Miten tyytyväisyyttä kuvaava indeksi lasketaan?
Vastaajien kokonaistyytyväisyyttä kunnan toimintaan ja palveluihin on KAPA-tutkimuksessa mitattu jo useilla tutkimuskerroilla ns. asuinkuntaindeksin avulla. Indeksiin on koostettu jopa 68 asiaa kattavan laajan kysymyskokonaisuuden vastaukset asteikolla 1–5. Näistä kysytyistä asioista 54 oli sellaisia, joita on kysytty vuodesta 2001 lähtien.
Kysymysten vastausjakaumien keskiarvo tiivistetään siis asuinkuntaindeksiksi. ”En osaa sanoa” -vastaukset eivät vaikuta indeksin arvoon. Indeksin arvo 1 kuvaa kaikkein negatiivisinta suhtautumista, arvo 3 neutraalia suhtautumista ja arvo 5 myönteisintä suhtautumista. Indeksiä laskettaessa painotetaan tiettyjä kuntien palveluihin liittyviä asioita seuraavilla painokertoimilla:
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Laajan asuinkuntaindeksin perusteella kymmenen tutkimuksessa olleen kaupungin palveluihin ja toimintaan oltiin vuonna 2016 tyytyväisimpiä Espoossa, Helsingissä ja Forssassa (FCG 2016, 8). Eniten tyytyväisyys oli kasvanut vuodesta 2012 Espoossa ja Helsingissä. Näissä kaupungeissa indeksin arvo oli 2000-luvulla tehdyistä tutkimuksista korkein. On paljon mahdollista, että tutkimuksen kohderyhmän laajennus 18–70-vuotiaista 18–79-vuotiaisiin selittää osaltaan tulosta. Iäkkäät ovat kyselytutkimuksissa yleensä tyytyväisempiä kysyttyihin asioihin kuin nuoret.
Taulukko 1. Laajan asuinkuntaindeksin (54 asiaa tai palvelua) kehitys pääkaupunkiseudulla 2012–2016
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Nyt alkavassa artikkelisarjassa esitellään viimeisimmän KAPA-tutkimuksen tuloksia pääkaupunkiseudulla
Kaupunki- ja kuntapalvelut (KAPA) -tutkimuksessa selvitetään kuntalaisten tyytyväisyyttä julkisiin palveluihin sekä asumiseen kaupungissa. Tutkimus on toteutettu kerran valtuustokaudessa, ja Helsinki ja Espoo ovat osallistuneet siihen yhdeksän kertaa vuodesta 1983 lähtien.
Aineisto kerättiin osin Kuntaliiton omistaman FCG Koulutus ja Konsultointi Oy:n toimesta kevään 2016 aikana. Kysely postitettiin vastaajille huhti–toukokuussa 2016. Vastaajille lähetettiin kaksi aktivointikirjettä, joissa molemmissa oli mukana myös lomake. Tällä kertaa kyselyyn ei ollut mahdollista vastata netin kautta. Edellisellä tutkimuskierroksella oli havaittu, että netin kautta saatiin vain vähän vastauksia, kenties lomakkeen pituuden takia.
Vuoden 2016 tutkimus poikkesi aikaisemmista kierroksista kolmella tapaa:
a) Tutkimuksen kohderyhmänä ovat aiemmin olleet 18–70-vuotiaat. Kevään 2016 tutkimuksen kohderyhmä laajennettiin koskemaan 18–79-vuotiaita. Helsingin, Espoon ja Vantaan otoskoko oli aiempien vuosien tapaan 4 000.
b) Vuoden 2016 kyselyyn osallistui myös Vantaa, joten nyt oli mahdollista vertailla tutkimustuloksia pääkaupunkiseudun kaikkien kolmen ison kaupungin kesken.
c) Helsingin vastausprosentti laski selvästi aikaisemmista kierroksista. Vuonna 2012 helsinkiläisistä vastasi 39 prosenttia, vuonna 2016 enää 27 prosenttia. Vantaalla vastausprosentti oli samoin 27, Espoossa hieman parempi: 32.
Kuntapalvelututkimuksen tyyppisessä mielipidekyselyssä suhteellisen pieni vastaajamäärä ei ole niin kriittinen, sillä aineiston analyysi on enemmän kuvailevaa kuin syy-seuraussuhteita etsivää. Toisaalta on huomattava, että pääkaupunkiseudun kuntien vastaajamäärät ovat yhtä isoja kuin monien mielipidekyselyjen koko maata koskevat otokset.
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Vuoden 2016 tutkimukseen liitettiin muutama ajankohtainen Helsinki-lisäkysymys. Näihin kysymyksiin saatiin vastaukset 1 045 vastaajalta. Lisäkysymykset koskivat kulttuuritilaisuuksiin osallistumista, kulttuuriharrastuksia ja liikuntaa. Liikuntakysymysten tuloksia on jo aiemmin esitelty Kvartti-lehdessä (Keskinen 2016(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)), ja niitä on myös hyödynnetty Helsingin liikuntatoimen suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Vuoden 2016 kyselyn tuloksia on hyödynnetty myös Helsingin tila ja kehitys-raportissa (Keskinen 2017(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), Keskinen & Mäki 2017(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)).
Nyt alkavassa artikkelisarjassa julkaistavat tarkastelut keskittyvät kuntalaisten näkemyksiä ja suhtautumista koskeviin kuntavertailuihin, joita tehdään vuoden 2016 kyselytulosten perusteella. Vertailun kohteena ovat pääkaupunkiseudun kunnat. Tuloksia ei tarkastella taustamuuttujien kautta. Kyselyn tiedoista esitellään vain niitä, joihin enemmistöllä vastaajista oli jokin kanta tai tuntuma. Ajallinen vertailu jätetään vähemmälle.
Lukuohjeena on, että kuvioissa ja taulukoissa olevat yli viiden prosenttiyksikön suuruiset kaupunkien väliset tyytyväisyys-/tyytymättömyyserot ovat tilastollisesti (χ²-testi) merkitseviä (<.0001). Sitä pienemmät erot menevät luottamusvälien sisään. Luottamusvälit ilmaisevat otoksesta laskettuihin lukuihin sisältyvän virhemarginaalin. Esimerkiksi prosenttiluvun molemmille puolille voidaan laskea vaikkapa 95 %:n virhemarginaalit
Taustatietoja vastaajista
Naisten osuus vastaajista on ollut koko tutkimuksen historian ajan suurempi kuin miesten. Vuoden 2016 pääkaupunkiseudun vastaajista naisia oli 61 prosenttia ja miehiä 39 prosenttia. Helsingissä miesten osuus oli vieläkin pienempi, 36 prosenttia.
Vastaajat edustavat selvästi iäkkäämpää väestöryhmää kuin mitä pääkaupunkiseudun väestö on keskimäärin. Tämä voi vaikuttaa siihen, kuinka kriittisesti palveluihin suhtaudutaan. Vuonna 2016 tyytyväisyys palveluihin oli Helsingissä ja Espoossa huippuluokkaa. Mainittakoon, että vuoden 2012 kyselyn vastaajien keski-ikä Helsingissä oli 48,3 vuotta. Tuolloin tutkimuksen kohderyhmänä olivat 18–70-vuotiaat.
Aineiston edustavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että varsin monet tutkimuksen kysymyksistä koskivat koko vastaajan taloutta tai perhettä tai jopa lähipiiriä, jolloin edustavuuden määrittämien vastaajan sukupuolen, iän, koulutuksen tai muun ominaisuuden perusteella ei ole aivan yksiselitteistä. Käytännössä lienee sama, kuka taloudessa on täyttänyt lomakkeen, kun kysymys on yleisistä asioista tai vaikkapa asumisesta.
Taulukko 2. Vastaajat iän mukaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sekä pääkaupunkiseudun 18-79-vuotias väestö 1.1.2016
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kuten edellisen taulukon ikätarkastelukin osoittaa, melkoinen osa vastaajista oli eläkeläisiä. Taulukosta 3 havaitaan, että noin puolet kevään 2016 kyselyyn vastanneista oli mukana työelämässä. 2000-luvun alun kyselyssä (Keskinen 2002, 41) työssäkäyvien osuus oli huomattavasti suurempi (Helsingissä 73 % ja Espoossa 77 %). Kyselyihin vastaavat yleensäkin parhaiten iäkkäät. Lisäksi vuoden 2016 kohderyhmän laajennus 79-vuotiaisiin näkyy tuloksessa.
Taulukko 3. Vastaajien koulutustausta sekä ammattiasema keväällä 2016.
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lisätietoja tutkimuksesta antaa tutkija Vesa Keskinen, Helsingin kaupunginkanslia (vesa.keskinen[at]hel.fi).
Lähteet:
FCG Konsultointi Oy. Kaupunki- ja kuntapalvelut 2016.
Jyrkiäinen, Pekka (2017): Sähköpostiviesti 9.11.2017.
Keskinen, Vesa (2016). Julkisia ja yksityisiä tiloja. Missä helsinkiläiset harrastavat liikuntaa? Kvartti 3/2016, http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/julkisia-ja-yksityisia-tiloja(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Keskinen, Vesa (2017). Helsingin tila ja kehitys. Asukkaiden tyytyväisyys palveluihin. http://tilajakehitys.hel.fi/node/127(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Keskinen, Vesa & Mäki, Netta: Helsingin tila ja kehitys. Helsinkiläisten liikuntatottumukset. http://tilajakehitys.hel.fi/node/114(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Miettinen, Heikki (2017): Sähköpostiviesti 8.11.2017.