Batman-elokuvan Helsingin ensi-ilta oli perjantaina 9. joulukuuta 1966 Bio Rexissä. Elokuvan ensi-iltaviikkoon osallistuivat myös Batman (Erkki Toivomäki) ja Robin (Reijo Salminen), jotka olivat Mallasjuoman panimon palkkalistoilla. Batman ja Robin mainostivat Mallasjuoman valmistamaa Batman-hedelmälimonadia jo ennen ensi-iltaa marraskuun lopulla Aleksin joulukadun avajaisissa. Ensi-iltaa seuraavalla viikolla voimakaksikko osallistui jopa Lucia-kulkueeseen. Mallasjuoman kampanja oli valtakunnallinen: se kiersi usealla kymmenellä paikkakunnalla ja keräsi suuria väkijoukkoja (Onnela 2012, 65).
Batman ja Robin vierailivat Helsingissä myös Kontulan ostoskeskuksen avajaisissa 28. elokuuta 1967. Supersankarit lennätettiin helikopterilla paikalle, ja lapset saivat karkkisateen päällensä. (Pöntinen 2007). Ostari oli aikanaan Pohjoismaiden suurin. Kyseessä näyttää olleen varsinainen kansanjuhla, jossa ostarin kujat ja parkkipaikka kuhisivat väkeä ja ostoskeskuksen lihamestarit grillasivat viereisessä metsässä kokonaisen härän päivän kunniaksi.
Tässä artikkelissa luodaan silmäys Suomen silloisissa oloissa hyvin poikkeukselliseen kansainvälisen populaarikulttuurin tuotteiden hyökyaaltoon. Erityisesti katsotaan sitä, miten Batman-buumi näkyi Helsingissä, sen kaupoissa, tapahtumissa ja tiedotusvälineissä. Näitä tietoja on etsitty muun muassa Helsingin Sanomien Aikakone-sovellusta hyödyntäen.
Samaan lepakkoaikaan samalla lepakkokanavalla
Jo keväällä 1966 Helsingin Sanomissa ennustettiin, että myös Suomi joutuu ennen syksyä Batman-kuumeen valtaan: ”…amerikkalaiset tv-katsojat, radion kuuntelijat ja sarjakuvien harrastajat villinnyt sankari Batman tulee meille. ” (HS 14.5.1966). Ensimmäistä jaksoa puffattiin Helsingin Sanomien tv-sivuilla esitysiltana 31.8.1966 seuraavasti: ”Onko tv:nne Batmanin kestävä?” ja kuvatekstissä jatkettiin: ”Takovan rytmikkään Batman-teeman suosiollisella avustuksella lehahtaa lepakkomies suomalaiseen olohuoneeseen.”
Mainostelevisio (MTV) esitti amerikkalaista Batman-sarjaa nimellä Batman–Lepakkomies 31.8.1966–17.8.1967 vajaan 50 jakson verran. Batman tuli televisiosta kahtena arki-iltana. Keskiviikon jakson lopussa voimakaksikko (es. Adam West ja Burt Ward) joutui kiipeliin, josta se sitten selvisi erilaisten Batman-apuvälineiden avulla torstai-iltana. Keskiviikon jakson lopussa tulevaa jaksoa mainostettiin sloganilla ”samaan lepakkoaikaan samalla lepakkokanavalla.”
Lokakuussa 1966 Batman oli kivunnut kuudenneksi suosituimmaksi MTV-ohjelmaksi. Katsojatutkimuksessa se pääsi toiselle sijalle miesten suosikkisarjoissa, vaikka naispuoliset katsojat eivät sitä arvottaneetkaan kymmenen parhaan joukkoon (HS 21.10.1966).
USA:ssa Batmanin ensiesiintyminen oli tapahtunut vuonna 1939 Detective Comics -sarjakuvalehdessä. Suomessa Batman-sarjakuvalehti alkoi ilmestyä syyskuussa 1966. Sitä julkaistiin vuosina 1966–69 kaikkiaan 32 numeroa, toimittajanaan muun muassa Jyrki Hämäläinen, joka oli esitellyt Batman-ilmiön Suosikki-lehdessä jo ennen sen rantautumista Suomeen. Batman-lehti ilmestyi vielä vuosina 1969–70 Lepakkomies-nimisenä 15 numeron verran.
Toukokuussa 1967 Batman ja Robin alkoivat seikkailla myös Helsingin Sanomien sarjakuvasivuilla. Sarjaa julkaistiin Hesarissa vain vuoden ajan, ja loppumisen syynä lienee ollut Batman-kuumeen hiipuminen. Vanakosken (2018) mukaan julkaiseminen ei päättynyt ainakaan alkuperäismateriaalin puutteeseen, sillä sanomalehtisarjakuva ilmestyi USA:ssa aina vuoteen 1972 saakka.
Ensimmäinen populaarikultturin oheistuotteiden hyökyaalto
Batman oli ensimmäinen Suomeen tullut populaarikulttuurin tuote, jonka ympärille muodostui hyvin pian varsin monenmoista oheistuotetta. Vaikka esimerkiksi Aku Ankan ympärille oli jo aiemmin syntynyt jonkinlainen tuotemaailma, Batman-buumi oli ensimmäinen hyökymäinen pop-kulttuurilanseeraus Suomessa.
Jo lokakuussa 1966 tarjolla oli Batman-kyniä, -askarteluvälineitä, -pukuja, -viittoja, -aseita, -helikoptereita sekä kankaisia joulukortteja ja vihkoja. Suurin osa oheistuotteista tuli Englannista. Näin mainosti jouluaattona 1966 lelukauppa Peter-Pan, jolla oli useampia liikkeitä eri puolilla Helsingin kantakaupunkia: ”Viime hetkellä – eilen – saimme Lontoosta paljon kysyttyjä...” ja sitten listaus Batman-tavaroista: bazooka, pistooli, viitta, autoja…
Peter-Pan-lelukaupan liike Hämeentien ja Neljännen linjan kulmassa. (Kuva: Eeva Rista, Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0.)
Anttilan kuvastossa 3/1967 oli seuraavia Batman-tuotteita: paita, muovinen naamio, asustesarja, auto (muovinen kitkavetoinen Cliffordin Batmobile), Batman-kasvoinen käsinukke, kolmiosainen muovinen lasten astiasto sekä puuvillaiset kaksiväripainatuksella olevat nenäliinat, ”joita pojatkin käyttävät mielellään”. Osittain 1960-luvun Batman-markkinointi oli Suomessa myös villiä. Esimerkiksi Chymoksen vuoden 1966 karkkipussiautoilla ei ole mitään tekemistä Batman-sarjan kanssa.
Lähes kaikista 1960-ja 70-luvun suosikkielokuvista ja -tv-sarjoista tehtiin lisäksi View-Master-kuvakiekot. Niitä oli saatavana muun muassa Bonanzasta, Maija Poppasesta, The Monkeesista ja James Bondista. Batman-elokuvan ensi-iltaviikolla joulukuussa 1966 Helsingin Sanomien etusivulla oli iso mainos: ”View-Master taika vie meidät värikkääseen 3-ulotteiseen maailmaan sinne, missä BATMAN seikkailee.” Kolmen kuvakiekon pakkaus maksoi 5,40 markkaa.
Monet lapset kuuluivat myös Batman-fanikerhoon. Kerhot olivat 1960-luvulla muutenkin suosittuja ja niitä oli niin iskelmätähdillä kuin Beatles-yhtyeellä. Batman-kerhosta tuli lyhyessä ajassa suuri hitti: sillä oli jäseniä vuonna 1967 Batman-lehden mukaan yli 11 000, hurjimman arvion mukaan parhaimmillaan jopa 50 000. Kerho oli kuitenkin lyhytikäinen, sillä vuoden 1967 jälkeen lehdessä ei enää ollut jäsenhakemuskuponkia tai Batman-kirjekerhoa. Merkiksi jäsenyydestä sai jäsendiplomin sekä Batman-passin (Vanakoski 2018).
"Naapurin perhe jouluaattona, joko 1967 tai 1968. Pojat olivat saaneet lahjaksi Batman-auton kumpikin, autot olivat tärkeitä, siksi toinen pitää Batman-autoaan kädessä, toinen on laittanut sen näkyviin television päälle." (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0, kuvaaja tuntematon.)
Batman-kuumeen pitkät jäljet
Mainostelevision ohjelmaneuvosto päätti lopettaa Batmanin esitykset kevätkauden 1967 jälkeen. Syynä oli sarjan liiallinen väkivaltaisuus (HS 21.6.1967). Batmanin kohtaloa on tämän päivän näkökulmasta vaikea ymmärtää: sehän oli camp-huumorin sävyttämä komedia. Ehkä selitys piili siinä, että Suomessa Batman saavutti suurimman suosion lasten keskuudessa, kun Yhdysvalloissa se aiheutti koko kansan villityksen.
Kaikki aikalaisetkaan eivät ymmärtäneet ohjelmaneuvoston kantaa, esimerkiksi HS:n yleisönosastoon vuonna 1970 kirjoittanut äiti, jonka mukaan ”[n]ykyajan lapset ovat niin kehittyneitä, että he kyllä varmasti tietävät, että lehdet ovat satua. Olisi se hauska näky, kun äiti lentelisi pitkin katua kattila kädessä, äiti on äiti ja Batman on Batman”.
Vaikka huuma vähitellen hiipui, tv-sarja jätti 1960-luvun lapsille ja nuorille pysyvän muistijäljen erityisesti tarttuvan tunnusmelodian muodossa. Yleiseen kielenkäyttöön jäivät oivallinen käännös "voimakaksikko" sekä hokema "samaan lepakkoaikaan samalla lepakkokanavalla". Sarja on silti säilyttänyt jonkinlaisen klassikkoaseman, mistä kertonee sekin, että sitä esitetään edelleen uusintoina. Helsingin Sanomat katsoi vuosi sitten Adam Westin kuoleman nekrologin arvoiseksi (HS 13.6.2017), vaikkei hänen uralleen Batmanin lisäksi muita suurempia rooleja osunutkaan.
Batmanin ja Robinin vierailua ostoskeskuksen avajaisissa muistellaan Kontulassa edelleenkin. Supersankarien käynti ostarilla oli mukana muun muassa Kontulan 50-vuotisjuhlien kunniaksi tehdyssä Kontulan aika! -näytelmässä, jota esitettiin tammikuussa 2014 Kansallisteatterissa ja Helsingin yhteislyseossa (HS 8.1.2012; Reittejä Kontulaan 2013).
Kaikki Batmaniin liittyvät tuotteet ovat olleet jo pitkään haluttua keräilytavaraa ja ovat sitä edelleen uusien Batman-elokuvien myötä. Esimerkiksi alkuperäisissä pakkauksissaan olevien hyväkuntoisten lepakkoautojen hinnat saattavat liikkua sadoissa tai jopa tuhansissa euroissa. Kaikki Suomessa 1960-luvulla myydyt Batman-tuotteet eivät ole varmasti kestäneet aikaa yhtä hyvin kuin itse supersankari ja hänen maineensa. Arvelisin, että ohuesta muovista valmistettuja Batman-naamioita tai Batman-nenäliinoja ei ole tallessa montakaan.
* * * * *
Vesa Keskinen toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitutkimus- ja tilastot -yksikössä ja harrastaa vanhojen lelujen keräilyä. Lisätietoja ja pitempi teksti aiheesta on saatavissa tekijältä (vesa.keskinen@hel.fi).
Kuvia aiheesta Museoviraston kuva-arkistossa:
Batman ja Robin mainostavat Oy Mallasjuoman Batman-virvoitusjuomaa
Batman ja Robin Lucia-kulkueessa
Lähteet:
”Batman loppuun saakka.” HS. Muistokirjoitus. 13.6.2017.