Katsaussarjan lähtökohtia
Tämä lyhyt käyttöasteisiin kevyesti pureutuva katsaus aloittaa kirjoitussarjan, jossa matkailua käsitellään joko suoraan tai mutkan kautta. Erityisesti keskitytään Helsingin matkailun kehitykseen. Pureudun tulevissa teksteissä ajankohtaisiin aiheisiin usein tilastohavaintojen kautta, mutta luultavasti välillä ajaudun käsitteidenkin pariin. Tämä on oikeastaan väistämätöntä, koska käsitteet kulkevat mukana kaikkialla. Esimerkiksi tämän katsauksen aihe, majoitusliikkeiden käyttöaste, on sekin varsin moniulotteinen käsite. Palaan käsitteeseen alempana.
Aluksi kuitenkin lyhyt johdanto, mistä tässä katsaussarjassa on kyse. Lähestyn matkailua kirjoituksissani tutkimuksellisesta näkökulmasta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että teen tilasto- ja tutkimustietoon perustuvia havaintoja ns. asiantilasta, mutta en ota kantaa siihen, mitä toimenpiteitä tai päätöksiä matkailun suhteen pitäisi tehdä. Matkailun tavoitteita on niin monia ja ne ovat keskenään ristiriitaisia, että tutkijana joutuisin väistämättä arvottamaan nämä tavoitteet. Helpoimpana (ja samaan aikaan uskomattoman vaikeana) esimerkkinä tällaisesta ristiriitaisesta kysymyksestä käyvät vaikkapa hyvin matkailun kestävyystavoitteet.
Sen sijaan voin kirjoituksissani sanoa, mitä jostain päätöksestä saattaa seurata. Pyrin näissäkin pohdinnoissani aina perustelemaan näkemykseni tutkitun tiedon pohjalta.
Keskeisistä käsitteistä haluan avata tässä muutaman. Minulle turismi ja matkailu ovat enemmän tai vähemmän synonyymejä. Samoin matkailija ja turisti ovat minulle sama asia. Sen lisäksi että olen turismin tutkija, olen itsekin turisti. Näissä katsauksissa puhun välillä turismista ja välillä matkailusta, eikä tähän liity mitään arvolatauksia. (Tähän teemaan pureudun varmasti jatkossa tarkemmin.)
Tutkin matkailua ilmiönä ja ilmiöön liittyviä toimijoita. Kärjistäen, tarkastelen esimerkiksi kioskeja, niitä alueita, missä nämä kioskit sijaitsevat, sekä niiden asiakkaita, mutta en tarkastele sitä, mitä kioskien sisällä tapahtuu. Edustamani tieteenala, sosiologia, ei anna tähän välineitä.
Käyttöasteiden ruumiinavaus
Matkailun tilastolliset tarkastelut voidaan karkeasti jakaa kahteen ulottuvuuteen. Matkailun kysyntä kuvaa niitä ihmisiä, jotka matkustavat. Eli sitä suurta matkailupalveluita kuluttavaa massaa. Matkailun kysyntä kohdistuu matkakohteisiin – hotellelleihin, kaupunkeihin, ravintoloihin, saaristoon, kauppoihin, tuntureille. Matkailun tarjonta taas kuvaa sitä puolta, mihin edellä mainittu kysyntä kohdistuu. Matkakohteet, matkailun ympärille syntyneet palvelut, hotellit, nähtävyydet – nämä kaikki ovat matkailun tarjonnan ulottuvuuksia. Näissä paikoissa kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja mahdollisesti tästä kohtaamisesta jää jokin jälki, jonka avulla kohtaamista voidaan ajassa ja paikassa seurata. Tähän pohjimmiltaan perustuu kaikki matkailun tilastointi.
Majoitustilastot ovat kenties yleisimmin käytettyjä matkailun volyymien mittareita, kun vertaillaan toisiinsa alueita, esimerkiksi maita tai kaupunkeja. Majoitustilastojen avulla eri alueiden vertailu onnistuu luotettavimmin, koska tietojen keruumenetelmät, käsitteet ja määritelmät ovat suunnilleen samanlaisia kaikkialla ja noudattavat kansainvälisiä standardeja. Toki myös majoitustilastoihin, kuten kaikkiin tilastoihin ylipäätään, liittyy paljon luotettavuuteen liittyviä kysymyksiä. Emme esimerkiksi voi tarkkaan tietää kunkin alueen omista käytänteistä.
Lisäksi kaupunkivertailuissa itse ”kaupungin” määritteleminen on vaikeaa. Esimerkiksi Helsingin alue on kaukaa katsottuna hyvinkin yhteneväinen alue, joten voisi olla perusteltua, että koko aluetta tarkasteltaisiin kokonaisuutena ja lisättäisiin esimerkiksi Espoon ja Vantaan majoitustiedot Helsingin lukuihin. Joissakin kaupungeissa keskuskaupungin ja ympäröivien kaupunkialueiden välinen rajanveto on vielä harmaampi kuin Helsingissä; joissakin taas erittäin selkeä. Tällä on tietenkin vaikutuksia tilastointiin, kun halutaan kuvata tietyn kaupungin matkailun kehitystä kattavasti. Kaupunkien välisissä vertailuissa kysymys on erittäin olennainen.
Suomessa Tilastokeskus kerää kuukausittain tietoa majoitusliikkeiltä, joilla on velvollisuus toimittaa nämä tiedot. Kuntatasoinen majoitustilasto(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) julkaistaan kuukausittain ja se pitää sisällään tietoja saapumisista, yöpymisistä, majoituspalveluiden hinnoista, kapasiteeteista ja käyttöasteista. Lisäksi tilasto kertoo yöpyneiden kansalaisuudet ja matkan tarkoituksen karkealla työmatka/vapaa-ajanmatka -tasolla. Tieto matkan tarkoituksesta perustuu majoitusliikkeiden omiin ilmoituksiin, tai jos asiasta on kysytty asiakkaalta, majoitusliikkeisiin saapuneiden ilmoituksiin. Tästä syystä tätä tietoa ei voida pitää täysin luotettavana.
Toinen majoitustilastojen ongelma liittyy siihen, että kaikki matkailijat eivät tietenkään yövy tilastojen kattamissa majoitusliikkeissä. Merkittävä osa matkailijoista yöpyy esimerkiksi lyhytaikaiseen vuokraukseen tarkoitetuissa huoneistoissa. Erityisesti kotimaisista matkailijoista huomattava enemmistö majoittuu ystävien ja tuttavien luona. Päiväkävijät ovat vielä asia erikseen. Majoitustilastot kuitenkin kertovat kohtuullisen hyvin trendeistä, ja näistä trendeistä voi päätellä jotain myös tilastojen ulkopuolisesta maailmasta.
Majoitustilastojen tiedot saadaan Tilastokeskukselta noin kuukausi kunkin kuukauden päättymisen jälkeen. Tästä viiveestä johtuen käytän itse lyhyemmän aikavälin tarkasteluissa muita tietolähteitä, vaikkakaan yhtä keskeisintä asiaa – yöpyneiden kansalaisuutta – ei näistä tilastoista valitettavasti löydy.
Yksi keskeisimmistä matkailun seurantaan käyttämistäni mittareista on ehdottomasti majoitusliikkeiden huoneiden käyttöaste. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, kuinka suuri osuus huoneista on jonain ajanjaksona myytynä. Käytännössä tässä pitää kuitenkin tehdä valinta, mikä luku tulkitaan huoneiden määräksi. Tähän on kaksi vaihtoehtoa. Jos hotellissa esimerkiksi puolet huoneista on poissa käytöstä, voidaan huonemääräksi valita joko myytävänä olevien huoneiden määrä – eli se puolet – tai teoreettinen täysi kapasiteetti. Luonnollisesti käyttöaste riippuu tästä valinnasta.
Kuukausitasoisessa tarkastelussa on niin ikään useita vaihtoehtoja. Tilastokeskus laskee kuukausikäyttöasteen siten, että myytävänä olleiden huoneiden määrä kerrotaan kuukauden päivien lukumäärällä ja myytyjen huoneiden määrä jaetaan tällä luvulla. Näin laskettuna käyttöaste kuvaa hyvin todellista tilannetta silloin, kun kaikki huoneet ovat myytävänä. Jos taas merkittävä osa huoneista on poissa myynnistä, käyttöaste yliarvioituu. Tämäkään ei ole väärin, vaan kyse on näkökulmaerosta, mikä tulee ottaa huomioon yleiseen tasoon verrattuna poikkeuksellisen korkeiden käyttöasteiden tapauksessa.
Tilastokeskuksesta poiketen, Benchmarking Alliance(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) laskee käyttöasteen joka päivä jakamalla kokonaiskapasiteetin myytyjen huoneiden määrällä, ja nämä luvut kuukauden päätteeksi summaamalla saadaan laskettua kuukauden käyttöaste. Tämä johtuu osittain siitä, että Benchmarking Alliance kerää tiedot majoitusliikkeiltä päivittäin, kun taas Tilastokeskus kerää ne kuukausittain. Kun tiedot kerätään päivittäin, käyttöasteiden kehitystä on mahdollista tarkastella esimerkiksi tarkastelemalla vain viikonloppuja, tiettyjä lomakausia (syyslomat, hiihtolomat, joulusesonki) tai vaikka tiettyjen tapahtumien mahdollisia vaikutuksia.
Benchmarking Alliancen käyttöasteluku eroaa edellä mainituista syistä hieman Tilastokeskuksen virallisesta tiedosta. Ero on ollut merkittävä koronakriisin aikana, mutta nykyistä poikkeuksellista tilannetta edeltävänä aikana ero oli pieni. Myös Benchmarking Alliancen aineistosta olisi mahdollista poistaa ne huoneet, jotka ovat pois käytöstä esimerkiksi kulkutaudin tai remonttien takia, mutta itse olen käyttänyt selvyyden vuoksi kokonaiskapasiteettia. Näin toimimalla käyttöasteet ovat siis yleensä hieman pienempiä kuin Tilastokeskuksen vastaavat, mutta mielestäni nämä luvut kuvaavat paremmin todellisuutta.
Esitän hypoteettisen esimerkin. Oletetaan, että kaupungissa on 10 hotellia ja kaikissa näissä on 100 huonetta. Kokonaiskapasiteetti on siis 1 000 huonetta. Jos kaikki hotellit olisivat saaneet sattumalta myytyä kymmenen huonetta – yhteensä myytyjä huoneita siis 100 – tulisi käyttöasteeksi 10 prosenttia (100/1000=0,1=10 prosenttia). Jos taas jokin tilanne pakottaisi sulkemaan hotelleja ja vain kaksi jäisi auki, sama kysyntä näissä kahdessa hotellissa tuottaisi 50 prosentin käyttöasteen (100/200=0,5=50 prosenttia).
Käyttöaste vaihtelee paljon ajassa, onhan kausiluonteisuus yksi matkailumaailman tunnetuimmista vitsauksista tai näkökulmasta riippuen siunauksista. Käyttöaste ei kerro koskaan suoraan määristä, mikä on viime aikoina tullut hyvin selväksi. Pelkästään käyttöasteen perusteella ei siis voi sanoa, meneekö matkailulla jollain alueella hyvin vai huonosti. Toki jos tiedämme jotain muuta, käyttöasteesta voidaan päätellä paljonkin. Näin ollen käyttöasteiden tulkinnassa kaveriksi tarvitaan myös muita mittareita: kapasiteettitietoja, hintatietoja, myyntilukuja tai yöpyneiden ihmisten määriä.
Helsingin majoitusliikkeiden käyttöasteet viimeaikaisissa vertailuissa
Koronapandemian aikana on puhuttu paljon majoitusliikkeiden käyttöasteiden heittelystä ja suurista eri paikkakuntien välisistä eroista. Vuoden 2020 keväällä ulkomainen kysyntä tyrehtyi lähes kokonaan lähes kaikkialla. Kysyntä on pysynyt aivan viime aikoihin asti hyvin matalalla tasolla. Sen sijaan kotimainen kysyntä on ollut vilkasta ja kohdistunut epätasaisesti eri alueille. Kotimaisen kysynnän kasvun syyt ja ilmiön mahdollisen poikkeuksellisuuden pohtiminen ovat kiinnostavia kysymyksiä, joihin palaan varmasti tulevissa katsauksissa.
Käyttöasteissa Helsinki on ollut koko kriisin ajan monia muita Suomen kaupunkeja tai alueita alempana. Espoo ja Vantaa ovat vanavedessä. Tämä on luonnollista, koska Helsingin kapasiteetti on ylivoimaisesti suurempi kuin missään muualla. Vaikka yöpymisiä olisi Helsingissä enemmän kuin missään vertailukaupungissa, käyttöaste saattaisi silti jäädä alemmaksi, kuten nyt juuri on käynyt.
Toisaalta merkittävä osa kysynnästä syntyy pääkaupunkiseudulla, asuuhan täällä paljon ihmisiä, ja oman kaupungin ottaminen turistisessa mielessä haltuun – ns. staycation-ilmiö – ei orastavasta trendistä huolimatta ole vielä tilastojen näkökulmasta kovinkaan merkittävä.
Kolmas syy käyttöasteiden eroihin löytyy ulkomaisesta kysynnästä, jonka osuus esimerkiksi Helsingissä on kesäisin ollut yleisesti yli puolet. Kun tämä tilastollinen tosiasia otetaan huomioon, 40–50 prosentin käyttöaste on itse asiassa hyvinkin korkea, eikä voida mielestäni sanoa, että Helsinki olisi jäänyt kotimaanmatkailubuumista merkittävästi syrjään.
Kuviossa 1 esitetään Helsingin ja muutaman muun suomalaisen kaupungin käyttöasteet kuukausittain vuoden 2020 alusta alkaen. Edellä esitetyt havainnot kaupunkien välisistä eroista näkyvät kuvassa hyvin, mutta toisaalta myös lähitulevaisuudesta näkyy viitteitä. Kun heinäkuusta siirryttiin elokuuhun, viivat alkoivat suuntautua kauniisti kohti samaa pistettä. Mikäli ulkomaisen kysynnän hiljalleen käynnistynyt kasvu jatkuu ja työmatkailu pääsee kunnolla käyntiin, Helsinki ohittaa muut kaupungit jo syksyn aikana. Talvea kohti taas Rovaniemi noussee laskettuaan ensiksi selkeästi nykyiseltä tasolta. Kuvan täydellisempi tulkinta vaatii muita mittareita, kuten yllä todettiin. Myynnillä ja yöpymisillä mitattunahan Helsinki on ohittanut kaikki nämä vertailukohdat kaikkina kuvan kuukausina, joten samaa tilannetta voidaan eri mittareilla kuvata hyvin eri tavoin.
Kun vertailuun otetaan Helsingin kaveriksi muut Pohjoismaiden ja Baltian pääkaupungit, kuva onkin jo eri näköinen. Helsinki ei enää merkittävästi eroa muista kaupungeista. Toki eroja on ja nämä liittyvät ulkomaisen kysynnän osuuteen, lomakausien eroihin ja nyttemmin rajoitusten vaikutuksiin.
Reykjavik oli keväästä 2020 kevääseen 2021 käyttöasteilla mitattuna kaikkein alimpana, ja syynä on nimenomaan se, että Reykjavikissa ulkomaisen kysynnän osuus on huomattavan suuri ja sen romahtaessa käyttöasteet laskevat enemmän ja jyrkemmin kuin missään muualla. Toki ne tilanteen kääntyessä uuteen suuntaan myös kasvavat nopeammin, mikä nähdäänkin kuvasta hyvin (Kuvio 2).
Vaikka käyttöasteet ovat tässä vertailussa lähellä toisiaan, näiden kaupunkien välillä on paljon eroa, jos tarkastelua laajennetaan muihin mittareihin. Kapasiteettierot ovat huimia. Tukholma on tässä suhteessa aivan omassa luokassaan, ja samat käyttöasteet Tukholmassa ja Helsingissä syntyvät aivan eri tason yöpymismääristä. Tästä aiheesta olen kirjoittanut artikkelin (Mustonen 2019(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)), jossa näitä kaupunkien välisiä eroja avataan tarkemmin.
Vaikka käyttöaste kuvaa vain yhtä matkailun ulottuvuutta, se on tällä hetkellä mielestäni yksi parhaita lyhyen aikavälin kehityksen mittareita. Yksinään se kuitenkin kertoo ilmiöstä vain kapean osan. Käyttöaste matkailun kehityksen tulkkina on hyvä siis erityisesti silloin, jos tulkinnoissa muistetaan ne lopulta varsin yksinkertaiset kaavat, joiden avulla käyttöasteet lasketaan, ja jos ymmärretään ottaa huomioon myös muita mittareita. Vaikka käyttöasteen äkilliset muutokset olisivatkin esimerkiksi hintojen laskemisen myötä kasvaneen kysynnän ansiota, nämä muutokset olisivat silti todellisia. Tällaisessa tapauksessa kuitenkin muut mittarit, vaikkapa tiedot huoneiden keskihinnoista, auttavat löytämään käyttöasteiden muutosten syyt.
Käyttöaste suhteellisena mittarina on myös sellainen, missä tapahtuneita muutoksia ei tulisi koskaan tarkastella prosentteina. Tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta vielä joskus törmää tilanteisiin, missä käyttöasteen noustessa 40 prosentista 60 prosenttiin todetaan käyttöasteen kasvaneen 50 prosenttia, vaikka kyse on tietenkin 20 prosenttiyksiköstä.
Raportoin itse käyttöasteiden muutoksia viikoittain ja vertaan kaupungeissa havaittavia kehityssuuntia jatkuvasti toisiinsa. Toivottavasti nämä julkaisemani tilastokuviot aukeavat jatkossa entistä paremmin ja herättävät ehkä myös kysymyksiä. Jos näin, toivon, että kysymyksiä ja kommentteja lähetettäisiin minulle mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Otan näitä kommentteja sitten huomioon tulevissa katsauksissa ja voin avata epäselviä asioita parhaani mukaan.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa.
Lähteet:
Benchmarking Alliance. http://www.benchmarkingalliance.com(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mustonen, Pekka. (2019) Helsinki matkailukaupunkina – vertailua muihin pohjoismaisiin pääkaupunkeihin. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsinki-matkailukaupunkina-vertail...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tilastokeskus. Majoitustilasto. http://www.stat.fi/til/matk/(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tilastokeskus. Majoitustilaston käsitteet: https://www.stat.fi/til/matk/kas.html(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Business Finland. Tilastopalvelu Rudolf. http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)