matkailualan liitto on valinnut Suomen yhdeksi pääkaukokohteeksi (Business Finland 2022). Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, ja miten asia näkyy matkailukysynnässä, jää nähtäväksi. Tätä asiaa tälläkin palstalla tullaan syksyn ja talven aikana seuraamaan, samoin kuin kotimaista kysyntää, jonka painoarvo todennäköisesti vähenee lähikuukausina. Toisaalta kesäkin oli yllätys, joten samanlaisia yllätyksiä voi olla tulossa myös tulevaisuudessa. Toki isossa kuvassa lähelle suuntautuva matkailu on kestävyyden kannalta kannatettavaa, vaikkakin liiketoiminnan kannalta se saattaa tarkoittaa jatkossakin Reykjavikia ja Kööpenhaminaa selvästi alhaisempia huoneiden hintoja.
* Benchmarking Alliancen tilastoissa ei ole mukana kaikkia majoitusliikkeitä, ehdottomasti suurin osa kuitenkin. Helsingissä erot Tilastokeskuksen tilastoihin ovat marginaalisia, ja oletettavaa on, että myös muissa kaupungeissa kattavuus on hyvä. Tässä katsauksessa esitetyissä vertailuissa tällä asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska tarkastelu kohdistuu vain Benchmarking Alliancen tilastoissa oleviin majoitusliikkeisiin: kesän 2019 luvut koskevat niitä majoitusliikkeitä, jotka tuolloin olivat mukana, ja sama koskee kesää 2022. Indeksointi taas poistaa volyymien vaikutukset, joten johtopäätökset ovat varsin luotettavia.
Pekka Mustonen toimii johtavana asiantuntijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.