Helsingistä poismuuttaneet etsivät lisää tilaa ja edullisempaa asumista muualta

Johdanto

Helsingin väestö on kasvanut 2000-luvulla voimakkaasti etenkin muuttoliikkeen ansioista. Vuonna 2020 alkanut koronapandemia muutti kuitenkin kehityksen suuntaa erityisesti kotimaisen muuttoliikkeen osalta, joka oli Helsingille tappiollista vuosina 2020–2022. Tappiollisen muuttoliikkeen syyksi on arveltu niin kaupunkien vetovoiman heikkenemistä kuin esimerkiksi etätyön yleistymistä ja sen vaikutusta ihmisten asumistoiveisiin (ks. esim. Järvelä 2023; Marttinen & Bayar 2023). Tarkempaa tutkimustietoa muuttaneiden kokemuksista ja muuttopäätökseen vaikuttaneista tekijöistä ei ole kuitenkaan ollut saatavilla, joten Helsingin kaupunki toteutti keväällä 2023 kyselytutkimuksen kaupungista vuosina 2021–2022 pois muuttaneille. 

Muuttoliikekysely lähetettiin 4000 satunnaisesti poimitulle henkilölle. Vastaajajoukko rajattiin 25–64-vuotiaisiin henkilöihin, jotka olivat muuttaneet pois Helsingistä muualle Etelä-Suomen alueelle¹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)  aikavälillä 1.1.2021–31.7.2022. Vastauksia saatiin 1110 eli vastausprosentti oli 28. 

Tämä artikkeli pohjautuu muuttoliikekyselyn lisäksi Tilastokeskuksen tietoihin, joiden pohjalta kuvataan Helsingin muuttoliikkeen kehitystä koronapandemian aikana. Helsingin muuttovoittoa ja -tappiota tarkastellaan muuttoalueen mukaan sekä ikä- ja koulutusasteittaisissa ryhmissä. Muuttoliikekyselyn tulosten valossa tarkastellaan ensisijaisesti, miten Helsingistä poismuutto vaikutti muuttajien asumisolosuhteisiin ja -tyytyväisyyteen, ja mitkä olivat keskeiset muuttopäätökseen vaikuttaneet syyt. Muuttoliikekyselyn tuloksia tullaan raportoimaan lisää myöhemmin tänä vuonna. Tulevat tarkastelut täydentävät ja syventävät tässä artikkelissa esitettyjä ensimmäisiä havaintoja.  

Tilastotietoja koronavuosien muuttoliikkeestä Helsingissä 

Koronavuodet olivat Helsingin kaupungin väestönkehitykselle poikkeuksellisia: kotimainen muuttoliike oli tappiollista ensimmäistä kertaa sitten 2000-luvun alun. Helsingin nettomuuton kehitystä muuttoalueittain kuvataan kuviossa 1²(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).  Uudenmaan ulkopuolisesta Suomesta tuleva muuttovoitto on ollut viimeiset kymmenen vuotta merkittävin Helsingin väestöä kasvattava tekijä. Vuosina 2020 ja 2021 tältä alueelta saatu muuttovoitto kuitenkin väheni huomattavasti. Muuttovoittoa vähensi ensisijaisesti lisääntynyt poismuutto Helsingistä muualle Suomeen. Ulkomailta Helsinkiin suuntautuva muuttoliike oli sen sijaan voimakasta koronavuosina, minkä ansiosta Helsingin kokonaisnettomuutto jäi vain juuri ja juuri tappiolliseksi vuonna 2021. Vuonna 2022 ulkomailta Helsinkiin suuntautuva muuttoliike voimistui entisestään. Suomen sisäisen muuttoliikkeen osalta Helsingin muuttotappio vuonna 2021 oli yli 4 000 henkeä ja edelleen vuonna 2022 lähes 1 000 henkeä (ks. myös kuvio 2). Ulkomaan muuttoliikkeen seurauksena Helsingin muuttotappio jäi kuitenkin vuonna 2021 vain kolmeen asukkaaseen ja kääntyi muuttovoitoksi (5 425) vuonna 2022 (Kuvio 1).

Kuviossa 2 on verrattu Suomen kuuden suurimman kaupungin nettomuuton kehitystä Suomen sisäisen muuttoliikkeen osalta eli ilman ulkomaanmuuttoa. Vuosina 2020 ja 2021 Helsingin asema heikkeni kaupungeista eniten, mutta myös Vantaan, Espoon ja Turun muuttoliikkeen kehitys kääntyi korona-aikana tappiolliseksi. Tampereen ja Oulun muuttoliikkeeseen pandemialla ei sen sijaan näytä olleen suurta vaikutusta. Vuonna 2022 Helsingin ohella erityisesti Espoon ja Turun muuttoliikkeen kehitys on kääntynyt selkeästi voitolliseen suuntaan koronapandemian aiheuttaman notkahduksen jälkeen.

Helsinki on saanut 2000-luvun ajan vuosittaista muuttovoittoa keskimäärin 3 400 henkeä. Edellisen kerran, ennen poikkeuksellista koronavuotta 2021, nettomuutto oli tappiollista vuosina 2002–2004 niin sanotun Nurmijärvi-ilmiön aikaan. Tuolloin muuttoliike pois Helsingistä voimistui erityisesti Helsingin seudun muihin kuntiin. Vuosituhannen alkua ja koronavuosia yhdistää kasvaneen lähtömuuton lisäksi se, että Helsingin saama muuttovoitto Uudenmaan ulkopuolisesta Suomesta väheni. (ks. Mäki & Sinkko 2022.)

Tarkasteltaessa Helsingistä pois muuttaneita alueittain nähdään, että korona-aikana lisääntyivät erityisesti muutot Helsingistä muulle pääkaupunkiseudulle (Kuvio 3). Vuonna 2021 Helsingistä pääkaupunkiseudun kuntiin muutti yli 3000 henkeä enemmän, kuin näistä kunnista muutettiin Helsinkiin (Kuvio 4). Lisäksi pitkään tasaisena säilynyt muuttoliike Helsingistä kehysalueelle lisääntyi selvästi vuosina 2020 ja 2021. Kaiken kaikkiaan Helsingin vuoden 2021 muuttotappion taustalla oli ensisijaisesti lisääntynyt lähtömuutto muualle Suomeen, eikä niinkään vähentynyt tulomuutto. Vuonna 2022 lähtömuuttojen määrän kasvu on taittunut.

Helsinki saa muuttovoittoa pääsääntöisesti erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten ikäryhmissä, ja vastaavasti vanhemmissa ikäryhmissä yleispiirteenä on muuttoliikkeen tappiollisuus. Nuorten 15–24-vuotiaiden osalta Helsingin saama muuttovoitto säilyi myös koronavuosina keskimäärin samalla tasolla kuin koko 2010-luvun (Kuvio 5). Sen sijaan muuttotappiot kasvoivat selkeästi 30–39-vuotiaiden keskuudessa vuosina 2020 ja 2021. Samoin vanhemmissa ikäryhmissä poismuutto Helsingistä lisääntyi näinä vuosina. Poikkeuksellista oli myös 25–29-vuotiaiden osalta tappiolliseksi jäänyt muuttoliike vuonna 2021. Vuonna 2022 muuttotappiot ovat vähentyneet, mutta yli 30-vuotiaiden osalta poismuutto on edelleen korkeammalla tasolla kuin ennen pandemiaa. MDI:n raportin (2022) mukaan korona-aikana juuri lapsiperheiden poismuutto Helsingistä lisääntyi selvästi, mikä näkyy 0–14-vuotiaiden ikäryhmän kasvaneessa muuttotappiossa erityisesti vuonna 2021. 

Helsingin muuttoliikkeen muutokset näkyivät koronavuosina selkeinä myös koulutusasteittain tarkasteltuna. Kuviossa 6 on kuvattu Helsingin nettomuuttoa yli 15-vuotiaiden osalta koulutusasteittaisissa ryhmissä. Ulkomaan muuttoliike ei ole mukana kuviossa. Korona-aikana suurimmat muutokset eri koulutusryhmien muutoissa koskettivat korkeakoulutettuja. Verrattuna pandemiaa edeltäviin vuosiin, Helsinki kärsi huomattavia muuttotappioita niin alemman kuin ylemmän korkeakouluasteen suorittaneiden ryhmissä erityisesti vuonna 2021. Vuonna 2022 muuttotappion määrä on vähentynyt, mutta edelleen korkeakoulutettuja muutti huomattavasti enemmän pois Helsingistä kuin ennen pandemiaa. Toiselle asteelle kouluttautuneiden ryhmässä Helsinki sai puolestaan koronavuosina muuttovoittoa aiempaa vähemmän.

Koronapandemian alkaessa arveltiin, että nuoria, erityisesti opiskelijoita, muuttaisi pandemian vuoksi Helsinkiin tavallista vähemmän. Kuten edellisen kuvion 5 kohdalla todettiin, Helsingin saama muuttovoitto ei kuitenkaan juuri muuttunut 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Näin ollen myös toiselle asteelle kouluttautuneiden ryhmässä vähentyneet muuttovoitot ovat seurausta ensisijaisesti yli 25-vuotiaiden lisääntyneestä poismuutosta.

Pientaloasuminen ja omistusasuminen yleistyivät muuttojen seurauksena

 Edellisessä luvussa käsiteltiin Helsingin muuttoliikettä koronavuosina tilastoaineistojen valossa. Seuraavaksi esitellään muuttoliikekyselyyn vastanneiden Helsingistä pois muuttaneiden joukko. He edustavat varsin hyvin yllä kuvattua tilastojen pohjalta piirtyvää kuvaa Helsingistä poismuuttaneista. Yli puolet (63 %) vastaajista oli alle 40-vuotiaita eli he edustivat nuorten aikuisten ikäryhmää, jossa muuttoalttius on yleensäkin suurempaa työ- ja asumisuran ollessa alkuvaiheessa. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli vastaajissa 42 prosenttia, alemman korkeakoulutuksen tai opistotason käyneitä noin kolmannes (32 %) ja lukio tai ammatillinen koulutus oli joka viidennellä.

Kotitaloustyypeittäin tarkasteltuna vastaajista vajaa puolet (44 %) edusti pariskuntia. Yksinasuvia ja lapsiperheeseen kuuluvia oli vastaajissa saman verran: noin joka neljäs lukeutui toiseen näistä. 

Muuttoliikekyselyn vastaajat olivat 1.1.2021–31.7.2022 Helsingistä muualle Etelä-Suomeen muuttaneita. Näistä 1110 vastaajasta noin puolet muutti pääkaupunkiseudun sisällä: 30 prosenttia muutti Espooseen ja 20 prosenttia Vantaalle. Loput vastaajista jakautuivat lähes tasan pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Uudenmaan ja Uudenmaan ulkopuolisen Etelä-Suomen välille. Kuten edellisessä luvussa todettiin, korona-aikana muutot Helsingistä lisääntyivätkin selvästi muulle pääkaupunkiseudulle. Toisaalta pääkaupunkiseudulta muutettiin myös tavanomaista enemmän kehyskuntiin, ja sieltä edelleen muualle Suomeen.

Seuraavaksi raportoidaan muuttoliikekyselyn tuloksia. Ensin tarkastellaan Helsingistä poismuuton seurauksia talotyypin (pientalo, kerrostalo) sekä hallintamuodon (omistus, vuokra tai aso- ja osaomistus) ja asunnon koon muutosten osalta. Sen jälkeen perehdytään siihen, mitä vastaajat itse kertovat muuton syistä sekä tyytyväisyydestään muuttoon.   

Kyselyaineiston tulokset osoittavat, että Helsingistä pois muuttaneet ovat etsineet lisätilaa asumiseensa. Lisäksi omistusasuminen ja pientaloasuminen on muuttojen seurauksena lisääntynyt selvästi. Muuton jälkeen puolet vastaajista asui pientaloissa, joiksi luetaan tässä yhteydessä omakotitaloissa (24 %), pari- tai erillistaloissa (10 %) ja rivitaloissa (16 %) asuvat.

Talotyypin muutostrendi oli varsin selvä (Kuvio 7). Ennen muuttoa, Helsingissä asuessaan, vain 12 prosenttia vastaajista oli asunut pientalossa.  Moni oli siis muuttanut kerrostalosta pientaloon. 

Kotitaloustyypeittäin oli havaittavissa selviä eroja: pientalossa asui muuton jälkeen lapsiperheistä selvä enemmistö (75 %) ja pariskunnista noin puolet (52 %), kun taas yksinasuvilla pientaloihin muuttaneiden osuus jäi 18 prosenttiin.

Myös omistusasujien osuus lisääntyi muuttojen seurauksena lähes yhtä selkeällä tavalla (kuvio 8). Muuton jälkeen 61 prosenttia vastaajista oli omistusasukkaita, 32 prosenttia vuokralaisia ja 4 prosenttia asumisoikeus- tai osaomistusasukkaita.

Vuokra-asuminen väheni muuton yhteydessä huomattavasti (Kuvio 8). Vuokralla oli asunut ennen muuttoa 63 prosenttia, kun muuton jälkeen osuus oli vain noin puolet tästä. Omistusasuminen vastaavasti lisääntyi 32 prosentista 61 prosenttiin. 

Erityisesti lapsiperheet ja pariskunnat suosivat omistusasumista: muuton jälkeen lapsiperheistä asui vuokralla enää 14 prosenttia ja pariskunnista 29 prosenttia. Suurin osa oli siis muuttanut omistusasuntoon. Sitä vastoin yksinasuvista asui vuokralla edelleen enemmistö (55 %).

Myös asunnon keskimääräinen pinta-ala (mediaani) on muutoissa kasvanut huomattavasti (Kuvio 9). Muuttajat ovat siis suurimmaksi osaksi hakeutuneet aiempaa tilavampiin asuntoihin.

Koko vastaajakunnassa pinta-alan mediaani kasvoi 52 neliöstä 74 neliöön eli 22 neliön verran. Kotitaloustyypeittäin oli kuitenkin huomattavissa suuria eroa. Yksinasuvat eivät muuttaneet keskimäärin kovinkaan paljon isompiin asuntoihin, kun taas pariskunnat saivat keskimäärin 26 neliötä lisää ja lapsiperheet jopa 38 neliötä lisää. 

Kaiken kaikkiaan asunnon pinta-ala kasvoi yli kolmella neljästä muuttajasta (77 %). Viidenneksellä se väheni (21 %) ja 2 prosentilla pysyi (neliön tarkkuudella) ennallaan. Lapsiperheet muuttivat lähes aina (88 %) isompaan ja pariskunnistakin melkein yhtä suuri osuus (82 %), kun taas yksinasuvista vain 58 prosenttia muutti isompaan asuntoon.

Asunnon koon ohella yksi osa asumisen väljyyttä on oma piha. Lapsiperhevastaajista 54 prosentille oman pihan saaminen oli vähintään melko tärkeä syy vaihtaa asuntoa. Tämä selittää osaltaan muuttojen suuntautumista pientaloihin.

Asumisen kalleus korostuu poismuuton syynä 

Kyselyvastaajilta kysyttiin Helsingistä pois muuton syitä myös suoremmin sekä avoimella kysymyksellä että seitsemän kohdan listalla. Asunnon ominaisuuksiin ja hintaan liittyvät syyt korostuvat yleisimpinä poismuuton syinä molemmissa vastauksissa. Kuvio 10 kuvaa vastaajien jakaumaa sen suhteen, kuinka tärkeitä erilaiset syyt ovat olleet päätökselle muuttaa pois Helsingistä. Kuviosta on rajattu pois ”Ei koske minua” vastanneet. Tämä vähentää vastaajamääriä erityisesti väittämässä, joka koskee lapsille sopivaa kasvuympäristöä. Ymmärrettävästi tämä tekijä koskettaa lähinnä lapsiperheitä. 

Kaikki kysytyt asiat olivat melko suurelle osalle vastaajista tärkeitä syitä muuttaa Helsingistä. Tärkeimpänä korostui asumisen kalleus. Seuraavaksi tärkeimpiä tekijöitä olivat omistustontti ja alueen väljyys. Oma tontti oli 53 prosentille vastaajista vähintään melko tärkeä. Niistä, jotka olivat muuttaneet omistusasuntoon, vastaava osuus oli 66 prosenttia. Helsingissä asumista on paljon kaupungin omistamilla vuokratonteilla ja uudistuotanto sijoittuu yleensä vuokratonteille.

Noin joka toisella lapsiperheellä parempi lasten kasvuympäristö oli erittäin tai melko tärkeä syy Helsingistä pois muutolle. Noin puolelle vastaajista oli erittäin tai melko paljon merkitystä myös etätyön yleistymisellä. Osuudet on laskettu niistä vastaajista, joita asia ylipäätään koskee.

Asuntoon liittyvät ominaisuudet ja erityisesti asumisen hinta korostuivat myös vastauksissa avoimeen kysymykseen Helsingistä poismuuton syistä (”Miksi muutit pois Helsingistä?”). Kysymykseen vastasi 95 prosenttia kaikista kyselyyn vastanneista. Kysymykseen saadut vastaukset luokiteltiin niissä yleisimmin mainittujen muuttosyiden mukaisesti (Taulukko 1). Yksittäisessä vastauksessa mainittiin keskimäärin kolmesta neljään muuttosyytä.

Asumisen hinta mainittiin yhtenä poismuuton syynä 509 kertaa eli lähes puolessa vastauksista. Ylipäätään asuntoon liittyvän syyn mainitsi 63 prosenttia vastanneista. Asumiskustannuksien lisäksi esille nousivat tilan tarve ja omistusasunnon hankinta. 

Asuinalueen sijainti tai ominaisuudet nousivat avovastauksissa toiseksi tärkeimmäksi syyksi poismuutolle. Vajaa puolet (45 %) vastaajista toi esiin asuinalueeseen tai sijaintiin liittyvän muuttosyyn. Näistä yleisimpiä olivat kuvaukset entisen asuinalueen rauhattomuudesta sekä halu muuttaa luonnonläheisempään ja väljemmin rakennettuun ympäristöön. 

Elämäntilanteen mainitsi vastauksessaan noin joka kolmas. Iso osa näistä maininnoista kosketti perhetilanteen muutosta. Sen sijaan etätyö oli vastauksissa esillä huomattavasti vähemmän verrattuna edellä olevaan väittämään: ”Etätöiden yleistyminen mahdollisti muuttamisen kauemmaksi työpaikasta” (Kuvio 10). Mainintojen vähäinen määrä avovastauksissa voi kertoa siitä, että etätyö ei ole ollut niinkään keskeinen Helsingistä pois muuton syy, vaan osalle vastaajista muuton mahdollistava tekijä.

Avovastauksissa esiintyi myös joitakin muita yksittäisiä syitä poismuutolle. Yleisen tyytymättömyyden Helsinkiä kohtaan toi esiin noin joka kymmenes vastaaja. Vastauksissa kuvattiin esimerkiksi pettymystä kaupungin päätöksentekoon ja tyytymättömyyttä omiin vaikutusmahdollisuuksiin kaupungin kehittämisessä. Tyytymättömyys Helsingin palveluihin mainittiin 52 kertaa eli vain noin viisi prosenttia vastaajista kommentoi palveluita. Näistä maininnoista iso osa koski lapsiperheiden palveluita, kuten tyytymättömyyttä lähikouluun tai päivähoitoon. Yksittäisissä vastauksissa mainittiin myös tyytymättömyys terveyspalveluihin.

Helsingistä poismuuttaneet ovat tyytyväisiä muuttopäätökseensä

Muuttoliikekyselyn vastaajilta tiedusteltiin heidän tyytyväisyyttään asuinalueensa eri ominaisuuksiin ja sijaintiin yhtäältä nykyisessä asuinpaikassa Helsingin ulkopuolella ja toisaalta entisessä asuinpaikassa Helsingissä (Kuvio 11)³(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Yleisesti ottaen tyytyväisyys on muuton seurauksena lisääntynyt. Se onkin odotettua, koska muutolla yleensä pyritään asumisen tason kohottamiseen. Kuviosta on suljettu pois ne vastaajat, jotka olivat vastanneet ”ei koske minua”. Tämä liittyy etenkin lapsiperheiden tarpeisiin ja palveluihin. Jos taloudessa ei asu lapsia eikä lasten hankkimista suunnitellakaan, niin kouluilla, päiväkodeilla ja muilla lapsiin liittyvillä seikoilla ei ymmärrettävästi ole merkitystä.

Tyytyväisyys etenkin nykyisen asuinalueen rauhallisuuteen ja turvallisuuteen oli suurta ja parantunut selvästi muutossa. Myös tyytyväisyys lapsiperheille tärkeisiin asioihin – alueen soveltuvuus lapsille, päivähoito ja koulut – oli korkeaa tasoa ja kohentunut muutossa selkeästi.

Ainoastaan joukkoliikenneyhteyksiin oltiin merkittävästi aiempaa vähemmän tyytyväisiä. Entisellä asuinalueella Helsingissä lähes 90 prosenttia vastaajista oli tyytyväisiä julkiseen liikenteeseen, uudella asuinpaikalla reilu puolet. Uusi asuinpaikka ei myöskään ollut aivan entisen veroinen työmatkan, kaupallisten palvelujen ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien suhteen.

Suurin osa muuttajista oli joka tapauksessa tyytyväisiä muuttopäätökseensä (Kuvio 12). Nykyinen asunto vastasi paremmin tarpeisiin lähes 90 prosentilla ja asuinalue 70 prosentilla muuttaneista. Runsaalla puolella muutto paransi myös taloudellista tilannetta. Sen sijaan tarjolla olevat palvelut eivät suurimmalla osalla olleet muuton seurauksena parantuneet, mikä näkyi myös kuviossa 11. Joka kolmannella näin oli kuitenkin tapahtunut. 

Yleisestä tyytyväisyydestä huolimatta noin joka neljäs (24 %) haluaisi lähitulevaisuudessa muuttaa takaisin Helsinkiin. Enemmistö vastaajista (58 %) oli myös harkinnut asunnon etsintäprosessin aikana jotakin Helsingin asuinaluetta muuttokohteeksi – joko samaa missä asui tai jotakin muuta aluetta – ennen kuin oli valinnut nykyisen asuntonsa muualla (Kuvio 13). Tämä kertoo siitä, ettei poismuutto Helsingistä näyttäisi olleen ensisijaisena tavoitteena suurelle osalle vastaajista, vaan muualle on päädytty muuttamaan muista syistä. Espoon tai Kauniaisten alueet olivat olleet harkinnassa noin joka toisella ja Vantaan alueet joka kolmannella.

Johtopäätökset ja pohdinta

Edellä on tarkasteltu Helsingin muuttoliikettä koronavuosina sekä kaupungista pois muuttaneille suunnatun kyselyn ensimmäisiä tuloksia. Ensinnäkin voidaan todeta, että Helsingin saama muuttotappio pandemian aikana johtui etupäässä lähtömuuttojen määrän kasvusta. Tulomuutto kaupunkiin pysyi lähes koronavuosia edeltävällä tasolla, ja ulkomaisen tulomuuton osalta kohosi ennätyksellisen korkealle. Lähtömuutot lisääntyivät eniten korkeakoulutettujen, yli 25-vuotiaiden pariskuntien ja lapsiperheiden keskuudessa. Erityisen voimakasta lähtömuutto oli 30–39-vuotiailla.

Muuttoliikekysely antoi tietoa muun muassa siitä, kuinka vastaajien asuminen oli muuton myötä muuttunut. Tulokset olivat odotusten mukaisia ja samansuuntaisia kuin aiemminkin havaitut (esim. Kytö & Väliniemi 2009). Muuttajat olivat hakeutuneet varsin usein pientalo- ja omistusasuntoihin sekä aiempaa väljempään asumiseen. Vastaajista noin puolet oli muuttanut Helsingistä pientaloon ja noin 60 prosenttia omistusasuntoon. Kolmella neljästä asunnon pinta-ala kasvoi muutossa. Vaikuttaakin siltä, että tilan tarve ja halu muuttaa omaan pientaloon olivat keskeisiä poismuuton syitä. Todennäköisiä syitä lisätilan tarpeelle ja pientaloasumisen suosiolle korona-aikana ovat voineet olla lisääntynyt kotona vietetty aika sekä etätyöskentelyn yleistyminen. 

Näiden lisäksi kaikkein selkeimmin kyselyssä esiin noussut muuttosyy koski asumisen hintaa Helsingissä. Vastaajista 65 prosenttia piti vähintään melko tärkeänä syynä muutolle sitä, ettei heillä ollut varaa muuttaa Helsingissä haluamalleen alueelle. Huomionarvoista on myös, että enemmistö koki taloudellisen tilanteensa parantuneen poismuuton jälkeen. Edullisempi asuminen toisaalla näyttäisi siis olleen keskeinen tekijä Helsingistä muuttamisen taustalla myös koronavuosina.

Helsingissä asuminen on muuta maata kalliimpaa ja tuoreen tutkimuskatsauksen (Marttinen 2023) perusteella kohtuuhintaista⁴(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)  vain 22 prosentille asuntokunnista. Kohtuuhintaisuuden suhteen heikoimmassa asemassa ovat lapsiperheet. Korkeat asumiskustannukset Helsingissä voivatkin olla yksi työntötekijä edullisimmille alueille erityisesti perheellisten keskuudessa. Muuttoliikekyselyn tulokset näyttävät vahvistavan tätä havaintoa. Koronapandemian aikana asuntokauppa oli myös ennätyksellisen vilkasta, mikä nosti asuntojen hintoja entisestään. Helsingissä hinnat nousivat yli 10 prosenttia ja etenkin rivitaloasuntojen kysyntä ja kauppa kasvoivat vuosina 2020 ja 2021 yhteensä yli 30 prosenttia (Marttinen & Bayar 2023). Muuttoliikekyselyn tulosten perusteella iso osa muuttajista halusi muuttaa juuri pientaloon, joten kasvanut kilpailu markkinoilla saattoi myös olla yksi tekijä, joka lisäsi Helsingin ulkopuolisten alueiden houkuttelevuutta. 

Muuttoliikekyselyn tulokset ovat varsin samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty Helsingistä pois muuttamisen syitä. Asumisen kalleus Helsingissä ja halu muuttaa väljempään ympäristöön nousivat esiin esimerkiksi vuoden 2020 kaupunki- ja kuntapalvelututkimuksen (KAPA) tuloksissa (Keskinen & Ahola 2021) sekä Kydön ja Väliniemen tarkastelussa vuodelta 2009. Myös kevään 2020 Helsinki-barometrissa asumisen ja elämisen kalleus oli useimmin mainittu syy olla suosittelematta Helsinkiä asuinpaikaksi (Keskinen, Väliniemi-Laurson & Hirvonen 2020). Asumistoiveita selvittäneiden tutkimuksien perusteella suomalaisille on tyypillistä haluta luonnonläheistä ja vehreää asumista (esim. Kortteinen, Tuominen & Vaattovaara 2005; Kyttä & Kahila 2006; Tyrväinen ym. 2007), mikä näkyi myös tämän kyselyn tuloksissa.

Asumisen valinnat ja syyt muutolle ovat kuitenkin aina moninaisia ja niissä kietoutuvat yhteen niin taloudelliset resurssit, kulttuuriset normit kuin muuttajan henkilökohtaiset toiveet (ks. esim. Ansala 2023; Järvelä 2023). Muuttoliikekyselyn tuloksia tarkasteltaessa onkin hyvä huomioida, että enemmistö vastaajista oli muuttaessaan harkinnut jäävänsä joko entiselle tai jollekin muulle asuinalueelle Helsingissä. Todennäköisesti suurelle osalle muuttajista kuntarajoilla ei lopulta ole kovin suurta merkitystä, vaan enemmän merkitsee se, missä asuntoon ja asuinalueeseen liittyvät toiveet on saatu yhdistettyä taloudellisiin reunaehtoihin. Koronapandemian mukanaan tuomista muutoksista etätyön yleistyminen on vaikuttanut siihen, että osalla muuttajista on aiempaa enemmän joustoa asuinpaikan valinnassa. Etätyömahdollisuus koskettaa kuitenkin vain pientä osaa työntekijöistä, joten sen merkitystä ei pidä korostaa liiaksi. 

Tässä artikkelissa on esitetty ensimmäisiä tuloksia muuttoliikekyselyn vastauksista. Tulevan syksyn aikana aineistoa tullaan analysoimaan tarkemmalla tasolla esimerkiksi kotitaloustyypeittäin. Myöhemmin julkaistavista tarkasteluista saadaan lisää tietoa muun muassa lapsiperheiden, pariskuntien ja yksinasuvien asumisvalintojen ja muuttosyiden eroista. 

Sirkku Järvelä ja Jukka Hirvonen toimivat tutkijoina ja Katja Vilkama tutkimuspäällikkönä Helsingin kaupunginkansliassa. 

Lähteet:

Ansala, L. (2023). Helsingin sisäisen muuttoliikkeen valikoituminen. Tutkimuksia 2023: 2. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_06_02_Tutkimuksia_2.pdf.

Järvelä, S. (2023). Katsaus muuttoliikkeen tutkimukseen ja korona-ajan asumisvalintoihin Helsingin seudulla ja Pohjoismaissa. Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/katsaus-muuttoliikkeen-tutkimukseen-ja-korona-ajan-asumisvalintoihin-helsingin-seudulla…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);

Keskinen, V. & Ahola, N. (2021). Mitä kyselytutkimukset kertovat helsinkiläisten muuttoaikeista ja niiden syistä? Helsingin kaupunki, Kaupunkitiedon verkkolehti Kvartti 24.5.2021. 

Keskinen, V., Väliniemi-Laurson, J. & Hirvonen, J. (2020). Helsinki-barometri: Asukkaat kokevat kaupungin hyvin toimivaksi. Helsingin kaupunki, Kaupunkitiedon verkkolehti Kvartti 3.2.2020.

Kortteinen, M., Tuominen, M. & Vaattovaara, M. (2005). Asumistoiveet, sosiaalinen epäjärjestys ja kaupunkisuunnittelu pääkaupunkiseudulla. Yhteiskuntapolitiikka 2/2005.

Kyttä, M. & Kahila, M. (2006). PehmoGIS elinympäristön koetun laadun kartoittajana. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus, Julkaisu B90, Teknillinen korkeakoulu.

Kytö, H. & Väliniemi, J. (2009). Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa. Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki. Julkaisuja 3/2009.

Marttinen, R. (2023). Kohtuuhintaisen asumisen mittaristo. Tutkimuksia 2023:4. Helsingin kaupunki. Kaupunginkanslia, Kaupunkitieto. Saatavilla:
https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_06_29_Tutkimuskatsauksia_4.pdf.

Marttinen R. & Bayar, J. (2023). Poikkeusajasta toiseen – katsaus asuntomarkkinoihin ja rakentamiseen Helsingissä vuosina 2020–2022. Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/poikkeusajasta-toiseen-katsaus-asuntomarkkinoihin-ja-rakentamiseen-helsingissa-vuosina-…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun);

MDI (2022). COVID-19-pandemian vaikutukset Helsingin seudun muuttoliikkeeseen, asunto-markkinoihin ja asumispreferensseihin. Helsingin seudun liikenne. MAL 2023.

Mäki, N. & Sinkko, H. (2023). Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2021/2022 ja väestönmuutokset vuonna 2021. Tilastoja 2022:7. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/23_01_10_Tilastoja_7_Maki_Sinkko.pdf  

Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K. & Ylen, M. (2007).  Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Teoksessa Tyrväinen, Liisa & Tuulentie, Seija (toim.) Luonto-matkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52, 57–77.

Alaviitteet: 

1. Tutkimuksessa huomioitu muuttoalue käsitti Uudenmaan (pois lukien Helsinki), Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakunnat.
2. Nettomuutto on voitollista, mikäli poismuuttajia on vähemmän kuin kaupunkiin tulijoita. Tappiollista nettomuutto on silloin, kun lähtömuutto on tulomuuttoa suurempaa.
3. Vastausväittämiä pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla ääripäinä ”erittäin tyytymätön” (= 1) ja ”erittäin tyytyväinen” (= 5).    
4. Kohtuuhintaiseksi katsauksessa (Marttinen 2023) määriteltiin asuminen, johon kuluu korkeintaan 40 prosenttia tuloista.