Maahanmuutto ja kotoutuminen hyvinvointia muovaavina sosiaalisina prosesseina
Helsingin väestö kasvaa ja muuttuu etnisesti moninaisemmaksi (Saukkonen, 2024). Tämä tekee kotoutumiseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisestä entistäkin tärkeämpää. Erityisesti seutukohtaista tietoa tarvitaan siksi, että vuodesta 2025 alkaen vastuu kotoutumispalveluista on siirtynyt valtiolta kunnille (esim. Saukkonen, 2025).
Kotoutuminen on pitkälti sosiaalista: vaikka siihen vaikuttavat myös yksilölliset tekijät, se on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tapahtuva prosessi. Se vaatii maahanmuuttaneelta voimavaroja ja saattaa myös heikentää niitä (ks. esim. Lönnqvist ym., 2015). Kotoutumisen edistämisen kannalta onkin tärkeä ymmärtää, miten erilaiset sosiaaliset tekijät vaikuttavat maahanmuuttaneiden psyykkiseen hyvinvointiin. Siinä missä pääkaupunkiseudun ulkomaalaistaustaiset ovat fyysisesti terveempiä kuin valtaväestö, ovat he myös psyykkisesti kuormittuneempia (Mäki ym., 2024). Psyykkinen kuormittuneisuus kertoo mielenterveyshäiriöiden, kuten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöiden, oireiden esiintyvyydestä.
Maahanmuutto ja elämä uudessa kotimaassa tuovat mukanaan erityisiä haasteita hyvinvoinnille. Humanitaarisista syistä muuttavilla maahanmuuttoa ovat saattaneet edeltää lähtömaassa koetut traumaattiset tapahtumat (esim. Majlander ym., 2023; Mölsä ym., 2014; Salama ym., 2020). Valmistautuminen maahanmuuttoon voi kuitenkin kuormittaa myös työn perässä muuttavia (esim. de Castro ym., 2015). Lisäksi maahanmuuton jälkeinen elämä tuo usein mukanaan uusia kuormitustekijöitä maahanmuuttaneen arkeen. Esimerkiksi syrjintä (Salama ym., 2020), työllistymisen vaikeus ja sitä seuraavat taloudelliset haasteet (esim. Robertsson ym., 2023), sekä läheisistä ja omasta kulttuurillisesta yhteisöstä erossa oleminen (esim. Rogler, 1994), ovat maahanmuuton jälkeisiä sosiaalisia haasteita, jotka voivat lisätä psyykkistä kuormittuneisuutta.
Maahanmuuttaneiden hyvinvointi kertoo osaltaan siitä, kuinka hyvin suomalainen yhteiskunta on onnistunut vastaanottamaan maahan muualta muuttaneita (esim. Renvik & Säävälä, 2024; Saukkonen & Tanska, 2025). Vastaanottavainen yhteiskunta on yhdenvertainen ja osallistava, ja siellä vallitsevat hyvät väestösuhteet. Päinvastaisesti ulkopuolelle sulkevassa yhteiskunnassa väestösuhteet esimerkiksi maahanmuuttaneiden ja valtaväestön välillä eivät ole hyviä, mikä saattaa esiintyä esimerkiksi syrjintänä ja kielteisinä asenteina, ja maahanmuuttaneiden osallisuutta ei kannusteta. (Renvik & Säävälä, 2024.) Kokemukset yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä saattavat aiheuttaa kuormittuneisuutta maahanmuuttaneissa.
Koska merkittävä osa maahanmuuttaneiden kokemista kuormitustekijöistä liittyy sosiaalisiin suhteisiin, tarkastellaan tässä tutkimuksessa sitä, miltä pääkaupunkiseudun maahan muuttaneen väestön psyykkinen hyvinvointi näyttää heidän sosiaalisten suhteidensa valossa. Tätä tarkastelua tehdään aluksi lapsiperheiden vanhempia yksinasuviin verraten, minkä jälkeen tarkastellaan vanhempien hyvinvointia yksityiskohtaisemmin. Tietoa tarvitaan paitsi hyvinvoinnin edistämisen tietopohjaan, myös kotoutumista edistävän työn tueksi.
Psyykkisen hyvinvoinnin riskitekijöitä ja riskiryhmiä
Maahanmuuttaneiden sosiaalisten suhteiden kannalta keskeistä on se, muutetaanko maahan yksin ja löytyykö muuttajalle omaa etnistä ryhmää edustava yhteisö tai muu omaksi koettu viiteryhmä, johon kiinnittyä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että verrattuna perheellisiin tai parisuhteessa yhdessä asuviin, yksinasuvilla työikäisillä on yleensä suurempi riski sairastaa mielenterveyden häiriöitä (Pulkki-Råback ym., 2012) ja kokea yksinäisyyttä (Kontula, 2018). Myös kansainväliset tutkimukset maahanmuuttaneiden hyvinvoinnista ovat osoittaneet, että yksinasuminen lisää yksinäisyyden riskiä (esim. ten Kate ym., 2020). Koska maahanmuuttaneet saattavat kärsiä esimerkiksi perheestä erossa olemisesta sekä uuteen maahan sopeutumisen vaikeuksista (Nguyen ym., 2024), yksinäisyys voi aiheuttaa kuormittuneisuutta erityisesti yksinasuvilla. Lapset sen sijaan voivat olla merkittävä hyvinvointia tukeva voimavara maahan muuttaneille vanhemmille (ks. esim. Merry ym., 2017).
Myös toimeentulovaikeudet ovat merkittävä kuormitustekijä. Aiempi koko väestöä edustava tutkimus osoitti, että toimeentulovaikeudet ovat yhteydessä helsinkiläisten lapsiperheiden psyykkiseen kuormittuneisuuteen (Ahlgren-Leinvuo, 2025a). Samalla tiedetään, että koetut toimeentulovaikeudet ja lapsiperheköyhyys ovat erityisen yleisiä ongelmia ulkomaalaistaustaisissa perheissä (Ahlgren-Leinvuo, 2025b). Tämä tarkoittaa, että taloudelliset vaikeudet voivat haastaa erityisesti maahan muuttaneiden vanhempien psyykkistä hyvinvointia.
Näiden löydösten valossa onkin syytä selvittää, minkälaisia eroavaisuuksia maahanmuuttaneiden psykososiaalisessa hyvinvoinnissa on havaittavissa pääkaupunkiseudulla. Tässä raportissa verrataan ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten eli maahan muuttaneiden lapsiperheiden vanhempien hyvinvointia maahan muuttaneiden yksinasuvien työikäisten (20–64-vuotiaat) hyvinvointiin. Nämä verrokkiryhmät on valittu siksi, että vanhemmat tyypillisesti rajautuvat ikäluokaltaan samaan ryhmään työikäisten kanssa. Lisäksi lapsiperheiden ja yksinasuvien voi katsoa edustavan asuntokunnan sisäisten suhteiden kannalta kahta ääripäätä. Näiden ryhmien vertailu voi tarjota kiinnostavaa tietoa siitä, miten kodin sisäiset tekijät ovat yhteydessä hyvinvointiin.
Ahlgren-Leinvuon (2025a) tarkastelussa helsinkiläisvanhempien hyvinvoinnista havaittiin, että monilla hyvinvoinnin osa-alueilla vanhemmat voivat muuta aikuisväestöä paremmin. Vanhemmat esimerkiksi syövät enemmän kasviksia, liikakäyttävät päihteitä vähemmän ja ovat elämäänsä tyytyväisempiä. Toisaalta kuten koko väestöstä, noin 17 prosenttia vanhemmista kokee merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Aiemman valtakunnallisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että erityisesti matalasti koulutetut, yksinhuoltajat ja ulkomailla syntyneet ovat muita vanhempia alttiimpia esimerkiksi masentuneisuudelle ja ahdistuneisuudelle (Vuorenmaa ym., 2025). Näiden löydösten myötä on syytä tarkastella maahan muuttaneiden vanhempien hyvinvointia tarkemmin.
Vanhempien hyvinvointi heijastuu lasten hyvinvointiin ja elämänkulkuun esimerkiksi kasvatuksen ja kasvuolosuhteiden kautta (esim. Salmi 2020; Paananen & Gissler, 2014). Lapset ja nuoret ovat kaupungin tulevaisuuden tekijöitä, ja heidän hyvinvointinsa laaja-alainen tukeminen onkin niin heidän itsensä kuin kaupungin tulevaisuuden puolesta tärkeää. Ulkomaalaistaustaisten lasten vanhempien hyvinvoinnin tutkimisen tärkeys korostuu, sillä ulkomaalaistaustaisten lasten osuus Helsingin väestöstä kasvaa nopeammin kuin suomalaistaustaisten lasten (Mäki, 2024).
Pääkaupunkiseudulla ei tiettävästi ole tehty tutkimusta maahan muuttaneiden vanhempien hyvinvoinnista, mutta tutkimukset ulkomaalaistaustaisista helsinkiläislapsista ovat osoittaneet, että he pärjäävät monilla mittareilla suomalaistaustaisia ikätovereitaan heikommin. On esimerkiksi havaittu, että ulkomaalaistaustaiset lapset kokevat hieman suomalaistaustaisia lapsia enemmän mielialaoireita sekä altistuvat vanhempien kohdistamalle väkivallalle useammin (Ahtiainen ym., 2020). He myös kouluttautuvat matalammin ja suorittavat peruskoulutuksen pidemmässä ajassa (esim. Ahtiainen & Ansala, 2025). Koska vanhempien hyvinvointi heijastuu lasten hyvinvointiin (esim. Turjanmaa, 2022), nämä löydökset antavat syytä tutkia, miten maahan muuttaneet vanhemmat voivat psykososiaalisen hyvinvoinnin eri osa-alueilla ja millaiset riskitekijät heidän hyvinvointiinsa vaikuttavat.
Näin ollen tässä raportissa tarkastellaan ensin, onko maahan muuttaneiden vanhempien sekä yksinasuvien työikäisten välillä eroavaisuuksia psykososiaalisessa hyvinvoinnissa. Näin saadaan tietoa siitä, ketkä kaipaavat eniten tukitoimia psykososiaalisen hyvinvointinsa tueksi. Tämän jälkeen tarkastellaan tarkemmin lapsiperheiden vanhempien psykososiaalista hyvinvointia, jotta perheiden kotoutumista ja hyvinvointia voidaan tukea nykyistä vahvemman tietopohjan kautta.
Aineisto ja menetelmät
Analyysit toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämää MoniSuomi 2022 -aineistoa käyttäen (THL, 2024). Aineisto kerättiin kyselymuodossa. Kyselyyn vastasi yhteensä 3301 pääkaupunkiseudulla asuvaa 20–74-vuotiasta ulkomaalaistaustaista, joista 1692 oli Helsingistä, 876 Espoosta ja 733 Vantaalta. Näistä pääkaupunkiseudun vastaajista 1278 luokiteltiin vanhemmiksi sen perusteella, että he kertoivat asuvansa samassa taloudessa vähintään yhden alle 18-vuotiaan kanssa. On mahdollista, että näin luokiteltuna kaikki vanhempina tarkasteltavat vastaajat eivät todellisuudessa ole vanhempia, mutta vastaajien iän huomioiden lapsettomien vastaajien osuus vanhemmiksi lasketuissa on oletettavasti marginaalinen. Otoksen vanhempien sukupuolijakauma on tasainen (naisia 53 %). Yksinasuvia otoksessa on 524, joista enemmistö (63 %) on miehiä.
Raportissa tarkastellaan psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä koettuun elämänlaatuun, yksinäisyyteen, erittäin heikkoon osallisuuden kokemukseen sekä koettuun syrjintään. Tarkempaa tietoa psyykkisen kuormittuneisuuden mittaamisesta löytyy artikkelin lopusta. Elämänlaatu valittiin tarkasteltavaksi sen takia, että se heijastaa kokonaisvaltaisesti kokemusta paitsi itsestä ja omasta fyysisestä pystyvyydestä, myös tyytyväisyydestä ihmissuhteisiin ja omaan asuinympäristöön (Power, 2003). Se sisältää siis myös psykososiaalisia ulottuvuuksia. Vahva osallisuuden kokemus puolestaan kertoo siitä, että ihminen kokee kuuluvansa johonkin itselleen tärkeään yhteisöön, tulevansa kuulluksi ja pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja yhteisiin asioihin (THL, 2023). Syrjintää taas kartoitettiin kysymällä, onko vastaaja kokenut syrjintää viimeisen 12 kuukauden aikana erilaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi erilaisissa palveluissa, julkisilla paikoilla tai sosiaalisessa mediassa. Yksinäisyyttä kokeviksi laskettiin kaikki, jotka raportoivat kokevansa itsensä yksinäisiksi ”melko usein” tai ”jatkuvasti”. Tarkemmat tiedot käytetyistä psykososiaalista muuttujista löytyvät artikkelin lopusta.
Tarkastelut toteutettiin SAS-ohjelmistolla, ja vastauskato huomioitiin analyyseissa painokerrointa käyttäen. Vanhempien psykososiaalisten tekijöiden suhdetta psyykkiseen kuormittuneisuuteen tarkasteltiin ikä- ja sukupuolivakioidulla logistisella regressiomallinnuksella. Analyyseissa huomioitiin myös olennaiset demografiset sekä maahanmuuttoon liittyvät taustamuuttujat, kuten Suomessa asuttu aika ja maahanmuuttoikä. Muut taustamuuttujat on esitetty liitteen 1 taulukossa.
Lapsiperheiden vanhemmat voivat yksinasuvia paremmin
Kuviossa 1 esitetään psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus pääkaupunkiseudulla asuvista maahan muuttaneista lapsiperheiden vanhemmista sekä yksinasuvista työikäisistä. Kuviosta käy ilmi, että vanhemmat olivat yksinasuvia tilastollisesti merkitsevästi harvemmin kuormittuneita (18 % vs 32 %). Lähes joka kolmas yksinasuva oli kliinisesti merkittävästi kuormittunut. Maahan muuttaneiden vanhempien psyykkinen kuormittuneisuus (18 %) oli samalla tasolla kuin pääkaupunkiseudun vanhemmilla yleisesti (17 %; Ahlgren-Leinvuo, 2025a).
Myös elämänlaadun kokemuksessa oli tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia tarkasteltujen ryhmien välillä. Kuvio 1 esittää sen osuuden vastaajista, jotka eivät kokeneet elämänlaatuaan hyväksi. Maahan muuttaneiden vanhempien keskuudessa kokemus heikosta elämänlaadusta (24 %) oli harvinaisempi kuin yksinasuvien keskuudessa (36 %), mutta yleisempi kuin koko väestöä edustavien helsinkiläisvanhempien keskuudessa (16 %; Ahlgren-Leinvuo, 2025a). Selkeyden vuoksi koko väestöön pohjautuvista tuloksista puhutaan vastedes valtaväestön tuloksina, vaikka kyseisiin tuloksiin voi sisältyä myös ulkomaalaistaustaisilta kerättyä tietoa.
Kuviossa 2 esitetään psykososiaalisen hyvinvoinnin kuvailevat tulokset vanhemmille ja yksinasuville työikäisille. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että yksinäisyys on hieman yleisempää maahanmuuttaneilla kuin valtaväestöllä: siinä missä koko Suomen valtaväestöstä noin 12 prosenttia kokee itsensä yksinäiseksi usein tai jatkuvasti, pääkaupunkiseudun maahanmuuttaneista näin kokee 15 prosenttia (MoniSuomi-työryhmä, 2023; Saukkonen & Tanska, 2024). Tätä artikkelia varten tehdyt tarkemmat tarkastelut paljastavat, että maahanmuuttaneiden välillä on selviä eroja yksinäisyyden kokemuksissa. Noin 10 prosenttia pääkaupunkiseudulla asuvista vanhemmista koki yksinäisyyttä, kun taas yksinasuvista lähes 30 prosenttia koki olevansa yksinäinen.
Psykososiaalista hyvinvointia kartoitettiin myös tarkastelemalla erittäin heikkoa osallisuuden kokemusta sekä syrjintäkokemuksia. Aikaisemmissa tarkasteluissa on havaittu, että erittäin heikkoa osallisuutta kokee pääkaupunkiseudun maahan muuttaneista yhdeksän prosenttia. Viimeisen 12 kuukauden aikana koettua syrjintää raportoi lähes puolet (45 %) pääkaupunkiseudun maahan muuttaneista. (Saukkonen & Tanska, 2024.) Kuviossa 2 esitetään ne osuudet Suomeen muuttaneista pääkaupunkiseudulla asuvista vanhemmista ja yksinasuvista, jotka kokivat heikkoa osallisuutta tai jotka kertoivat kokeneensa syrjintää viimeisen 12 kuukauden aikana. Kuten yksinäisyyden kokemuksissa, myös osallisuuden ja syrjinnän kokemuksissa lapsiperheiden vanhemmat voivat yksinasuvia paremmin. Vanhemmat kokivat tilastollisesti merkitsevästi vähemmän erittäin heikkoa osallisuutta (6 %) ja syrjintää (44 %) kuin yksinasuvat (13 % ja 54 %).
Kokonaisuutena tulokset siis osoittavat, että maahanmuuttaneista yksinasuvien psykososiaalinen hyvinvointi on heikompaa kuin lapsiperheiden vanhempien. Yksinasuvat ovat vanhempia kuormittuneempia ja kärsivät heikosta elämänlaadusta, yksinäisyydestä, syrjinnästä ja erittäin heikosta osallisuuden kokemuksesta useammin.
Psykososiaaliset riskitekijät ovat yleisempiä psyykkisesti kuormittuneilla
Seuraavaksi tarkasteltiin psykososiaalisten riskitekijöiden jakautumista maahan muuttaneissa yksinasuvissa (Kuvio 3) ja vanhemmissa (Kuvio 4) kuormittuneisuuden mukaan. Kaikkia riskitekijöitä tarkasteltaessa löytyi tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia kuormittuneiden ja ei-kuormittuneiden välillä.
Niin heikon elämänlaadun (64 % vs 22 %) kuin yksinäisyyden (53 % vs 18 %) kokemus oli lähes kolminkertaista psyykkisesti kuormittuneissa yksinasuvissa verrattuna ei-kuormittuneisiin yksinasuviin. Samoin vanhempia tarkasteltaessa ilmeni, että kuormittuneet kokivat ei-kuormittuneita moninkertaisesti useammin heikkoa elämänlaatua (57 % vs 18 %) ja yksinäisyyttä (27 % vs 7 %).
Myös erittäin heikko osallisuuden kokemus oli merkitsevästi runsaampaa kuormittuneilla. Kuormittuneissa vanhemmissa (20 %) se oli yli kuusinkertaista verrattuna ei-kuormittuneisiin vanhempiin (3 %). Erot erittäin heikon osallisuuden kokemuksissa olivat vielä suurempia yksinasuvissa: ei-kuormittuneista yksinasuvista kolme prosenttia koki heikkoa osallisuutta, kun taas psyykkisesti kuormittuneista yksinasuvista 36 prosenttia, eli yli kymmenkertainen määrä, raportoi erittäin heikkoa osallisuutta.
Psyykkisesti kuormittuneista vastaajista noin kaksi kolmasosaa (yksinasuvista 64 %, vanhemmista 63 %) kertoi kokeneensa syrjintää viimeisen 12 kuukauden aikana. Vastaavat osuudet ei-kuormittuneista olivat alhaisemmat: yksinasuvilla tämä osuus oli 48 prosenttia ja vanhemmilla 40 prosenttia.
Psyykkisesti kuormittuneet maahanmuuttaneet kokevat siis ei-kuormittuneita moninkertaisesti enemmän haasteita eri psykososiaalisen hyvinvoinnin osa-alueilla, mikä viittaa siihen, että kuormittuneisuuteen vaikuttavat erilaiset sosiaalisesti koetut haasteet. On myös mahdollista, että psyykkinen kuormittuneisuus altistaa havaitsemaan kielteisiä piirteitä sosiaalisissa suhteissa ja heikentää yleistä elämänlaatua (Barreto & Ellemers, 2025; Major ym., 2002). Todennäköisesti psyykkisen kuormittuneisuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vajeiden välinen yhteys onkin kaksisuuntainen.
Psykososiaaliset riskitekijät ovat muita yksilöllisiä taustatekijöitä tärkeämpiä psyykkisen kuormittuneisuuden selittäjiä
Lopuksi tarkastellaan psykososiaalisten riskitekijöiden roolia psyykkisen kuormittuneisuuden ennustajina maahan muuttaneissa vanhemmissa logistista regressiomallinnusta käyttäen. Vaikka maahan muuttaneiden vanhempien psyykkinen kuormittuneisuus oli harvinaisempaa kuin maahan muuttaneiden yksinasuvien, on kuormittuneisuuden syiden tarkastelu niin vanhempien kuin heidän lastensa hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien kannalta tärkeää. Lisäksi kyselyyn vastanneiden yksinasuvien määrä on liian pieni tilastollisesti luotettavien regressiomallinnusten tekemiseksi. Logistisella regressiomallinnuksella voidaan tarkastella, lisäävätkö useat samanaikaisesti huomioidut tekijät psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyyttä (OR).
Ennen psykososiaalisiin riskitekijöihin keskittymistä on tarkasteltava, miten erilaiset taustamuuttujat ovat yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Tämä mahdollistaa psykososiaalisten hyvinvointimuuttujien roolin erottamisen demografisista taustamuuttujista (kuten ikä, sukupuoli ja tulotaso) ja maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvistä taustatekijöistä (kuten maahanmuuttosyy, maahanmuuttoikä, maassa asuttu aika ja suomen tai ruotsin kielen taito). Koska tarkastelu kohdentuu vanhempiin, on olennaista myös tarkastella, ovatko yksinhuoltajuus tai lasten ikä yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Liitteessä 1 on esitetty erilaisten taustamuuttujien roolit kolmessa eri mallissa suhteessa psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Eri mallit mahdollistavat muuttujien yksittäis- ja yhteisvaikutusten porrastetun tarkastelun.
Ikä ja sukupuoli eivät yhdessäkään mallissa olleet yhteydessä psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyyteen. Myöskään maassaoloaika, maahanmuuttoikä, maahanmuuttosyy, kielitaito, yksinhuoltajuus ja lasten ikä ja lukumäärä eivät olleet yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Sen sijaan parempi tulotaso näyttäytyi psyykkiseltä kuormittuneisuudelta suojaavana tekijänä, kun psykososiaalisia tekijöitä ei vielä huomioitu mallissa. Malleissa 1 ja 2 havaittiin, että verrattuna suurituloisiin (vuosittain vähintään 75 001 euroa tienaaviin), matalampituloisilla voi olla kaksinkertainen riski psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Tämä on aiempien tutkimusten mukaista: taloudellisen tilanteen on aikaisemminkin todettu olevan yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen (esim. Ahlgren-Leinvuo, 2025a).
Mallissa 3, jossa oli mukana myös psykososiaaliset riskitekijät, tulotaso ei enää ollut merkitsevästi yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. On mahdollista, että tulotason merkitsevyyden katoaminen Mallissa 3 johtuu siitä, että se korreloi vahvasti jonkin psykososiaalisen muuttujan kanssa. Esimerkiksi elämänlaadun kokemuksen nähdään osittain perustuvan kokemukseen siitä, riittävätkö tulot kattamaan menot (Power, 2003).
Seuraavaksi keskityttiin psykososiaalisten riskitekijöiden rooliin psyykkisen kuormittuneisuuden taustalla. Tulokset on esitetty Taulukossa 1. Ensin tarkasteltiin jokaisen riskitekijän yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen erikseen (ks. ikä- ja sukupuolivakioitu Malli 1). Nämä tarkastelut osoittivat, että jokainen riskitekijä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Vahvin yhteys löytyi erittäin heikon osallisuuden kokemuksen ja psyykkisen kuormittuneisuuden väliltä. Osallisuutensa erittäin heikoksi kokevilla oli yli yhdeksänkertainen todennäköisyys olla psyykkisesti kuormittunut verrattuna osallisuutensa vahvemmaksi kokeviin. Heikko elämänlaadun kokemus ja yksinäisyys viisinkertaistivat kuormittuneisuuden todennäköisyyden, ja syrjintäkokemukset lähes kolminkertaistivat sen.
Edellä kuvatuilla taustamuuttujilla vakioimisen jälkeen (Malli 2) kaikkien muiden psykososiaalisten riskitekijöiden, paitsi heikon osallisuuden, suhde psyykkiseen kuormittuneisuuteen voimistui. Kun kaikki psykososiaaliset riskitekijät lopulta sisällytettiin samaan malliin (Malli 3), eli vakioitiin niiden vaikutukset psyykkiseen kuormittuneisuuteen samanaikaisesti, edellä mainitut yhteydet pysyivät, mutta yksittäisten tekijöiden roolit pienenivät. Tässä lopullisessa mallissa yksinäisyys ja syrjintäkokemukset kaksinkertaistivat psyykkisen kuormittuneisuuden riskin, ja heikko osallisuus kolminkertaisti sen. Kaikista vahvin yhteys löytyi heikon elämänlaadun ja psyykkisen kuormittuneisuuden väliltä. Verrattuna elämänlaatunsa hyväksi kokeviin, kokemus heikosta elämänlaadusta oli yhteydessä viisinkertaisesti todennäköisempään psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Tämä löydös on linjassa esimerkiksi ukrainalaispakolaisista tehdyn saksalaistutkimuksen kanssa, jossa todettiin, että heikko elämänlaadun kokemus on yhteydessä mielenterveyden oireiluun (Buchcik ym., 2023).
Muiden psykososiaalisten hyvinvointimuuttujien roolit pienenivät Mallissa 3 todennäköisesti siksi, että ne korreloivat elämänlaadun kokemuksen kanssa. Kaikkien psykososiaalisten riskitekijöiden tilastollisesti merkitsevät yhteydet kuitenkin säilyivät, vaikka ne vakioitiin myös elämänlaadun kokemuksella: niillä on siis myös itsenäisiä, elämänlaadusta riippumattomia yhteyksiä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Nämäkin tulokset ovat linjassa aikaisemman tutkimustiedon kanssa: yksinäisyys (Richard ym., 2017) ja syrjintäkokemukset (esim. Vargas ym., 2020; Schmitt ym., 2014) ovat yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Myös heikko osallisuuden kokemus on yhdistetty muun muassa yksinäisyyteen, elämänlaatuun ja köyhyyteen (Leemann ym., 2021).
Yhteenveto ja pohdinta
Maahanmuuttaneiden hyvinvointi jakautuu asuntokunnan mukaan
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun maahanmuuttaneiden psykososiaalista hyvinvointia ja sitä, miten erilaiset psykososiaaliset riskitekijät ovat yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Tulokset osoittivat, että maahanmuuttaneiden psyykkinen hyvinvointi vaihtelee asuntokunnan ja elämäntilanteen mukaan. Yksinasuvat ovat psyykkisesti kuormittuneempia ja voivat lapsiperheiden vanhempia huonommin psykososiaalisen hyvinvoinnin eri osa-alueilla. Tarkemmat tarkastelut paljastivat, että psyykkisesti kuormittuneet yksinasuvat voivat paitsi ei-kuormittuneita yksinasuvia, myös kuormittuneita vanhempia heikommin kaikilla raportissa huomioiduilla psykososiaalisen hyvinvoinnin osa-alueilla.
Tämän lisäksi tarkasteluissa otettiin huomioon myös lapsettomat pariskunnat ja muut, jotka eivät asu yksin. He voivat yksinasuvia paremmin, mutta eivät yhtä hyvin kuin vanhemmat. On siis syytä olettaa, että juuri yksin asuminen altistaa heikommalle hyvinvoinnille. Koska yksin asuminen on Helsingissä yleistä, on tämä löydös erityisen tärkeä juuri pääkaupunkiseudun maahanmuuttaneita tarkastellessa. Merkittävä osa myös maahanmuuttaneista asuu yksin: pääkaupunkiseudulla asuvista maahanmuuttaneista 16 prosenttia asui yhden hengen taloudessa vuonna 2020 (Saukkonen, 2022). Nähtävästi tämä yksin asuminen altistaa heikommille sosiaalisille suhteille ja näiden myötä heikommalle hyvinvoinnille. Kokemus ei kosketa vain maahanmuuttaneita: myös valtaväestön yksinasuvat kärsivät perheellisiä tai muita yhdessä asuvia todennäköisemmin mielenterveyshäiriöistä ja ovat yksinäisempiä (Pulkki-Råback ym., 2012; Kontula, 2018).
Vaikka vanhemmuus on osaltaan myös kuormittavaa (esim. Mikolajczak ym., 2020), se vaikuttaa olevan yhteydessä niin yksinasuvia kuin muita lapsettomia parempaan psykososiaaliseen hyvinvointiin. Tämä pätee myös kuormittuneiden vanhempien kohdalla kuormittuneisiin yksinasuviin verratessa. Vaikka perheen sisäinen vuorovaikutus voi myös haastaa hyvinvointia, perhe, kumppani tai muu asuinkumppani on usein välitön sosiaalinen tuki ja mahdollistaa päivittäisen vuorovaikutuksen. Myönteisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen hyvinvointivaikutukset heijastuvat monelle hyvinvoinnin osa-alueelle, kuten itsetuntoon ja itsevarmuuteen, ja kasvattavat kestävyyttä stressaavia tilanteita kohdatessa. (An ym., 2024; Cohen & Wills, 1985.) Erilaiset sosiaalisen tuen lähteet, kuten perhe, ovatkin tutkimustiedon mukaan merkittäviä suojatekijöitä syrjinnän negatiivisia vaikutuksia vastaan (esim. Alvarez ym., 2024).
Yksinasuvilla näitä päivittäisiä kodin sisäisiä myönteisiä vuorovaikutuskokemuksia ei ole samoissa määrin. Tämä voi tarkoittaa sitä, että heillä on vähemmän sosiaalisia voimavaroja, mikä saattaa altistaa stressille ja kielteisille kokemuksille (esim. Alvarez ym., 2024; Barreto & Ellemers, 2025; Major ym., 2002). Kotona tapahtuvan myönteisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisen tuen puute saattaa siis selittää yksinasuvien yleisempää psyykkistä kuormittuneisuutta, heikompaa elämänlaatua, yleisempiä syrjinnän kokemuksia, sekä yleisempää yksinäisyyttä ja erittäin heikkoa osallisuuden kokemusta. On kuitenkin huomioitava, että sosiaalisten suhteiden tai niiden puutteen lisäksi on muitakin mahdollisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa yksinasuvien vanhempia korkeampaan kuormittuneisuuteen. Esimerkiksi Ahlgren-Leinvuon (2025a) tutkimuksessa ilmeni, että vanhemmat käyttävät päihteitä muuta aikuisväestöä vähemmän. Muun muassa päihteidenkäyttö voi osaltaan selittää eroavaisuuksia vanhempien ja yksinasuvien välillä.
Nämä löydökset viittaavat siihen, että erityisesti yksinasuvat maahanmuuttaneet ovat alttiita heikommalle psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Kotoutumisen edistämiseksi onkin tärkeää kohdentaa laaja-alaisia tukitoimia yksinasuvien maahan muuttaneiden psykososiaaliseen hyvinvointiin esimerkiksi mahdollistamalla positiivista vuorovaikutusta ja ehkäisemällä syrjäytymistä, jotta yksinasuvat eivät jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä on tärkeää niin yksilöiden hyvinvoinnin vuoksi kuin yhteiskunnan toimivuuden kannalta.
Psykososiaaliset riskitekijät lisäävät vanhempien kuormittuneisuutta
Maahan muuttaneiden vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta tarkastellessa tuli ilmi, että psyykkisesti kuormittuneilla vanhemmilla oli ei-kuormittuneita vanhempia enemmän kokemuksia heikosta elämänlaadusta, syrjityksi tulemisesta sekä erittäin heikosta osallisuudesta. Regressiomallinnus paljasti, että heikon elämänlaadun kokemus sekä kokemukset syrjinnästä, yksinäisyydestä ja erittäin heikosta osallisuudesta ennustavat psyykkistä kuormittuneisuutta – niin yksittäin kuin samassa mallissa.
Kuten maahan muuttaneiden yksinasuvien hyvinvointiin, maahan muuttaneiden vanhempienkin hyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset suhteet. Vaikka perhe voi olla merkittävä sosiaalinen tuki, kodin ulkopuolella saatetaan altistua kuormittuneisuutta aiheuttaville kielteisille vuorovaikutustilanteille. Esimerkiksi Helsingissä tehdyssä tutkimuksessa vähemmistöryhmiin sekä valtaväestöön kuuluvien äitien välisestä kanssakäymisestä leikkipuistoissa havaittiin, että vähemmistö- ja enemmistövanhempien välillä on harvoin aktiivista vuorovaikutusta (Paajanen ym., 2022). Kyseinen leikkipuistotutkimus havainnollistaa sen, miten näennäisesti jaetuissakin tiloissa yhteydet maahanmuuttaneiden ja valtaväestön välillä eivät aina toteudu. Tällainen eri ryhmien välisen kontaktin puute ja sen aktiivinen ylläpitäminen voi aiheuttaa kuulumattomuuden ja näkymättömyyden kokemusta, mikä heikentää osallisuuden kokemusta ja saattaa lisätä yksinäisyyden kokemuksia. Lisäksi leikkipuistotutkimuksessakin kuvailtiin, kuinka esimerkiksi kokemukset rasismista muovaavat vähemmistöryhmiin kuuluvien vanhempien arkea.
Lapset paitsi joutuvat itse todistamaan näitä hyvinvointia heikentäviä tilanteita, myös kärsivät niiden vaikutuksista vanhempien heikentyneen hyvinvoinnin kautta. Vanhempien kokemat hyvinvoinnin vajeet vaikeuttavat kotoutumista, mikä saattaa puolestaan heijastua edelleen lasten tulevaisuuden mahdollisuuksiin (esim. Säävälä, 2022).
Lisäksi tuloksista ilmeni, että tulotaso ennustaa vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta. Koska pienituloisuus on ulkomaalaistaustaisissa perheissä yleisempää kuin suomalaistaustaisissa perheissä, on tähän kiinnitettävä erityistä huomiota. Maahan muuttaneiden perheiden hyvinvointia voisi tukea esimerkiksi yleisillä sosioekonomisia eriarvoisuuksia vähentävillä politiikkatoimilla (Säävälä, 2022).
Lopuksi
Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys ihmisten hyvinvoinnille on suuri (esim. An ym., 2024; Cohen & Wills, 1985). Edellä esitettyjen tulosten mukaan erilaiset psykososiaaliset riskitekijät altistavat maahan muuttaneita pääkaupunkiseudun asukkaita psyykkiselle kuormittuneisuudelle enemmän kuin erilaiset yksilölliset taustatekijät, kuten maahanmuuttosyy, suomen tai ruotsin kielen taito tai tulotaso. Puuttuvien tai kielteisten vuorovaikutuskokemusten seurauksena etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat voivat kokea jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä voi paitsi aiheuttaa psyykkistä kuormittuneisuutta, myös vaikeuttaa kotoutumisen onnistumista. Tiedetään esimerkiksi, että kokemukset epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ovat yhteydessä heikompaan kokemukseen suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumisesta, kun taas ulkomaalaistaustaisten ystävyyssuhteet suomalaistaustaisten kanssa vahvistavat sitä (Yijälä, 2023).
Perheen tuominen tai perheen perustaminen Suomessa voi olla merkki kotoutumisesta tai halusta juurtua Suomeen. Sisäministeriön (2024) selvityksessä ukrainalaispakolaisten kokemuksista Suomesta tuli esille, että aikomukset jäädä Suomeen myös sodan loputtua rakentuvat pitkälti kokemukselle siitä, että Suomessa on paremmat tulevaisuusnäkymät lapsille. Selvityksessä lasten kiinnittyminen suomalaiseen koulutusjärjestelmään olikin merkki jonkinasteisesta juurtumisesta Suomeen. Näin ollen on myös tärkeää huomioida vanhempiensa mukana Suomeen muuttaneiden tai tänne syntyneiden lasten hyvinvointi kotoutumisen edistämisessä – neuvolasta leikkipuistoihin ja läpi koulu-uran. Lasten juurtuminen ja juurruttaminen edesauttaa myös vanhempien juurtumista, ja luo siltoja vähemmistöyksilöiden- ja perheiden sekä yhteiskunnan välille. Perheille tarjottu tuki onkin tärkeä osa kotoutumisen edistämistä.
Vastaavien siltojen mahdollistaminen myös yksinasuville on olennainen osa kotoutumisen edistämistä. Yksinasuville tulisi olla tarjolla enemmän mahdollisuuksia saada positiivisia kokemuksia kanssakäymisestä, jotka vahvistaisivat osallisuutta, parantaisivat elämänlaatua sekä torjuisivat yksinäisyyden ja syrjinnän kokemuksia, sekä pohjimmiltaan tukisivat hyvinvointia. Näitä mahdollisuuksia tulisi olla tarjolla niin työelämässä kuin sen ulkopuolella esimerkiksi erilaisten kulttuuri- ja yhteisötapahtumien muodossa.
Tämän tutkimuksen tuloksia tulkitessa tulee kuitenkin noudattaa varovaisuutta. Vastauksissa voi olla esimerkiksi kulttuurillisista eroavaisuuksista johtuvia vääristymiä. Erilaisissa kulttuureissa saatetaan esimerkiksi kokea hyvinvointi ja siitä puhuminen eri tavoin kuin miten mittarit laatineet tutkijat ovat tarkoittaneet.
Huomioitavaa on myös se, että tässä raportissa ei tarkasteltu maahanmuuttaneita taustamaakohtaisesti. Aikaisempi tutkimus MoniSuomi-aineistoa käyttäen on kuitenkin osoittanut, että taustamaaryhmien välillä on eroavaisuuksia sosiaalisessa hyvinvoinnissa ja siinä, miten heidät kohdataan Suomessa. Esimerkiksi Lähi-Idän ja (Pohjois-)Afrikan maista kotoisin olevat kokevat maahanmuuttaneista useimmiten erittäin heikkoa osallisuutta ja syrjintää (Saukkonen & Tanska, 2025). Myös työmarkkinoilla ulkomaisesta taustasta kielivällä nimellä on väliä. Ei-eurooppalaistaustaisilla, tarkemmin irakilais- ja somalitaustaisilla, nimillä töitä hakevat saavat 20–30 prosenttia suomalaistaustaisia harvemmin kutsun työhaastatteluun, vaikka hakijoiden osaaminen olisi samantasoista (Ahmad, 2025).
Näiden tutkimusten valossa on oletettavaa, että maahanmuuttaneiden psykososiaalisessa hyvinvoinnissa on merkittäviä eroavaisuuksia taustamaasta riippuen. Kuten Saukkonen ja Tanska (2025) raportoivat, länsimaiden ulkopuolelta muuttaneet kohtaavat enemmän syrjiviä asenteita Suomessa. Tämä voi johtaa heikompaan psykososiaaliseen hyvinvointiin ja psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja saattaa aiheuttaa hyvinvoinnin eriytymistä ei-länsimaisten maahanmuuttaneiden vahingoksi.
Tämän raportin perusteella ei voi todeta syy-seuraussuhteita psykososiaalisten tekijöiden ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä. On kuitenkin oletettavaa, että tarkasteltujen riskitekijöiden yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen ei ole yksisuuntainen: siinä missä ne aiheuttavat psyykkistä kuormittuneisuutta, ne myös aiheutuvat psyykkisestä kuormittuneisuudesta. Psyykkisesti kuormittuneemmat ihmiset ovat esimerkiksi alttiimpia tulkitsemaan sosiaalisia tilanteita negatiivisesti (Barreto & Ellemers, 2025; Major ym., 2002).
Tutkimuksen tulokset korostavat sosiaaliseen hyvinvointiin panostamisen tärkeyttä niin yksilöiden hyvinvoinnin tukemisessa kuin kotoutumisen edistämisessä. Yhteiskunnan vastaanottavuus tukee maahanmuuttaneiden hyvinvointia, ja hyvinvoiva yksilö kotoutuu sujuvammin. Vanhempien onnistunut kotoutuminen heijastuu lasten kasvuolosuhteisiin ja mahdollisuuksiin. Sosiaalinen hyvinvointi onkin niin yksilöiden kuin perheiden onnistuneen kotoutumisen kulmakivi.
Mai Korhonen toimii projektitutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Ahlgren-Leinvuo, H. (2025a). Suurin osa helsinkiläisvanhemmista voi hyvin, mutta osa on merkittävästi kuormittuneita. Teoksessa Renvik, T. A., Saukkonen, P., Sulander, T., Taskinen, H. & Vilkama, K. (toim.): Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Helsingin kaupunki, tutkimuksia 2025:1.
Ahlgren-Leinvuo, H. (2025b). Perheiden tulotaso heijastuu hyvinvointiin. Teoksessa Renvik, T. A., Saukkonen, P., Sulander, T., Taskinen, H. & Vilkama, K. (toim.): Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Helsingin kaupunki, tutkimuksia 2025:1.
Ahmad, A. (2025). A Comparative Analysis of the Reception of Immigrants into Finnish Working Life in 2016 and 2024. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Ahtiainen, H. & Ansala, L. (2025). Nuorten koulutuspolut eroavat toisistaan syntyperän ja sukupuolen mukaan. Teoksessa Renvik, T. A., Saukkonen, P., Sulander, T., Taskinen, H. & Vilkama, K. (toim.): Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä. Helsingin kaupunki, tutkimuksia 2025:1.
Ahtiainen, H., Mäki, N., Määttä, S., Saukkonen, P., & Yijälä, A. (2020). Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointi Helsingissä. Helsingin kaupunki, tutkimuksia 2020:5.
Alvarez, D., Adynski, H., Harris, R., Zou, B., Taylor, J. Y., & Santos, H. P., Jr (2024). Social Support Is Protective Against the Effects of Discrimination on Parental Mental Health Outcomes. Journal of the American Psychiatric Nurses Association, 30(6), 953–965. https://doi.org/10.1177/10783903241243092(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
An, J., Zhu, X., Shi, Z., & An, J. (2024). A serial mediating effect of perceived family support on psychological well-being. BMC public health, 24(1), 940. https://doi.org/10.1186/s12889-024-18476-z(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Barreto, M., & Ellemers, N. (2015). Detecting and experiencing prejudice: New answers to old questions. Advances in Experimental Social Psychology, 52, 139–219. https://doi.org/10.1016/bs.aesp.2015.02.001(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Buchcik, J., Kovach, V., & Adedeji, A. (2023). Mental health outcomes and quality of life of Ukrainian refugees in Germany. Health and quality of life outcomes, 21(1), 23. https://doi.org/10.1186/s12955-023-02101-5(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Cohen, S., & Wills, T. A. (1985). Stress, social support, and the buffering hypothesis. Psychological Bulletin, 98(2), 310–357. https://doi.org/10.1037/0033-2909.98.2.310(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
de Castro, A. B., Gee, G., Fujishiro, K., & Rue, T. (2015). Examining Pre-migration Health Among Filipino Nurses. Journal of immigrant and minority health, 17(6), 1670–1678. https://doi.org/10.1007/s10903-014-0131-7(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Erjansola, J., & Renvik, T. A. (2024). Osattomista osallisiksi? Helsinkiläisnuorten osallisuuden kokemusta haastavia ja sitä tukevia tekijöitä. Helsingin kaupunki.
Kontula, O. (2018). Puhuttelevia kokemuksia yksinasumisesta. Tietovuoto-artikkeli 4/2018. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Saatavilla: https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/puhuttelevia-kokemuksia-yksinasumisesta/(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) [Viitattu: 16.07.2025].
Koptsyukh, A. & Svynarenko, A. (2024). Ukrainians in Finland who fled the war: their registration in municipalities of residence and their future plans – survey results. Helsinki: Sisäministeriö.
Leemann, L., Martelin, T., Koskinen, S., Härkänen, T., & Isola, A. M. (2021). Development and Psychometric Evaluation of the Experiences of Social Inclusion Scale. Journal of Human Development and Capabilities, 23(3), 400–424. https://doi.org/10.1080/19452829.2021.1985440(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lönnqvist, J.‐E., Leikas, S., Mähönen, T. A., & Jasinskaja‐Lahti, I. (2015). The mixed blessings of migration: Life satisfaction and self‐esteem over the course of migration. European Journal of Social Psychology, 45(4), 496–514. https://doi.org/10.1002/ejsp.2105(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Majlander, S., Kinnunen, T. I., Lilja, E., Gissler, M., Castaneda, A. E., Lehtoranta, L., & Koponen, P. (2023). Potentially traumatic experiences pre-migration and adverse pregnancy and childbirth outcomes among women of Somali-and Kurdish-origin in Finland. BMC pregnancy and childbirth, 23(1), 589. https://doi.org/10.1186/s12884-023-05906-w(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Major, B., Quinton, W. J., & McCoy, S. K. (2002). Antecedents and consequences of attributions to discrimination: Theoretical and empirical advances. In M. P. Zanna (Ed.), Advances in experimental social psychology, Vol. 34, pp. 251–330). Academic Press. https://doi.org/10.1016/S0065-2601(02)80007-7(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Merry, L., Pelaez, S., & Edwards, N. C. (2017). Refugees, asylum-seekers and undocumented migrants and the experience of parenthood: a synthesis of the qualitative literature. Globalization and health, 13(1), 75. https://doi.org/10.1186/s12992-017-0299-4(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Mikolajczak, M., Gross, J. J., Stinglhamber, F., Lindahl Norberg, A., & Roskam, I. (2020). Is parental burnout distinct from job burnout and depressive symptoms? Clinical Psychological Science, 8(4), 673–689. https://doi.org/10.1177/2167702620917447 (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ;
MoniSuomi-työryhmä (2023). MoniSuomi-tutkimuksen 2022–2023 perustulokset. Saatavilla: https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-tutkimusulkomailla-syntyneiden-terveydesta-…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) [Viitattu 8.5.2024].
Mäki, N., Renvik, T. A., & Saukkonen, P. (2024). Pääkaupunkiseudun ulkomaalaistaustaiset ovat fyysisesti terveitä, mutta monet kärsivät psyykkisestä kuormittuneisuudesta. Helsingin kaupunki.
Mäki, N. (2024). Hedelmällisyys pieneni Helsingissä entisestään vuonna 2023 – kotimaankielisten kokonaishedelmällisyysluku laski alle yhden lapsen. Helsingin kaupunki.
Mölsä, M., Punamäki, R. L., Saarni, S. I., Tiilikainen, M., Kuittinen, S., & Honkasalo, M. L. (2014). Mental and somatic health and pre- and post-migration factors among older Somali refugees in Finland. Transcultural psychiatry, 51(4), 499–525. https://doi.org/10.1177/1363461514526630(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Nguyen, T. P., Al Asaad, M., Sena, M., & Slewa-Younan, S. (2024). Loneliness and social isolation amongst refugees resettled in high-income countries: A systematic review. Social science & medicine (1982), 360, 117340. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2024.117340(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Paajanen, P., Seppälä, T., Stevenson, C., Riikonen, R., & Finell, E. (2022). Keeping Apart on the Playground: Construction of Informal Segregation on Public Playgrounds in Multiethnic Neighborhoods. Social Psychology Quarterly, 86(1), 53-73. https://doi.org/10.1177/01902725221116632(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) (Original work published 2023)
Paananen R & Gissler M (2014): Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa: Lammi-Tastula J & Karvonen S (toim.), Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2014. [Viitattu 10.3.2025]. Saantitapa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116712/THL_2014_21Teema.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Power M. Development of a common instrument for quality of life. Teoksessa Nosikov A, Gudex C. (toim.). EUROHIS: Developing Common Instruments for Health Surveys. IOS Press, Amsterdam, Hollanti. 2003. Ss. 145–159.
Pulkki-Råback, L., Kivimäki, M., Ahola, K., Joutsenniemi, K., Elovainio, M., Rossi, H., Puttonen, S., Koskinen, S., Isometsä, E., Lönnqvist, J., & Virtanen, M. (2012). Living alone and antidepressant medication use: a prospective study in a working-age population. BMC public health, 12, 236. https://doi.org/10.1186/1471-2458-12-236(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Renvik, T.A., & Säävälä, M. (toim.). (2024). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023- Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1 FI. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Richard, A., Rohrmann, S., Vandeleur, C. L., Schmid, M., Barth, J., & Eichholzer, M. (2017). Loneliness is adversely associated with physical and mental health and lifestyle factors: Results from a Swiss national survey. PloS one, 12(7), e0181442. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0181442(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Robertsson, T., Kokko, S., Lilja, E., & Castañeda, A. E. (2023). Prevalence and risk factors of psychological distress among foreign-born population in Finland: A population-based survey comparing nine regions of origin. Scandinavian journal of public health, 51(3), 490–498. https://doi.org/10.1177/14034948221144660(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Rogler, L. H. (1994). International migrations: A framework for directing research. American Psychologist, 49(8), 701–708. https://doi.org/10.1037/0003-066X.49.8.701(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Salama, E. S., Castaneda, A. E., Lilja, E., Suvisaari, J., Rask, S., Laatikainen, T., & Niemelä, S. (2020). Pre-migration traumatic experiences, post-migration perceived discrimination and substance use among Russian and Kurdish migrants-a population-based study. Addiction (Abingdon, England), 115(6), 1160–1171. https://doi.org/10.1111/add.14904(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Salmi, M. (2020). Lapsiperheiden köyhyys pitää yllä köyhyyden kierrettä. Teaoksessa Kallio, J. & Hakovirta, M. (toim.): Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Vastapaino, Tampere.
Saukkonen, P. (23. helmikuuta 2025). Kotoutuminen tapahtuu kaupungeissa – nyt myös kotoutumisen edistäminen. Pasisaukkonen. [Viitattu 25.8.2025]
Saukkonen, P. & Tanska, T. (2025). Suomeen muuttaneet pääkaupunkiseudulla MoniSuomi-tutkimuksen tulosten valossa. Helsingin kaupunki, tutkimuksia 2024:2.
Saukkonen, P. (2022). Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2020. Helsingin kaupunki, tutkimuksia 2022:3.
Schmitt, M. T., Branscombe, N. R., Postmes, T., & Garcia, A. (2014). The consequences of perceived discrimination for psychological well-being: a meta-analytic review. Psychological bulletin, 140(4), 921–948. https://doi.org/10.1037/a0035754(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Saukkonen, P. (2025). Alati moninaistuva Helsingin väestö – havaintoja ulkomaalaistaustaisen väestön kasvusta ja rakenteesta. Helsingin kaupunki.
Säävälä, M. (2022). Policy brief 1/2022: Eritaustaisille lapsille tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
THL (2024). Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
THL (2023). Osallisuuden edistäjän opas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
THL (2024). Ulkomaalaistaustaisen aikuisväestön terveys ja hyvinvointi – MoniSuomi 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Ten Kate, R. L. F., Bilecen, B., & Steverink, N. (2020). A Closer Look at Loneliness: Why Do First-Generation Migrants Feel More Lonely Than Their Native Dutch Counterparts?. The Gerontologist, 60(2), 291–301. https://doi.org/10.1093/geront/gnz192(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Turjanmaa, E., Kähäri, O., & Leinonen, J. (2022). Ylisukupolviset siirtymät ja vanhempien kokeman syrjinnän merkitys jälkeläisten hyvinvoinnille. Migration-Muuttoliike, 48(2), 4–7. Noudettu osoitteesta https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/124976(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Vargas, S. M., Huey, S. J., & Miranda, J. (2020). A critical review of current evidence on multiple types of discrimination and mental health. The American journal of orthopsychiatry, 90(3), 374–390. https://doi.org/10.1037/ort0000441(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Vuorenmaa, M., Klemetti, R., Paavilainen, M., Tuovinen, E., & Viitanen, E. (2025). Mitä esikouluikäisten lasten perheille kuuluu? FinLapset-tutkimuksen kyselytiedonkeruun perustulokset. Työpaperi 3/2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 14.8.2025].
Tutkimuksessa tarkastellut muuttujat
Psyykkinen kuormittuneisuus
Psyykkistä kuormittuneisuutta kartoitettiin MHI-5 -kysymyspatterilla. MHI-5 muodostuu viidestä kysymyksestä, jotka kartoittavat ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja positiivista mielialaa. Vastaus sijoittuu jatkumolle, jonka toinen ääripää edustaa psyykkistä kuormitusta ja toinen positiivista mielialaa. “Kuinka suuren osan ajasta olet 4 viime viikon aikana: Valitse yksi vaihtoehto joka riviltä.” Kysymyspatterin alakysymyksinä kysyttiin a) ollut hyvin hermostunut, b) tuntenut mielialasi niin matalaksi, ettei mikään ole voinut piristää sinua, c) tuntenut itsesi tyyneksi ja rauhalliseksi, d) tuntenut itsesi alakuloiseksi ja apeaksi ja e) ollut onnellinen. Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) koko ajan, 2) suurimman osan aikaa, 3) huomattavan osan aikaa, 4) jonkin aikaa, 5) vähän aikaa tai 6) en lainkaan. Kuhunkin kysymykseen vastataan asteikolla 1–6. Lopullisen pistemäärän laskemiseksi pistemäärät kysymyksiin c) ja e) muunnetaan käänteiseen järjestykseen, minkä jälkeen pisteet lasketaan yhteen (summapistemäärä välillä 5–30) ja muutetaan asteikolle 0–100. Psyykkinen kuormittuneisuus voidaan raportoida jatkuvana muuttujana tai käyttää katkaisukohtana pistemäärää 52, jolloin 52 pistettä tai vähemmän saavilla on kliinisesti merkittävää psyykkistä kuormittuneisuusoireilua. Tarkastelussa ovat skaalatun pistemäärän enintään 52 pisteen vastanneiden osuus.
Yksinäisyys
Perustuu kysymykseen: "Tunnetko itsesi yksinäiseksi:" Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) en koskaan, 2) hyvin harvoin, 3) joskus, 4) melko usein ja 5) jatkuvasti. Tarkastelussa on 4) melko usein tai 5) jatkuvasti vastanneiden osuus.
Erittäin heikko osallisuuden kokemus
Perustuu osallisuusindikaattoriin: "Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä? Merkitse jokaisen väittämän kohdalla se vaihtoehto joka kuvaa parhaiten omaa kokemustasi." Kysymyspatterissa on yhteensä 10 väittämää: a) Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä. b) Saan myönteistä palautetta tekemisistäni. c) Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön. d) Olen tarpeellinen muille ihmisille. e) Pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun. f) Tunnen, että elämälläni on tarkoitus. g) Pystyn tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita. h) Saan itse apua silloin, kun sitä todella tarvitsen. i) Koen, että minuun luotetaan ja j) Pystyn vaikuttamaan joihinkin elinympäristöni asioihin. Vastausvaihtoehtoina esitettiin: a) täysin eri mieltä, b) jokseenkin eri mieltä, c) ei samaa eikä eri mieltä, d) jokseenkin samaa mieltä ja e) täysin samaa mieltä. Jokainen väittämä pisteytettiin välille 1–-5 pistettä (vaihtoehto a) = 1 piste, b) = 2 pistettä, ... , e) = 5 pistettä). Osallisuusindikaattorin raakasummapistemäärä (10–-50 pistettä) saadaan laskemalla väittämien pisteet yhteen. Tämä raakasummapistemäärä muunnetaan asteikolle 0–-100 siten, että ensin siitä vähennetään 10 pistettä ja sitten kerrotaan luvulla 2,5, jolloin saatu luku on osallisuusindikaattorin summapistemäärä. Osallisuusindikaattori laskettiin vain, jos kaikkiin väittämiin on vastattu. Indikaattorissa tarkastellaan niiden osuutta, joilla osallisuusindikaattorin summapistemäärä on alle 50 pistettä.
Syrjintäkokemukset
Perustuu kysymykseen: "Onko sinua syrjitty eli kohdeltu muita huonommin jonkin itseesi liitetyn ominaisuuden vuoksi 12 viime kuukauden aikana? (esim. ikä, sukupuoli, etninen tausta, ihonväri, vammaisuus, ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto)". Kysymyspatterin alakysymyksenä esitettiin "terveyspalveluissa, sosiaalipalveluissa (esim. perhe- tai päihdepalveluissa), työllisyyspalveluissa, työnhaussa, työssä, opinnoissa, asunnon saamisessa tai asumiseen liittyvissä palveluissa, poliisin kanssa asioidessa, julkisilla paikoilla (esim. kadulla, ravintolassa), sosiaalisessa mediassa tai verkkopalvelussa ja jossakin muualla, missä?". Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) ei ole syrjitty, 2) kyllä, kerran, 3) kyllä, useita kertoja, 4) en ole asioinut/palvelu ei koske minua. Tarkastelusta poistettiin kaikkiin alakysymyksiin vastausvaihtoehdon 4) en ole asioinut/palvelu ei koske minua vastanneet, ja tämän jälkeen tarkastelussa ovat vähintään johonkin alakysymykseen vastausvaihtoehdon 2) kyllä, kerran, tai 3) kyllä, useita kertoja vastanneiden osuus.