Kaikki nuoret haluavat pärjätä. Nuorilla on unelmia. Nuoret haluavat suunnitella omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan. Kaupunki haluaa ylläpitää ja kehittää niitä palveluita, arjen ja toiminnan puitteita, jotka tukevat ja auttavat nuoria suunnittelemaan omaa elämäänsä ja kiinnittymään yhteiskuntaan.
Nuoret päättäjien agendalla
Helsingin kaupungin strategiaohjelman 2013–2016 (kaupunginvaltuuston päättämä 24.4.2013) päätavoitteita helsinkiläisten arkea ajatellen ovat kaupunkilaisten hyvinvointi, kaupungin elinvoimaisuus ja toimivuus sekä demokratian ja osallisuuden vahvistuminen. Taide ja kulttuuri, kirjastot, liikunta ja vapaa-ajan toiminnan mahdollisuudet sekä vapaa sivistystyö luovat hyvinvointia ja samalla vahvistavat kaupungin elinvoimaisuutta. Oppiminen ja osaaminen ovat hyvinvoinnin ja myös työllisyyden kannalta keskiössä.
Tällä valtuustokaudella Helsingin kaupunki kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä siihen, että nuorilla on mahdollisuus kasvaa aktiiviseen kansalaisuuteen. Nuoria tulee kuulla ja muistaa myös se, ettei nuoria rajata vain nuorten asioihin. Nuoret haluavat vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan. Lisäksi liian usein sorrutaan siihen, että vain leikitään kuuntelemista. Kuuleminen on otettava tosissaan.
Kaikessa toiminnassa otetaan huomioon kaupungin kaksikielisyys sekä monikielisyys että monikulttuurisuus. Yhdenvertaisuus, sukupuolten välinen tasa-arvo ja erilaisuuden hyväksyminen ovat olennainen osa helsinkiläisyyttä. Tänä päivänä helsinkiläinen voi olla monenlainen, ja jokainen on kaupungissamme yhdenvertainen.
Palveluiden tarjoamisessa ja kehittämisessä kaupungin virastot ja laitokset tekevät entistä enemmän ja monipuolisemmin yhteistyötä kaupunkilaisten tarpeista ja toiveista käsin. Palvelujen saatavuutta ja monipuolisuutta parannetaan myös virtuaalisia mahdollisuuksia hyödyntämällä. Verkko tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia avoimuuden ja demokratian toteuttamiseen ja näitä kokeillaan eri demokratiapiloteilla.
Kaupungin ja kaupunginosien elinvoimaisuus ja yhteisöllisyys on tärkeää asukkaille ja kaupungin kehitykselle. Tavoitteena on rakentaa uusista alueista persoonallisia ja asuinrakenteiltaan monipuolisia kaupunginosia, ja olemassa olevien alueiden erityispiirteitä pidetään arvossa ja niiden viihtyisyyttä tuetaan. Kaupunkirakenteen etninen ja sosiaalinen erilaisuus on kansainvälisten suurkaupungin kehitykselle luonteenomaista.
Mitä on olla nuori Helsingissä?
Kuvan piirtäminen nuorten elämästä voidaan aloittaa tarkastelemalla laajempia ilmiöitä ja trendejä. Nuorisokulttuurin pirstaloituminen, kaupalliset vapaa-ajan ympäristöt, Internetin ja muiden medioiden kasvava käyttö sekä syrjäytymisen uhka ovat viime vuosina paljon esillä olleita ilmiöitä niin Suomessa kuin muuallakin.
Euroopan laajuisia kehityskulkuja ovat nuorten määrän väheneminen ja taloustaantumaa seurannut nuorisotyöttömyyden lisääntyminen. Näissä molemmissa trendeissä Suomi on kulkenut jossakin määrin eri suuntaan: nuorten määrä on meillä lisääntynyt 2000-luvulla ja työttömyystilanne ei ole meillä eurooppalaisittain vakava. Nuorten suhteellinen köyhyys Suomessa ja muualla Pohjolassa kertoo siitä, että nuoret muuttavat meillä varhain pois kotoa.
Nuoret ovat Helsingissä tyytyväisiä omaan elämäänsä ja vapaa-aikaansa, ja nuorille on Helsingissä tarjolla paljon tekemistä ja erilaista toimintaa. Ongelmana on pikemminkin ajan puute vapaa-ajalla kuin liika vapaa-aika. Tällaista kuvaa piirtää Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimus. Helsinki on myös turvallinen ja tasa-arvoinen kaupunki moniin muihin suurkaupunkeihin verrattuna.
Nuoruus on kaiken kaikkiaan aktiivisempaa kuin ennen, ja nuoret harrastavat enemmän. Luovista harrasteista eniten suosiotaan ovat viime vuosina kasvattaneet valokuvaus ja populaarimusiikin soittamien ja laulaminen. Nykynuorten valmiudet itsensä ilmaisuun ovat aivan eri luokkaa kuin vaikkapa 1970–80-luvuilla koulunsa käyneillä.
Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimus osoittaa, että vaikka nuoret käyttävät yhä enemmän aikaansa ruudun ääressä ja etenkin Internetiä hyödyntävissä medioissa, on niiden käytöllä havaittu olevan useita myönteisiä vaikutuksia. Esimerkkeinä voi mainita kielitaidon lisääntymisen varsinkin pojilla, sosiaalisten suhteiden laajentumisen sekä tiedonkeruu- ja mediataitojen vahvistumisen. Nuorten helsinkiläisten enemmistö viihtyy myös koulussa. Toisaalta on todettu myös, että ruudun ääressä päivittäin yli neljä tuntia vietetty aika ja huono koulumenestys korreloivat vahvasti keskenään.
Samalla nuorten elämä Helsingissä kuitenkin eriarvoistuu. Kaikilla ei ole tiedollisia, sosiaalisia tai taloudellisia edellytyksiä erilaisten harrastus- ja toimintamahdollisuuksien aktiiviseen käyttämiseen. Kuilu on muodostumassa niiden välille, jotka käyttävät kaupunkia laajasti ja joiden vapaa-aika on melko ohjelmoitua, ja niiden jotka elävät hyvin paikallista elämää.
Nuoren elämää ei enää ole helppo määritellä yhden asian perusteella, eikä identiteetti välttämättä muodostu niistä asioista, jotka määrittävät nuorta tilastossa. Nuorisokulttuurit ovat entistä lyhytikäisempiä ja liikkuvampia, ja ne voivat sekoittua toisiinsa eri tavalla kuin ennen. Kaupungin nuorisotoimi pyrkii tunnistamaan ja tukemaan ryhmäidentiteettejä, erityisesti sellaisia, jotka keräävät nuoria eri sosioekonomisista taustoista. Ei tarjota valmiita muotteja, vaan nuoret voivat löytää oman porukkansa.
On selvää, että viime vuosien taloudellinen epävarmuus on heijastunut ja vaikuttanut nuorten elämään. Reilussa kymmenessä vuodessa nuorten tulevaisuuteen liittyvät pelot ovat yleistyneet merkittävästi. Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksen mukaan nuoret pelkäävät eniten rahattomuutta, läheisen ihmisen menettämistä ja työttömyyttä. Eniten on kasvanut työttömyyden pelko ja pelko siitä että ei pärjää. Nuoruuden pitäisi olla huoletonta aikaa, unelmien aikaa, ja siksi nuorten huolien määrällinen lisääntyminen ei ole oikein.
Talouden taantuman myötä Helsingissäkin lisääntynyt työttömyys vaikutti erityisesti nuorten työllistymismahdollisuuksiin. Vuoden 2009 aikana alle 25-vuotiaiden työttömien määrä kaksinkertaistui vuotta aiemmasta tilanteesta. Suurin työttömyysriski kosketti nuoria miehiä, sillä työpaikat vähenivät eniten miesvaltaisella rakennusalalla ja teollisuudessa. Tilanne näytti välillä tasaantuvan, mutta nuorisotyöttömien määrä on nyttemmin taas ollut nousussa (Kuvio 1). Helsingissä ovat yleistyneet myös epätyypilliset työsuhteet (Kuvio 2), joita on usein tarjolla juuri nuorille.
Alle 18-vuotiaista helsinkiläisistä lapsista 13 prosenttia asui vuonna 2011 toimeentulotukea saavassa kotitaloudessa ja tuen piirissä olevien lasten määrä on viidenneksen korkeampi kuin viisi vuotta aikaisemmin. 18–20-vuotiaiden keskuudessa toimeentulotuen saanti on samoin yleistynyt, ja nuoret jäävät helposti pitkäksi aikaa tuensaajiksi.
Työkyvyttömyyseläkettä saavien nuorten – alle 30-vuotiaiden – määrä kasvoi myös vuosina 2007–2011, vaikka kaikkien työkyvyttömyyseläkettä saavien helsinkiläisten määrä samaan aikaan väheni. Lastensuojelun asiakkaiden määrä lisääntyi sekin kyseisellä ajanjaksolla.
Tulevaisuuden kannalta on huolestuttavaa, että lasten pienituloisuusriski on Helsingissä korkeampi kuin muualla maassa. Se on korkeampi kuin kaikkien asuntokuntien pienituloisuusriski, ja se on myös kasvanut 2000-luvun ajan. Termiä lapsiköyhyys käytetään jo yleisesti ja myös kaupunkiköyhyys on sanana yleistynyt suomalaisessa ympäristössä, Helsingissäkin.
Helsinkiläiset nuoret tilastojen valossa
Mitä tilastot kertovat helsinkiläisnuorista? Helsingissä on 134 435 15–29-vuotiasta nuorta (vuodenvaihde 2011/12; kuvio 3); siis 22,5 prosenttia kaupungin asukkaista kuuluu niihin ikäluokkiin, joita hallituksen asettama nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuu koskettaa.
Helsinki on väestörakenteeltaan erilainen kuin muu Suomi. Varsinkin nuoria aikuisia on huomattavasti enemmän. Kaupungin ”suuria ikäluokkia” ovat 20–30-vuotiaat, joiden määrää vuosittain kasvattavat Helsinkiin opiskelun ja työn vuoksi muuttavat. Nuoret aikuiset ovat nimittäin suurin Helsinkiin muuttava väestöryhmä. Helsinki saa muuttovoittonsa tällä hetkellä lähes yksinomaan heistä.
Helsinki kasvaa Suomen mittakaavassa nopeasti, ja myös eurooppalaisten suurkaupunkien joukossa Helsingin kasvu on nopeaa. Vaikka nuorten ikäluokkien määrät aivan lähivuosina näyttävätkin väestöennusteen mukaan hieman vähenevän pienten ikäluokkien vuoksi (lukuun ottamatta 25–29-vuotiaita), ennuste lupaa nuorille ikäluokille jälleen voimakasta kasvua muutaman vuoden kuluttua.
Helsingissä on toisaalta myös aiempaa enemmän lapsiperheitä. Tämä johtuu muun muassa muuttojen vähenemisestä naapurikuntiin, syntyvyyden lisäyksestä ja siitä, että lapsiperheet suosivat aiempaa useammin kaupunkiasumista. Päivähoitoikäisten, 0–6-vuotiaiden lasten osuus onkin Helsingissä kasvanut vuosina 2007–2011 merkittävästi, 12 prosenttia.
Lähes joka toisessa helsinkiläisessä perheessä on lapsia. Aviopari ja lapsia -perheitä oli 26 prosenttia ja avopari ja lapsia -perheitä 7 prosenttia kaikista helsinkiläisistä perheistä vuodenvaihteessa 2011/12. Joko äidin tai isän ja lasten muodostamia perheitä oli 16 prosenttia kaikista perheistä. Tämä on enemmän kuin koko Suomessa. Perhetyypeistä äiti ja lapset -perheiden määrä kasvoi kaikkein vähiten vuoden 2011 aikana.
Joka kymmenes nuori on moniperheinen lapsi, eli hän asuu vuoroin äidin, vuoroin isän kanssa. Joka kymmenes on perheensä ainoa lapsi. Yhtä yleistä on kuulua suurperheeseen, jossa sisaruksia on neljästä kuuteen.
Nuorten asukkaiden määrä vaihtelee suuresti Helsingin eri alueilla. 1990- ja 2000-luvuilla rakennetuista lähiöistä löytyy erityisen paljon yläkoulun ja toisen asteen koulutuksen ikävaiheessa olevia nuoria. Itsenäistyviä nuoria aikuisia taas asuu erityisesti kantakaupungissa. Tämä käy ilmi Pekka Vuoren artikkelista tässä lehdessä.
Helsinkiläisten nuorten aikuisten, 20–29-vuotiaiden, koulutustaso on muuta maata korkeampi (Kuvio 6). Toisen asteen koulutukseen osallistuminen on Helsingissä kasvanut vain vähän 2000-luvun aikana. Ammatilliseen koulutukseen osallistuvien määrä on tänä aikana noussut, kun taas lukiolaisten määrä on laskenut. Vuonna 2010 lukiossa oli 59 % toisen asteen koulutuksen väestöpohjasta ja ammatillisessa koulutuksessa 25 %.
Joka viides 20–29-vuotias helsinkiläinen nuori on kuitenkin vain peruskoulutuksen varassa, mikä ei ole riittävä koulutus enää tämän päivän yhteiskunnassa. Helsingissä pelkän peruskoulutuksen varaan jääminen on yleisempää kuin muualla Suomessa (kuvio 7). Erityisen yleistä se on maahanmuuttajanuorilla. Matalalla koulutustasolla on yhteys nuorten elämässä ilmeneviin ongelmiin. THL:n Syntymäkohortti 1987 -tutkimusraportin mukaan vain perusasteen suorittaneet kärsivät muita koulutusryhmiä useammin mielenterveyden häiriöistä, saavat toimeentulotukea ja tekevät useammin rikoksia.
Helsingin vieraskielinen väestö on nuorempaa kuin koko kaupungin väestö. Vieraskielisen väestön suurimmat ikäluokat ovat nuoret työikäiset ja lapset. Alle 16-vuotiaita vieraskielisistä on 18 prosenttia, kun koko väestössä vastaava osuus on 14 prosenttia. Noin 12 % koko Helsingin väestöstä on vieraskielisiä, mutta esimerkiksi peruskouluikäisistä 15 % puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin kotimaan kieliä. Tuoreen vieraskielisen väestön ennusteen mukaan vieraskielisten peruskouluikäisten osuus vuonna 2030 on jo 23 %.
Kaupunki kuulee nuoria ja toimii nuorten hyväksi
Helsinki on sitoutunut mahdollistamaan nuorille tilaa kuulua ja loistaa. Nuorilla on kokemuksia ja osaamista, ja he ovat itsessään kaupungin elinvoimaa. Kaupunki kysyy ja käyttää paljon tietoa toimintansa hyväksi. Uutta tutkimustietoa tarvitaan. Tilannekuvat, kehittäminen ja kehityksen seuranta perustetaan hyvään kaupunkitilastoon. Yhteinen tulevaisuuden tekeminen käyttää ennusteita ja ennakointia. Kaikki julkinen tieto on avoimesti kaikkien käytettävissä. Kaupungin avoimen tiedon palvelu Helsinki Region Infoshare (www.hri.fi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)) on kaikille avoin. Toivommekin, että avoin tieto kohtaa myös nuorten tarpeita.
Helsingin kaupungin uudessa strategiaohjelmassa vuosille 2013–2016 on nostettu nuoret näkyväksi painopisteeksi. Kaupunki haluaa tukea nuorten syrjäytymisen ehkäisyä, ja kaupunginhallitus myönsi huhtikuussa 2012 tähän tarkoitukseen 10 miljoonan euron erillismäärärahan. Päätös liittyi Helsingin 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuoteen.
Nuoria kohtaavista ongelmista osa on sellaisia, joihin mikään yksi virasto tai toimija ei voi yksinään tuottaa ratkaisuja. Siksi palveluja nuorille on tuotettava yhteistyössä eri organisaatioiden kesken, lähtien nuorten tarpeista ja vähentäen luukulta toiselle kiertämistä.
10 miljoonan euron juhlamäärärahasta reilu puolet suunnataankin uuteen Respa-toimintamalliin, joka toteuttaa myös valtionhallinnon edellyttämää nuoriso- ja yhteiskuntatakuuta. Henkilöstökeskuksen koordinoima Respa on ”yhden luukun palvelu”, jossa jokainen 17–29-vuotias nuori saa oman uraohjaajan kanssa suunnitella työllistämistä ja koulutusvalmiuksia edistävistä kaupungin palveluista itselleen sopivan kokonaisuuden.
Monilla helsinkiläisnuorilla on vaikeuksia sijoittua peruskoulun jälkeiseen toisen asteen koulutukseen, ja etenkin maahanmuuttajanuorilla kielitaidon puute voi olla este. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen juhlamäärärahalla toteutetaan myös pääsykokeeton Avoin ammattiopisto. Opetusviraston hallinnoimassa opistokokeilussa panostetaan eri tavoin niiden nuorten tukemiseen, joille perinteisessä muodossa oleva opetus on liian vaativaa. Valtuustokauden tavoitteena on myös lisätä toisen asteen ammatillisia koulutuspaikkoja sekä työharjoittelu- ja muita matalan kynnyksen työpaikkoja. Maahanmuuttajanuorille järjestetään valmentavaa koulutusta.
Lisäksi syrjäytymisen estoon tarkoitettua määrärahaa käytetään tiedon tuottamiseen siitä, millaisista kaupungin nuorisotyön toimenpiteistä on eniten hyötyä nuorten elämänhallinnan vahvistamiseen. Tätä varten nuorisoasiainkeskus ja tietokeskus käynnistävät Hyvä vapaa-aika -nimisen tutkimushankkeen (ks. nuorisotoimenjohtaja Tommi Laition haastattelu tässä lehdessä).
Nuorten todellisuutta ei kuitenkaan pidä lähestyä pelkästään huolen ja ongelmien näkökulmasta. Vaikka syrjäytymisen ehkäisyyn kohdistetut toimet ovat tärkeitä, olennaista on samaan aikaan antaa nuorille toivoa tulevasta. Nuorten on tärkeää saada kokemuksia omiin asioihinsa vaikuttamisesta ja kasvaa toimijoina yhteiskunnassa. Nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien parantaminen on myös valtuustokauden strategian tavoitteita.
Helsinki on valinnut nuorten osallistamiseen ja nuorisodemokratiaan muista kaupungeista poikkeavan tien. Nuorisovaltuustojen sijaan on lähdetty kehittämään osallistavan demokratian mallia, ja tässä tärkeimpänä välineenä on nuorisoasiainkeskuksen koordinoima Ruuti. Ruudin kautta nuorten on mahdollista tuoda esiin omia ideoita ja aloitteita ja saada tukea toimintaporukan perustamiseen. Ruudin ”ydinryhmä” on linkki helsinkiläisten nuorten ja päättäjien välillä.
Ruudin puitteissa nuorisoasiainkeskus kokeilee myös RuutiBudjettia, jossa nuoret pääsevät itse päättämään nuorisotyön varojen käytöstä Haaga-Kaarelan ja Kaakkois-Helsingin alueilla. Nuoret siis valitsevat, minkälaista vapaa-ajan toimintaa alueilla tehdään ja tarjotaan vuonna 2014. Osallistavan budjetoinnin lisäksi nuorisotoimi haluaa tehdä päätöksenteosta avoimempaa toisellakin tavalla: myös kaupungin nuorisolautakunta aikoo kokeilla avointa kokousta.
Kaupunki tarjoaa nuorille valtavasti muutakin toimintaa ja osallistumismahdollisuuksia, sekä yhteistyössä että eri virastot erikseen. Kulttuurikeskuksen Annantalossa on nuorten omia tapahtumia, kokeiluja ja osallistavia projekteja. Taidemuseon Nuorten ryhmä Tennarissa nuoret voivat tuoda esiin ideoitaan ja tuottaa toimintaa ja tapahtumia muille. Kaupunginkirjastolla on nuorille räätälöityjä tieto- ja opastuspalveluja, ja uuden Keskustakirjaston suunnittelussa otetaan lapset ja nuoret huomioon. Valtuustokaudella pyritään myös lisäämään helsinkiläisten liikkumista, ja liikunta-avustusten myöntämisperusteita uudistetaan painopisteenä lasten ja nuorten liikunta. Tavoitteena on lisätä erityisesti lähiliikuntapaikkoja ja asteittain parantaa koulujen pihojen ja päiväkotien sekä puistojen liikuntapaikkoja.
Artikkelissa on käytetty lähteinä tietokeskuksen Nuoret Helsingissä 2011- sekä Helsingin tila ja kehitys 2013 -raportteja, EU Youth Report 2012 -julkaisua sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusraporttia Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987-tutkimusaineiston valossa.
Ritva Viljanen on Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja.