Ikääntyneiden itsensä käynnistämiä rakennushankkeita on viime vuosina nähty eri puolilla Eurooppaa. Loppukiriin mallia haettiin Ruotsista vierailemalla Tukholman Färdknäppenissa vuonna 2000. Samana vuonna Britanniassa ikääntyneet naiset alkoivat suunnitella itselleen Britannian ensimmäistä ikääntyneiden yhteisasumishanketta (OWCH), joka valmistuu viimein kesällä 2016 Pohjois-Lontoon Barnetiin. Lontooseen mallia haettiin puolestaan Hollannista, jossa toimii yli 200 ikääntyneiden omatoimista asuinyhteisöä ja ikääntyneiden yhteisöasumisella on pitkät perinteet alkaen 1970-luvulta.
Kerrostalon rakennuttaminen ei ole mikään läpihuutojuttu, vaikka saman henkinen porukka olisikin jo koossa. Edessä on sopivan tontin löytäminen, rakennusluvan ja rahoituksen saaminen, suunnittelijan, rakentajan ja yleensä myös projektinjohtajan löytäminen sekä rakentamiseen liittyvät vastuukysymykset. Nykyisin tontti löytyy helpommin ja hanke etenee nopeammin, sillä ryhmärakennuttamisen edistäminen on kirjattu Helsingin asunto-ohjelmaan.
Ryhmärakennuttamisen helpottamiseksi meillä hyväksyttiin syksyllä 2015 uusi ryhmärakennuttamislaki. Sillä pyritään turvaamaan hankkeisiin osallistuvien oikeudellista asemaa ja helpottamaan rahoituksen saamista. Britanniassa vastaava ryhmärakennuttamislaki (self-build and custom house-building bill) odottaa parlamentin hyväksymistä.
Rakennuksen valmistuttua hankkeeseen osallistuvat voivat muuttaa räätälöityyn taloon, jossa jokaisella on oma räätälöity asuinhuoneisto omalla sisäänkäynnillä, mutta jossa on myös tavallista suuremmat yhteistilat ja yhteistoimintaa, johon kaikki ovat sitoutuneet osallistumaan.
Suuremmat yhteistilat tarkoittavat tavallisesti isoa yhteistoimintaan tarkoitettua monitoimitilaa, isoa sisääntuloaulaa, harrastetiloja ja sauna- ja kuntoilutiloja, yhteispesulaa sekä omia pesutiloja koirille, rollaattoreille ja pyörätuoleille sisäänkäynnin läheisyydessä. Usein ryhmärakennetussa talossa on myös yhteiskeittiö ja ruokailutilat. Osasta löytyy jopa vierashuone asukkaiden vieraiden yöpymiseen.
Yhdessä tekemistä on kaikissa ikäihmisten ryhmärakennuttamissa taloissa, mutta sen sisältö ja intensiteetti vaihtelevat. Aktiivisimmillaan se voi tarkoittaa 4-5 yhdessä valmistettua/nautittua ateriaa viikossa sekä muuta yhteistoimintaa kuten kuntojumppaa, harrastepiirejä ja yhteissaunomista.
Mitä hankkeeseen mukaan haluavalta vaaditaan?
Ikääntyneiden rakennuttamiin ns. senioritaloihin on voinut Helsingissä (As Oy Loppukiri/Arabianranta, As oy Helsingin Kotisatama/Kalasatama, As Oy Aikalisä/Jätkäsaari) toistaiseksi hakea kuka tahansa, jos asuntokunnassa on vähintään yksi 48–55 –vuotias, kohteittain vaihdellen. Ikävaatimus on kirjattu myös tontinluovutusehtoihin. Ikä ei kuitenkaan yksin riitä asukkaaksi pääsemiseen.
Ryhmärakennuttamisessa asunto on maksettava etukäteen, joten asunnon varanneiden maksukyky selvitetään ennen varauksen vahvistamista. Hakijalla on siis oltava riittävästi kertyneitä säästöjä tai muuta varallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä kokonaan tai lähes kokonaan maksettua omistusasuntoa. Asunnon etukäteismaksua vaativat rahalaitokset, koska rakentamaton asunto tai asuntoyhtiö ei käy lainan vakuudeksi. Ryhmärakennuttamisessa rakentamista ei voidaan käytännössä aloittaa ennen kuin kaikki osakkaat ovat maksaneet asuntonsa.
Ellei ole liikkeellä oman rakennuttajaporukan kanssa, hakijan on myös tultava hyväksytyksi jo perustetun asukastaloyhdistyksen jäseneksi, maksettava yhdistyksen liittymismaksu sekä osallistumismaksu hankkeeseen osallistumisen vakuudeksi. Liittymismaksu on yleensä joitakin satoja euroja ja osallistumismaksu, uuden ryhmärakennuttamislain mukaisesti, voi olla asuntoa kohden enintään 10 000 euroa tai konsulttivetoisessa ryhmärakennuttamishankkeessa enintään 3000 euroa. Hankkeen alkuvaiheessa asukastaloyhdistyksen jäseneksi on yleensä helppo päästä, sillä niistä, jotka pystyvät maksamaan asuntonsa etukäteen ja joita yhteisöasuminen kiinnostaa, on yleensä pulaa.
Tultuaan hyväksytyksi asukastaloyhdistyksen jäseneksi on vielä allekirjoitettava ns. asukassopimus, jossa sitoutuu toimimaan aktiivisesti asukasyhteisössä, esimerkiksi osallistumaan yhteisruokailuihin pari kertaa viikossa, sekä ylläpitämään naapurustosuhteita. Asukassopimus sitoo myös asunnon mahdollisia väliaikaisia vuokralaisia.
Mikä saa ikääntyneet rakennuttamaan yhdessä talon
Sysäyksen rakennuttajaksi ryhtymiselle antoi Loppukirin ideoijalle ja Aktiiviset seniorit Ry:n perustajalle Marja Dahlströmille sanomalehden lohduton uutinen kotiinsa kuolleesta vanhuksesta, joka löydettiin vasta kuukausia myöhemmin.
Toisille omien vanhempien viimeisten vuosien yksinäisyyden ja avuttomuuden näkeminen on ollut liikaa. Se on antanut kimmokkeen ryhtyä itse hyvissä ajoin ennakoimaan vanhuuden asumista, kun oma toiminta- ja harkintakyky on vielä kunnossa. Liittoutumalla muiden samanmielisten kanssa asuinyhteisöksi voi voittaa vanhenemiseen ja yksinäisyyteen liittyviä pelkoja.
Ryhmärakennuttaminen tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet vaikuttaa sekä asuintalon että oman asunnon tilaratkaisuihin. Asukkaat suunnittelevat yhteistilat yhdessä ja valitsevat oman asuntonsa pohjat ja materiaalit useiden vaihtoehtojen joukosta.
Viime vuonna Jätkäsaareen valmistuneen As Oy Helsingin Aikalisän ja Senioritaloyhdistys Aikalisä Ry:n nykyinen puheenjohtaja Matti Seppänen korostaa asuntojen ainutkertaisuutta: ”Talossa ei ole yhtään samanlaista asuntoa”. Lisäksi hän toteaa että ”yhteiskäytössä olevien tilojen koko on – kiitos kaupungin – kaksinkertainen vallitsevaan normiin verrattuna”. Aikalisässä asuvien puheesta nousee tyytyväisyys yksilöllisiin ratkaisuihin ja siihen, että vanhenemiseen on ennakolta varauduttu.
Lisäksi hinta houkuttaa. Koska rakennuttajan palkkio jää pois, ryhmärakennuttamalla tuotetun asunnon pitäisi tulla ainakin palkkion verran halvemmaksi. Esimerkiksi Jätkäsaareen syksyllä valmistuneen Aikalisän asuntojen keskineliöhinnaksi tuli 4 000 euroa kun se koko alueella oli 4 800 euroa. Tosin kaupungin vuokratontille rakennettava hinta- ja laatusäädelty HITAS-asuntotuotanto, jollaisia kaikki Helsingin ikäihmisten ryhmärakennuttamiskohteet ovat toistaiseksi olleet, on hinnaltaan aina jonkin verran halvempaa mutta tonttivuokriltaan kalliimpaa kuin vastaava kovanrahan tuotanto.
Joitakin haasteita
Muutamien kertyneiden kokemusten jälkeen voidaan havaita jo joitakin haasteita. Ryhmärakennuttaminen edellyttääpitkäjänteisyyttä. Aikaa yhteisestä päätöksestä talon valmistumiseen kuluu helposti 4–6 vuotta, joskus paljon enemmän. Suunnitteluvaiheen aikana asukkaat oppivat tuntemaan toisiaan, mutta se kysyy myös voimia. Hanke etenee helpommin, jos osallistuvista joillakin on rakennusteknistä, rakentamismääräyksiin ja tilasuunnitteluun liittyvää asiantuntemusta. Haasteita*) riittää talon valmistumisenkin jälkeen.
Haasteena on myös pitää sijoittajille menevien asuntojen osuus pienenä. Sijoittajat, jotka vuokraavat tai myyvät asuntoja voitolla eteenpäin, ovat kiinnostuneita keskeisillä sijainneilla olevista ja yleistä hintatasoa halvemmista asunnoista. Sijoittajien kautta tulevat asukaat voivat olla nuoria ja tietämättömiä siitä, että asuvat ikäihmisille tarkoitetussa talossa. Ilmiö on havaittu erityisesti rakennuskonsernien rakennuttamissa ns. senioritaloissa (esim. As Oy Espoon Valapuisto / Pohjola Rakennus Oy) mutta myös ikääntyneiden ryhmärakennuttamassa As Oy Helsingin Aikalisässä.
Asukassopimuksessa asukkaat sitoutuvat yhteistoimintaan ja ylläpitämään naapurikontakteja. Se lisää turvallisuuden tunnetta mutta edellyttää myössosiaalistumistaja sosiaalisia taitoja. Joillekin yhdessä tekemisen suuri määrä voi tulla yllätyksenä. ”Harrastukset, kerhotoiminta, ruoka- ja siivousvuorot aiheuttivat sen, ettemme ehtineet ensimmäisenä kesänä hoitamaan siirtolapuutarhaamme juuri ollenkaan”, kuten eräs Loppukirin asukas kommentoi. Yhteisöasumiseen kuluvat luonnostaan myös kompromissit sekä jatkuva tarve uudelleen määritellä yksityisyyden ja yhteisöllisyyden välistä rajaa. Siksi yhteisöasumisessa on toistuvasti keskusteltava esimerkiksi yhteisaterioiden lukumäärästä ja sen valmistukseen osallistumisesta.
Vaatimus asunnon maksamisesta etukäteen valikoi asukkaiksi niitä, joilla on (asunto)varallisuutta jo entuudestaan. Asuntopolittiinen haaste on tarjota jotain myös ikääntyville pienituloisille vuokra-asukkaille. Pohjois-Lontoon Barnetissa osa asunnoista varattiin vuokra-asunnoiksi. Toisenlainen ratkaisu on yhdistää eri sukupolvien vuokra-asumista. Siinä nuorelle tarjotaan halpaa vuokra-asuntoa, kun hän vastavuoroisesti sitoutuu viettämään aikaan ikääntyneen naapurinsa kanssa. Tätä Hollannista lähtöisin olevaa ideaa on Helsingissä jo kokeiltu Palvelutalo Rudolfissa.
Iäkkäiden ryhmärakentamisessa asukkaiksi valikoituu yli 50-vuotiaita, keskimääräistä varakkaampia ja sosiaalisesti aktiivisia. Heitä yhdistää sekä tavoite selvitä vanhuudestaan itse, mahdollisia lapsia tai sukulaisia rasittamatta, että halu vanheta ja kuolla ihmisarvoisesti – asua talossa ja asunnossa, jossa vanhenemiseen on varauduttu. Voiko asukasrakenne tällaisessa talossa jäädä liian yksipuoliseksi? Entä parikymmenen vuoden kuluttua, muistuttaako ikääntyneiden asuinyhteisö vanhusten palvelutaloa vai riittääkö luonnollinen asukaskierto tuomaan nuorempia asukkaita?
Tällaisissa taloissa joudutaan myös ottamaan kantaa siihen, mitä tehdään, kun asukkaan toimintakyky heikkenee niin, ettei hän enää selviä ilman ulkopuolista apua, saati kykene osallistumaan talon yhteistoimintaan. Voiko tällainen asukas jäädä taloon asumaan vaikka kuolemaansa asti vai täytyykö hänen muuttaa pois?
Ari Niska toimii tutkijana Helsingin kaupungin tietokeskuksessa.
*) Itse rakentamisprosessiin liittyviä haasteita kuvataan tarkemmin esim. Matti Seppäsen kirjoituksessa ”Asukkaan näköisiä asuntoja: As Oy Helsingin Aikalisä ryhmärakennuttamisesimerkkinä” Rakennettu Ympäristö 5/2015 ss. 30–32.