Helsingin turvallisuustutkimuksella selvitetään kolmen vuoden välein asukkaiden kokemuksia kotikaupunkinsa ja oman asuinalueensa turvallisuudesta. Tutkimuskyselyn vastaajamäärä (viimeisimmällä tutkimuskerralla noin 4 000 helsinkiläistä) on sen verran mittava, että se mahdollistaa tulosten tarkastelua myös koko kaupunkia tarkemmilla aluetasoilla. Näin saadaan kuva turvallisuuskokemusten vaihtelusta Helsingin eri osien välillä. Turvallisuustutkimuksen toteuttavat Helsingin kaupunginkanslia ja Helsingin poliisi, ja uusin tutkimusaineisto on kerätty loppuvuodesta 2021. Tutkimuksen tuloksista on julkaistu tätä ennen yksi artikkeli (Keskinen & Kainulainen-d’Ambrosio 2022), jossa käsitellään kaupungin koetun turvallisuustilanteen yleistä kehitystä.
Turvallisuustutkimuksessa yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, kuinka turvalliseksi vastaajat kokevat olonsa kävellessään yksin myöhään perjantai- tai lauantai-iltoina asuinalueellaan. Seuraavassa aluekohtaisia eroja tämän kysymyksen vastauksissa tarkastellaan kolmen vertailukelpoisen tutkimusvuoden osalta. Vuosien 2021, 2018 ja 2015 kohderyhmänä ovat olleet kaikki helsinkiläiset äidinkielestä riippumatta, tosin vastaajien yläikärajaa on nostettu 74 vuodesta (2015) 79 vuoteen (2018 ja 2021). Aiempien turvallisuustutkimusten tuloksiin on mahdollista tutustua tutkimusraporteissa (Keskinen ym. 2020, Keskinen & Laihinen 2017).
Oheinen suurpiiritasoinen kuvio kertoo jo paljon Helsingin turvallisuudesta. Valtaosa – noin kolme neljästä koko kaupungin vastaajista – kokee oman asuinalueensa turvalliseksi myöhään viikonloppuiltaisin. Näin on ollut koko tarkasteluajanjakson. Itäisessä suurpiirissä turvallisuustilanne on koettu koko ajan keskimääräistä huonommaksi. Koronarajoitusten aiheuttama liikkumisen välttely saattaa selittää sitä, että ”ei koske minua” -vastausten osuus on vuonna 2021 kaikilla alueilla suurempi kuin vuosina 2018 ja 2015. Suurpiirien vastaajamäärät vaihtelevat 250:stä (Pohjoinen suurpiiri) 750:een (Eteläinen suurpiiri).
Kun tarkastellaan muutosta ajassa pelkästään niiden vastaajien osalta, jotka kokevat olonsa turvalliseksi asuinalueellaan viikonloppuiltaisin, osuudet vähentyivät vuodesta 2018 vuoteen 2021 eniten Itäisessä ja Keskisessä suurpiirissä (6–7 %-yksikköä). Vuoteen 2015 verrattuna heikennystä on tapahtunut suuremmin vain idässä.
Kun keskitytään turvattomien osuuteen kuviossa 1, havaitaan, että vuoden 2015 tulokset poikkesivat kaikissa Helsingin suurpiireissä kahdesta myöhemmästä tutkimusvuodesta. On mahdollista, että vuoden 2015 tutkimuksen toteuttamisaikana julkista keskustelua hallinnut Euroopan pakolaiskriisi ja sen seuraukset ovat vaikuttaneet myös helsinkiläisten turvallisuuskokemuksiin kaupunkiympäristössä. Vuosi 2018 oli tulosten perusteella rauhallisempaa ja seesteisempää aikaa. Vuoteen 2018 verrattuna vuoden 2021 tuloksissa kiinnittää huomiota Keskisen suurpiirin huonontunut tilanne, johon palataan artikkelin loppupuolella. Sama koskee osin myös Itäistä suurpiiriä.
Koko maailmaa mullistanut koronapandemia alkoi levitä alkuvuodesta 2021. Siitä lähtien epidemia on ollut keskuudessamme lievempänä tai ankarampana. Koronan vaikutukset näkyvät mitä todennäköisimmin myös vuoden 2021 lopulla toteutetun kyselyn vastauksissa. Kuten kuviosta 1 näkyy, liikkuminen ilta-aikaan on vähentynyt kaikissa suurpiireissä, kun voimassa on ollut pandemiaan liittyviä rajoituksia. Liikkumattomuuden taustalla lienee myös koronatilanteesta johtuvaa yleistä varovaisuutta. Niiden vastaajien osuus, jotka eivät liiku ilta-aikaan, on kaksinkertaistunut vuodesta 2018.
Turvattomuuskokemusten alue-erot varsin muuttumattomia
Edellä esitetyissä suurpiiritasoisissa tarkasteluissa kuvattiin vastaajien kokemusten ajallista muutosta kolmen tutkimuskierroksen välisinä aikoina. Suurpiirit ovat siinä määrin karkea aluetaso, että alue-erojen ja niiden kehityksen havainnointi on mahdollista vain rajallisesti.
Tarkemmalle peruspiirien aluetasolle mentäessä alueiden väliset erot näyttäytyvät suurempina – kuten tavallisesti käy, mitä tarkemmalla aluetasolla kaupunkia tarkastellaan. Oheisessa kartassa (Kuvio 2) peruspiirit on luokiteltu sen mukaan, kuinka suuri osuus turvallisuustutkimuksen vastaajista vuonna 2021 koki olonsa turvattomaksi omalla asuinalueella myöhään viikonloppuiltoina. Yksittäisten peruspiirien tarkkoja osuuksia ei esitetä, sillä vastaajien peruspiirikohtainen määrä on osalla alueista liian pieni, jotta erojen muutosta voitaisiin näyttää tilastollisesti luotettavalla tavalla. Koko kaupungin tasolla 13 prosenttia vastaajista koki olonsa turvattomaksi myöhään viikonloppuiltoina omalla asuinalueellaan.
Kaikkien turvattomuutta kokeneiden vastaajien osuus pysyi samana vuosien 2018 ja 2021 kyselyissä, joissa kummassakin se oli 13 prosenttia eli noin joka kahdeksas vastaaja. Vuonna 2015 tämä luku oli 16 prosenttia, mutta silloin tutkimuksen kohderyhmänä olivat 15–74-vuotiaat (uudemmilla tutkimuskerroilla 15–79-vuotiaat).
Peruspiiritason eroissa tapahtunutta muutosta havainnollistaa taulukko 1, josta nähdään, että alue-erojen tilanne on vuoden 2021 kyselyssä hyvin samanlainen kuin vuonna 2015. Korkein turvattomuutta kokeneiden osuus peruspiiritasolla oli 33 prosenttia vuonna 2021 ja matalin vain kolme prosenttia. Kahden kaupungin keskiarvosta eniten poikkeavan peruspiirin välinen ero oli vuonna 2018 hieman pienempi, kuten taulukosta 1 nähdään.
Kolmen vertailukelpoisen tutkimusvuoden perustella voidaan siis todeta, että Helsingissä koettu turvattomuus vaihtelee sekä alueiden välillä että jossain määrin myös tutkimuskierroksesta toiseen. Havaitut alue-erot ovat yllättävän pysyviä. Kymmenen turvallisimmaksi koetun peruspiirin joukossa on vuosina 2021 ja 2018 kahdeksan samaa peruspiiriä. Samoin turvattomimmiksi koettujen kymmenen alueen joukossa on molempina tutkimuskertoina seitsemän samaa peruspiiriä.
Vuodesta 2018 vuoteen 2021 turvattomuutta kokevien osuudet ovat pysyneet lähes ennallaan 24 peruspiirissä 33:sta, eli kolmessa neljästä. Näillä alueilla muutokset ovat olleet suuntaan taikka toiseen pienemmät kuin viisi prosenttiyksikköä. Viidellä alueella kehitys on ollut myönteistä ja neljällä alueella turvattomuuskokemukset ovat lisääntyneet. Molempiin ryhmiin kuuluu yksi alue, joissa vastaajia on erityisen vähän.
Turvattomuuskokemuksia keskittyy alueille, jotka pärjäävät heikosti sosioekonomisilla mittareilla
Seuraavassa hyödynnetään peruspiiritasoista kyselytietoa sen selvittämiseen, minkä tyyppisillä asuinalueilla turvattomuuskokemuksia esiintyy runsaimmin ja missä vähemmän. Apuna analyysissä käytetään Helsingin peruspiireille laskettua sosioekonomista summaindeksiä. Indeksi koostuu kolmesta keskeisestä sosioekonomisesta muuttujasta: pienituloisten (eli alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien) asuntokuntien osuus, työttömyysprosentti sekä vähän koulutettujen osuus työvoimasta. Näiden muuttujien perusteella asuinalueet (34 peruspiiriä) on jaettu kymmeneen luokkaan, joista ylimmässä esiintyy vähiten edellä mainittuja sosioekonomisia haasteita ja alimmassa eniten.
Kuvion 3 tarkastelussa esitetään turvattomuutta viikonloppuiltaisin kokeneiden turvallisuustutkimuksen vastaajien osuudet sen mukaan, mikä on heidän asuinalueensa sosioekonominen status*. Asuinalueet on siis jaettu edellä kuvatun mukaisesti sosioekonomisen summaindeksin perusteella desiileihin eli kymmeneen luokkaan. Alueryhmät sisältävät kukin kahdesta neljään peruspiiriä, ja niissä on kussakin vastaajia 230–500.
Kuviosta nähdään, että turvattomuuskokemukset ovat yhteydessä alueen sosioekonomiseen rakenteeseen. Turvattomuuskokemukset eivät kuitenkaan yleisty lineaarisesti sen mukaan, mitä heikommin alueet pärjäävät sosioekonomisilla mittareilla. Tämä tarkoittaa sitä, että Helsingissä on myös alueita, jotka sosioekonomisen summaindeksin perusteella ovat verraten hyväosaisia, mutta joissa koettu turvallisuustilanne on keskimääräistä huonompi (esim. Alppiharju–Vallila Keskisen suurpiirin alueella), ja päinvastoin (esim. Latokartano Koillisen suurpiirin alueella).
Väkivallan ja huumeiden näkemisen yhteys turvattomuuden tunteeseen
Omalla asuinalueella nähdyn väkivallan ja asuinalueella viikonloppuiltaisin koetun turvattomuuden välillä on selvä yhteys (korrelaatio 0,259, <.0001) . Merkit huumeiden käytöstä eivät vaikuta niin voimakkaasti turvattomuuden tunteeseen kuin väkivallan näkeminen (korrelaatio 0,197, <.0001). Väkivallan näkemisen ja huumeiden käytön näkemisen keskinäinen korrelaatio on varsin suuri (0,342, <.0001) eli molempia nähdään samoilla alueilla.
Muutama Helsingin asuinalue (tässä peruspiiri) käyttäytyy korrelaatioiden suhteen eri tavoin kuin muut. Esimerkiksi Kalliossa väkivaltaa nähdään yleisesti, mutta siellä viikonloppuiltaisin koettu turvattomuus on koko kaupungin keskimääräisellä tasolla. Samaan aikaan viereinen peruspiiri, Alppiharju, on esimerkki alueesta, jolla sekä väkivallan näkeminen että turvattomuuskokemukset ovat yleisiä.
Myös huumeisiin liittyvien ongelmien näkeminen on yleistä Kalliossa, jossa siis ei tästä huolimatta koeta erityisen paljon turvattomuutta. Alppiharju puolestaan on jälleen esimerkki alueesta, jossa sekä huumeidenkäytön kohtaaminen että turvattomuuskokemukset ovat yleisiä. Myös Vallilassa tilanne lähestyy tätä asetelmaa, jossa molemmat ilmiöt ovat yleisiä.
Edellä mainitut Keskisen suurpiirin asuinalueet ovat olleet viime viikkoina esillä myös mediassa Vaasanpuistikon ja Kurvin paheneviksi kuvattujen huumeongelmien yhteydessä, esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 20.5.2022 (HS 2022). Turvallisuustutkimuksen tuloksia (esim. kuviot 4 ja 5) ei ole välttämättä hyödyllistä tulkita suoraan näiden havaintojen valossa, sillä vastaajien käsitykset siitä, mitä omaan asuinalueeseen kuuluu, voivat vaihdella. Esimerkiksi HS:n jutuissa mainittu Sörnäisten metroaseman ympäristö sijaitsee Kallion ja Alppiharjun peruspiirien rajalla ja Vallilan peruspiirin tuntumassa. Tutkimusaineiston avovastauksissa on mukana useita mainintoja Sörnäisten metroaseman eli Kurvin alueen, “Piritorin” (Vaasanpuistikon) ja Helsinginkadun häiriöistä ja huumeongelmista.
Kumpikin edellä käsitellyistä asuinalueen häiriötekijöistä vaikuttaa yleisesti negatiivisella tavalla asukkaiden arvostukseen omaa asuinaluetta kohtaan. Asuinalueeseensa erittäin tyytyväisten vastaajien sekä väkivallan ja huumeiden käyttöä nähneiden osuuksilla on vahva negatiivinen korrelaatio.
Lopuksi
Asuinalueiden väliset erot turvallisuus- ja turvattomuuskokemuksissa ovat pysyneet uusimmassa turvallisuustutkimuksessa kohtalaisen samanlaisina verrattuna vuosina 2015 ja 2018 toteutettuihin kyselykierroksiin. Uusin aineisto on koottu vuoden 2021 syksyllä, joten siinä eivät näy vielä muuttuneen maailmanpoliittisen tilanteen vaikutukset. Voi pohtia, olisiko näillä asioilla muutenkaan vaikutusta asuinalueen arjessa koettuun turvallisuuden tunteeseen.
Tämän artikkelin kanssa samaan aikaan on julkaistu toinen Helsingin turvallisuustutkimukseen perustuva analyysi (Hirvonen 2022), jossa palataan muun muassa sosiaalisen epäjärjestyksen teemoihin sekä siihen, mistä asukkaat kokevat huolta omalla asuinalueellaan. Joitakin näistä huolenaiheista – kuten huumeongelmien tai väkivallan näkemistä – käsiteltiin alustavasti myös tässä artikkelissa. Turvallisuustutkimuksen kuten muidenkin kyselytutkimusten tulosten analysoinnissa ja tulkinnassa on syytä pitää mielessä tiedon luotettavuuteen liittyvät ongelmat silloin, kun mennään tarkan aluetason tuloksiin. Peruspiiritason tuloksia ja niissä tapahtuneita muutoksia on joiltain osin syytä käyttää vain suuntaa antavasti, tai ryhmitellä asuinalueita hieman laajemmiksi kokonaisuuksiksi, jolloin vastaajamäärät aluetta kohti ovat suurempia.
Vesa Keskinen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietoyksikössä.
*Sosioekonominen summaindeksi koostuu kolmesta keskeisestä sosioekonomisesta muuttujasta: pienituloisten (eli alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien) asuntokuntien osuus, työttömyysprosentti sekä vähän koulutettujen osuus työvoimasta. Summaindeksin tiedot ovat vuosilta 2019 ja 2020. Sekä edellä mainitut kolme muuttujaa että niistä koottu summaindeksi on suhteutettu kaupungin keskiarvoon siten, että arvo 100 edustaa keskiarvoa. Jos indeksin arvo yksittäisessä peruspiirissä ylittää sadan, alue on sosioekonomisesti kaupungin keskitasoa heikompi, ja vastaavasti alle sadan jäävillä alueilla sosioekonominen rakenne on kaupungin keskitasoa parempi. Peruspiiritasolla summaindeksin arvo vaihtelee 41:n (Länsi-Pakila) ja 185:n (Jakomäki) välillä.
Lähteet:
Hirvonen, Jukka (2022). Huolenaiheet ja sosiaalinen epäjärjestys omalla asuinalueella – Helsingin turvallisuustutkimuksen tuloksia. Kvartti-verkkolehti. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/huolenaiheet-ja-sosiaalinen-epajarj...
HS (2022). ”Piritorin häiriöt ovat karanneet käsistä”. Pääkirjoitus, Helsingin Sanomat 20.5.2022. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008828668.html
Keskinen, Vesa & Kainulainen-d’Ambrosio, Katariina (2022). ”Oma asuinalue ja Helsingin keskusta koetaan turvallisina paikkoina – tuloksia kaupungin turvallisuustutkimuksesta”. Kvartti 2022:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/oma-asuinalue-ja-helsingin-keskusta...
Keskinen, Vesa & Laihinen, Eija (2017). Kaikesta huolimatta turvallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2015. Tutkimuksia 2017:2. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/17_04_05_Tutkimuksia_2...
Keskinen, Vesa & Pyyhtiä, Eija & Lehtelä, Petronella & Ahola, Nina (2020). Turvallista ja rauhallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2018. Tutkimuksia 2020:3. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/20_10_03_Tutkimuksia_3...