Toisaalta takaraivossa oli epämiellyttävä tietoisuus siitä, että jokin on pielessä. Trooppisina öinä helsinkiläiset hikoilivat kodeissaan. Jäähdytyslaitteet olivat loppuunmyytyjä. Uutisissa kehotettiin laittamaan vesikuppeja pihapiirissä janoisina hoiperteleville eläimille. Maatalous kärsi kuivuudesta ja kotimaan viljapulaa joudutaan paikkaamaan tuonnilla (Maaseudun tulevaisuus 2018).
Touko-, kesä- ja heinäkuun keskilämpötila Helsingissä oli yli kolme astetta keskimääräistä korkeampi (Ilmatieteen laitos, 2018a, 2018b ja 2018c). Heinäkuun koko maan keskilämpötila, 19,6 astetta, oli Suomen mittaushistorian korkein (Ilmatieteen laitos 2018c). Riippumatta siitä, kuinka paljon kukakin helteistä nautti, ilmastonmuutos nousi yhä useamman helsinkiläisen tietoisuuteen kouriintuntuvalla tavalla. Kesän jälkeen katseet ovat kääntyneet aiempaa enemmän kaupungin suuntaan: mitä Helsinki tekee ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?
Ihmislajin olemassaolon aikana ei ilmakehän hiilioksidipitoisuus ole koskaan ollut yhtä korkea kuin nyt (NOOA 2018). Ilmastonmuutos on jo käynnissä, ja sitä pyritään hillitsemään kansainvälisin sopimuksin. Pariisin sopimuksessa kolme vuotta sitten annetut sitoumukset eivät vielä riitä rajoittamaan lämpenemistä sovittuun enintään kahteen asteeseen (YK 2018). Maapallon keskilämpötila on tähän mennessä noussut jo 1,1 astetta ja Suomen keskilämpötila kaksi astetta. Jos päästöjä ei rajoiteta, Suomen keskilämpötila voi nousta jopa seitsemällä asteella vuosisadan loppuun mennessä.
Helsingin keskilämpötilan ennustetaan nousevan vuosisadan puoliväliin mennessä 2,3–3,4 °C (verrattuna vuosien 1971–2000 keskiarvoon) riippuen ilmastonmuutoksen hillinnän onnistumisesta globaalisti. Talvet lämpenevät kesiä enemmän. Helsingissä myös sataa aiempaa enemmän (Pilli-Sihvola ym. 2018).
Jotta Helsinki saavuttaisi strategisen tavoitteensa olla maailman toimivin kaupunki, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen pitää panostaa: meidän on varmistettava, että Helsinki on turvallinen ja toimiva säässä kuin säässä, myös nopeasti muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
Helsingin merkittävimmät sää- ja ilmastoriskit liittyvät rankkasateisiin, äärimmäisiin talviolosuhteisiin (liukkaat kelit, lumimyräkät, kovat pakkaset) ja helteisiin (Pilli-Sihvola ym. 2018). Edellisen helteen 2010 aikana aiheutui Suomessa noin 300 ennenaikaista kuolemantapausta, joista 30–40 Helsingissä (Pilli-Sihvola ym. 2018). Suomessa helteen aiheuttama kuolleisuus voi kansainvälisen tutkijaryhmän arvion mukaan yli kolminkertaistua vuosina 2031–2080 verrattuna vuosiin 1971–2020 (Guo ym. 2018). Emme ole Pohjolassa sopeutuneet helteisiin, mikä aiheuttaa terveysriskejä etenkin ikääntyneille ja kroonisia tauteja sairastaville (Pilli-Sihvola ym. 2018).
Helsingin ja muiden kaupunkien tavoitteet
Suuri osa maailman maista ja suurista kaupungeista on kiristänyt omia ilmastotavoitteitaan viime vuosina. Myös Helsinki sai uuden kaupunginvaltuuston myötä entistä kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet. Niiden mukaan Helsingistä tehdään hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Uusi kaupunkistrategia aikaisti Helsingin aiempaa hiilineutraalisuuden tavoitetta peräti 15 vuodella (Helsingin kaupunki 2017).
Helsinki soveltaa Suomen kuntien yleisesti käyttämää määritelmää hiilineutraalisuudelle. Kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään ensin mahdollisimman paljon, vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna (Helsingin kaupunki 2018a). Jäljelle jäävät, enintään 20 prosenttia päästöistä kompensoidaan lisäämällä Helsingin hiilinieluja ja/tai huolehtimalla päästövähennyksistä Helsingin ulkopuolella siten, että Helsingin päästövaikutus on nolla. Kaupunkistrategia antaa hyvän selkänojan Helsingin ilmastotyölle, tavoitteet ovat selvät.
Ovatko Helsingin ilmastotavoitteet vertailun kestäviä kansainvälisellä tasolla? Kööpenhaminalla on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen tavoite olla hiilineutraali jo vuoteen 2025 mennessä (Kööpenhaminan kaupunki 2012). Oslo tähtää hiilineutraaliksi vuonna 2030 (Oslon kaupunki 2016). Tukholman tavoitteena on olla vapaa fossiilisista polttoaineista vuoteen 2040 mennessä (Tukholman kaupunki 2016).
Pohjois-Amerikassa kunnianhimoisia tavoitteita on muun muassa Vancouverilla, joka haluaa fossiilisista polttoaineista eroon ja on taitavasti brändännyt vihreyden kilpailuvaltikseen (Vancouverin kaupunki 2015). Eri kaupunkien ilmastotavoitteita ei välttämättä voi suoraan verrata keskenään, sillä hiilineutraalisuuden määritelmät vaihtelevat (Huuska ym. 2017). Esimerkiksi Kööpenhamina aikoo vähentää päästöjä 50 prosenttia ja sallii loppujen 50 prosentin päästöjen kompensoinnin (Huuska ym. 2017). Helsingissä vastaava suhde on 80 prosenttia päästövähennyksiä ja 20 prosenttia kompensaatiota (Helsingin kaupunki 2018a).
Viime vuosien aikana moni Suomen kaupunki on kiristänyt ilmastotavoitteitaan, eikä Helsingin uusi tavoite tiukkuudestaan huolimatta ole suomalaisista kaupungeista kunnianhimoisin. Ensimmäisenä kaupunkina hiilineutraali aikoo olla Turku, vuonna 2029 (Turun kaupunki,2018). Suomessa on jo useita vuosia toiminut HINKU (Kohti hiilineutraalia kuntaa) -verkosto. 39 HINKU-kuntaa on sitoutunut tavoittelemaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80 prosenttia vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä (Suomen ympäristökeskus 2018). Verkostoon on liittynyt pääosin pieniä ja keskikokoisia kuntia, poikkeuksina Joensuu, Lappeenranta ja Pori.
Suomen suurten kaupunkien ilmastotavoitteet osuvat Turkua lukuun ottamatta vuosille 2030 ja 2035. Näillä kaupungeilla on sama määritelmä hiilineutraalisuudelle kuin Helsingillä.
● Turku 2029
● Tampere 2030
● Espoo 2030
● Vantaa 2030
● Lappeenranta 2030
● Vaasa 2035
● Helsinki 2035
Vertailut kirittävät myös Helsingin ilmastotavoitteita. Tavoitteiden asettelu on tärkeää, mutta ilmastonmuutoksen hillinnässä teot ratkaisevat.
Usein kysytään, mihin kaupunkien ilmastotavoitteet perustuvat, ja miksi juuri tiettyyn vuosilukuun on päädytty. Ilmastotavoitteet päätetään poliittisesti, mutta Helsingissä niitä on edeltänyt varsin perusteellinen taustatyö. Se osoitti, että tavoitteemme ovat haastavat, mutta että niihin on mahdollista päästä, jos tahtoa riittää.
Ovatko Helsingin tavoitteet globaalisti katsoen riittävät ja oikeudenmukaiset ilmastonmuutoksen hillinnässä? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Suuntaa saatiin Sitran selvityksestä, jonka mukaan Suomen oikeudenmukainen osuus olisi leikata päästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 150 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990 (Sitra 2016).
Oikeudenmukaisuutta arvioitiin muun muassa sen perusteella, millainen historiallinen vastuu Suomella on ilmastonmuutoksesta ja millainen kyky meillä on vähentää päästöjä (Sitra 2016). Helsingillä on vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen lisäksi välitavoite vuodelle 2030, mikä on juuri 60 prosentin päästövähennys vuoteen 1990 verrattuna (Helsingin kaupunki 2017). Hyvin pian hiilineutraalisuuden saavuttamisen jälkeen Helsingin pitäisi kuitenkin päästä negatiivisiin päästöihin eli meidän tulisi sitoa enemmän hiilidioksidia ilmakehästä kuin sitä ilmaan päästämme (Sitra 2016).
Helsingin hiilinielujen kasvattaminen viheralueiden kasvillisuutta lisäämällä on vaikeaa, koska kaupunki kasvaa ja tiivistyy. Yleiskaavassa varaudutaan 140 000 uuteen asukkaaseen vuoteen 2035 mennessä (Helsingin kaupunki 2018a). Rakennuskanta kasvaa noin 14 miljoonaa kerrosneliömetriä (Helsingin kaupunki 2018a). Nykyisistä hiilinieluista tulee huolehtia ja hiilen sidontaa tulee lisätä urbaaniin kaupunkivihreään, kuten viherkattoihin ja viherseiniin, vesiin ja maaperään. Meidän on myös oltava mukana ottamassa käyttöön ratkaisuja, joilla hiilidioksidia otetaan talteen ilmakehästä.
Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) laskee vuosittain Helsingin päästöt, jotta tiedämme, missä mennään. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2016 noin 2,7 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia eli 4,3 hiilidioksidiekvivalenttitonnia asukasta kohden (HSY 2018). Nykyään runsas puolet Helsingin päästöistä syntyy rakennusten lämmittämisestä, neljännes liikenteestä ja noin 15 prosenttia kulutussähköstä (HSY 2018).
Helsingin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä on onnistuttu vuodesta 1990 vähentämään 24 prosenttia (HSY 2018). Tämä on hyvä saavutus ottaen huomioon, että Helsingin väkiluku on kasvanut tänä aikana 150 000:lla (Mäki & Vuori 2017). Keskimääräisen helsinkiläisen kasvihuonekaasupäästöt ovatkin 40 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990 (HSY 2018). Helsingin viime vuosikymmenten suotuisa päästökehitys johtuu seuraavista syistä (Helsingin kaupunki 2018):
Tarkastelujakso 1990–2005
● Maakaasun käyttö pääpolttoaineena kaukolämmön tuotannossa kivihiilen sijaan
● Vuosaaren A- ja B-voimalaitosten käyttöönotto
● Energiatehokkuuden paraneminen sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisääntyessä
● Teollisuuden rakennemuutos ja energiatehokkuuden paraneminen
● Jätteenkäsittelyssä syntyvien kaasujen talteenotto ja hyödyntäminen
● Ajoneuvojen energiatehokkuuden paraneminen tieliikenteessä
Tarkastelujakso 2005–2016
● Suomen sähköntuotannon päästöt alhaisemmat (ydinvoima, yhteistuotanto, uusiutuvat polttoaineet,
vähäpäästöisen sähkön hankinta Pohjoismaista)
● Katri Valan lämpöpumppulaitos ja kaukojäähdytyksen käyttöönotto
● Teollisuuden rakennemuutoksen jatkuminen
● Ajoneuvojen energiatehokkuuden paraneminen ja biopolttoaineiden käyttö
Vaikka Helsingin päästöt ovat pienentyneet vuodesta 1990, hyvä kehitys ei jatku itsestään. Parina viime vuonna kokonaispäästöt ovat pysyneet lähes samana ja energiantuotannon päästöt ovat jopa kasvaneet, koska maakaasun sijaan Helsingissä poltettiin enemmän kivihiiltä (Helsingin kaupunki 2018b). Jos kivihiilen käyttö jatkuu nykyisellään, vaarantuu edellisen kaupunginvaltuuston asettama 30 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2020. Siihen pääsemiseksi Helsingin kokonaispäästöjä pitää vähentää vielä kuusi prosenttia (Helsingin kaupunki 2018b). Koska energiantuotannon päästöt ovat niin merkittävät, pelkästään muiden päästösektoreiden avulla tavoitteen saavuttaminen on lähes mahdotonta.
Arviomme mukaan Helsingin päästöt vuonna 2035 olisivat 52 prosenttia alemmat kuin vuonna 1990, jos nykykehitys jatkuu ja jo sovituista päätöksistä pidetään kiinni (Helsingin kaupunki 2018a). Tavoitellusta 80 prosentin päästövähennyksestä jäädään siis rutkasti jälkeen, jos päästövähennysten tahtia ei kiihdytetä.
Kuinka tavoitteisiin päästään
Jotta ilmastotavoitteet eivät jää vain paperille, vaan vastuut ja resurssit ovat kaikille asianosaisille selvät, laadimme vuoden alussa Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman (Helsingin kaupunki 2018a). Toimenpideohjelma on asiantuntijoiden esitys siitä, mikä taho vastaa kustakin toimenpiteestä, milloin se toteutetaan, mitä se maksaa ja mitä vaikutuksia sillä on.
Helsingin ilmastotavoitteet koskevat kaikkia Helsingin rajojen sisällä syntyviä päästöjä riippumatta siitä, kuka ne aiheuttaa (Helsingin kaupunki 2018a). Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelmaa laatiessa pidimme tärkeänä sitä, että ohjelmasta tuli mahdollisimman toteuttamiskelpoinen ja konkreettinen. Helsingin päästöistä alle 10 prosenttia aiheutuu suoraan kaupungin toiminnasta: omien rakennusten energiankulutuksesta, katuvalaistuksesta ja joukkoliikenteestä (Helsingin kaupunki 2018a).
Helsingillä on merkittävä vastuu siitä, kuinka suuret kaupunkilaisten päästöt ovat. Etenkin energiayhtiön omistajana kaupungilla on suuri mahdollisuus vaikuttaa. Voimme myös luoda edellytyksiä tai hankaloittaa hiilineutraalia arkea olennaisesti. Kokosimme toimenpideohjelmaan tekoja, joilla Helsinki pääsee oikealle polulle kohti hiilineutraalisuutta. Kattava lista se ei toki ole. Seuraavien vuosien aikana suuntaa on jatkuvasti tarkistettava ja uusista toimista sovittava.
Hiilineutraali Helsinki syntyy kaupunkilaisten, yritysten, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, järjestöjen ja kaupungin yhteistyöllä. Tarvitsemme myös valtiolta johdonmukaista ja kunnianhimoista energia- ja ilmastopolitiikkaa. Kiertotalouden edistäminen vauhdittaa myös ilmastomuutoksen hillintää.
Helsinkiläisen todellinen hiilijalanjälki on yli kaksinkertainen verrattuna niihin päästöihin, jotka syntyvät Helsingin rajojen sisällä, ja jotka siis lasketaan Helsingin ilmastotavoitteisiin mukaan (Helsingin kaupunki, 2018a). Omaan hiilijalanjälkeeni kuuluvat siis Helsingissä aiheuttamieni päästöjen lisäksi kaikki ne päästöt, jotka syntyvät syömäni ruuan tuotannosta esimerkiksi Ylöjärvellä, ostamani kännykän valmistuksesta Kiinassa tai lomamatkallani Espanjaan.
Moni helsinkiläinen on kysynyt, miksi emme ota päästölaskennassa huomioon koko hiilijalanjälkeä, onhan esimerkiksi ruuan ilmastovaikutus tunnetusti suuri. Tämä johtuu siitä, että kaupungilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä helsinkiläiset kuluttavat ja mikä kunkin tuotteen ilmastovaikutus on. Tavoite on asetettava sellaiseksi, että sitä voidaan mitata.
Olemme kuitenkin halunneet ottaa toimenpideohjelmaan myös tekoja, joilla vähennetään hiilijalanjälkeä muualla kuin Helsingissä, vaikka näitä päästöjä emme tarkkaan pysty mittaamaan. Voimme ohjata ilmastoystävälliseen elämäntapaan muun muassa koulutuksella ja kasvatuksella. Myös hankintapolitiikallamme voimme vaikuttaa paljon. Hankinnat muodostavat yli 40 prosenttia Helsingin kaupungin menoista. Niiden arvo koko konsernissa on yli 2 miljardia euroa vuosittain (Helsingin kaupunki 2018a). Kaupungin pitää edistää kestävien, ilmastoystävällisten tuotteiden ja palveluiden käyttöönottoa oli kyse ICT-laitteista, ruokapalveluista tai rakennusmateriaaleista.
Toimenpideohjelman laatiminen
Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman olisi voinut laatia perinteisenä virkamiestyönä. Toimenpideohjelman tiukka aikataulu, aiheen laajuus ja tiedon valtava määrä pakottivat tehtävään nimetyn ryhmän kuitenkin käyttämään ohjelmatyössä tavanomaista tehokkaampia menetelmiä. Halusimme myös antaa kaikille kiinnostuneille mahdollisuuden osallistua toimenpideohjelman kirjoittamiseen. Tällä tavalla pyrimme varmistamaan, että kaikki näkökulmat ja tiedonjyväset tulevat mukaan arvioihin, ja että toimenpiteisiin myös sitoudutaan, kun niistä on yhdessä sovittu. Kirjoitimme toimenpideohjelman alusta loppuun yhteiskirjoitusalustalla, johon pääsi Stadin ilmasto -nettisivulta (Helsingin kaupunki 2018c). Järjestimme yhdeksän työpajaa, joissa pohdimme muun muassa, millä keinoilla kaupungin pitäisi kannustaa helsinkiläisiä hankkimaan sähköautoja, voiko kaavamääräyksissä asettaa aurinkosähkölle tavoitetta ja kuinka paljon uuden ratikkalinjan rakentaminen maksaa. Kaikki tulokset kirjattiin avoimeen nettidokumenttiin, josta niitä jalostettiin toimenpiteiksi. Työhön osallistui lähes kolmesataa henkilöä.
Toimenpideohjelman laatiminen on esimerkki pyrkimyksestä siihen, että päätösprosessi olisi mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä (Tuomisto ym. 2017). Tieto kerätään yhteen paikkaan, jossa se on kaikkien aiheesta kiinnostuneiden saatavilla. Tarkasteltava aihe jaetaan järkevän kokoisiksi palasiksi, tietokiteiksi (Tuomisto ym. 2017). Tietokide käsittelee esimerkiksi ruuhkamaksuja tai rakennusten lämmön talteenottoa. Kaikki, joilla on aiheeseen liittyvää tietoa, voivat osallistua tietokiteen kirjoittamiseen. Ristiriitatilanteissa paras argumentti voittaa riippumatta siitä, mikä taho sen on esittänyt. Avoimeen päätöksentekoon kuuluu avoin valmistelu, joka toimenpideohjelmaa laadittaessa toteutui mielestäni hyvin. Prosessin seuraavalta vaiheelta, poliittiselta päätöksenteolta, toivoisin vastaavaa läpinäkyvyyttä. Päätökset tulisi perustella ja niistä tulisi ilmetä, mihin faktoihin tai arvovalintoihin ne perustuvat.
Helsingin tavoitteena on olla edelläkävijä avoimuudessa ja osallisuudessa. Olemme kehittämässä toimenpideohjelman seurantaa ja päivittämistä varten työkalua, jossa kuka tahansa voi seurata reaaliaikaisesti, miten ilmastotavoitteen saavuttamisessa etenemme. Haluamme samalla parantaa toimenpiteiden kustannusarvioita ja auttaa poliitikkoja ottamaan huomioon myös hyödyt, joita niihin liittyy. Esimerkiksi päästöttömään joukkoliikenteeseen panostaminen tarkoittaa helsinkiläisille myös aiempaa parempaa hengitysilmaa, vähemmän melua ja sujuvampaa arkea. Hyville ratkaisuille on myös maailmanlaajuiset markkinat. Ilmastonmuutos on todella suuri globaali ongelma. Sen ratkaisemisessa Helsinki haluaa kantaa oman vastuunsa ja olla edelläkävijöiden joukossa.
Esa Nikunen on Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja.
Lähteet:
Guo, Y., Gasparrini, A., Li, S., Sera F., Vicedo Cabrera, A. M. , de Sousa Zanotti Stagliorio Coelho, M., et al. (2018) Quantifying excess deaths related to heatwaves under climate change scenarios: A multicountry time series modelling study. PLoS Med 15(7): e1002629. Saatavissa: https://doi.org/10.1371/Journal.pmed.1002629
Helsingin kaupunki, 2017. Maailman toimivin kaupunki – Helsingin kaupunkistrategia 2017–2021. Saatavilla: https://www.hel.fi/Helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/kaupunkistrategia/
Helsingin kaupunki, 2018a. Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma. Päästövähennysohjelmatyöryhmän esitys 28.2.2018 (12.6.2018). Saatavissa: https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/HNH-2035-toimenpideohjelma.pdf
Helsingin kaupunki, 2018b. Ympäristöraportti 2017. Saatavissa: https://www.hel.fi/static/ymk/yrap/fi/hki-ymparistoraportti-2017.pdf
HSY, 2018. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt. Www-sivu. Päivitetty: 13.8.2018. Saatavilla: https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmastonmuutos/hillinta/seuranta/Sivut/Paastot.aspx
Huuska, P., Lounasheimo, J., Jarkko, M., Viinanen, J. ja Ignatius, S.-M., 2017. Selvitys Helsingin uusista ilmastotavoitteista. Hiilineutraalisuustavoitteen päivitys sekä vuoden 2030 päästötavoite ja toimenpiteet. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 4/2017. ISBN (PDF) 978-952-331-261-6. Saatavissa: https://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-04-17.pdf
Ilmatieteen laitos, 2018a. Toukokuun kuukausikatsaus. Julkaistu 4.6.2018. Saatavissa: http://www.ilmastokatsaus.fi/2018/06/04/toukokuun-2018-kuukausikatsaus/
Ilmatieteen laitos, 2018b. Kesäkuun kuukausikatsaus. Julkaistu 4.7.2018. Saatavissa: http://www.ilmastokatsaus.fi/2018/07/04/kesakuun-2018-kuukausikatsaus/
Ilmatieteen laitos, 2018c. Heinäkuun kuukausikatsaus. Julkaistu 6.8.2018. Saatavissa: http://www.ilmastokatsaus.fi/2018/08/06/heinakuun-2018-kuukausikatsaus/
IPCC ja Ilmatieteen laitos Helsingin sanomien mukaan, 2018. Olemmeko valmiit kaikkeen, mitä ilmastonmuutos Suomelle tekee? Näin muuttuvat talot, kaupungit ja jääkaappimme sisältö. Takala, A. ja Vihavainen, S. Julkaistu 3.8.2018. Saatavissa: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005778023.html
Kööpenhaminan kaupunki, 2012. CPH 2025 Climate Plan short version - English. Saatavilla: http://kk.sites.itera.dk/apps/kk_pub2/index.asp?mode=detalje&id=931
Maaseudun tulevaisuus, 2018. Viljasato jäämässä pienimmäksi sitten katovuoden 1987. Julkaistu 2.7.2018. Saatavilla: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.263945
Mäki, N. & Vuori, P., 2017. Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2016/2017 vuonna 2016. [Helsingfors befolkning vid årsskiftet 2016/2017 och befolkningsförändringar år 2016]. Tilastoja, 2017. Helsingin kaupunki. Saatavissa: https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_06_28_Tilastoja_1_Maki_Vuori.pdf
NOOA, 2018. National Oceanic and Atmosphere Administration www.nooa.gov/resource-collections/carbon-cycle
Oslon kaupunki, 2016. Climate and Energy Strategy for Oslo. Adopted by the City Council in Oslo 22.06.2016 (Proposition 195/16). Saatavilla: https://www.oslo.kommune.no/getfile.php/13166797/Content/English/Politics%20and%20administration/Green%20Oslo/Plans%20and%20programmes/Climate%20and%20Energy%20Strategy%20Oslo.pdf
Pilli-Sihvola, K., Haavisto, R., Leijala, U., Luhtala, S., Mäkelä, A., Ruuhela, R. & Votsis, A., 2018. Sään ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit Helsingissä. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:6. ISBN | 978-952-331-422-1 (verkkoversio). Saatavissa: https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-06-18.pdf
Sitra, 2016. What does the Paris Climate Agreement mean for Finland and the European Union? Technical report. June 2016. Climate Analytics gGmbH. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2017/02/28142626/What_does_the_Paris_climate_agreement_mean_for_Finland_and_the_European_Union.pdf
Suomen ympäristökeskus, 2018. Hinku-kunnat. Www-sivu. Julkaistu 27.5.2016, päivitetty 21.2.2018. http://www.hinku-foorumi.fi/fi-FI/Tietoa_foorumista/Hinkukunnat
Tampereen kaupunki, 2018. Kestävä Tampere 2030 -tiekartta. Miten hiilineutraali kaupunki tehdään?
Valtuustoseminaari 22.2.2018. Saatavilla: https://www.tampere.fi/tiedostot/e/oOLzkD3Zz/Kestava_Tampere_2030_-tiekarttaluonnos_-_miten_hiilineutraalia_kaupunkis_tehdaan_Seppanen.pdf
Tukholman kaupunki, 2016. Strategy for a fossil-fuel free Stockholm by 2040. Ref. no. 134-175/2015. Saatavissa: https://international.stockholm.se/globalassets/rapporter/strategy-for-a-fossil-fuel-free-stockholm-by-2040.pdf
Tuomisto, J., Muurinen, R., Paavola, J.-M., Asikainen, A., Ropponen, T. & Nissilä, J., 2017. Tiedon sitominen päätöksentekoon. Maaliskuu 2017 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2017. Saatavilla: https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/39_Tiedon+sitominen.pdf/6274f29e-6f1c-422f-bbd7-4d95287adafb?version=1.0
Turun kaupunki, 2018. Ilmastosuunnitelma 2029. Turun kaupungin kestävä ilmasto- ja energiatoimintasuunnitelma 2029. Luonnos 24.5.2018. Saatavilla: https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/ilmastosuunnitelma_2029.pdf
Vancouverin kaupunki, 2015. Greenest City. 2020 Action Plan. Saatavilla: https://vancouver.ca/files/cov/Greenest-city-action-plan.pdf
YK, 2018. United Nations Climate Change Secretariat. Progress Tracker Paris Agreement Work Programme version 3 July 2018. Saatavilla: https://unfccc.int/sites/default/files/resource/PA_Progress%20tracker%203%20July.pdf