Etnisten ryhmäsuhteiden tutkimus on näet viime vuosikymmenten aikana osoittanut kiistatta, että myönteiset, vapaaehtoiset, tasa-arvoiset ja yhteistyöhön suuntautuneet kontaktit kulttuuriryhmien välillä ruokkivat luottamusta ja myönteisiä asenteita puolin ja toisin. Vastaavasti on kuitenkin havaittu, että ikävät kohtaamiset ja syrjintä vaikuttavat kielteisesti ryhmien välisiin suhteisiin. Kesäkuussa julkaistiin katsaus Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineessa tehtyyn INPRES/LADA-seurantatutkimukseen, jossa inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kotoutumista Suomeen seurattiin neljässä aikapisteessä aina maahanmuuttoa edeltäneestä vaiheesta alkaen. Seuraavassa tarkennetaan katse hankkeen tuloksiin erityisesti kohtaamisten merkityksen näkökulmasta.
Tutkimushankkeen ensimmäiseen vaiheeseen osallistui 225 paluumuuttoon valmistautuvaa inkerinsuomalaista. Vaikka maahanmuuttokirjallisuudessa usein sivuutetaan muuttoon valmistautumisvaihe, tämän tutkimuksen tulokset osoittivat selvästi, että paluumuuttoa suunnittelevien valmistautuminen tulevaan muuttoon alkaa jo hyvissä ajoin ennen varsinaista muuttopäivää. Potentiaalisten muuttajien tiedolliset valmiudet sekä positiiviset odotukset ja kokemukset kohtaamisista enemmistösuomalaisten kanssa olivat yhteydessä matalampaan stressitasoon maahanmuuttoon valmistauduttaessa. Myös paluumuuttajien asenteilla ja arvoilla oli selvä yhteys siihen, miten he orientoituivat tulevaan muuttoonsa. Mikäli paluumuuttoa suunnitteleva koki oman arvomaailmansa vastaavan enemmistösuomalaisten arvomaailmaa, odotti hän kohtaavansa selvästi vähemmän arjen ongelmia uudessa kotimaassaan. Tärkeää oli myös se, millaista käyttäytymistä paluumuuttoa suunnittelevat uskoivat heiltä Suomessa odotettavan: mitä vahvemmin muuttoa suunnittelevat uskoivat enemmistösuomalaisten haluavan olla tekemisissä heidän kanssaan, sitä tärkeämpänä he pitivät paikallisen kulttuurin omaksumista Suomessa.
Noin vuoden maassaolon jälkeen tutkimukseen osallistui 155 Suomeen muuttanutta ja viimeisessä seurantavaiheessa, noin kolme vuotta maahanmuuton jälkeen, vielä 85 paluumuuttajaa. Seurantatutkimuksen tulokset vahvistivat ja täydensivät aiemmissa tutkimuksissa saatua kuvaa myönteisten ja kielteisten kohtaamisten merkityksestä. Myönteiset kokemukset kohtaamisista enemmistösuomalaisten kanssa ruokkivat paluumuuttajien myönteisiä asenteita enemmistösuomalaisia kohtaan ja vahvistivat heidän samastumistaan suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. On huomionarvoista, että myönteiset kohtaamiset heijastuivat myönteisinä asenteina myös muita maahanmuuttajataustaisia ryhmiä kohtaan. Lisäksi näkemys siitä, että enemmistösuomalaiset ovat kiinnostuneita olemaan tekemisissä paluumuuttajien kanssa, tuki kokemusta arjessa pärjäämisestä ja vähensi uhatuksi tulemisen kokemuksia uudessa kotimaassa.
Vastaavasti kokemukset etnisestä syrjinnästä vaikuttivat kotoutumiseen kielteisesti, vaikkei syrjintää keskimäärin ollutkaan koettu kovin paljoa. Kuten aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa, myös tässä tutkimuksessa löydettiin yhteys koetun syrjinnän ja henkisen pahoinvoinnin välillä. Syrjintä sai myös suhtautumaan kielteisemmin enemmistöryhmään, heikensi samaistumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja sai paluumuuttajat kääntymään kohti venäjänkielisten laajempaa yhteisöä Suomessa. Etnisten ja kulttuuristen yhteisöjen tarjoaman tuen tärkeys on osoitettu useissa aiemmissa tutkimuksissa: samaistuminen venäläiseen kulttuuriin ei siis sinänsä ole merkki kotoutumisen ongelmista. Reaktiona syrjintään se kuitenkin kertoo vaikeudesta kiinnittyä yhteiskuntaan. Kuten David Kozma kirjoittaa Cultura-blogin maaliskuisessa kirjoituksessaan, ”Olen huomannut, että ihmiset haluavat säilyttää oman identiteettinsä, kulttuurinsa ja perinteensä. Näin tapahtuu, koska ihmiset kokevat turvallisempana pysyä omassa kulttuurissa, puhua omaa kieltä ja tavata ihmisiä omasta maasta. --- Tämä ei ole välttämättä huono asia, mutta ehkä olisi aika ottaa seuraava askel, jotta nämä toimijat voisivat rakentaa yhteistä kulttuuria. Kulttuuria, jossa ensimmäinen kysymys ei olisi mistä maasta olet kotoisin vain sen perusteella, että puhut eri tavalla tai sinulla on eri ihonväri kuin muilla".
Paluumuuttajien keskuudessa tehdyn seurantatutkimuksen tulokset tuovat esiin enemmistöryhmän mahdollisuudet vaikuttaa maahanmuuttajien kotoutumiseen monin tavoin. Myös Työterveyslaitoksen, Tilastokeskuksen ja THL:n tuore tutkimus ulkomaalaista syntyperää olevien työstä ja hyvinvoinnista Suomessa tuo esille kohtaamisten merkityksen kielen oppimisen ja työllistymisen näkökulmasta. Onnistuneen kotoutumisen avaimet ovat toki paljolti jokaisen muuttajan omissa käsissä, mutta tutkimustulosten valossa korostuu myös enemmistösuomalaisten rooli. Integroitumista yhteiskuntaan ei voi odottaa, jos innostukseen vastataan kääntämällä selkä. Kohtaamiset enemmistöryhmän kanssa toimivat kompassina uudessa kotimaassa ja ovat tärkeitä paitsi muuttajien itsensä, myös koko yhteiskunnan kannalta.
Turvapaikanhakijoiden ja valtaväestön tutustumisen helpottamiseksi on tehty kuluneen vuoden aikana paljon hyödyllistä työtä aina ruohonjuuritason kohtaamispaikoista älypuhelinsovelluksiin. Toivottavasti tästä työstä saadut kokemukset rohkaisisivat laajentamaan toimintaa myös vapaaehtoisten maahanmuuttajien kotoutumisen alkuaskelten helpottamiseksi. Tutkimustemme mukaan inkerinsuomalaisilla paluumuuttajilla on ollut tullessaan myönteiset asenteet ja valoisat odotukset, jotka parhaimmillaan ruokkivat odotusten toteutumista ja ylittymistäkin. Mukavien ja rohkaisevien kohtaamisten kautta tämä positiivinen polttoaine saadaan valjastettua käyttöön.
Tuuli Anna Mähönen toimii sosiaalipsykologian yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Anu Yijälä on Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija.
Kirjoitus on luettavissa venäjäksi Cultura-säätiön verkkosivuilla.