Kun suunnitellaan toimenpiteitä asuinalueiden ongelmien ratkaisemiseen tai kuvataan toimien vaikutuksia, suuremman alueen keskiarvo ei ole riittävän tarkka tieto. Kunnan pitää valita alueiden kuvaamiseen yhdenmukaiset indikaattorit, sillä dataa on käytettävissä yhä enemmän, ja myös kuvattavia alueita ja tietoa tarvitsevia ihmisiä on aiempaa enemmän. Näin varmistetaan, että kaikki puhuvat samaa kieltä, kun alueita kuvataan ja vertaillaan.
Tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus kolmeen välineeseen, joita Amsterdamin kaupungin tutkimus- ja tilastotoimisto (Bureau Onderzoek en Statistiek, www.os.amsterdam.nl) käyttää mittaamaan elinoloja ja elämänlaatua kaupunginosissa: kyselytutkimuksiin, tilastoihin ja eri indikaattoreista yhdistettyyn indeksiin.
Mitä mieltä asukkaat ovat asuinalueestaan?
Helpoin tapa määrittää asuinalueen laatua yleisluontoisesti on kysyä asukkaiden kokemuksia ja näkemyksiä. Kahden vuoden välein toteutettavassa Amsterdamin asuinolojen kyselytutkimuksessa vastaajia pyydetään arvioimaan omaa aluettaan. Parhaita arvioita on annettu Amsterdamin keskustalle kanavineen sekä eteläiselle kantakaupungille, joka on tunnettujen museoiden ja kalliiden kauppojen aluetta. Myös muut kantakaupungissa kehätien sisäpuolella sijaitsevat alueet pärjäävät hyvin ja saavat vuosi vuodelta paranevia arvosanoja. Sen sijaan joen pohjoispuolella ja kehätien länsi- ja kaakkoispuolella sijaitsevia
Missä ihmiset haluavat asua?
Asuinalueen arvostus paljastuu myös tilastoista. Siitä kertovat esimerkiksi asuntojen hinnat, keskimääräinen asumisen kesto tietyllä alueella tai se, kuinka kauan missäkin ollaan valmiita odottamaan kunnan vuokra-asuntoa. Paljon käytetty indikaattori asuinalueen houkuttelevuuden kuvaamisessa on tietyn tulomuuttajaryhmän, ”Amsterdamiin hakeutujien”, osuus alueella.
Nämä tulokkaat ovat ihmisiä, jotka ovat tietoisesti valinneet Amsterdamissa asumisen joko työn, opiskelun tai urbaanin elämäntavan vuoksi, ja ovat muuttaneet Amsterdamiin muualta Alankomaista tai länsimaista 17–55-vuotiaana. Amsterdamiin hakeutujien osuus on aina ollut korkein kaupungin keskustassa. Tätä ryhmää seuraamalla nähdään kuitenkin, että keskustaksi mielletyn alueen rajat liikkuvat tässä merkityksessä yhä etäämmälle.
Jaloillaan äänestäminen ei ole Amsterdamissa helppoa. Lähes puolet kaupungin asuntokannasta (47 %) on sosiaalisesti tuettua vuokra-asumista. Vuonna 2011 tuettuun vuokra-asuntoon muuttaneet olivat olleet asuntojonossa keskimäärin 11,5 vuotta. Kaupungin asuntomarkkinoiden rakenne vaikuttaa vahvasti asuinalueen sosioekonomiseen asemaan ja sitä kautta elämisen laatuun.
Tätä vaikutusta on tarkasteltu Stadsmonitor Amsterdam -raportointivälineellä. Stadsmonitor on karttapohjainen väline, joka havainnollistaa eri ilmiöiden keskittymistä kaupungissa. Keskittymät, joissa indikaattorit saavat korkeita arvoja, lasketaan postinumeroalueittain, eivätkä ne rajaudu asuinalueiden rajojen mukaan. Sosiaaliset ongelmat kuten matala tulotaso, työttömyys tai heikot oppimistulokset kasautuvat usein samoille alueille.
Mistä houkuttelevuus koostuu?
Amsterdam on kansallisessa vertailussa todettu jo monena perättäisenä vuonna koko Alankomaiden houkuttelevimmaksi asuinkaupungiksi. Tärkeimpiä tähän vaikuttavia tekijöitä ovat kaupungin ravintola- ja kulttuuritarjonta, arvostetut vanhat asuinrakennukset sekä ainutlaatuinen ilmapiiri.
Amsterdamin kaupungin tutkimus- ja tilastotoimisto (O+S Amsterdam) on hyödyntänyt kansallisessa benchmarking-tutkimuksessa käytettyä houkuttelevuuden käsitettä kuvaamaan asuinalueiden arvostuksen eroja kaupungin sisällä (Kuvio 4). Faktorianalyysilla valittiin 30 indikaattoria kuvaamaan niitä ulottuvuuksia, jotka yhdessä muodostavat asuinalueen houkuttelevuusindeksin. Tässäkin tarkastelussa keskusta ja eteläinen kantakaupunki näyttäytyvät kaikkein houkuttelevimpina alueina.
Ainoa ulottuvuus, johon tämä havainto ei päde, on turvallisuus. Joillakin keskustan alueilla, joita muuten pidetään houkuttelevina, esiintyy korkeita rikollisuuslukuja. Tämän muuttujan muista poikkeavaa käyttäytymistä selittää se, ettei turvallisuus synny pelkästään faktoista vaan myös kokemuksista.
Vuodesta 2003 saakka Amsterdam on käyttänyt kahta eri yhdistelmäindeksiä turvallisuuden seuraamiseen. Objektiivinen turvallisuusindeksi kuvaa rikosten määrää alueilla, ja se perustuu poliisin kirjaamiin tapauksiin sekä siihen, montako kertaa ihmiset itse ilmoittivat joutuneensa rikoksen uhriksi. Turvallisuuden tunnetta Amsterdamin alueilla taas mitataan subjektiivisella turvallisuusindeksillä. Indeksi perustuu yksinomaan kyselytutkimukseen, ja sen osatekijöitä ovat turvallisuuskokemukset, tiettyjen alueiden välttely sekä havainnot sosiaalisista ongelmista.
Kaksi turvallisuusindeksiä kulkevat keskenään eri latuja. Rikollisuusluvut ovat korkeimpia kaupungin keskustassa, mutta ihmiset tuntevat olonsa turvattomammaksi rauhallisilla alueilla syrjässä keskustasta. Epäsuhtaa turvallisuuden ja turvallisuuskokemuksen välillä kutsutaan turvallisuusparadoksiksi.
Alueita kuvaavan tiedon esittäminen
Tiedon esittämistapoihin on panostettava paljon, kun halutaan antaa selkeä kuva siitä, mihin asioihin kunnan olisi kiinnitettävä huomiota eri alueilla. Tietoa tarvitsevat paitsi päättäjät myös asukkaat, yritykset ja yhteisöt. Tarvitaan sekä kvantitatiivista tietoa suhdanteista ja kehityksestä että kvalitatiivista tietoa ja asiantuntijanäkemyksiä.
Keinoksi valikoituu usein sähköinen dashboard-raportointi, kun halutaan saattaa suuri määrä aluetietoa helposti löydettävään ja mahdollisesti visualisoituun muotoon. Tällaisia raportointisivustoja kehitetään jatkuvasti paremmiksi. Amsterdamin tutkimus- ja tilastotoimisto ylläpitää noin sadan indikaattorin datatiedostoa, joka käsittää tiedot useammalla aluetasolla, ja tämän avulla päivitetään kaupungin eri dashboardeja. Datatiedosto on pian myös saatavana avoimena datana koneluettavassa muodossa.
Kaikista uuden teknologian avaamista mahdollisuuksista huolimatta perinteiset fact sheet -koosteet ovat yhä kaikkein yleisin tapa esittää asuinalueittaista tietoa Amsterdamista. Kullakin faktasivulla kuvataan yhtä aluetta, ja tietoa on tarjolla väestöstä, turvallisuudesta, työmarkkinoista, taloudesta, nuorista, koulutuksesta, hyvinvoinnista ja terveyspalveluista, julkisesta tilasta sekä asumisoloista. Faktakoosteita käytetään yleisesti seuraavissa tilanteissa:
- kun halutaan aloittaa vuoropuhelu asukkaiden kanssa aluetta koskevista suunnitelmista
- taustatietona muuhun hallinnolle suunnattuun tiedottamiseen
- päätöksenteon tueksi
- suhteuttamaan alueen ilmiöitä laajempiin tilastotarkasteluihin.
Kaupunki koostuu alueista
Päätöksenteossa tavoitellaan elämänlaadun parantamista heikommin menestyvillä asuinalueilla. Esimerkiksi artikkelin alussa mainitun alueellisen lähestymistavan eräs tarkoitus on nostaa valittujen alueiden arvostus kaupungin keskitasolle. Tietyllä alueella esiintyvät ongelmat eivät kuitenkaan välttämättä ole alueesta itsestään lähtöisin olevia ongelmia. Vaikka alueen väestöstä suuri osa olisi työttömänä, työttömyysongelman juuret eivät silti ole alueella. On mahdollista, ettei töitä silloin ole riittävästi myöskään koko kaupungin tasolla tai edes sen lähialueilla.
Kun poliittisia päämääriä asetetaan, on hyvä tiedostaa, että alueen väestön sosioekonomista asemaa kuvaava indikaattoritieto antaa väestöstä staattisen kuvan. Tosiasiassa väestö on jatkuvassa liikkeessä; vuosittain noin 14 % Amsterdamin väestöstä muuttaa uuteen osoitteeseen. Yksilön kannalta poismuutto on toimivampi keino elämänlaadun parantamiseen kuin asuinalueen ominaispiirteiden muokkaaminen.
Näin voidaan todeta ensinnäkin, ettei ongelmien kasautuminen liity asuinalueeseen itseensä vaan sen väestöön tietyllä hetkellä – esimerkkinä juuri työttömyys. Toisekseen, heikosti pärjäävillä alueilla on oma merkityksensä kaupungin monimuotoisessa kokonaisuudessa; edullinen asuinalue voi sopia ensiaskelmaksi kaupunkilaisen asumisuralla tai vaikkapa suurperheen asuinpaikaksi. Pieniä maantieteellisiä alueita kuvaavat data-aineistot ovat sitä käyttökelpoisempia, mitä paremmin niihin voidaan ottaa mukaan alueen dynamiikkaa kuvaavia luokitteluja. Päättäjien on voitava arvioida, onko heikosti selviytyvä asuinalue asukkaidensa sosiaalisen nousun alkupiste vai mahdollisesti heidän viimeinen toivonsa.
Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Amsterdamin kaupungin tutkimus- ja tilastotoimissa (O+S Amsterdam).