Viime vuosina Helsingissä on korostunut asukkaiden tarve suoralle yhteiskunnalliselle ja poliittiselle osallistumiselle, mikä kertoo uudenlaisesta demokratiakäsityksestä. Monelle kaupunkilaiselle ei enää riitä pelkkä edustuksellinen demokratia ja äänestäminen kuntavaaleissa kerran neljässä vuodessa.
Nyt halutaan tehdä itse ja vaikuttaa itse oman asuinalueen asioihin. Suoran osallistumisen haasteiksi koetaan kuitenkin muun muassa vaikuttamisen kanavien puute, kaupungin johdon irtautuminen kaupunkilaisista sekä tiedon puute (Lahti & Laine 2013, 31).
Osallistumiskulttuurin muutoksesta kertovat esimerkiksi suosionsa vakiinnuttaneet pop up -tapahtumat, kuten Ravintolapäivä ja Siivouspäivä, sekä perinteisten kaupunginosayhdistysten rinnalle syntyneet kaupunginosaliikkeet, kuten Kallio-liike (ks. Rissanen 2012).
Kehitykseen on vaikuttanut vahvasti sosiaalinen media sekä Helsingin kaupungin päätös avata päätöksentekoaan avoimena datana kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Erilaiset toimintaryhmät järjestäytyvät sosiaalisessa mediassa ketterästi, ja kuntalaiskeskustelu kaupunkikehittämisestä käy vilkkaana muun muassa Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmän kaltaisilla foorumeilla. (ks. Sjöblom 2014).
Politiikan tutkimuksessa on puhuttu demokratiakäsityksen deliberatiivisesta käänteestä, ja esimerkiksi John S. Dryzekin (2002) mukaan 1990-luvulla länsimaissa alkoi merkittävä muutos demokratian ihannetilan ymmärtämisessä. Deliberatiivinen lähidemokratia perustuu ajatukseen, että yhdenvertaiset kansalaiset kokoontuvat keskustelemaan ja neuvottelemaan asuinalueen asioista esimerkiksi asukasraatiin tavoitteenaan valaistunut kansalaismielipide (Vartiainen et al. 2012).
Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri toteaa hiljattain ilmestyneessä kirjassaan Julkishallinto ja sosiaalinen media (2015), että sosiaalinen media on ytimeltään toimintakulttuuri, ei pelkkä viestintäteknologia – ja se tekee sen vallankumoukselliseksi. Sosiaalinen media rikkoo tietoon ja valtaan liittyvät hierarkiat, ja sen avulla keskusteluun voi osallistua kaikki organisaation tai yhteisön jäsenet muodollisesta asemasta riippumatta. Sosiaalisessa mediassa on siis paljon samaa kuin deliberatiivisessa demokratiakäsityksessä.
Mitkä demokratiapilotit?
Helsinki etsi ja kokeili vuoden 2013 aikana uudenlaisia osallistumisen ja vuorovaikutuksen keinoja asukkaiden ja hallinnon välillä alueellisen osallistumisen kokeilussa. Vuonna 2012 toimineen demokratiaryhmän aloitteesta alkunsa saanut kokeilu sisälsi yhteensä kymmenen pääosin asukasvetoista demokratiapilottia, ja hankkeesta käytetäänkin yleisemmin nimeä Helsingin demokratiapilotit.
Pilottihankkeita haettiin avoimen haun kautta, ja kaupunginhallitus päätti valita piloteiksi ne hankkeet, joiden katsottiin sisältävän tavoitteita uusista toimintamalleista asukasosallistumiseen ja -vaikuttamiseen.
Kokeiluun valittiin kymmenen pilottia: Arabianranta, Toukola ja Vanhakaupunki demokraattisen päätöksenteon kasvualustana, Itä-Pasilan demokratiahanke, Mainio Malminkartano, Maunulan demokratiahanke, Vetoa ja voimaa Mellunkylään, Lähidemokratiaa Vuosaareen, Kaupunkilaisten raati - kaupunkilaisten ääni päätöksenteon tueksi, Helsingin pyöräilevät kaupunginosat, RuutiBudjetti sekä Me asumme täällä! — Lähidemokratiatyökalu testissä Tapaninvainiossa.
Erikoistutkija Stina Högnabba arvioi pilottien tuloksia alkuvuodesta 2014 ja toi esille, että kaupungin virastoilla on hyvin erilaisia vuorovaikutuksen käytäntöjä ja toimintatapoja asukkaiden ja asukasyhdistysten kanssa. Högnabban arvion mukaan mukana olleilla asukasaktiiveilla oli pilottivuoden aikana korkeammat odotukset työnsä vaikuttavuudesta kuin vuodessa oli mahdollista toteuttaa. (Högnabba 2014, 20 ja 22.) Demokratiapilotit kohtasivat julkisessa keskustelussa kritiikkiä heikosta tunnettuudestaan ja vähäisestä medianäkyvyydestään (esim. HS 26.4.13).
Demokratiapiloteista vastaavana viranhaltijana vuonna 2013 toimi kaupunginsihteeri Anja Vallittu. Vallitun mukaan projekti sujui rajallisista resursseistaan huolimatta odotusten mukaisesti ja se poiki monenlaista toimintaa.
”Kaupungin toiminnassa on usein niukat resurssit, ja oli hienoa, että saimme palkattua piloteille kaksi kokopäiväistä koordinaattoria. Sisällöllisesti vuodesta jäi paljonkin käteen. Esimerkiksi Arabianrannassa kokeiltua asukasraatia on hyödynnetty uudistetun Vallilan kirjaston suunnittelussa ja osallistuva budjetointi on laajentunut koko nuorisoasiainkeskuksen toimintaperiaatteeksi”, Vallittu kertoo.
Piloteista asukasyhteistyöhön
Vuorovaikutus ja osallisuus on keskeinen osa Helsingin kaupungin strategiaohjelmaa vuosille 2013—2016. Yksi strategian viidestä kehittämisteemasta on demokratian ja osallisuuden vahvistuminen, joka käsittää vuorovaikutuksen ja osallistumisen tavoitteet sekä avoimen datan linjaukset ja kehittämistoimet.
Strategiaohjelma jatkaa edellisen valtuustokauden linjalla: edustuksellista demokratiaa vahvistetaan, kaupunkilaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia lisätään, niitä koskevia menetelmiä parannetaan sekä tuetaan nuorten äänen kuulumista ja kasvua aktiiviseen kansalaisuuteen. Alueellisen demokratian kehittämistä jatketaan strategiakauden aikana piloteista saatujen kokemusten pohjalta.
Kaupunginkansliaan perustettiin pilottivuoden jälkeen erillinen asukasyhteistyötiimi, joka kehittää ja koordinoi asukkaiden ja kaupungin välistä vuorovaikutusta.
Asukasyhteistyöpäällikkö Janne Typpi vahvistaa tutkimuksessakin esiin tulleen huomion, että pilottivuoden aikana asukkailla ja kaupungin työntekijöillä oli erilaiset käsitykset siitä, minkälainen kehittäminen on pilottivuoden aikana mahdollista. Typin mukaan pilottien asukasaktiivit toivoivat hallinnon näkökulmasta suuria muutoksia alueelleen ja sitten pettyivät, kun toiveisiin ei pystytty vastaamaan.
”Pilottivuoden tavoitteena oli kerätä yhteen hyviä toimintamalleja, joita voitaisiin sitten integroida osaksi kaupungin toimintaa jatkossa. Toimintamalleja onkin hyödynnetty pilottivuoden jälkeen muun muassa Keskustakirjaston ja Vallilan kirjaston suunnittelussa”, Typpi sanoo.
Typpi tuo esille, että asukkaiden osallisuuden kehittäminen on laaja hallinnollinen kysymys ja vaatii kaikkien hallintokuntien sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen.
”Helsingin kaupunki on iso organisaatio, ja asukaslähtöinen suunnittelu on monelle kaupungin työntekijälle uudenlaista toimintakulttuuria. Vie oman aikansa ennen kuin kaikki virastot lähtevät tähän mukaan”, Typpi toteaa.
Vuoden 2015 aikana asukasyhteistyötiimi järjestää muun muassa neljä ylipormestarin asukasiltaa, uudistaa Helsingin asukastalotoiminnan hallintomallia yhdessä sosiaali- ja terveysviraston ja kiinteistöviraston tilakeskuksen kanssa sekä kehittää erilaisia kaupungin palautejärjestelmiä.
Myös asukasyhteistyötiimi on pyrkinyt hyödyntämään sosiaalista mediaa osallisuuden kehittämistyössä.
”Olemme mukana sekä Facebookissa että Twitterissä. Sosiaalinen media on yksi avaintekijöistä asukkaiden ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen kehittämisessä”, vuorovaikutuspäällikkö Johanna Seppälä sanoo.
Arabian alue demokraattisen päätöksenteon kasvualustana
Itäisessä kantakaupungissa sijaitsevan Arabian alueen Kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Artova ry oli mukana alueellisen osallistumisen kokeilussa vuonna 2013. Artova mahdollistaa Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin asukkaille muun muassa asukastalotoimintaa, harrastekursseja, kaupunkiviljelyä, kierrätystapahtumia ja elokuvakerhoa. Toimintaa rahoitetaan jäsenmaksujen kautta ja kaupungin tuen avulla.
Artovan demokratiapilotti oli nimeltään Arabianranta, Toukola ja Vanhakaupunki demokraattisen päätöksenteon kasvualustana, ja siinä kokeiltiin sosio-demografisesti edustavaa deliberatiivista asukasraatia rantapuiston suunnittelussa sekä kehitettiin asukastalojen, Kääntöpaikan ja Bokvillanin, toimintaa. Artovan toimintamallin ideana ovat itseohjautuvat ja omaehtoiset toimintaryhmät, jotka eivät toimi varsinaisesti yhdistyksen hallituksen alaisuudessa.
Artovan demokratiapilotti pyörähti käyntiin maaliskuussa 2013 avoimella ”sessiolla” Arabianrannan kirjastossa, jossa muodostettiin toimintaryhmiä ajamaan muun muassa kahvilan ja ympäristötaideteoksen saamista alueelle. Keskeisessä roolissa Artovan demokratiapilotissa oli projektikoordinaattorien ja kaupungin tietokeskuksen kanssa yhteistyössä koolle kutsuttu asukasraati, joka tuotti julkilausuman rantapuiston kehittämisestä keväällä 2013.
Artovan puheenjohtajana pilottivuotena toiminut Lauri Alhojärvi kertoo, että julkilausuma luovutettiin syksyllä 2013 rakennusvirastolle, joka kertoi ottavansa sen huomioon päätöksissään. Kirjallista palautetta ei hänen mukaansa tullut. Rantapuistossa ei Alhojärven mukaan ole tapahtunut julkilausumassa esiin tuotuja muutoksia.
”Ympäristötaideteosryhmä jatkoi hetken aikaa toimintaansa, haki apurahoja muttei saanut ja lopetti. Muut ryhmät jäivät odottamaan kaupungin toimia. Keskeisenä ongelmana oli se, että demokratiapilotilla ei ollut aitoa vaikutusta kaupungin päätöksentekoon”, Alhojärvi summaa.
Artovan demokratiapilottia koskevan tutkimuksen (Sjöblom 2014) mukaan hankkeen toimijoilla oli erilaiset näkemykset siitä, miten lähidemokratiaa tulisi alueella kehittää, eikä hanketta liitetty uskottavalla tavalla edustukselliseen päätöksentekojärjestelmään. Tulokset tukevat aikaisempien tutkimusten (ks. esim. Kuokkanen 2013) huomioita siitä, että kunnallisilla osallistumishankkeilla on vaarana jäädä näennäisdemokratiaksi, jos niiden vaikuttavuudesta ei erikseen huolehdita.
Jonas Sjöblom toimii Helsingin kaupungin tietokeskuksen tiedottajana.
Lähteet:
Dryzek, John S. (2002) Deliberative Democracy and Beyond: Liberals, Critics, Contestations. Oxford: Oxford University Press.
Högnabba, Stina (2014) ”Unelmia, pikavoittoja ja demokratiapöhinää” – Helsingin demokratiapilottien tulokset. Tukimuskatsauksia 2014:1. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.
Kuokkanen, Kanerva (2013) Assessing the Democratic Qualities of Programmes and Projects: A Case from Finnish Urban Policy. Scandinavian Journal of PublicAdministration 17(2), 127–146.
Lahti, Tanja & Laine, Markus (2013) Kaupungin toiminta tutummaksi ja vuorovaikutus vahvemmaksi Helsinkiläisten näkemyksiä kaupungin toiminnasta ja päätöksenteosta vuonna 2012. Tutkimuskatsauksia 2013:2. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.
Rissanen, Outi (2012) Omaehtoista osallistumista – tapaustutkimus Kallio-liikkeestä 2010-luvun kaupunginosatoimintana. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos.
Sauri, Pekka (2015) Julkishallinto ja sosiaalinen media. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 98. Sastamala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Sjöblom, Jonas (2014) Lähidemokratiapilotti – bacchilainen tapaustutkimus suoran osallistumisen kehittämisestä Arabian alueella Helsingissä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos.
Uusitupa, Ismo (2013) Piloteilla demokratiaa. Helsingin Sanomat, Merkintöjä 26.4.2013.
Vartiainen, Pirkko & Mäkinen, Eija ym. (2013) Deliberatiivinen käänne lähidemokratiassa: Ikäihmisten näkemyksiä osallistumisesta. Futura 4/2012.