Päätulokset
- Kansallisen samastumisen voimakkuus on yhteydessä luottamuksen rakentumiseen uudessa kotimaassa. Ulkomaalaistaustaisen väestön luottamus oli selvästi vahvempaa sellaisten osallistujien kohdalla, jotka kokivat itsensä voimakkaammin suomalaisiksi ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tulos oli samansuuntainen kaikissa tarkastelluissa maahanmuuttajaryhmissä, koskien niin luottamusta yhteiskunnan julkisiin ja poliittisiin instituutioihin kuin kantaväestön edustajiinkin.
- Kansallista samastumista selittäviä tekijöitä löytyi useita. Erityisen voimakkaasti kansalliseen samastumiseen yhteydessä oli maahanmuuttopäätöksen pysyvyyttä kuvaava muuttuja, eli osallistujien halukkuus asua Suomessa myös pidemmällä tähtäimellä.
- Myös eurooppalaisuuden tai oman paikalliseen asuinympäristön kokeminen tärkeäksi osaksi omaa identiteettiä oli yhteydessä voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen.
- Yhdenvertaisuuden kokemus kantasuomalaisten kanssa oli yhteydessä voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen. Sen sijaan osallistujien edustaman vähemmistöryhmän Suomessa kohtaama epäoikeudenmukainen kohtelu, kuten syrjintä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa vallitseva, kansallisen median ylläpitämä melko yksipuolinen kuva osallistujien taustamaasta, oli yhteydessä heikompaan kansalliseen samastumiseen.
- Vanhemmat vastaajat kokivat nuoria voimakkaampaa yhteenkuuluvuutta osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja sen kansaa. Kansallinen samastuminen oli tilastollisesti merkitsevästi voimakkaampaa miesten kuin naisten keskuudessa. Miehillä parempi suomen kielen taito ja naisilla puolestaan suomalaisten kanssa solmittujen ystävyyssuhteiden suurempi määrä sekä niiden koettu tärkeys olivat yhteydessä voimakkaampaan suomalaiseksi samastumiseen.
- Tutkittujen maahanmuuttajaryhmien välillä oli huomattavia eroja kansallisen samastumisen voimakkuudessa. Virossa ja Venäjällä syntyneiden kansallinen samastuminen oli englanninkielisissä maissa syntyneiden vertailuryhmää tilastollisesti merkitsevästi heikompaa, irakilais- ja somalialaistaustaisten kansallinen samastuminen puolestaan vertailuryhmää voimakkaampaa.
Tutkimus tuotti uudenlaista tietoa kansallisen samastumisen positiivisista seurauksista maahanmuuttokontekstissa
Vaikka kansallisen samastumisen positiivisia vaikutuksia on tutkittu laajalti myös maahanmuuttajien keskuudessa, vain yllättävän harva maahanmuuttokontekstiin sijoittuva tutkimus on aiemmin tarkastellut kansallisen samastumisen yhteyttä luottamuksen rakentumiseen uudessa kotimaassa. Vielä harvempi näistä on tarkastellut useampaa kuin yhtä luottamuksen muotoa samanaikaisesti, saatikka näiltä osin vertaillut useiden eri maahanmuuttajaryhmien tuloksia toisiinsa.
Tämän tutkimuksen luottamuksen eri muotoja selittävät regressiotarkastelut osoittivat osallistujien voimakkaamman kansallisen samastumisen olevan yhteydessä heidän vankempaan luottamukseensa suhteessa kaikkiin tutkittuihin luottamuksen muotoihin. Voimakkaampi kansallinen samastuminen siis selitti vahvempaa luottamusta niin kantaväestön edustajia kuin suomalaisen yhteiskunnan poliittisia ja julkisia instituutioita ja järjestelmiäkin kohtaan. Nämä yhteydet säilyivät, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, tilastollisesti merkitsevinä myös maahanmuuttajaryhmittäin tarkasteltuna.
Saadut tulokset korostavat myönteisten väestösuhteiden ja erityisesti kansallisen sisäryhmän kanssa jaetun sosiaalisen identiteetin keskeistä merkitystä kotoutumisprosessin etenemisessä, erityisesti suhteessa kokonaisvaltaisen luottamuksen tunteen muodostumiseen uudessa kotimaassa.
Jaettu kokemus kansalaisten yhteisestä kohtalosta, suunnasta ja tavoitteista on yksi toimivan yhteiskunnan kulmakivistä
Suomi kuuluu maailman kärkikastiin tarkastellessa väestön ikääntymistä. Kun työntekijöistä kilpailevat enenevissä määrin myös muut Euroopan maat, osaajapulasta on muodostumassa vakava uhka maan kilpailukyvylle. Pyrittäessä luomaan Suomesta houkuttelevaa maakuvaa maailmalle ja erityisesti maahanmuuttopäätöstään vielä harkitseville kansainvälisille työntekijöille, eri väestöryhmien välillä vallitseva asenneilmapiiri saattaa osoittautua yhdeksi keskeisimmistä vetovoimatekijöistä.
Aiempi tutkimus on osoittanut, että ulkomaalaistaustaiset kohtaavat syrjintää yleisemmin Suomessa kuin useimmissa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Niin työllistymistä helpottavien ammatillisten verkostojen kuin ystävyyssuhteidenkin luominen tuottaa monelle haasteita. Erityisesti tutkimuksen näkyviin väestöryhmiin kuuluvat irakilais- ja somalialaistaustaiset osallistujat arvioivat maanmiestensä kohtaavan niin työmarkkinoilla kuin niiden ulkopuolellakin huomattavasti muita tarkasteltuja ryhmiä yleisemmin ennakkoluuloja sekä kielteisiin mielikuviin pohjautuvia uskomuksia omasta taustamaastaan.
Tutkimuksen tulokset korostavat yhteiskuntaan samastumista tukevien, tasa-arvoiseen kohteluun tähtäävien politiikkatoimien keskeistä merkitystä myös maahanmuuttajien kokonaisvaltaisen luottamuksen tunteen rakentumisessa uudessa kotimaassa. Tässä prosessissa instituutioiden tuki yhdenvertaisuutta edistäville ja reiluille menettelytavoille on yhä keskeisemmässä roolissa. Negatiivisen kehityskulun ehkäisemiseksi myös kansalaisten yleistä tietoisuutta usein pelkkiin ennakkoluuloihin perustuvien asenteiden haitallisuudesta eri väestöryhmien välisessä kanssakäymisessä on pyrittävä lisäämään. Ennakkoluulojen kitkemiseksi myös negatiivispainotteisen uutisoinnin rinnalle kaivataan realistisia kuvauksia vieraista maista ja niiden kulttuureista.
Helpottamalla ulkomaalaistaustaisten pääsyä kansalliseen sisäryhmään voimme tarjota perustan hyvään elämään sekä uusille tulokkaille että maahan jo asettuneelle monikulttuuriselle väestölle. Keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen ilmapiirissä tulevaisuuden hyvinvointia rakennetaan aidosti yhteisvoimin, kaikkien maamme asukkaiden kesken.
Aineistot
Tutkimuksessa hyödynnetään Pääkaupunkiseudun viiden suurimman vieraskielisen ryhmän arvot, asenteet ja identiteetit 2018–2019-kyselyaineistoa. Aineisto koostuu käyntihaastatteluin osallistujien omalla äidinkielellä (tai suomeksi) kerätystä strukturoidusta kyselystä. Aineiston tuottaneen hankkeen toteuttivat Suomen Kulttuurirahasto, E2 Tutkimus, oikeusministeriö sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit.
Yli 1 500 osallistujan kyselyaineistoa rajattiin käsillä olevassa tutkimuksessa niin, että tarkastelussa ovat kieliryhmien sijaan vastaajien syntymämaiden (Viro, Venäjä ja ent. NL, Somalia, Irak ja englanninkieliset maat) perusteella luodut ryhmät. Alkuperäisen aineiston somalialaistaustaisista osallistujista pieni osa on Suomessa syntyneitä, jotka tässä tutkimuksessa erotettiin osassa analyysejä Somaliassa syntyneistä osallistujista omaksi ryhmäkseen. Tarkasteluun otettiin mukaan ainoastaan 18–74-vuotiaat osallistujat. Näin rajattuna aineisto käsitti 1 397 osallistujaa.
Viittaaminen
Yijälä, A. (2023). Kansallinen samastuminen ja luottamus maahanmuuttokontekstissa. Tutkimus suomalaisuuteen samastumisesta ja sen merkityksestä luottamuksen muodostumisessa pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksia 2023: 4. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla:
https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_08_17_Tutkimuksia_4.pdf. Viitattu: ##.##.20##.