Suomalaiset ovat maailman onnellisimpia, ja Helsinki on yksi maailman turvallisimmista kaupungeista. Ensimmäisestä asiasta uutisoidaan vuosittain, ja se onkin tarttunut tehokkaasti kansalliseen tietoisuuteemme. Jälkimmäinen huomio on puolestaan saattanut jäädä monen mieleen esimerkiksi eräästä muutaman vuoden takaisesta kaupunkivertailusta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), jossa Helsinki sijoittui turvallisuudessa kakkossijalle.
Onnellisuudesta on sanottu, suomalaiseen tapaan, että olemme onnellisia koska tyydymme vähään. Myös koettu turvallisuus on subjektiivista ja toisaalta kulttuurisidonnaista. Esimerkiksi meille aivan tavallinen kaupunkilainen lähimetsä voi olla japanilaisesta suurkaupungista tulevalle turvattoman tuntuinen paikka, vaikka tämä kulkisi Tokiossa yksin ilman huolen häivää.
Subjektiivisen koetun todellisuuden lisäksi on tietenkin myös mitattavaa objektiivisempaa todellisuutta. Esimerkiksi maiden rauhanomaisuutta mittaavassa Global Peace Index -vertailussa (pdf)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Suomi on 163 maan vertailussa 13. sijalla. Pohjoismaista edellä on listan kärjessä oleva Islanti ja kahdeksantena oleva Tanska.
Kaupungeista vastaavia täysin luotettavia vertailuja ei ole, mutta oletettavasti turvallisimmat kaupungit löytyvät turvallisimmiksi listattujen maiden joukosta. Suuntaa antavissa rikostilastoissa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Helsinki pärjääkin hyvin. Marseille, Napoli tai Pariisi eivät niinkään.
Euroopan komission ylläpitämien rikostilastojen(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) mukaan rikosten määrän perusteella turvallisena näyttäytyvät kaupungit myös koetaan turvallisiksi. Kokemuksilla ja mitattavalla todellisuudella on siis yhteys. Eurostatin vertailun mukaan noin neljä viidestä helsinkiläisestä kokee olonsa kaupungissa turvalliseksi. Esimerkiksi Marseillessa puolet harvempi.
Myös kaupungin omissa kyselytutkimuksissa suurin osa helsinkiläisistä kokee kaupungin ja oman asuinalueensa pääosin turvalliseksi. Näitä asioita kysytään aikuisilta helsinkiläisiltä puolivuosittain Helsinki-barometrissa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) sekä laajemmalla turvallisuuskyselyllä kerran kolmessa vuodessa.
Turvallisuudentunne ilta-aikaan heikentynyt, naisista huomattava osa kokee turvattomuutta
Helsinki on edelleen asukkaiden kokemusten mukaan yksi Euroopan turvallisimmista pääkaupungeista. Edellä mainitussa Eurostatin vertailussa Helsinki on kylläkin muita Pohjoismaiden pääkaupunkeja alempana, mutta toki Euroopan pääkaupunkien listalla korkealla. Näin siis vuonna 2023. Kolme vuotta aiemmin Helsinki oli lähempänä kärkeä, mutta ei Pohjoismaiden ykkönen silloinkaan.
Selvä enemmistö helsinkiläisistä aikuisista kokee olonsa turvalliseksi omalla asuinalueellaan. Helsinki-barometriin vastanneista noin 70 prosenttia kokee olonsa turvalliseksi omalla asuinalueellaan myös viikonloppuiltaisin.
Asialla on kuitenkin kääntöpuoli. Liki kolmasosa helsinkiläisistä ei koe oloaan yksiselitteisen turvalliseksi ilta-aikaan edes omalla asuinalueellaan. Naisista lähes viidennes kokee suorastaan turvattomuutta. Miehistäkin melkein joka kymmenes, ei pieni osuus sekään. Miesten kohdalla tilanne näyttää kuitenkin hieman viimeisimmällä kyselykierroksella parantuneen (ks. kuvio 1).
Turvallisuuden kokemukset ovat lisäksi viime vuosina heikentyneet ja kokemusten erot eri väestöryhmien välillä kasvaneet. Aivan säännönmukaisesti naiset kokevat miehiä harvemmin olonsa turvalliseksi niin omalla asuinalueellaan kuin kaupungin keskustassa.
Naisten joukossa on enemmän niitä, jotka kokevat keskustassa ilta-aikaan turvattomuutta kuin niitä, jotka kokevat olonsa turvalliseksi. Miesten joukossa sentään niukka enemmistö kokee edelleen olonsa keskustassa ilta-aikaan turvalliseksi. Vaikka turvattomuutta tuntevien miesten osuus on pysynyt ennallaan, noin viidenneksessä, ajatuksistaan epävarmojen osuus on kasvanut.
”Väkivalta ja turvattomuuden tunne ovat läsnä usein. Huumeet, saa varoa ihmisiä. Ostoskeskusten, rautatieaseman yms. edustat tulisi pitää siistimpinä ja turvallisempina. Ei ole ok pelätä jopa päivällä liikkua yksin.” (Kommentti Helsinki-barometrin avovastauksista)
Huono-osaisuus on Helsingissä keskittynyttä niin alueellisesti kuin väestöryhmienkin välillä. Vuonna 2023 julkaistussa segregaatiota käsittelevässä raportissa (pdf) todetaan, että sosioekonomiset hyvinvointierot ovat Helsingissä Suomen mittapuulla suuria. Sosioekonominen huono-osaisuus, jota voi mitata esimerkiksi työttömyydellä, kouluttamattomuudella tai pienituloisuudella, keskittyy Helsingissä samoihin kaupunginosiin. Huono-osaisimmat helsinkiläisalueet ovat sosioekonomiselta statukseltaan yhtä hauraita kuin koko maan heikko-osaisimmat kunnat.
”…köyhät lähiöissä toimettomina ja lapset saa huonoissa kouluissa huonot eväät elämään. Kierre on valmis...” (Kommentti Helsinki-barometrin avovastauksista)
Alueiden eriytyminen näkyy myös turvallisuuden kokemuksissa. Paremmin pärjäävien ihmisten alueilla selvästi useampi kokee olonsa ilta-aikaan turvalliseksi kuin heikommilla alueilla. Nämä erot ovat huomattavia ja ne ovat kasvaneet. Sosioekonomisten mittareiden mukaan alueiden heikoin neljännes on selvästi eriytynyt muista (Kuvio 2).
Monet näistä alueista, joille on kasautunut työttömyyden ja pienituloisuuden kaltaisia riskitekijöitä, ovat itäisessä Helsingissä. Vaikka turvallisuuden kokemus on heikentynyt kaikkialla, itäisissä ja kaakkoisissa kaupunginosissa se on heikentynyt eniten. Pohjoisessa ja läntisessä Helsingissä taas muutos on ollut vähäisintä.
Helsinki-barometrin mukaan myös oma kokemus yhteiskunnallisesta asemasta – huono- tai hyväosaisuudesta – on yhteydessä turvallisuuden kokemuksiin. Taustalla vaikuttavat oletettavasti myös asuinpaikan valintamahdollisuuksiin liittyvät mekanismit. Huono-osaisina itseään pitäviä asuu sosioekonomisesti parhaaksi luokitella alueella vain vähän. Hyväosaisina itseään pitäviä sosioekonomisesti heikolla alueella vielä vähemmän.
Kyselyiden otoskokoihin liittyvistä epävarmuuksista huolimatta näyttää siltä, että hyväosaisina itseään pitävät kokevat enemmän turvallisuutta myös alueilla, joille on keskittynyt huono-osaisuutta. Huono-osaisina itseään pitävät taas kokevat olonsa aivan yhtä turvalliseksi kuin muutkin, jos sattuvat asumaan sosioekonomisesti paremmilla alueilla.
Ymmärrettävästi huono-osaiseksi itsensä kokevat useammin ihmiset, jotka ovat kohdanneet elämässään edellä mainittuja sosioekonomisia riskitekijöitä kuten työttömyyttä tai pienituloisuutta. Edellä esitetyt havainnot kertovatkin ihmisten välisten erojen lisäksi alueiden ominaisuuksista (kuten maineesta, sijainnista ja ulkoisista piirteistä) ja niissä tapahtuneista muutoksista, alueiden eriytymiskehityksen väistämättömistä sivutuotteista.
”On monia nuoria, joiden vanhemmat eivät voi tukea heitä. On vaikeaa keskittyä opintoihin, jos ei ole ruokaa.” (Kommentti Helsinki-barometrin avovastauksista)
Eriarvoisuus, yleinen turvattomuus ja päihteet huolettavat helsinkiläisiä
Barometrikyselyn mukaan seitsemän kymmenestä helsinkiläisestä on huolissaan alueellisesta eriarvoisuudesta. Häiriökäyttäytymisestä kantaa huolta reilu puolet. Kyselyn avovastauksissa turvallisuusteema mainittiin usein yhdessä juuri näiden asioiden kanssa.
Heikenneiden turvallisuuden kokemusten taustalla saattaa olla maailman tilaan liittyviä laajempia abstrakteja asioita, mutta myös konkreettisia arkisia havaintoja. Helsinki-barometrin avovastaukset osaltaan valottavat näitä.
Helsinki-barometrikyselyissä pyydetään antamaan palautetta Helsingin kaupungille ilman mitään erityistä tarkentavaa saatetta. Turvallisuus tai siihen läheisesti liittyvät sosiaaliset ongelmat eivät ole nousseet erityisen voimakkaasti esiin avovastauksissa, mutta jokaisella kyselykierroksella näihin teemoihin liittyviä kommentteja on kuitenkin esitetty useita kymmeniä.
Yleisen turvallisuuden lisäksi monissa näistä kommenteista mainitaan eriarvoisuus, syrjäytyminen, rikollisuus ja päihteet. Avovastauksissa on myös useita mainintoja Helsingin keskustasta, ja myös tietyt asuinalueet toistuvat useammissa kommenteissa.
”Pitäisi kiinnittää huomioon alueelliseen eriarvoisuuteen. Tutkimuksissa alueilla asuu monen tasoisia ihmisiä, ei saisi aluetta leimata tutkimuksen perusteella, haluan puhua Itä-Helsingin puolesta.” (Kommentti Helsinki-barometrin avovastauksista)
On tietenkin selvää, että kaikilla alueilla elää monenlaisia ihmisiä, hyvin ja heikommin pärjääviä, hyväosaisena itseään pitäviä ja huono-osaiseksi itsensä tuntevia. Helsinki-barometrin tulokset osoittavat tämän moninaisuuden, mutta yhtä lailla ne kertovat keskiarvojen valossa eriytymiskehityksen voimistumisesta.
Näiden asioiden, myös alueellisten erojen, tuominen esiin lienee juuri sitä tosiasioiden tunnistamista, jota tarvitaan myös kaupunkilaisten elämän parantamiseksi. Muutokset ovat todellisia ja ne tapahtuvat alueellisesti epätasaisesti. On tärkeää, että elinympäristöissämme tapahtuvista muutoksista tietävät myös ne, jotka eivät näitä asioita arjessaan kohtaa.
”Päihderiippuvaisille täytyy tehdä jotain. Asun alueella, missä on paljon maahanmuuttajia sekä päihderiippuvaisia. Ensimmäinen ryhmä ei haittaa elämää lainkaan, toinen kylläkin.” (Kommentti Helsinki-barometrin avovastauksista)
Yksittäisilläkin tapahtumilla voi tietenkin olla yhteyksiä turvallisuuden kokemuksiin. Jos esimerkiksi barometrikysely olisi tehty loka-marraskuun sijaan joulukuussa, osa tuloksista olisi voinut olla heikompia. Vuoden 2024 lopussa käytiin paljon keskustelua Kaisaniemen puiston turvattomuudesta. Pinnalla oli keskellä päivää tapahtunut kansanedustajan pahoinpitely, joskin puiston tilanteessa on taustalla pidempiaikainen kehitys.
Helsinki-barometrin puolivuosittaiset havainnot ja näistä syntyneet aikasarjat ovat muutosten seuraamiseksi erityisen arvokkaita. Vaikka on sinänsä tärkeää havainnoida yksittäisiäkin heilahduksia koetussa turvallisuustilanteessa, tasaisin väliajoin toistuvilla kyselyillä voidaan hahmottaa muutoksia pidemmällä aikavälillä.
Helsingissä kartoitetaan turvallisuuskokemuksia myös kolmen vuoden välein toteutettavalla laajemmalla kyselyllä. Vuoden 2024 turvallisuustutkimuksen tulokset julkaistaan myöhemmin tämän vuoden aikana. Tutkimus käsittelee muun muassa helsinkiläisten turvallisuuden tunnetta, kokemuksia liittyen rikoksiin ja onnettomuuksiin sekä luottamusta poliisin ja pelastuslaitoksen toimintaan. Turvallisuustutkimuksen aineistolla voidaan selvittää, missä määrin koettu turvattomuus asuinalueella ja kaupungin keskustassa liittyy esimerkiksi sosiaaliseen epäjärjestykseen, heikentyneeseen sosiaaliseen luottamukseen tai terveydentilaan. Voi myös olla, että viime aikojen tapahtumat ja keskustelut tulevat näkymään myöhemmin julkaistavissa turvallisuustutkimuksen tuloksissa.
Pekka Mustonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lisätietoa
Helsinki-barometri: kyselytutkimuksen tulosraportti(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)