Pohjoismaiden pääkaupungeilla on matkailukohteina yhteisiä piirteitä, kuten vilkas amerikkalainen ja kiinalainen kysyntä. Toisaalta kaupunkien välillä on useita eroja. Kööpenhamina on ulkomaisten matkailijoiden yöpymisissä omassa kokoluokassaan. Tukholmassa on selvästi suurin majoituskapasiteetti, siinä missä hotellimäärät muissa kaupungeissa rajoittavat potentiaalista kasvua. Helsinki on selkeimmin portti Aasiasta Eurooppaan.
Helsinki pyrkii kestävän matkailun edistämiseen, ja samaa keskustelua käydään verrokkikaupungeissakin. Matkailijamäärien kasvun vastapainoksi toivotaan ”laatua”, mutta sillä on vaikeaa kilpailla. Helsingissä ja Tukholmassa yöpyvät ulkomaiset matkailijat edustavat laajemmin eri lähtömaita kuin muualla, kun taas etenkin Reykjavikin ja Tallinnan markkinoilla yksi lähtömaa korostuu voimakkaasti.
________________________________________________________________________________
Helsingin matkailun näkökulmasta 2010-luku on ollut tasaisen alun jälkeen kiihtyvästi nousujohteinen. Vuoteen 2016 asti yöpymismäärät ovat välillä nousseet ja välillä laskeneet, kunnes vuonna 2017 yöpymistilastoissa nähtiin iso hyppäys. Tuona vuonna matkailijoiden yöpymisten kasvu Helsingissä olikin yhtäkkiä lähellä Euroopan kärkeä. Helsingissä rikottiin samana vuonna kaikkien aikojen ennätys tilastoitujen yöpymisten määrässä niin kotimaisten kuin ulkomaisten yöpymisten osalta. Kasvua siivitti merkittävä majoituskapasiteetin lisääntyminen, joka tosin osittain oli tilastollinen. Majoitustilastoihin tuli mukaan muutama majoitusliike, jotka toki olivat olleet jo aiemmin olemassa, mutta joiden yöpymisiä ei ollut tilastoitu.
Ennätysvuoden jälkeen kasvu tasaantui, ja yöpymisten kokonaismäärä jäi vuonna 2018 pari prosentin kymmenystä ennätysvuodesta. Taustalla tässä oli kolmen prosentin lasku kotimaisten matkailijoiden yöpymisissä. Toisaalta ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset lisääntyivät viime vuonnakin reilulla kahdella prosentilla.
Vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla yöpymiset ovat jälleen kääntyneet kasvuun ja kokonaisyöpymisissä on rikottu ennätyksiä. Ennakkotietoja yöpymisistä on tämän artikkelin valmistumishetkellä olemassa elokuuhun asti ja näyttää varsin todennäköiseltä, että yöpymisissä tilastoidaan tänä vuonna uudet ennätykset niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin yöpymisissä. Siten kotimaisten matkailijoiden yöpymisten määrä on palannut kasvu-uralle.
Helsingin matkailussa on näin ollen noustu viimeisen parin vuoden aikana uudelle, selvästi aiempaa korkeammalle tasolle. Kaupunki herättää kiinnostusta, mikä näkyy niin yöpymisinä kuin ennätyksellisinä lentomatkustajamäärinä. Tämä on syystäkin nostettu esiin myös kaupungin johdossa. Helsinki toteaa strategiassaan, että kaupunki panostaa matkailun edistämiseen ja kannustaa kaikkia kaupungin vetovoimaisuutta edistävien ideoiden esittelyyn. Matkailu osana kansainvälistä houkuttelevuutta on nostettu esiin myös yhtenä elinkeinopolitiikan keskeisenä osa-alueena.
Pohjoismainen kilpailuasetelma ja kestävän matkailun pyrkimykset
Viime aikoina kestävä kehitys on noussut aiempaa selvemmin esiin maailmanlaajuisen matkailun kasvua haastavana ilmiönä – näin myös Helsingissä. Kyse on eräänlaisesta välttämättömästäkin vastavoimasta kohteiden profiloinnissa ja kehityksen suunnan ohjaamisessa. Helsingissä on parhaillaan tekeillä kestävän matkailun ohjelma ja samaan aikaan pohditaan matkailuun liitännäisen linja-autoliikenteen haasteita. Tämän lisäksi tarkastellaan risteilymatkailua, jonka haitoista ja hyödyistä ja näiden välisistä suhteista on niin ikään viime aikoina puhuttu paljon.
Samanlaisia keskusteluja käydään muuallakin, ja Helsingin näkökulmasta on erityisen kiinnostavaa tarkastella, mitä muiden Pohjoismaiden pääkaupungeissa tapahtuu. Tässä artikkelissa tarkastellaan matkailun kehittymistä Helsingissä ja muissa Pohjolan pääkaupungeissa pääasiassa olemassa olevilla tilastollisilla mittareilla.
Lukujen ja kehityskaarten tunteminen on tärkeää myös matkailun tulevaisuutta suunniteltaessa – myös silloin, kun kestävyys on keskiössä.
Vertailukelpoisuuden ja luotettavuuden näkökulmasta yöpymiset ovat tällaisissa kaupunki- ja maavertailuissa kaikkein keskeisin mittari. Koska Helsinki periaatteessa kilpailee muiden kaupunkien kanssa juuri ulkomaisista matkailijoista, keskitytään tässä tarkastelussa nimenomaan ulkomaisten yöpymisten muutoksiin.
Yöpymisvertailut eivät kerro suoraan kestävyydestä, mutta tulkitsemalla niitä huolellisesti voidaan ainakin hieman avata taloudellisen ja sosiokulttuurisen kestävyyden tilaa.
Helsingin vertaaminen naapurimaiden pääkaupunkeihin on relevanttia myös siitä näkökulmasta, että monet matkailijat – erityisesti Aasiasta tulevat – matkustavat samalla matkallaan useaan kaupunkiin. Näin voidaan ajatella, että Helsinki, Tallinna, Tukholma, Kööpenhamina ja Oslo – miksipä ei myös Reykjavik ja Pietari – ovat lopulta yhtä ja samaa laajempaa kohdealuetta. Kaupungit siis yhtä aikaa kilpailevat matkailijoista ja toisaalta hyötyvät toinen toisistaan. Matkailu ei ole kilpailuasetelmasta huolimatta nollasummapeliä, koska samat matkustajat voivat kasvattaa matkailun määriä useassa kohteessa. Toisaalta yhteisen kysynnän mahdollisen romahtamisen seuraukset olisivat niin ikään kaikille yhteisiä.
Helsingin kohdalla näkemys siitä, että matkailun kehittämisessä mennään laatu edellä, on esitetty kaupungin korkeimman johdon suulla useita kertoja. Tavoitteen toteutumisen seuraaminen ei ole kuitenkaan helppoa, koska mittareilla – sellaisilla kuin yöpymistilastot – on tapana olla määrällisiä. Määrällisiä ovat myös kulutusta kuvaavat mittarit, jotka ovat kaiken lisäksi luotettavuudessa selvästi esimerkiksi yöpymistilastojen kaltaisia volyymimittareita heikompia. Määrällisen kasvun etsiminen on toki luonnollista, koska matkailijoiden ”laadulla” kilpaileminen on hankalaa.
Tukholma vetää kotimaisia ja ulkomaisia matkailijoita, Kööpenhamina viehättää eniten ulkomaalaisia turisteja
Pohjolan kaupungeista Tukholma on kokonaisyöpymisissä mitattuna ylivoimainen ykkönen. Vuonna 2018 siellä rekisteröitiin lähes 10 miljoonaa yöpymistä. Kööpenhaminassa yöpymisiä oli lähes miljoona vähemmän. Oslossa yöpymisiä oli noin 5,2 miljoonaa ja Helsinki jäi 4,2 miljoonaan. Reykjavik, jossa matkailijoiden yöpymiset ovat yli kolminkertaistuneet tällä vuosikymmenellä, oli Helsingin kanssa liki tasoissa vuonna 2016, mutta on kasvun hiivuttua jäänyt selvästi jälkeen. Vuonna 2018 yöpymisiä oli Reykjavikissa noin 3,7 miljoonaa. Tallinnassa yöpymisiä rekisteröitiin reilut kolme miljoonaa.
Jos katsotaan pelkkiä ulkomaisten matkailijoiden yöpymisiä, kärjen järjestys hieman muuttuu. Kööpenhaminassa kaksi kolmesta yöpymisestä oli ulkomaalaisia, kun taas Tukholmassa niitä oli selvästi alle puolet. Ulkomaisissa yöpymisissä Kööpenhamina olikin vuonna 2018 selvästi vertailun kärjessä 5,8 miljoonalla yöpymisellä, mikä on yli miljoona enemmän kuin Tukholmassa. Reykjavikissa ulkomaisten yöpymisten osuus oli peräti 92 prosenttia, ja ulkomaisten yöpymisten kokonaismäärässä Islannin pääkaupunki ohitti Helsingin niin ikään yli miljoonalla yöpymisellä. Myös Tallinna ohitti Helsingin, mistä on toki pitkälti kiittäminen suomalaisia matkailijoita.
Matkailun kasvua kapasiteetista vai vaihtoehtoisista majoitusmuodoista?
Kuvioissa 1 ja 2 esitetään yöpymistilastoja Helsingissä ja naapurimaiden pääkaupungeissa. Näiden kuvioiden sanomaa voidaan pohtia monelta kantilta. Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson (2019) kirjoitti syyskuun alussa Kauppalehteen kolumnin, jossa hän provosoiden heitti, että pääkaupunkiseudulle pitäisi saada kolme miljoonaa majoittujaa lisää, jos haluaisimme olla pohjoisen matkailun ykköskohde. Ottamatta liikaa kantaa kolumnissa esitettyihin lukuihin, Helsingissä ei varmasti olla realistisesti pyrkimässä Kööpenhaminan tai Tukholman absoluuttisiin lukemiin. Pikemminkin on puhuttu samanlaisesta kasvusta.
Tarkkaan katsomalla kuvioissa näkyy Helsingin vuoden 2017 tasohyppäys ja kasvu, joka oli hetkellisesti vertailukaupunkien nopeinta. Vuosi 2017 oli kuitenkin poikkeus, vaikka kuluva vuosi etenee, kuten aiemmin mainittiin, ennätyslukemissa. Vuoden 2017 kasvulukuihin ei kuitenkaan päästä – eikä tulla jatkossakaan pääsemään – ilman merkittävää majoituskapasiteetin lisäystä. Toki Airbnb ja vastaavat lyhytaikaisia vuokra-asuntoja välittävät toimijat ovat helpottaneet matkailijoita löytämään majoitusta hotellien ollessa täynnä, mutta nämä eivät ole mukana tilastoinneissa.
Ilmiö näkyy Helsinkiä enemmän esimerkiksi Kööpenhaminassa, missä Airbnb:n kautta vuokrattavia kohteita on moninkertainen määrä Helsinkiin verrattuna. Erityisesti Kööpenhaminassa kasvun rajat ovat tulossa vastaan, ellei sitten kysyntää saada suunnattua hiljaisempiin ajankohtiin. Kesällä vapaita hotellihuoneita on ollut vain nimeksi. Helsingissä tilanne on ollut matkailijoiden näkökulmasta hieman parempi, mutta meilläkin täyden kapasiteetin öitä alkaa olla jo huomattavan paljon. Benchmarking Alliancen tilastojen mukaan päättyneenä kesänä kesäkuusta elokuuhun Helsingin majoitusliikkeissä oli kuusitoista yli 90 prosentin käyttöasteen yötä. Yli 80 prosentin öitä oli reilusti yli puolet. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Kööpenhamina, missä siis kapasiteetti ei ole kovin paljon Helsinkiä suurempi. Kööpenhaminassa yli 80 prosentin käyttöasteen öitä oli yli yhdeksän kymmenestä ja yli 90 prosentin käyttöasteen öitäkin 60 prosenttia.
Samasta lähteestä käy ilmi, että Helsingissä oli kesällä keskimäärin hieman alle 300 000 huonetta markkinoilla (kun lasketaan yhdeltä kuukaudelta kaikki yöt yhteen). Tämä luku kerrottuna keskimäärisellä majoittujamäärällä per huone muodostaa teoreettisen maksimin yöpymisille. Jos jokaisessa huoneessa asuu kaksi ihmistä kuukauden jokaisena yönä, voidaan siis enimmillään päästä vajaaseen 600 000 yöpymiseen. Heinäkuussa 2019 rekisteröityjä yöpymisiä oli noin 520 000.
Helsingin kansainvälisten yöpymisten kasvu on tällä pian päättyvällä vuosikymmenellä jäänyt selvästi Kööpenhaminan ja Tukholman varjoon, Reykjavikista puhumattakaan. Tämä siitäkin huolimatta, että Helsinki on puhtaan matemaattisesti kasvun näkökulmasta isosiskojaan paremmassa asemassa alemmasta lähtötilanteesta johtuen. Tilanne lyhytaikaisen vuokrauksen tilastointien kanssa on samanlainen kaikissa maissa, joten rekisteröidyt yöpymiset kertovat varsin hyvin näiden kaupunkien välisistä voimasuhteista.
Kööpenhaminassa ulkomaiset yöpymiset ovat kasvaneet vuodesta 2010 vuoteen 2018 peräti 75 prosenttia ja Tukholmassakin 59 prosenttia. Reykjavik omana erityistapauksenaan paistattelee – hyvässä ja pahassa – yli 2,5-kertaisessa kasvussa, joka tosin on nyt taittumassa. Helsingissä ulkomaisten matkailijoiden yöpymiset kasvoivat samassa ajassa reilun kolmanneksen ja vuosikymmeneen mahtuu muutama nollakasvun tai jopa negatiivisen kasvun vuosi.
Kööpenhamina kulkee pohjoismaisessa vertailussa täysin omassa sarjassaan, kun vertaillaan ulkomaisia yöpymisiä. Tukholmassa kokonaisyöpymisiä on enemmän, mikä johtuu suuresta kotimaisten yöpymisten määrästä. Kotimaisten yöpymisten osuus on Tukholmassa selvästi yli puolet kaikista yöpymisistä, kun Kööpenhaminassa osuus on noin kolmanneksen. Helsingissähän tämä osuus on noin 45 prosenttia.
Kotimaisten yöpymisten suuri määrä täyttää hotelleja myös Tukholmassa, mutta käyttöasteissa Kööpenhamina on silti selvästi vertailun kärjessä. Tässä heijastuu Tukholman valtava Kööpenhaminaan verrattuna lähes kolminkertainen hotellikapasiteetti. Ero on vielä suurempi verrattuna Helsinkiin, jonka hotellikapasiteetti ei kuitenkaan ole merkittävästi Kööpenhaminaa pienempi.
Lukujen valossa näyttää siis selvältä, että mikäli matkailua halutaan kasvattaa, käytännössä kaikissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa tarvitaan lisää kapasiteettia – tai vaihtoehtoisesti konkreettisia toimia matkailun lisäämiseksi kesän ulkopuolella. Kööpenhaminassa ollaan jo hyvin lähellä sitä tasoa, mihin olemassa olevalla kapasiteetilla voi päästä.
Matkailun kysyntä vähiten keskittynyttä Tukholmassa ja Helsingissä, eniten Reykjavikissa
Kuten aiemmin todettiin, laadun mittaaminen on vaikeaa ja pelkästään kulutukseen tuijottaminen tarjoaa liian kapeakatseisen näkemyksen siitä, mihin matkailussa pitäisi keskittyä ja mihin suuntaan sitä tulisi kehittää. Jos haluaisimme Helsinkiin eniten kuluttavia matkailijayksilöitä, keskittäisimme kaikki panokset Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Äärimmilleen vietynä palvelurakennetta muokattaisiin tai se muokkaantuisi näille kohderyhmille, ja hintataso kohoasi eniten kuluttavien maksukyvyn mukaan. Tämä ei tietenkään olisi paikallisten, saati sitten muiden matkailijaryhmien edun mukaista.
Tällaista kehitystä on ollut jossain määrin havaittavissa Reykjavikissa ja Tallinnassa, missä matkailun kysyntä on tässä vertailussa mukana olevista kaupungeista kaikkein eniten keskittynyttä. Vuonna 2017 Reykjavikin yöpymisistä 30 prosenttia tuli Yhdysvalloista ja 22 prosenttia Britanniasta. Viime vuonna Yhdysvaltojen osuus nousi 33 prosenttiin ja brittien laski 20 prosenttiin. Edelleen selvästi yli puolet kaikista yöpymisistä muodostui siis kahden lähtömaan kysynnästä. Viisi kärkimaata muodostavat 69 prosenttia kaikista ulkomaisista yöpymisistä ja kymmenen kärki 81 prosenttia.
Tallinnan kohdalla yksi maa on ylitse muiden. Suomalaisten yöpymisten osuus Tallinnan yöpymisistä vuonna 2017 oli peräti 37 prosenttia. Venäläisten osuus oli selvästi pienempi, 10 prosenttia. Tallinnassa viisi merkittävintä lähtömaata muodostavat 62 prosenttia ulkomaisista yöpymisistä ja kymmenen kärki 76 prosenttia. Nämä luvut ovat siis näin korkeita lähinnä suomalaisten Viron-matkailun takia.
Kaikki Tallinnassa käyneet havaitsevat helposti, mihin jonkin tietyn markkinan ylivalta johtaa. Suuri osa tiettyjen alueiden palvelutarjonnasta on selvästi suomalaisille suunnattua, ja tietenkin myös hintataso on muotoutunut vastaamaan tärkeimmän matkailijaryhmän maksukykyä. Kun tätä kehityskulkua viedään tarpeeksi pitkälle, paikallisten ja matkailijoiden maailmat eriytyvät, ja eriytymistä voi alkaa tapahtua myös eri matkailijaryhmien kesken.
Niin ikään toisessa esimerkkitapauksessamme Reykjavikissa tämä kehityskulku on erittäin selvästi havaittavissa. Hyvänä esimerkkinä yksi saaren kuuluisimmista nähtävyyksistä lähellä lentokenttää sijaitseva Blue Lagoon. Paikalliset käyvät kylpemässä omissa paikoissaan ja matkailijat omissaan, kuten Blue Lagoonissa, minne nykyisin pitää jo ostaa lippu etukäteen tietylle kellonajalle. Vielä muutama vuosi sitten vierailu Blue Lagoonissa maksoi noin 30 euroa. Nyt hinta lähentelee 90 euroa ja tämä hinnan nousu ei johdu kurssivaihteluista vaan selvästikin siitä, että maksavia matkailijoita on koko ajan riittänyt. Luonnollisesti samalla myös muut kulut kasvavat ja korkeita palkkoja ei enää ole varaa maksaa, mikäli kysyntä jostain syystä romahtaa.
Tilastollisen kokonaiskuvan näkökulmasta Helsingin tilanne on varsin hyvä. Silti esimerkiksi kiinalaisten matkailijoiden vaikutus näkyy jo katukuvassa, vaikkapa meripihkakauppojen yleistymisenä Töölössä. Helsingin kilpailijakaupungeista ainoastaan Tukholmassa lähtömaiden osuuksia kuvaavien ”kestävyysmittareiden” arvot olivat Helsinkiä paremmalla tasolla. Viime vuonna top 5 -maiden osuus Tukholman kaikista ulkomaisista yöpymisistä oli todella alhainen, 33 prosenttia ja top 10 -maiden osuus 47 prosenttia. Tukholman yöpymisissä Yhdysvallat, Saksa ja Iso-Britannia muodostavat hyvin selvän kolmen kärjen, ja näistä maista tulee noin neljännes kaikista Tukholmassa yöpyvistä ulkomaisista matkailijoista.
Helsingin tapaan kiinalaisten yöpymisten määrä on kasvanut myös Tukholmassa. Vuonna 2017 kasvua havaittiin 19 prosenttia vuoteen 2016 verrattuna ja viime vuonna kasvu oli edelleen noin kahdeksan prosenttia. Vielä vuonna 2017 Helsingissä oli Tukholmaa enemmän kiinalaisten matkailijoiden yöpymisiä, mutta viime vuonna tilanne kääntyi ympäri kiinalaisten yöpymisten määrän vähennyttyä Helsingissä.
Kööpenhaminassa viisi maata erottuu selvästi muista ja niiden osuus oli vuonna 2018 noin puolet, 51 prosenttia kaikista ulkomaisista yöpymisistä. Kärjessä olivat Yhdysvallat ja Iso-Britannia ja seuraavina Ruotsi, Saksa ja Norja. Kymmenen kärkimaata muodostivat 69 prosenttia ulkomaisista yöpymisistä. Kiinalaiset eivät yltäneet Kööpenhaminassa aivan kymmenen kärkeen, joskin kiinalaisten yöpymiset näyttävät olevan nyt kasvussa myös Kööpenhaminassa. Viime vuonna Kööpenhamina ohitti sekä Helsingin että Tukholman niin kiinalaisten matkailijoiden kokonaisyöpymisissä kuin yöpymisten kasvussakin.
Oslossa kiinalaisten yöpymisten kasvu oli viime vuonna verkkaisempaa aiempien vuosien nopean kasvun jälkeen. Viisi kärkimaata Oslossa vuonna 2017 olivat Yhdysvallat, Saksa, Ruotsi, Iso-Britannia ja Espanja. Neljä ensimmäistä erottuvat hyvin selvästi muista ja viiden kärki kattoi puolet kaikista ulkomaisista yöpymisistä. Kun mukaan otetaan viisi seuraavaa maata, osuus nousee 69 prosenttiin.
Pohjoismaiden pääkaupunkien erilaisuus
Tämä pelkästään muutamaan tilastolliseen mittariin pohjautuva vertailu osoittaa sen, miten erilaisia Pohjoismaiden pääkaupungit ovat keskenään. Kysynnän näkökulmasta joka maalla on omat erityispiirteensä. Tallinnan tilanne heijastaa Suomen kysyntää ja hiljalleen kasvavaa kiinnostusta myös muualta. Tukholma on kapasiteetin näkökulmasta ylivoimainen ja vertailukaupungeista eniten kotimaan matkailijoita kiinnostava. Kööpenhamina on tilastoilla mitattuna Pohjolan kansainvälisesti kiinnostavin kaupunki, ja sieltä on kaikkein vaikeinta löytää sesonkiaikaan hotellihuonetta. Oslo on kenties hienoinen altavastaaja, mutta sillä on hurja potentiaali. Kenties Norjan hintataso estää kysyntää räjähtämästä. Reykjavik taas on oma erityistapauksensa ja eräänlainen matkailun vaikutusten laboratorio.
Entä Helsinki? Helsinki vertautuu kenties parhaiten Osloon. Se ei erotu suuresti yhdessäkään tilastollisessa vertailussa vaan on jonkinlainen taustatarkkailija, joskin toki kysyntä Venäjältä erottaa Helsingin muista kaupungeista. Helsinki on myös verrokkikaupunkien rinnalla selkeimmin portti Aasiasta Eurooppaan. Helsinki-Vantaan lentokentän rooli vaihtokenttänä on koko ajan kasvussa. Myös naapureiden pääkaupungit siis hyötyvät Helsingin sijainnista. Tämä asema ei kuitenkaan ole kiveen hakattu, kuten ei mikään matkailussa.
Tarkkailijan asema on kestävyyden näkökulmasta hyvä asia, koska muista kaupungeista tutut negatiiviset kehityskulut voisivat yhtä hyvin tapahtua myös meillä. Matkailun kysynnän vaihteluita on vaikea ennustaa, ja juuri siksi varautuminen ja esimerkkien etsiminen muualta on erittäin tärkeää.
Jos kohta kaupungit ovat erilaisia, tämän artikkelin vertailu osoittaa myös yhtäläisyyksiä. Yhdysvalloista ja Aasiasta tuleva kysyntä on meille kaikille yhteistä samoin kuin kapasiteetin pian vastaan tulevat rajat. Vaikka matkailun kestävyydestä ja liiallisesta matkailusta puhutaan paljon, ei kasvun rajoista ole kuitenkaan liikaa keskusteltu. Koska uhat ovat yhteisiä, kaupunkien olisi varmastikin tarpeen käydä myös tätä keskustelua yhdessä.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkanslian elinkeino-osastolla.
Lähteet:
Austrian National Tourist Office. TourMIS database. http://www.tourmis.info(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Benchmarking Alliance. http://www.benchmarkingalliance.com(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Business Finland. Tilastopalvelu Rudolf. http://visitfinland.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/VisitFinland(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Gustafsson, J. ”Suomi on matkailun kehitysmaa”. Kolumni, 9.9.2019. Kauppalehti.fi. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-on-matkailun-kehitysmaa/cd8d3c3...(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Luettu 10.10.2019.
Tilastokeskus. Majoitustilasto. http://www.stat.fi/til/matk/(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tutkimus- ja analysointikeskus TAK Oy. Visiittori.fi-tilastotietokanta. http://www.visiittori.fi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)