Tässä artikkelissa perehdytään siihen, kuinka Myllypurossa toteutetut kehityshankkeet ovat vaikuttaneet alueen mediajulkisuuteen. Aineistona on Helsingin Sanomien Myllypuroa ja sen naapurikaupunginosaa Kontulaa käsittelevä kirjoittelu, jota tarkastelemalla on arvioitu uutisoinnissa tapahtuneita muutoksia 2000- ja 2010-lukujen aikana. Artikkeli pohjautuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), joka toteutettiin osana Helsingin kaupungin ja Kaupunkiakatemian Myllypuron seurantaprojektia. Projektin tavoitteena on tarkastella Myllypuron kehitystä ja siellä toteutettujen aluekehityshankkeiden vaikutuksia. Pro gradu -työssä Myllypuroa on verrattu naapurialueeseen Kontulaan, jossa ei toistaiseksi ole toteutettu yhtä laajoja aluekehityshankkeita. Kahta aluetta vertailemalla on pyritty kartoittamaan aluekehityshankkeiden yhteyttä mediajulkisuuteen perustuvan maineen rakentumiseen.
Maineeseen ja mielikuviin liittyvien tekijöiden huomioiminen aluekehityshankkeiden yhteydessä on tärkeää niin yksittäisten alueiden kehityksen kannalta kuin kaupungintasoisen segregaationkin näkökulmasta. Alueen huono maine ja siihen yhdistyvät negatiiviset mielikuvat sekä määrittävät alueen asukkaita että heikentävät alueen vetovoimaa ulkopuolisten, kuten potentiaalisten muuttajien ja muiden toimijoiden mielissä (esim. Permentier ym. 2008; Gourlay 2007). Ranskalainen sosiologi Loïc Wacquant (2008) kuvaa tilannetta alueen stigmaksi, stereotyyppisiin käsityksiin perustuvaksi leimaksi, joka ei vastaa alueen todellisuutta tai poikkeaa merkittävästi esimerkiksi alueen asukkaiden omista käsityksistä. Stigma liittyy kiinteästi huono-osaisuuden eri muotoihin ja niiden kasautumiseen tietyille alueille kaupungin sisällä, mutta synnyttyään siitä muodostuu myös näistä tekijöistä irrallinen mekanismi, jossa objektiivisesta todellisuudesta irralliset mielikuvat vauhdittavat alueen negatiivisen kehityksen kierrettä tai voivat jarruttaa mahdollista kehitystä.
Vaikka segregaatiokehitys on kansainvälisesti vertailtuna suomalaisissa kaupungeissa ollut maltillista, ovat sosioekonominen eriytyminen sekä alueiden väliset arvostuserot todellisuutta myös Suomessa (Vilkama ym. 2016, 90–96). 1960-luvun aikana kaupunkien laidoille rakennetut asumalähiöt ovat kärsineet negatiivisesta leimasta ja saaneet osakseen kovakouraista kohtelua etenkin lehdistössä lähes syntymästään saakka (esim. Roivainen 1999; Ilmonen 2016; Junnilainen 2019), Irene Roivainen (1999) on tutkimuksessaan kuvannut, kuinka lähiöt on läpi historiansa kuvattu mediassa negatiivisissa konteksteissa, virheellisinä ja puutteellisina paikkoina. Tämä, sekä alueiden verrattain heikkona pysytellyt sosioekonominen tilanne etenkin 1990-laman jälkeisinä vuosina (esim. Stjernberg 2017) on ollut omiaan tekemään lähiöistä median silmissä suomalaisen kaupunkiasumisen alinta hierarkiatasoa edustavia paikkoja.
Artikkelin tutkimuskohteiden, Myllypuron ja Kontulan, kehityskulut asuinalueina ovat sekä fyysisiltä että sosiaalisilta piirteiltäänkin olleet melko yhteneväisiä aina lähiörakentamisen alkuvuosista 1960-luvulta 2000-luvulle saakka. Alueet edustavat ajalleen tyypillistä metsälähiöideologiaa, luonnollista ympäristöään mukailevaa kerrostalorakentamista. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Myllypuron rakennetun ympäristön kehitykseen sekä alueen palvelutasoon on kuitenkin panostettu poikkeuksellisen paljon esimerkiksi kaavoittamalla alueelle monipuolisesti uutta rakentamista sekä purkamalla vanhaa. Myös Kontula on ollut erilaisten kehityshankkeiden kohdealueena, mutta alueelle kohdistetut toimet ovat olleet vaatimattomampia ja keskittyneet lähinnä jo olemassa olevan infrastruktuurin ja julkisten tilojen kohennukseen. Helsingissä lähiöiden kehitykseen tähtäävien toimien tavoitteena on ollut fyysisen ja toiminallisen ympäristön kohentamisen lisäksi panostaa myös alueiden arvostuksen ja vetovoiman lisäämiseen.
Alueiden maineen rakentumista on arvioitu tarkastelemalla alueista Helsingin Sanomissa tuotettuja ja jaettuja mielikuvia, joiden varaan aluemaine osaltaan rakentuu. Aineistona käytettiin vuosien 2000 ja 2017 välillä julkaistuja lehtiartikkeleita, joissa joko Myllypuro tai Kontula ovat keskiössä. Maineen kannalta kielteisiksi luokiteltiin sisällöt, jotka käsittelevät alueen epäkohtia ja vahvistavat olemassa olevaa stigmatisoitua kuvaa alueesta. Alueen paikallista identiteettiä ja positiivista kehitystä käsittelevä uutisointi sen sijaan toimii myönteisen maineen rakennusaineena ja stigman haastajana.
Myllypuro mullistuu, Kontula odottaa uutta nousua – uutisoinnin ajallinen muutos
Myllypuron mediajulkisuuteen perustuva maine on käytetyn aineiston valossa kehityshankkeiden myötä kohentunut, ja alueesta on vuosien saatossa kehittynyt eräänlainen itäisten lähiöiden “ykkönen”, paras mahdollinen lähiö. Vielä 2000-luvun alkupuoliskolla negatiivisten uutissisältöjen osuus aluetta käsittelevästä kirjoittelusta oli positiivisia uutisointeja suurempi. Kielteisen uutisoinnin määrää selittivät alueella tapahtuneet palveluiden lakkautukset sekä uudisrakentamisuutisoinnin yhteydessä toistuvasti esiin nostetut väestörakenteelliset ongelmat. Kehityshankkeita käsittelevälle uutisoinnille on tyypillistä nostaa korostetusti esiin alueen sen hetkisiä ongelmia, joilla suunnitteilla olevia hankkeita kehystetään tai perustellaan. Rakentamisen ollessa vielä suunnittelutasolla ja mahdolliset positiiviset vaikutukset kaukana tulevaisuudessa Myllypuro esitettiin kuolevana lähiönä, jonka tulevaisuus huoletti niin kaupungin päättäjiä kuin alueen asukkaitakin.
Kontulasta sen sijaan uutisoitiin vuosituhannen alkuvuosina useammin positiivisissa kuin negatiivisissa yhteyksissä. Myönteinen uutisointi keskittyi kuvaamaan alueen arkista elämää, esimerkiksi asukasaktiviteettejä ja alueen harrastusmahdollisuuksia. Yksinomaan kielteisiin teemoihin keskittyviä uutisointeja ei Kontulasta ole tällöin lehdessä juurikaan julkaistu. Myönteisen uutisoinnin verrattain korkeaa määrää näinä vuosina selittänee ainakin osittain Helsingin kaupungin lähiöprojektin toiminta, jonka yhtenä tavoitteena oli kohentaa kohdealueidensa mediakuvaa tarjoamalla positiivisia juttuvinkkejä lehdistölle. Projektin toimintaa ja saavutuksia on esitelty lehdessä sekä Myllypuron että Kontulan yhteydessä, mutta etenkin Kontulaa kohdalla juttuvinkkien merkitys on ollut erityinen aluetta myönteisesti kuvaavan ja negatiivisia stereotypioita haastavan uutisoinnin kannalta, sillä Kontulasta uutisoitaessa on muissa yhteyksissä ollut tyypillistä tarttua stigmaa vastaaviin tekijöihin myös muutoin positiivisia teemoja käsiteltäessä.
2010-luvulle tultaessa kumpaakin aluetta käsittelevä uutisointi lehdessä vähenee, mikä Kontulan kohdalla näkyy nimenomaan myönteisten uutisten vähenemisenä. Myllypuron kohdalla tilanne sen sijaan on päinvastainen, ja positiivisten uutisten määrä ylittää negatiivisen vuosikymmenen vaihteen tienoilla. Myllypurossa toteutettujen kehityshankkeiden sekä positiivisen väestörakenteellisen muutoksen myötä kielteinen uutisointi on vähentynyt, kun 2000-luvun alkuvuosina huolta herättäneet ja negatiivista uutisointia aiheuttaneet ongelmat on kehityshankkeiden myötä ratkaistu, tai ainakin niiden oletetaan lähitulevaisuudessa ratkeavan.
Kontulan heikentynyt mediakuva sen sijaan juontaa alueella tapahtuneiden fyysisten tai sosiaalisten muutosten lisäksi myös Helsingin Sanomien muuttuneeseen tapaan kirjoittaa ja uutisoida lähiöistä. Alueiden arkinen elämä ja tapahtumat eivät enää ylitä uutiskynnystä entiseen tapaan, vaan uutisoinnissa keskitytään huomiota herättävämpiin tapahtumiin, jotka asettuvat entistä jyrkemmin esittämään alueen joko selvästi positiivisessa kehityksen kontekstissa tai vaihtoehtoisesti negatiivisen huolipuheen yhteydessä.
Alueet alkavat näin lehden sivuilla näyttäytyä hyvin erilaisina, Myllypuro positiivisen lähiökehityksen pioneerina, Kontula taas pysähtyneenä, jopa taantuvana alueena. Kontula-kirjoittelu muuttuu aiempien vuosien aluetta monipuolisesti esittelevästä uutisoinnista käsittelemään aluetta huomattavasti kapeammasta ja negatiivisemmasta näkökulmasta. Alueiden erilaisuus korostuu etenkin 2010-luvulla lisääntyneessä keskustelussa Itä-Helsingin lähiöiden tilanteesta. Tässä itäisten lähiöiden kehityksen kontekstissa alueiden roolit muotoutuvat ikään kuin vastakkaisiksi.
Myllypuron sosioekonomisia haasteita ei uutisoinnissa ole täysin unohdettu, mutta jatkuvan myönteisen kehityksen johdosta tulevaisuus näyttää valoisalta ja Myllypuro asukkailleen hyvältä paikalta elää ja asua. Myllypuron yhteydessä esiin nousevia epäkohtia selitetään useammin asukkaista suoraan riippumattomista tekijöistä käsin: väestörakenteellisin seikoin tai kaupungintasoista kehitystä kriittisesti kuvaten. Kontula taas edustaa lähiökeskustelun toista päätä, huonoa ja unohdettua lähiötä, josta yhä useammin noudetaan sisältöä nimenomaan Itä-Helsingin puutteita ja huolestuttavia kehityskaaria kuvattaessa. Kontulan asema tässä keskustelussa rakentuu oletukseen asukkaiden epäsosiaalisesta käytöksestä sekä sosiaalisen kontrollin puutteesta alueella.
Positiivisen mediahuomion saavuttaminen Helsingin Sanomissa on 2010-luvulla vaatinut aiempia vuosia enemmän merkittäviä ja poikkeuksellisen kiinnostavia tapahtumia, eikä tällaisia lehden näkökulmasta ole Kontulassa enää ollut. Myllypurossa kansallisellakin tasolla kiinnostaneet rakennushankkeet, kuten puinen pientaloalue ja itäisen Helsingin ensimmäinen korkeakoulukampus sen sijaan ovat ylittäneet uutiskynnyksen toistuvasti ja näin toimineet Myllypurolle myönteistä huomiota mahdollistaneina, uutiskynnyksen useasti ylittäneinä tekijöinä.
Mainetta rakentamassa – rakennushankkeiden vaikutusten tarkempaa arviointia
Kansainvälisessä tutkimuksessa erilaisten aluekehityshankkeiden ja fyysisen ympäristön muutoksen vaikutukset maineen suhteen on usein todettu vaatimattomiksi (kts. Permentier ym. 2008; Hastings & Dean 2003; Gourlay 2007), eivätkä ennakkoluulot stigmatisoituneesta alueesta muutoksesta huolimatta hälvene ulkopuolisten mielissä, jolloin negatiivinen leima voi toimia alueen muutoin hyvin alkaneen kehityksen jarruna. Myllypurossa toteutettujen hankkeiden voidaan kuitenkin nähdä onnistuneen myös alueen maineen ja imagon kiillottamisessa. Uutisoinnin sisällöt ovat muuttuneet pääsääntöisesti myönteisiksi. Myös Myllypuron alueen asuntojen hintatason nousua voidaan pitää merkkinä alueen vetovoiman kasvusta (Miettinen 2017).
Positiivisten ja negatiivisten sisältöjen määrällisen esiintymisen lisäksi tulee tarkastella myös sitä, mitä oikeastaan ovat ne tekijät, joihin maineen rakentumisen kannalta myönteiset mielikuvat perustuvat. Maine on ensisijaisesti seurausta alueen ulkopuolisten näkemyksestä alueesta, eivätkä esimerkiksi alueen asukkaiden keskuudessa onnistuneiksi koetutkaan muutokset välttämättä ulotu vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti vallalla oleviin mielikuviin.
Myllypurossa on toteutettu useita kiinnostavia ja poikkeuksellisia rakennushankkeita, joiden myötä alue on näyttäytynyt paitsi kaupungin sisäisen lähiökehityksen kohteena, myös kansallisella tasolla kiinnostavaa rakentamista ja uudentyyppisiä asuinratkaisuja tarjoavana alueena, joka poikkeaa muista vastaavista alueista. Rakennushankkeiden vaikutus alueen maineeseen on kuitenkin fyysisen ulottuvuuden tai arkkitehtuuristen vahvuuksien sijaan muissa tekijöissä. Myllypurossa on alueen fyysisen ympäristön muutoksella onnistuttu purkamaan niitä paikkoja, joista stigmaa myötäilevä uutisointi lehdessä ammentaa, sekä toisaalta rakentamaan kohteita, joista uutisointi on sisältänyt maineen kannalta myönteisiä sisältöjä.
Vuonna 2014 Helsingin silloisen kaupunginjohtajan Jussi Pajusen Helsingin Sanomissa (HS 1.10.2014) esittämä kommentti ”riskilähiöiden riesapubien” kieltämisestä nostatti vilkaista keskustelua lähiöiden tilanteesta useissakin eri medioissa. Kontula ostareineen nostettiin toistuvasti tämän keskustelun näyttämöksi, jolloin julkinen päihteidenkäyttö ja sen lieveilmiöt nousivat Kontula-uutisoinnin näkyvimmäksi yksittäiseksi teemaksi. Riskilähiökeskustelun aikoihin Myllypuron vanha ostari oli jo korvattu uudella, eikä alue näin joutunut mukaan lehdistössä käytyyn keskusteluun päihdeongelmaisten kansoittamista lähiöostareista. Myllypuron uusi ostoskeskus itsessään ei näyttäydy erityisenä vetovoimatekijänä, vaan uudistuksen merkitys piilee nimenomaan vanhan ostarin poissaolossa.
Ostariuudistuksen myönteisen vaikutuksen voidaankin sanoa toimineen negatiivisen maineen purkajana. Kokonaan uusia, positiivisia mielikuvia on sen sijaan saavutettu muilla rakennushankkeilla, jotka poikkeavat niin fyysisiltä kuin sosiaalisilta piirteiltäänkin perinteisistä lähiömielikuvista. Metropolian kampuksen myötä Myllypuro esitetään lehdessä opiskelijoita vilisevänä tulevaisuuden kohtauspaikkana, sekä toisaalta uudesta pientaloalueesta Puu-Myllypurosta käsin luonnonläheisenä ja yhteisöllisenä onnellisten kylänä. Koti Puu-Myllypurossa rinnastuu lehdessä perinteisesti vauraammiksi mielletyillä helsinkiläisillä alueilla asumiseen, eikä niinkään Itä-Helsingin lähiöön.
Sosiaalinen ympäristö maineen määrittäjänä
Tulokset todentavat näkemystä maineesta alueen sosiaalisena statuksena. Stigmatisoiva kirjoittelu ammentaa alueen sosiaalisen ympäristön epäjärjestyksestä, ja toisaalta maineen kannalta positiiviset sisällöt liittyvät niin ikään alueen sosiaalisen ympäristön muutokseen. Oikeiden paikkojen purkamisella tai rakentamisella on näin onnistuttu vaikuttamaan siihen, mitkä sosiaaliset ryhmät aluetta käsittelevässä uutisoinnissa saavat näkyvyyttä ja näin ollen myös mahdollisuuden määrittää kotipaikkaansa. Lehden sivuilta hahmottuu maisema, jossa rauhattomuutta ja turvattomuutta aiheuttavaa päihteidenkäyttöä on olemassa vain ostoskeskuksessa ja sen liepeillä, tyytyväiset ja keskiluokkaiset lapsiperheet taas kuuluvat pientaloalueelle. Näiden välille jäävä todellisuus sen sijaan jää lehdessä pitkälti pimentoon.
Myllypuron lähiökehityksen esimerkkitapaukseksi nostaneet hankkeet ja muut muutokset poikkeavat selvästi stereotyyppiseen lähiöelämään liitetyistä piirteistä. Hankkeiden ja niiden vaikutusten korostunut näkyvyys uutisoinnissa on saanut Myllypuron näyttäytymään vähemmän perinteisenä lähiönä, ainakin siinä mielessä, jossa lähiö on totuttu käsittämään.
Kontulalla sen sijaan voidaan aineiston valossa nähdä olevan oma erityinen roolinsa eräänlaisen ikonisena lähiönä, uutisoinnin keskittyessä Myllypuro-uutisointia herkemmin sen huonon maineen ja synkän menneisyyden ihmettelyyn tai tätä stigmaa vastaavan nykyisyyden kuvaamiseen. Myllypuro ei ehkä lähtökohtaisestikaan ole kärsinyt yhtä voimakkaasti huonon maineen taakasta kuin Kontula, jolloin sen on myös muutoksensa myötä ollut helpompi puhdistaa mainettaan ja uudistaa imagoaan. Kontulan kohdalla negatiivinen uutisointi ammentaa alueen sen hetkisen tilanteen lisäksi Myllypuroa enemmän myös kulttuurisista ja historiallisista tekijöistä, joihin vaikuttaminen on objektiivisen todellisuuden muuttamista haastavampaa.
Artikkeli perustuu kirjoittajan vuonna 2020 Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaan(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Helsingin kaupunki kehittää Kontulan keskustaa uuden yleiskaavan mukaisesti nykyistä tiiviimmäksi, monipuoliseksi kaupunginosakeskukseksi. Kontulan keskustan tulevaisuudelle on haettu uutta suuntaa muun muassa tänä syksynä ratkenneella arkkitehtuurikilpailulla.
Lähteet:
Gourlay, G. (2007) ‘It’s got a bad name and it sticks…’ Approaching stigma as a distinct focus of neighbourhood regeneration initiatives. In: EURA Conference, ‘The Vital City’12-14 September 2007, Glasgow
Hastings, A. & Dean, J., (2003) Challenging images: tackling stigma through estate regeneration. Policy & Politics, 31(2), 171–184.
Ilmonen, M. (2016): Tulevat lähiöt – Segregaatiota vai gentrifikaatiota? Teoksessa Akkila, I., Hirvonen, J., Ilmonen, M., Lilius, J., Mälkki, M. & Norvasuo, M. (2016): Lähiö ja kaupunki – asuinalueen rajat muutoksessa. Aalto-yliopiston julkaisusarja Aalto TT 3/2016.
Junnilainen, L. (2019) Lähiökylä: Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Tampere: Vastapaino.
Miettinen, A. (2017) Aluekehittämistoimenpiteiden vaikutukset Myllypuron asuntojen hintakehitykseen 2000- ja 2010-luvuilla. Pro-gradu tutkielma: Helsingin yliopisto, Maantieteen laitos
Nieminen, K. (2020) Myllypuro mullistuu, Kontula odottaa uutta nousua - Vertaileva tutkimus kahden lähiön maineen rakentumisesta sanomalehdessä vuosien 2000 ja 2017 välisenä aikana. Pro-gradu tutkielma: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos
Permentier, M., van Ham, M., Bolt, G. (2008) Same Neighbourhood … Different Views? A Confrontation of Internal and External Neighbourhood Reputation. Housing Studies, 23:6, 833-85
Roivainen, I. (1999) Sokeripala metsän keskellä - lähiö sanomalehden konstruktiona. Helsingin kaupungin tietokeskus. Helsinki 1999
Stjernberg, M. (2017): Helsingin seudun 1960- ja 1970-lukujen lähiöiden sosioekonominen ja demografinen kehitys vuoden 1990 jälkeen. Tutkimuksia 2017:1. Helsingin kaupungin tietokeskus. Helsinki.
Vilkama, K., Ahola, S., Vaattovaara, M. (2016) Välttelyä vai vetovoimaa? Asuinympäristön vaikutus asuinalueilla viihtymiseen ja muuttopäätöksiin pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin Tietokeskuksen tutkimuksia 2016:4
Wacquant, L. (2008). Urban outcasts: A comparative sociology of advanced marginality. Polity. Cambridge 2008.