Vuosittain toteutettava Nuorisobarometri mittaa 15–29-vuotiaiden suomalaisten nuorten arvoja ja asenteita. Pysyvien perusteemojen, työn ja koulutuksen, lisäksi pitkään seurattuja aiheita ovat olleet yhteiskunnallinen vaikuttaminen, asuminen, tulevaisuus ja sosiaalinen elämä sekä tyytyväisyys elämän eri osa-alueisiin. Tämän vuoden tutkimuksen erityisteemana oli arjenhallinta. Valtakunnalliseen kyselyyn vastasi 1 894 nuorta, joista helsinkiläisiä oli 269.
Helsingin kaupunki päätti osallistua vuoden 2015 tutkimukseen 1000 nuoren lisäotoksella. Lisäotoksen tarve syntyi Nuorten hyvinvointikertomusta tehtäessä, kun huomattiin, että monia valitun viitekehyksen mukaisia indikaattoritietoja ei ollut saatavissa. Valtakunnallisen kyselyn lomaketta muokattiin ja joitakin kysymyksiä esitettiin vain helsinkiläisille. Helsingin aineisto kerätiin puhelinhaastatteluina helmi–maaliskuussa 2015.
Valmiuksia tulevaisuutta varten
Koulumaailmaan liittyviä kysymyksiä tutkittiin Helsingissä yhdeksän väittämän avulla. Mitä nuoret olivat mielestään peruskoulussa ja lukiossa tai ammattikoulussa oppineet?
Seuraavassa taulukossa kysytyt asiat on järjestetty paljon-sarakkeen mukaiseen järjestykseen. Vastauksista nousee kärkeen kolme koulussa opittua asiaa: ongelmien ratkaisutaidot, oppimaan oppiminen ja vuorovaikutustaidot. Tulos yllättää positiivisesti. Suomalainen koulu antaa nuorten mielestä paljon valmiuksia tulevaisuuteen. Koulu opettaa muutakin kuin perustietoja eri aineista.
Edellä mainitussa Nuorten hyvinvointikertomuksessa hyvinvoinnin kuvaamisen viitekehykseksi valittiin Nobel-taloustieteilijä Amartya Senin ja filosofi Martha Nussbaumin kehittämä toimintamahdollisuuksien teoria. Martha Nussbaumin mukaan (ks. Hart, Biggeri & Babic 2014, 24–25, 51) koulutuksen tulisi tarjota lapsille ja nuorille taitoja kriittiseen ajatteluun, vuorovaikutustaitoihin ja oppimaan oppimiseen. Tulos saattaisi tosin olla hieman erilainen, jos vastausvaihtoehdoissa olisi ollut valittavana tavanomaisempia koulun opettamia asioita kuten esimerkiksi kielitaito ja historian tuntemus.
Tulos vastaa hyvin koulutukselle asetettuja vaatimuksia. Kaksi kärkeen noussutta asiaa, ongelmien ratkaisutaidot ja oppimaan oppiminen ovat luonteeltaan sellaisia, joita koulussa ei suoraan opeteta missään oppiaineessa. Kyse on kouluvuosien aikana kasautuneista taidoista. Ongelmien ratkaisutaidot liitetään pikemminkin yliopisto-opintoihin ja sielläkin pro gradu -vaiheeseen.
Vuorovaikutustaitoja sitä vastoin tarvitaan yhä enemmän ja niitä voidaan myös opettaa. Koulujen luokkahenki on vuoden 2013 kouluterveyskyselyn mukaan parantunut tasaisesti vuodesta 2006. Parantunut luokkahenki liittyy tutkimusten mukaan jossain määrin oppilaiden sosiaalisten taitojen parantumiseen. Esimerkiksi mielipiteiden ilmaisuun rohkaiseva ilmapiiri saattaa parantaa oppimistuloksia.
Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksen mukaan koulun työskentelyolosuhteet kehittyivät parempaan suuntaan vuosina 2000–2011 (Keskinen & Nyholm 2012). Tämä näkyi erityisesti oppilaiden kokemana vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä ja vapaampana itseilmaisuna luokkatilanteessa.
Helsingin kaupungin opetusviraston opetussuunnitelman tavoite vuodelta 2011 näyttää toteutuneen hyvin: "Helsingissä koulun työtapojen kautta toteutetaan ja vahvistetaan koulun arvoja ja perustehtävää. Tavoitteena on vahvistaa vuorovaikutteista oppimista, oppimaan oppimisen taitoa sekä yhdessä työskentelyä ja aktiivista osallistumista."
Miehet ja naiset vastasivat väittämiin yhtenevästi. Ainoastaan vuorovaikutustaitoja naiset mainitsivat saaneensa koulusta enemmän kuin miehet. Ero oli tilastollisesti merkitsevä.
Nuorimmat vastaajat eli 15–19-vuotiaat kertoivat oppineensa koulussa, vuorovaikutustaitoja lukuun ottamatta, kaikkia kysyttyjä asioita selvästi enemmän kuin muut vastaajat. Tämä selittynee sillä, että nuorimpien arjessa koulu on vahvasti mukana arjessa, joten kysytyt asiat saavat helposti jopa ylipositiivisia latauksia.
Helsinkiläisistä vastaajista yli puolet oli vielä koulun penkillä tai opiskeli. Reilu kolmasosa oli töissä. Opiskelijat olivat kolmen väittämän kanssa työssäkäyviä useammin samaa mieltä. Nämä olivat ongelmien ratkaisutaidot, oman ammattihaaveen löytyminen ja raha-asioiden hoitaminen.
Vesa Keskinen on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija.
Lähteet:
Hart Caroline Sarojini, Biggeri Mario & Babic Bernhard (eds.) (2014). Agency and Participation in Childhood and Youth International Applications of the Capability Approach in Schools and Beyond. Bloomsbury.
Högnabba Stina, Sanna Ranto, Vesa Keskinen, Pirjo Mattila, Tiina Nurmi & Harri Taponen (2014). Kooste nuorten hyvinvointikertomuksesta 2014. Helsingin kaupungin tietokeskus. Työpapereita 2014:3.
Keskinen Vesa & Anna Sofia Nyholm (2012). Nuoret Helsingissä 2011. Vapaalla, kouluissa, vaikuttamassa. Helsingin kaupungin tietokeskus. Tutkimuksia 2012:2.
Myllyniemi Sami (2014): Vaikuttava osa. Nuorisobarometri 2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Nuorisoasian neuvottelukunta. Nuorisotutkimusverkosto.
Opetusvirasto (2011). Helsingin kaupungin suomenkielisten peruskoulujen opetussuunnitelman muutokset ja täydennykset. 12.5.2011.