Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa asuinalueet eivät eriydy ja kaikkialla kaupungissa on mahdollista elää viihtyisää sekä turvallista elämää omaleimaisissa kaupunginosissa (Helsingin kaupunki 2021b). Kaupunkiuudistus on työkalu, jolla kaupunki pyrkii toteuttamaan tätä strategista tavoitetta ja mahdollistamaan asuinalueiden tasavertaisuuden ja hyvinvoinnin. Kaupunkiuudistuksella (englanniksi regeneration) tarkoitetaan monialaista kaupunkikehittämistä, ja käsite viittaa rakentamisen ohella alueiden sosiaaliseen ja toiminnalliseen kehittämiseen (Hartiala ym. 2012).
Tasapainoisen kaupunkikehityksen eteen on tehty pitkään töitä Helsingissä. Kaupunkistrategiassa on nostettu vahvasti esille segregaation eli asuinalueiden eriytymisen torjunta. Eriytymistä voidaan tarkastella sekä väestöryhmien alueellisen sijoittumisen että kaupunginosien välisten erojen näkökulmista (Vilkama & Hirvonen 2018). Helsingissä on pyritty useamman vuosikymmenen ajan ennaltaehkäisemään ja lieventämään segregaatiokehitystä. Kaupungissa on muun muassa tehty sosiaalisen sekoittamisen asuntopolitiikkaa eli pyritty huolehtimaan asuntokannan hallinta- ja rahoitusmuotojen alueellisesta monipuolisuudesta.
Asumisen pitkäjänteistä suunnittelua ohjaa Helsingissä valtuustokausittain laadittava Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma (AM-ohjelma). Nykyisessä vuonna 2020 kaupunginvaltuuston hyväksymässä AM-ohjelmassa asuntotuotannon ja alueellisten hallinta- ja rahoitusmuotojakaumien tavoitteena on vuodesta 2023 alkaen tuottaa 30 prosenttia pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja (joista 500 opiskelija- ja nuorisoasuntoja), 20 prosenttia välimuodon asuntoja sekä 50 prosenttia sääntelemättömiä omistus- ja vuokra-asuntoja. Jakaumaa toteutetaan systemaattisesti uusille rakentuville asuinalueille, kuten Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa. Lisäksi täydennysrakentamisessa pyritään tasapainottamaan alueellisia hallinta- ja rahoitusmuotojakaumia kohti AM-ohjelman tavoitetta (Helsingin kaupunki 2021a).
Tarveperusteisella kohdennetulla määrärahoituksella (aikaisemmin positiivisen diskriminaation (PD) rahoitus) on Helsingissä tuettu alueellisesti tasa-arvoisia oppimisen edellytyksiä. Tarveperusteisella rahoituksella tarkoitetaan myönteistä erityiskohtelua lisäresurssein tilanteessa, jossa yksilöllä tai ryhmällä on lähtökohtaisesti muuta väestöä heikommat mahdollisuudet turvata hyvinvointinsa.
Asuinalueille on suunnattu erityisesti 1990-luvulta lähtien erilaisia kehittämishankkeita. Esimerkiksi lähiöprojekti oli Helsingin kaupunginhallitukselle raportoiva hallintokuntien yhteistyöprojekti, joka työskenteli vuodesta 1996 lähtien nelivuotiskausittain. Vuoden 2017 lopussa päättyneen lähiöprojektin noin kahdenkymmenen toimintavuoden aikana tehtiin laajaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä esikaupunkialueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Lähiöprojektin keskeiset tavoitteet ja rahoitus vaihtelivat toimintakausittain, mutta projekti tuki muun muassa alueellista osallistumista ja vuorovaikutusta sekä sisälsi lähiöiden fyysisen ympäristön parantamiseen liittyviä toimia (esim. Bäcklund & Schulman 2000).
Kaupungin oman lähiöprojektin rinnalla toimi lisäksi EU:n Urban-ohjelma. Euroopan unioni käynnisti ensimmäisen Urban-yhteisöaloiteohjelman vuonna 1994 vastaukseksi kaupunkien vaikeasti ratkaistaviin ongelmiin. Rakennerahastokaudella Suomessa toteutettiin kaksi Urban-yhteisöaloiteohjelmaa: Urban I vuosina 1997–1999 ja Urban II vuosina 2001–2010. Lähiöprojekti sekä Urban I ja II -ohjelmat kohdistuivat osin samoille alueille (Nupponen ym. 2008, 9). Ohjelmien tavoitteena oli lähiöiden sosiaalinen ja taloudellinen elvyttäminen sekä kestävän kehityksen edistäminen asukaslähtöisyyttä korostamalla (Broman ym. 2011).
Osana Urban II -ohjelmaa toteutettiin myös kouluhankkeita, joiden taustalla korostui pyrkimys parantaa alueiden välistä tasa-arvoa palveluiden laadussa (Bernelius 2008). Lähiökehittäminen on jatkunut Helsingissä osana ympäristöministeriön koordinoimaa lähiöohjelmaa vuosien 2020–2022 aikana. Lähiöohjelman tavoitteena on ollut lähiökehittäminen, jolla edistetään asuinalueiden elinvoimaa ja asukkaiden osallisuutta sekä turvataan palveluiden hyvää tasoa lähiöissä (Ympäristöministeriö 2023).
Viimeisimpänä toimintamallina alueiden fyysistä, sosiaalista ja toiminnallista ympäristöä pyritään parantamaan poikkihallinnollisesti kaupunkiuudistuksen mallin avulla. Kaupunkiuudistus on osa Helsingin kaupungin AM-ohjelmaa. Lisäksi Helsingin kaupunkistrategiaan 2022–2025 on kirjattu, että Helsinki harjoittaa myönteistä erityiskohtelua ja torjuu eriytymistä kattavasti toimialat ylittäen nimetyillä kaupunkiuudistusalueilla (Helsingin kaupunki 2021b). Pyrkimyksenä on kehittää valikoituja kohdealueita systemaattisesti sekä pitkäjänteisesti: toiminnan aikajänne ulottuu vuoteen 2035 saakka.
Tässä artikkelissa kuvataan Helsingin kaupunkiuudistuksen mallia ja sen kohdealueiden valintakriteereitä. Lisäksi tarkastellaan kaupunkiuudistuksen tavoitteita ja tietopohjaa, joiden avulla kaupunkiuudistuksen etenemistä seurataan ja arvioidaan.
Kaupunkiuudistusalueet
Helsingin kaupunkiuudistuksen kohdealueiksi (jatkossa ”kaupunkiuudistusalueet”) on valittu Malminkartano-Kannelmäki, Malmi ja Mellunkylä. Lisäksi kaupunkistrategiassa nostettiin Meri-Rastila kaupunkiuudistusalueeksi (Kuva 2). Kaupunkiuudistusalueet olivat myös osa ympäristöministeriön lähiöohjelmaa vuosina 2020–2022.
Kaupunkiuudistusalueiden valintaan ovat vaikuttaneet niin alueiden kaupunkirakenteelliset kuin sosioekonomiset tekijät. Alueiden sosioekonomista kehitystä seurataan Helsingissä summaindeksillä, johon on yhdistetty tietoja alueiden pienituloisuudesta, matalasta koulutustasosta ja työttömyydestä. Kaupungin keskiarvo on summaindeksilukuna 100. Jos indeksin arvo ylittää sadan, alue on sosioekonomisesti kaupungin keskitasoa heikompi, ja vastaavasti alle sadan jäävillä alueilla sosioekonominen rakenne on kaupungin keskitasoa parempi. Kaupunkiuudistusalueisiin kuuluvat osa-alueet ovat näiden sosioekonomisten muuttujien valossa kaupungin keskitasoa heikompia, ja niiden tilanne on heikentynyt entisestään viime vuosien aikana.
Viimeisimmän summaindeksiluvun työttömyys- ja koulutustiedot ovat vuodelta 2020 ja tulotieto vuodelta 2019. Osa tiedoista on näin ollen koronaviruspandemian ajalta. Pandemian yhteiskunnalliset vaikutukset eivät ole olleet ainoastaan taloudellisia, vaan niihin on kytkeytynyt myös sosiaalisia haasteita. Eräs koronaviruspandemian välitön vaikutus on ollut työttömyyden kasvu, mikä on heijastunut erityisesti kaupunkiuudistusalueille ja näin ollen viimeisimpään summaindeksilukuun (Kuvio 1).
Asuinalueiden tasolla asukkaiden hyvinvoinnin näkökulmasta keskeistä on myös koettu turvallisuus, jossa on havaittavissa melko vahvoja alueellisia eroja peruspiiritasolla. Kaupunkiuudistusalueet sijaitsevat kymmenen turvattomimmiksi koetun peruspiirin joukossa (Kaarela, Malmi, Mellunkylä ja Vuosaari) kaupungin turvallisuustutkimuksen perusteella (Keskinen ym. 2020, 28). Vuosien 2015 ja 2018 välisenä aikana alueiden väliset erot turvattomuutta kokevien osuudessa ovat osin supistuneet, mutta alueiden keskinäinen järjestys on kuitenkin pysynyt lähes samana. Koetulla turvallisuudella on vaikutusta alueen viihtyisyydessä koettuihin eroihin ja muuttopäätöksiin (esim. Vilkama ym. 2016).
Kuten edellä todettiin, myös asuntokannan monipuolistaminen kuuluu kaupunkiuudistuksen tavoitteisiin. Kaupunkiuudistusalueille on rakentunut erinäisistä syistä johtuen varsin yksipuolinen asuntojen hallintamuotojakauma, ja alueilla vuokra-asuminen korostuu suhteessa omistusasumiseen. Omistusasuntojen osuus kaupunkiuudistusalueiden osa-alueilla vaihtelee Kivikon 15 prosentin ja Mellunmäen 43 prosentin välillä (Kuvio 2). Lähtötilanteessa vuonna 2020 kaupunkiuudistusalueisiin kuuluvien osa-alueiden asuntokanta käsitti yhteensä 43 741 asuntoa.
Omistusasuntojen neliöhinnat vaihtelevat voimakkaasti Helsingissä sijainnin mukaan. Kaupunkiuudistusalueet sijaitsevat kalleusalueella 4 eli Helsingin edullisimmalla vyöhykkeellä (kuvio 3). Hintakehitys on ollut kaikilla kaupunkiuudistusalueilla hitaampaa koko 2000-luvun ajan kuin koko kaupungissa. Kalleusalueiden 1 ja 2 hinnat ovat kolminkertaistuneet vuosituhannen alusta ja lähiövyöhykkeen hinnat kaksinkertaistuneet samalla ajanjaksolla.
Kaupunkiuudistusalueiden rakennetun ympäristön elinkaari on myös tullut merkittäviltä osin vaiheeseen, jossa uudistaminen on ajankohtaista. Alueilla kaupunkiympäristön rakenteet ovat paikoin kuluneita ja esimerkiksi monien kiinteistöjen peruskorjausikä on käsillä. Monet keskeiset julkiset tilat on rakennettu 1960–1980-luvuilla, eikä niitä ole välttämättä kohennettu juurikaan sen jälkeen. Kaupunkitilan laadun merkitys korostuu erityisesti keskeisissä solmukohdissa, kuten asemilla, jotka ovat merkittäviä alueen viihtyisyyden ja imagon kannalta.
Yhteistä alueille on kuitenkin potentiaali kaupunkikehityksen kannalta. Kaupunkiuudistusalueet ovat asumisen kannalta houkuttelevia alueita, sillä ne ovat hyvin saavutettavissa (ks. kuva 2 edellä). Sijainti raideliikenteen varrella on merkittävä etu verrattuna moniin kansainvälisiin kaupunkiuudistusesimerkkeihin, sillä usein kehitettävien alueiden haasteena on muissa maissa ollut huono saavutettavuus.
Malminkartano-Kannelmäestä seuraava asema Kehäradan varrella pohjoiseen päin on Myyrmäki, jossa keskustan kehittäminen ja uusi asuntorakentaminen lisäävät houkuttelevuutta. Raideliikenneyhteydet ovat hyvät niin Helsingin keskustaan kuin myös lentoasemalle päin. Suunnitteilla olevan Vantaan ratikan päätepysäkki on Helsingin puolella Mellunmäessä. Tämän myötä Mellunkylän saavutettavuus paranisi Tikkurilaan, Aviapolikseen ja lentoasemalle päin. Lisäksi Vihdintien pikaraitiotievaraus ulottuu Kannelmäkeen (Helsingin kaupunki 2020b).
Malmin lentokentän alueesta on muodostumassa uusi asuinalue, jonne on suunniteltu noin 13 500 uutta asuntoa. Malmin keskusta ja lentokenttäalue Malminkenttä muodostavat alueelle toiminnallisen kokonaisuuden. Suunnitteilla oleva Viikin-Malmin pikaraitiotie (Viima) yhdistäisi Viikin, Latokartanon ja Malmin entisen lentokentän alueen kantakaupunkiin. Lentokentän alueelta tutkitaan jatkosuuntia Malmin asemalle ja Jakomäkeen, josta on mahdollista liittyä Vantaan ratikkaan.
Kaupunkiuudistuksen kehittämisen painopisteet ja tavoitteiden toteutumisen seuranta
Kaupunkiuudistuksen tavoitteissa painopistealueita ovat elinvoima, viihtyisyys, palvelut ja sitoutuminen sekä vuorovaikutus (Taulukko 1). Elinvoima tarkoittaa asuinalueiden kestävyyttä vahvistavia rakenteellisia ominaisuuksia, joita ovat muun muassa asuntokannan monipuolisuus, laadukas kaupunkisuunnittelu ja hyvät edellytykset yritystoiminnalle. Lisäksi elinvoima kumpuaa asukkaiden viihtymisestä, hyvinvoinnista ja osallisuudesta alueella. Nämä ominaisuudet tekevät alueista monipuolisia, houkuttelevia ja turvallisia. AM-ohjelman tavoitteen mukaisesti kaupunkiuudistusalueilla varmistetaan edellytykset rakentaa kolmannes lisää asuntoja vuoteen 2035 mennessä alueiden asuntokannan hallinta- ja rahoitusmuotojakaumaa tasapainottamalla ja monipuolistamalla. Tämä monipuolistaminen tarkoittaa käytännössä asumisoikeus- ja omistusasuntojen osuuden lisäämistä alueilla, joilla on ennestään paljon vuokra-asuntoja.
Monipuolisella asuntokannalla erilaisine hallinta- ja rahoitusmuotoineen pyritään luomaan edellytykset monipuoliselle asukasrakenteelle, ja erilaiset asumisen vaihtoehdot mahdollistavat paikallisten asumispolkujen luomisen alueilla. Elinvoiman painopistealueen tavoitteissa korostuvat myös yritysten toimintaedellytysten parantaminen ja kaupallisen vetovoiman vahvistaminen kaupunkiuudistusalueilla. Tavoitteena on, että alueille tulee lisää yrityksiä ja työpaikkoja. Lisäksi erilaiset kehittämishankkeet tuovat uusia avauksia kaupunkiuudistusalueille. Alueille kohdistuvia kehittämishankkeita ovat esimerkiksi placemaking-kokeilut (ks. esim. Sarla 2023 tässä lehdessä), Kehittyvä kerrostalo -hankkeet ja Forum Virium Helsingin Fiksu kaupunki -innovaatiohankkeet.
Alueiden asukkaiden viihtyvyyttä ei kuitenkaan ole mahdollista kohentaa pelkällä asuntorakentamisella. Kaavoitus ja rakentaminen ovat hitaita prosesseja, mutta erilaisia kaupunkiympäristön parannuksia on mahdollista toteuttaa alueilla nopeammallakin aikataululla. Kaupunkiympäristön viihtyisyyttä parantamalla tavoitellaan asumisviihtyvyyden ja alueiden vetovoimaisuuden lisäämistä. Esimerkiksi alueiden keskeisten solmukohtien ja julkisten tilojen parannustyöt kohentavat alueiden ulkonäköä, parantavat turvallisuuden tunnetta ja lisäävät kaupunkitilan toimivuutta. Vuonna 2022 asemanseutujen osalta on tehty parannuksia Malmilla, mutta toimenpiteet eivät vielä ole riittäviä. Puistojen osalta erityisesti leikkipuistoja on kunnostettu ja virkistysalueille on kohdennettu myös kunnostuksia.
Turvallisuusnäkökulmaa on vuoden 2022 aikana vahvistettu käynnistämällä alueilla yhteistyö lasten ja nuorten turvallisuuden lisäämiseksi. Kannelmäessä käynnistyy Bloomberg Philantropies -säätiön ja Harvardin yliopiston kehittämisohjelma, johon Helsinki on valittu mukaan. Ohjelman teemana on lasten ja nuorten turvallisuuden kokemuksen vahvistaminen ja sen puitteissa muun muassa tutkitaan lasten ja nuorten turvallisuuskokemuksia ja pyritään löytämään ratkaisuja haasteisiin. Lasten ja nuorten turvallisuuden kokemusta vahvistetaan lisäksi Lapsiystävällinen kunta -työllä, joka perustuu Unicefin malliin.
Kaupunkiyhteinen tavoite kaupunkiuudistusalueilla vuodelle 2023 on turvallisuuden tunteen parantaminen kaupunkiympäristöä ja palveluita kehittämällä. Kaikki kaupungin toimialat tulevat kohdistamaan tavoitteiden mukaisia toimenpiteitä alueille. Vuoden aikana kaupunkiuudistusalueilla tullaan järjestämään muun muassa turvallisuuskokouksia, kehittämään tilavarauspalvelua ja korjaamaan valaistuksia.
Kaupunkiuudistuksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on lisäksi vastata entistä paremmin asukkaiden palvelutarpeisiin. Alueiden houkuttelevuutta lisäävät hyvät kaupungin palvelut, kuten päiväkodit, koulut, terveyspalvelut sekä kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut. Vuoden 2022 alussa on esimerkiksi käynnistynyt valtion erityisavustuksella rahoitettu Kaikkien koulu -hanke, joka pyrkii kehittämään poikkitoimialaisella yhteistyöllä koko kaupungille yhteisen toimintamallin koulujen välisten erojen tasaamiseksi. Vuoden aikana kaupunkiuudistusalueilla aloitettiin lisäksi ikääntyneiden vieraskielisten palveluiden kehittäminen yhdessä järjestöjen ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Hankkeen tavoitteena on aktivoida ja tavoittaa ikäihmisiä sekä lisätä heille kohdennettua palvelutarjontaa, muun muassa vapaaehtoisten vetämien ryhmien muodossa.
Kaupunkiuudistusta tehdään sekä kaupungilla toimialayhteisesti että yhdessä alueiden asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa. Onnistunut kaupunkiuudistus vaatii kaupungin eri toimijoiden sitoutumista kaupunkiuudistuksen tavoitteisiin ja yhteistyötä yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi. Kaupunkiuudistusta tehdään yli kaupungin toimialarajojen käsittäen kaupunginkanslian sekä kaupunkiympäristön, kulttuurin ja vapaa-ajan, kasvatuksen ja koulutuksen sekä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen toimialat. Toimialat vastaavat omalta osaltaan kaupunkiuudistusalueille tehtävistä hankkeista ja toimenpiteistä. Usein uusien nostojen ja kokeilujen toteuttamiseen tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä ja uudenlaisia yhteistyön rakenteita. Kaupunkiuudistuksessa on tärkeää käydä toimialojen kesken yhteistä keskustelua alueiden tarpeista ja alueiden kehitykseen liittyvistä ilmiöistä. Lisäksi kaupunkiuudistuksessa on tehty tutkimusyhteistyötä esimerkiksi Lähiöohjelmasta rahoitettujen tutkimushankkeiden kanssa, joissa tutkitaan lähiöiden nykytilaa ja kehitystä (esim. Re:Urbia- ja Hyviö-hankkeet). Tutkimusta seurataan ja alueille pyritään tekemään panostuksia tutkimuksissa esiin nostetun mukaisesti.
Alueiden asukkaiden, toimijoiden ja kaupungin keskinäisen yhteistyön lisääminen viestinnän keinoin on tärkeä osa kaupunkiuudistusta. Viestintä tukee laaja-alaisesti kaupunkiuudistuksen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteuttamista, niiden näkyvyyttä ja yleistä tietoisuutta kaupunkiuudistuksesta. Tavoitteena on luoda osapuolten välille avointa, osallistavaa ja monia kanavia hyödyntävää viestintää. Kaupunkiuudistuksessa vahvistetaan lisäksi asukkaiden osallisuutta kehittämällä osallisuuden menetelmiä ja pilotoimalla erilaisia kokeiluja kaupunkiuudistusalueilla.
Kaupunkiuudistuksen tavoitteiden toteutumista seurataan vuosittain laadullisilla ja määrällisillä mittareilla (Taulukko 1). Tavoitteiden toteutumisen seurantamittarit voidaan jakaa lyhyen ja pitkän tähtäimen mittareihin. Lyhyen tähtäimen mittarit seuraavat kaupunkiuudistuksen kuluvan vuoden toimenpiteiden toteutumista ja kaupunkiuudistusalueiden pitkän tähtäimen tavoitteiden kehittymistä seurataan tilastoaineistolla. Seurannan rakenne pohjautuu kaupunkiuudistuksen neljään tavoitekokonaisuuteen ja kaupunkiuudistusalueiden kaupunkirakenteellisiin sekä sosioekonomisiin ominaisuuksiin. Erityisesti elinvoiman tavoitekokonaisuus lukeutuu kaupunkiuudistuksen pitkän tähtäimen tavoitteisiin.
Lopuksi
Kaupunkiuudistuksen malli on vielä suhteellisen uusi laaja-alaisen kehittämisen kokonaisuus. Kaupungin sisäisessä työskentelyssä mallin toteuttamisessa opitaan yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta alati enemmän. Kaupunkiuudistusalueille laadittiin vuonna 2022 kaupungin talousarvioon pohjautuva kokonaisvaltainen toimenpide- ja investointisuunnitelma alueille kohdennettavista toimenpiteistä vuosille 2022–2025. Useiden toimenpiteiden toteuttaminen alkaa vuoden 2023 aikana. Koottu hankesalkku on konkreettinen vastaus kaupunkiuudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Se sisältää kaupunkiuudistusta edistäviä toimenpiteitä kaikilta toimialoilta ja hankekortteja on kaiken kaikkiaan noin 60 kappaletta. Lista hankekorteista julkaistaan osana AM-ohjelman seurantaraporttia keväällä 2023. Hankesalkku ei ole sisällöltään staattinen vaan toimenpidekokonaisuuteen voidaan nostaa vuosittain uusia kehittämishankkeita ja -ideoita. Toimenpiteiden ja investointien toteutumisen seuranta aloitetaan vuonna 2023. Osa toimenpiteistä kestää useamman vuoden ja hankkeiden vaikuttavuutta voidaan arvioida vasta tulevina vuosina.
Kaupunkiuudistuksen seurannan tavoitteena on tuottaa monipuolista tietoa kaupunkiuudistusalueiden kehityksestä ja suunnista. Seurantaa on tarkoitus toteuttaa pitkällä aikajaksolla. Tilastopohjaiseen seurantaan on varsin hyvin saatavilla ja käytettävissä aineistoa. Lisäksi aikasarjat ovat pitkiä, mikä mahdollistaa lähivuosien tai pidemmän ajanjakson muutosten tarkastelun alueilla. Tilastopohjaisen tiedon käyttöön seurannassa liittyy myös haasteita esimerkiksi aineistojen päivityssyklin osalta, sillä monet tilastot päivittyvät kerran vuodessa. Lisäksi tietokantojen päivityksiin liittyy haasteita, mikäli päivitysten myötä saatava uusi tieto ei ole vertailukelpoista aikaisempien vuosien kanssa. Asukkaiden kokemustiedon kartoittamisessa kaupungin säännölliset asukaskyselyt ovat tärkeä tiedonlähde, mutta kyselyjen vastausmäärät ovat usein riittämättömiä tarkemman aluetason kehityskulkujen luotettavaan analyysiin. Haastetta on myös aiheuttanut selkeä lähtötason määrittäminen esimerkiksi palvelujen parantamisen seurantaan.
Kaupunkiuudistuksen pitkän tähtäimen aikajänne ulottuu vuoteen 2035 saakka. Kyse on pitkäaikaisesta aluekehittämisestä ja kaupunkistrategian mukaisesta myönteisen erityiskohtelun osoittamisesta kaupunkiuudistusalueille. Kohdealueilla kaupunkiuudistus on vasta aloitettu ja kehittämisen vaikutukset heijastuvat alueille vasta useamman vuoden kuluttua. Myllypuron kaupunkiuudistus on esimerkki systemaattisesta ja pitkäjänteisestä aluekehittämisestä, joka on tuottanut näkyviä ja mitattavia positiivisia muutoksia alueelle. Helsingin kaupunki on panostanut alueen kehitykseen jo 1990-luvulta lähtien. Alueelle on toteutettu merkittävää täydennysrakentamista ja palvelujen sekä toimintojen monipuolistamista (Pulkkinen & Idström 2017).
Alueellista asuntokannan rakennetta on vaikea muuttaa jälkikäteen. Täydennysrakentamisen keinoin pyritään tasapainottamaan alueellisia hallintamuotojakaumia kohti AM-ohjelman tavoitetta. Ketterillä alueille kohdistuvilla toimenpiteillä ja kokeiluilla saadaan aikaan nopeitakin näkyviä tuloksia, mutta erityisesti väestörakenteessa ja sosioekonomisessa rakenteessa sekä osin turvallisuuden kokemuksissa tapahtuvat muutokset ovat usein hitaita. Vuosien pitkäjänteisellä seurannalla nähdään, miten kaupunkiuudistusalueet ovat kokonaisuudessaan kehittyneet ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kehityksen taustalla.
Kaupunkiuudistuksen pitkäjänteisen luonteen vuoksi tulevien kehittämistoimenpiteiden suunnittelussa onkin tärkeää seurata sekä kaupunkiuudistusalueiden pitkän aikavälin kehitystä että asukkailta ja alueen palveluiden kautta saatavaa tilannetietoa alueellisten ilmiöiden ja viihtyvyystekijöiden kehityksestä. Kaupunkiuudistusalueiden erityispiirteet ja vahvuudet tunnistamalla saadaan ne mukaan kaupunkistrategian mukaisten omaleimaisten asuinalueiden kehittämistyöhön.
Jasmin Bayar toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa.
Kirjallisuus:
Bernelius, V. (2008). Lähi(ö)koulu: Helsingin koulut ja kaupunginosat EU:n Urban II -ohjelman kouluhankkeissa. Helsingin kaupungin tietokeskus.
Broman, E-L., Sorjonen, J-P., Aronen, M-A., Reunanen, T. & Eklund, M. (2011). Suomen Urban II -yhteisöaloite Helsingin ja Vantaan toimenpideohjelma 2001–2007, Loppuraportti. Alueiden kehittäminen 33/2011. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja.
Bäcklund, P. & Schulman, H. (toim.) (2000) Kunnostusta ja kuntokävelyä, asukastiloja ja aikamatkoja. Onnistuiko Helsingin lähiöprojekti? 192 s. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2000:4.
Hartiala, K., Ahlava, A., Harris, T. A. L. V., Nieminen, E., Saari, A., Seppälä, T., & Suominen, J. (2012). Uudistuva kaupunki: HOT-R -tutkimushankkeen loppuraportti. Aalto-yliopisto.
Helsingin kaupunki (2021a). Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma 2020. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2021:1. https://www.hel.fi/static/kanslia/Julkaisut/Kotikaupunkina-Helsinki/2020/Asumisen_ja_maankayton_ohjelma_2020.pdf
Helsingin kaupunki (2021b). Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategia 2021–2025. https://stplattaprod.blob.core.windows.net/strategiatalousprod/Helsingin%20kaupunkistrategia%20Kasvun%20paikka.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin kaupunki (2020). Länsi-Helsingin raitioteiden yleissuunnitelma. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:11. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-11-20.pdf
Hyvä lähiö: Paikkatieto ja asukaskokemukset viihtyvyyden ja elinvoiman arvioinnissa ja kehittämisessä (HYVIÖ), verkkosivusto. https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Hyva_lahio_Paikkatieto_ja_asuk…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kaupunkiuudistus, verkkosivusto. https://www.hel.fi/fi/kaupunkiymparisto-ja-liikenne/kaupunkisuunnittelu-ja-rakentaminen/suunnittelun-ja-rakentamisen-ta…
Keskinen, V., Pyyhtiä, E. & Lehtelä, P. (2020) Turvallista ja rauhallista – Helsingin turvallisuustutkimus 2018. Tutkimuksia 2020:3. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/20_10_03_Tutkimuksia_3_Keskinen_Pyyhtia_Lehtela_Ahola.pdf
Nupponen, T., Broman, E.-L., Korhonen, E. & Laine, M. (2008). Myönteisiä muutoksia ja kasvavia haasteita.
Kokemuksia Helsingin lähiöprojektin v. 2004–2007 ja Urban II –yhteisöaloiteohjelman v. 2001–2006 toiminnasta. Tutkimuksia 2008:6. Helsingin kaupungin tietokeskus.
Pulkkinen, E. & Idström, A. (2017). Muuttuva Myllypuro – katsaus esikaupunkialueen menneisyyteen ja nykypäivään. Helsingin kaupunginkanslian työpapereita 2017:1.
Re:Urbia - lähiöiden kehityssuunnat ja uudelleenkonseptointi 2020-luvun segregoituvien kaupunkien haasteisiin, verkkosivusto. https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/reurbia/hanke(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Sarla, J. (2023). Tiloista merkityksellisiksi paikoiksi – kaupunkitilojen yhteisöllinen kehittäminen täydentää Helsingin kaupunkisuunnittelua. Kvartti 2023:1. Helsingin kaupunginkanslia.
Vilkama, K. & Hirvonen, J. (2018). Helsingin alueellinen eriytyminen: kaksi lähestymistapaa segregaation seurantaan. Kvartti 1/2018. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot. https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/helsingin-alueellinen-eriytyminen-kaksi-lahestymistapaa-segregaation-seurantaan(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Vilkama, K., Ahola, S. & Vaattovaara, M. (2016). Välttelyä vai vetovoimaa? Asuinympäristön vaikutus asuinalueilla viihtymiseen ja muuttopäätöksiin pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2016:4. https://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/16_05_24_Tutkimuksia_4_Vilkama_Ahola_Vaattovaara.pdf
Ympäristöministeriö – Lähiöohjelma 2020–2022, verkkosivusto. https://ym.fi/lahioiden-kehittaminen(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)