Helsingin uusi väestöennuste julkaistiin syyskuun lopulla. Ennuste ei poikkea paljoakaan edellisvuotisesta lukuun ottamatta vuosien 2021 ja 2022 väestönkasvua, joka on uudessa ennusteessa pienempi kuin edellisessä (Kuvio 1). Vuosien 2023–2036 keskimääräiseksi kasvuksi ennakoidaan 6 500 asukasta vuodessa eli lähes yhtä paljon kuin 2010-luvun vuosikasvu, joka oli keskimäärin 7 000 asukasta (Kuvio 2). Tämän jälkeen kasvun arvioidaan vähenevän 5 000 asukkaaseen vuodessa muun muassa siksi, että kuolleiden määrä kasvaa ja luonnollinen väestönkasvu vähenee siten merkittävästi nykytasosta. Tulomuuttojen ennakoidaan myös vähenevän mikä johtuu siitä, että Helsingin kannalta merkittävien nuorten aikuisten määrä on supistumassa Suomessa.
Vaikka Helsingin väestökehitys on koronapandemian aikana 2020-2021 ollut huomattavasti aikaisempaa hitaampaa, ennusteessa ei vielä tänä vuonna tehty tutkimukseen perustuvia oletuksia esimerkiksi etätyön tai etäopiskelun yleistymisen vaikutuksesta muuttoliikkeeseen. Tilastot pendelöinnistä, joista nähdään tarkat muutokset Helsingissä työssäkäyvien kotikunnista, saadaan vasta myöhemmin.
Väestöennustemallissa muuttoliikkeen keskeisenä tekijänä on talouden ja työllisyyden vetovoima, eli jos Helsingissä työllisyys on muuta Suomea paremmalla tolalla, se kasvattaa tulomuuttoa ja vähentää lähtömuuttoa pääkaupungista. Ajantasaisinta tietoa työllisyydestä on saatavissa työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystiedoista, joita julkaistaan kuukausittain Aluesarjat-tilastotietokannassa. Kuviossa 3 kuvataan, kuinka koronapandemian alussa työttömyys kasvoi jyrkästi erityisesti Helsingissä ja muulla pääkaupunkiseudulla, muun muassa siksi että tälle alueelle tärkeät toimialat, kuten ravintola- ja majoitustoiminta kärsivät rajoitustoimenpiteistä merkittävästi enemmän kuin muussa Suomessa. Vaikka koronarajoituksista on pitkälti jo luovuttu, työttömien määrä ei ole palannut täällä lähellekään pandemiaa edeltänyttä tasoa, kun taas muualla Suomessa on jo normaalitaso lähes saavutettu. Sitä, kuinka suuri merkitys on etätyön kasvulla, on toistaiseksi vaikea arvioida, koska pääkaupunkiseudun taloudellinen vetovoima on tässä suhdanteessa varsin heikko, ja muusta Suomesta saatava muuttovoitto olisi todennäköisesti aikaisempaa pienempi ilman etätyötäkin. Ennusteessa tehtiin oletus, että seudun työllisyys palautuu aikaisemmalle tasolle vuonna 2023, ja Helsinki alkaa jälleen saada enemmän muuttovoittoa seudun ulkopuolisesta Suomesta.
Asuntorakentaminen ja väestöennuste
Asuntorakentaminen on olennainen väestöennusteeseen vaikuttava taustatekijä. Voisi olettaa, että väestö kasvaa kaupungissa samassa suhteessa kuin asuntoja rakennetaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu, ja Helsingissä riippuvuutta on lyhyellä aikavälillä vaikea havaita (Kuvio 4). Toisaalta asuntotuotanto vastaa väestönkasvun paineeseen, ja johtuen kaavoituksen ja rakentamisen aikaa vievästä prosessista, nopeisiin väestökehityksen käänteisiin vastataan usein vasta viiveellä. Huomattava on myös se, että yhden kunnan väestökehitykseen asunto- ja työmarkkina-alueen sisällä vaikuttavat sellaiset tekijät kuin asuntokuntarakenteen muutos ja asuntokannan sopivuus muuttuneessa tilanteessa, alueiden väliset hintaerot ja uudet suuret liikennejärjestelmät. Helsingin väestökehityksessä on nähtävissä talouden suhdanteiden vaikutus. Taantumien aikana muutot suurempiin asuntoihin vähenevät, ja lapsiperheet asuvat ahtaasti, kun taas talouden elpymiseen usein liittyy kasvanut muuttoliike, kun asumistasoa parannetaan muutoilla seudun muihin kuntiin, mikäli oma kunta ei tarjoa sopivia kohteita.
Helsingissä asuntorakentaminen on vilkastunut huomattavasti 2010-luvun lopulta alkaen (Kuvio 4). Kun vuosina 2010–2018 valmistui keskimäärin 4 245 asuntoa vuodessa, vuonna 2019 valmistui 6 736 ja vuonna 2020 jo 7 280 asuntoa. Vuosina 2019–2020 valmistui keskimäärin 50 prosenttia enemmän asuntokerrosalaa vuosittain kuin aikavälillä 2010–2018. Huomattavasta asuntotuotannon kasvusta huolimatta väestönkasvu kuitenkin hidastui merkittävästi vuonna 2020 ja alkuvuonna 2021.
Helsingissä tehdään vuosittain väestöennuste myös kaupungin kaikille osa-alueille, nyt 16 vuodeksi. Alueiden muutto-, syntyvyys- ja kuolleisuusaineistoista muodostetaan ennusteparametrit, joilla laaditaan olemassa olevassa asuntokannassa asuvan väestön ennuste. Rakennettavaan asuntokantaan tulevan väestön ennustamiseen tehdään parametrit rakennustyyppien mukaisesta asumisväljyydestä ja ikärakenteesta muun muassa talo- ja hallintaperustetyypeittäin.
Uuden väestöennusteen alueellistamisessa tarvittava asuntorakentamisen ennuste tehdään kaupunginkanslian asumisen yksikön ja kaupunkiympäristön toimialan yhteistyönä. Tänä vuonna oli käytettävissä vuosina 2021–2036 valmistuvien asuntojen ennuste.
Kaupungin asuntorakentamisen ennusteessa arvioidaan tulevaa asuntotuotannon määrää esimerkiksi kaavoituksen suunnitelmien ja rakentamisalueiden esirakentamisen aikataulujen perusteella. Ennuste huomioi rakentamismahdollisuudet, mutta ei arvioi esimerkiksi suhdannevaihteluiden vaikutusta rakentamisen määrään. Ennusteen lähtökohtana on 7 000 asunnon vuosituotannon tavoite.
Jotta rakentamisen suhdannevaihtelut tulisivat paremmin huomioiduksi, väestöennusteen alueellistamisessa käytettiin keskimäärin 10 prosenttia matalampaa rakentamisen ennustetta. Mikäli asuntotuotantoennuste toteutuu, vuosina 2021–2036 valmistuu 8 240 000 asuntokerrosalaneliömetriä, mikä lisäisi Helsingin asuntokantaa 26,5 prosentilla. Helsingin asuntokannan määrää tämä tuotanto kasvattaisi nykyisestä 376 000 asunnosta 100 000:lla.
Uusin asuntoihin tehdyssä erillisessä väestöennusteessa ennustettiin olevan 180 000 asukasta vuonna 2036, kun asumisväljyysoletus oli 2010-luvun tasolla. Nykyiseen asukasmäärään lisättynä Helsingin väkiluku kasvaisi näin paljon vuoteen 2036 mennessä. Väestöennusteessa väestön kokonaiskasvu on kuitenkin vain 100 000 asukasta. Siten helsinkiläisten asumisväljyyden ennustetaan jälleen kasvavan vuosien 2005–2018 poikkeuksellisen jakson jälkeen, jolloin väljyys ei kasvanut lainkaan.
Asumisväljyyden mittaamisesta
Virallisissa asumisväljyystilastoissa väljyys lasketaan asutuista asuinhuoneistoista. Helsingissä asumisväljyys on kasvanut historian saatossa valtavasti. Kun vuonna 1970 väljyys oli vain 20,7 m2, vuonna 2005 päästiin jo 34 neliöön. Tämän jälkeen väljyyskasvu pysähtyi 15 vuodeksi, mitä ei ollut tapahtunut Helsingissä vuosikymmeniin. Väestönkasvu oli poikkeuksellisen nopeaa, mutta asuntotuotanto oli kuitenkin useina vuosina hyvinkin vaatimatonta.
Vuonna 2020 Helsingissä asumisväljyys oli 34,4 m2 asukasta kohden, kun vuosina 2005–2018 väljyys vaihteli 34,0–34,2 m2 välillä. Vuodesta 2017 väljyys on kasvanut 0,4 m2. Vuosina 1990–2005 väljyys kasvoi keskimäärin 0,21 m2 vuodessa.
Asumisväljyyden kasvun pysähtyminen näkyy poikkeuksena kansalliseen kehitykseen kaikissa pääkaupunkiseudun ydinkunnissa, sillä myös Espoossa ja Vantaalla asumisväljyyden kasvu lähes pysähtyi 2005 jälkeen. Sen sijaan Helsingin seudun kehyskunnissa kasvu on jatkunut vain hieman hidastuen. Pientalovaltaisissa kehyskunnissa väljyys on nyt yhdeksän neliömetriä eli 25 prosenttia Helsinkiä suurempi, ja Keravalla ja Järvenpäässäkin on 3–4 neliötä väljempää.
Väestöennusteessa on kuitenkin hyödyllisempää arvioida väljyyskehitystä käyttämällä mittalukuna asuinrakennusten kerrosalaa ja niissä asuvaa väestöä. Silloin voidaan huomioida myös tyhjien ja tilapäisesti asuttujen asuntojen osuus, joka on Helsingissä merkittävä, 8,3 prosenttia vuonna 2020. On kuitenkin huomattava, että Suomen kaupunkimaisissa kunnissa näiden ei-vakituisesti asuttujen asuntojen osuus on keskimäärin 9,7 prosenttia ja esimerkiksi Tampereella, Turussa ja Oulussa osuus on Helsinkiä suurempi.
Väestöennusteen mukainen asumisväljyyden kasvu Helsingissä 2021–2036
Koska asuntotuotannon ennustetaan kasvavan merkittävästi aikaisemmasta tasosta, mutta väestönkasvussa ei ennusteta tapahtuvan yhtä suurta muutosta aikaisempaan, asumisväljyys alkaisi siten jälleen kasvaa vuosien 2005-2018 pysähdyksen jälkeen.
Kuviossa 5 on kuvattu asuntokerrosalan määrä suhteessa asuntoväestöön Helsingissä 1980–2020 sekä väestöennusteesta ja rakentamisesta laskettu väljyyskasvu. Kuviossa on myös vuosittain valmistunut asuntokerrosala. Ennusteen mukainen väljyyskasvu tulisi olemaan 0,2 m2 vuodessa, mikä vastaa vuosien 1990–2005 kasvua.
Helsingin väestön ikärakenteen muutos vanhemmaksi todennäköisesti kasvattaa asumisväljyyttä, koska pienin asumisväljyys on tyypillisintä nuorten ja lapsiperheiden kotitalouksissa. Nykyisen kaltaiseen kehitykseen perustuvan arvion mukaan yksinasuvien määrän kasvusta lähes puolet on eläkeikäisiä vuosina 2021–2036.
Väljyyskasvu mahdollistuu myös sillä, että ennusteessa käytetyn hankekohtaisen rakennusennusteen mukaan asuntojen keskikoko kääntyy jälleen kasvuun nykyisestä alle 60 neliömetrin tasosta noin 65 neliöön vuodesta 2025 alkaen. Väljempään asumiseen olisikin helsinkiläisillä nyt tarvetta, jotta esimerkiksi etätyön edellyttämää lisätilaa ei tarvitsisi hakea naapurikaupungeista. Myös asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman yksi tavoite on turvata riittävä asumisväljyys helsinkiläisille.
Pekka Vuori toimii asiantuntijana Helsingin kaupunginkansliassa.