Ulkomaalaistaustaisten väestöosuuden ja tulotason kehitys Helsingin pienalueilla 2000-luvulla

Johdanto

Helsingin ja muiden suurten kaupunkien asuinalueiden eriytymistä seurataan tarkasti. Yksi eriytymisen keskeisimmistä ulottuvuuksista on etninen eriytyminen. Helsingissä tämä on jo pitemmän aikaa voimistunut (ks. esim. Hirvonen ja Mäki 2025). Myös tulojen mukainen eriytyminen on Helsingissä kasvanut tällä vuosituhannella, mutta lähinnä vain sen ensimmäisellä vuosikymmenellä (Kurvinen ym. 2025). Vaikka nämä kehityskulut tunnetaan varsin hyvin erikseen, tietoa niiden välisistä yhteyksistä on Helsingin osalta suppeasti, ja kansainvälisestikin varsin vähän (ks. Kauppinen ja Vaalavuo 2017, Reardon ym. 2015).  

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä kehittyi Helsingin pienalueilla vuosina 2000–2023, ja miten tämä kehitys suhteutui suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten tulotason alueittaiseen kehitykseen samalla ajanjaksolla. Asuinalueiden välisten erojen lisäksi artikkelissa tarkastellaan, millaisia eroja erituloisten suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten helsinkiläisten välillä oli sen suhteen, millaisille asuinalueille he olivat sijoittuneet.

Asuinalueiden etnisestä ja sosioekonomisesta eriytymisestä seuraa määritelmällisesti, että etniseltä ja sosioekonomiselta taustaltaan erilaisten ihmisten välillä havaitaan eroja asuinalueiden oloissa. Nämä erot voivat pahimmillaan johtaa eroihin väestöryhmien sosiaalisessa liikkuvuudessa ja hyvinvoinnissa. Kansainvälisissä – lähinnä angloamerikkalaisissa konteksteissa toteutetuissa – tutkimuksissa on havaittu, että asuminen sosioekonomisesti heikommilla asuinalueilla vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi koulunkäyntiin ja opiskeluun, tuloihin ja työssäkäyntiin, terveyteen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen niin lyhyellä kuin pitemmälläkin aikavälillä (ks. esim. Chyn ja Katz 2021, Galster ja Sharkey 2017, ja Sharkey ja Faber 2014).  

Asuinalueiden eriytymisestä mahdollisesti seuraavien epätoivottujen vaikutusten vähentäminen edellyttää, että etnistä ja sosioekonomista eriytymistä muovaavia sosiaalisia voimia ja politiikkatoimia ymmärretään nykyistä paremmin. Tämä artikkeli osaltaan täydentää tietopohjaa, jota tämän ymmärryksen tueksi tarvitaan.  

Mitä aineistoja ja tietoja tarkasteluissa hyödynnettiin?

Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason pitkittäisaineistoja vuosilta 2000–2023. Otokseen kuuluvat kaikki asuntokuntaväestöön kuuluvat henkilöt, jotka asuivat jollakin Helsingin pienalueista vähintään yhden vuoden lopussa tällä aikavälillä. ¹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Tulokehitystä koskevissa tarkasteluissa otokseen sisältyvät edellä kuvatuista otoshenkilöistä 25–64-vuotiaat.  

Tarkasteluja tehdään henkilöiden syntyperän mukaan. Suomalaistaustaisia ovat henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Ulkomaalaistaustaisia ovat puolestaan henkilöt, joilla molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisiksi siis lukeutuu myös henkilöitä, jotka ovat itse syntyneet Suomessa. On toisaalta hyvä huomata lisäksi, että aikuisväestön tuloja koskevissa tarkasteluissa ulkomaalaistaustaisten joukossa on suhteellisen vähän Suomessa syntyneitä henkilöitä, ja heistä useimmat ovat vielä nuoria aikuisia.

Henkilöiden asuinpaikkoja tarkastellaan pienaluetasolla. Pienalue on Helsingin hallinnollisen piirijaon tarkin taso, ja tarkasteluissa hyödynnetään tutkimushetkellä voimassa olevaa pienaluejakoa. Aluekohtaisissa tarkasteluissa ei ole mukana uudisalueita eikä väestömäärältään hyvin pieniä pienalueita. ²(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)  

Pienalueiden ja henkilöiden tulotaso määritellään vuosittaisten henkilökohtaisten käytettävissä olevien tulojen kautta. ³(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Käytettävissä olevat tulot huomioivat työstä saatavien tulojen lisäksi myös erilaiset saadut ja maksetut tulonsiirrot. ⁴(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Kunkin pienalueen tulotasoa kuvaa alueen mediaanitulot, jotka lasketaan alueella asuvien 25–64-vuotiaiden käytettävissä olevista tuloista. Kunkin henkilön tulotasoa kuvaa puolestaan hänen sijoittumisensa 25–64-vuotiaiden tuloja saaneiden helsinkiläisten vuosittaisessa tulojakaumassa.

Ulkomaalaistaustaisten väestöosuuden kehitys ei ollut alueilla yhdenmukaista

Vuosien 2000 ja 2023 välillä ulkomaalaistaustaisten osuus Helsingin väestöstä kasvoi 6,1 prosentista 19,9 prosenttiin (SVT 2025). Samalla myös ulkomaalaistaustaisten taustamaarakenne muuttui merkittävästi. 2000-luvun alussa ulkomaalaistaustaisten joukko koostui pitkälti inkeriläisistä perheenjäsenineen, somalialaistaustaisista ja perheperusteisesti muuttaneista. Sittemmin työ- ja opiskeluperusteisesti muuttaneiden, sekä Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten suhteelliset osuudet ovat kasvaneet. (Ks. esim. Saukkonen 2024).

Ulkomaalaistaustaisten väestöosuus vaihteli Helsingin pienalueiden välillä huomattavasti, ja ero pienimpien ja suurimpien osuuksien välillä kasvoi 2000-luvun aikana selvästi (Kuvio 1).  Kun vuonna 2000 ulkomaalaistaustaisten alueittainen osuus vaihteli nollan ja 31 prosentin välillä, vuonna 2023 osuus vaihteli reilusta prosentista noin 57 prosenttiin. Suurempi ulkomaalaistaustaisten osuus alueella vuonna 2000 tarkoitti usein suurempaa osuutta myös vuonna 2023, mutta osuuden suhteellisessa kasvussa oli kuitenkin jonkin verran hajontaa. 

Ulkomaalaistaustaisten alueittaisten osuuksien vuosittaisia tarkasteluja varten pienalueet jaettiin neljään luokkaan, joiden rajat määriteltiin tarkastelussa mukana olevien alueiden vuoden 2000 ulkomaalaistaustaisten osuuden keskiarvoa (5,4 prosenttia) ja keskihajontaa (3,6) hyödyntäen (ks. esim. Vilkama 2011). ⁵(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Alueluokan A1 muodostivat alueet, joilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli yli yhden keskihajonnan verran Helsingin keskiarvoa pienempi vuonna 2000. Alueluokan A2 alueilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli korkeintaan yhden keskihajonnan verran Helsingin keskiarvoa pienempi. Alueluokan A3 alueilla osuus ylitti Helsingin keskiarvon korkeintaan yhdellä keskihajonnalla, ja alueluokan A4 alueilla osuus oli yli yhden keskihajonnan verran Helsingin keskiarvoa suurempi. 

Ulkomaalaistaustaisten osuudet eri alueluokissa kehittyivät eri tavoin, vaikka ne olisivat olleet samalla tasolla vuonna 2000 (Kuvio 2). Alueluokan 1 alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat Helsingin matalimmat vuonna 2000, oli tyypillistä, että ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli koko tarkastelujaksolla varsin maltillista, ja vain hieman voimistuvaa 2010-luvulta eteenpäin. Vain muutama yksittäinen alue poikkesi tästä yleisestä kehityksestä huomattavasti voimakkaammalla ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvulla.

Sen sijaan alueluokkien 2 ja 3 alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat lähempänä Helsingin keskitasoa vuonna 2000, osuuksien kasvut alkoivat eriytyä toisistaan varsin selvästi 2010-luvulle tultaessa. Siinä missä suurimmalla osalla alueluokan 2 alueista osuus jäi tarkastelujaksolla varsin maltilliseksi ja nousi vain harvalla alueella yli 20 prosentin, alueluokassa 3 alueiden välinen hajonta oli selvempää. Valtaosalla alueluokan 3 alueista osuus nousi yli 20:n ja monilla myös yli 30 prosentin. 

Alueluokan 4 alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat Helsingin korkeimmat vuonna 2000, osuuksien kasvu oli useilla alueilla – muiden alueluokkien alueista poiketen – varsin tasaista kautta koko tarkastelujakson. Tässäkin alueluokassa oli kuitenkin alueita, joilla kasvu oli tarkastelujaksolla hyvin vähäistä. 
Alueiden erilaista kehitystä voidaan jäsentää myös tarkastelemalla, missä määrin alueet siirtyivät eri alueluokkien välillä tarkastelujakson aikana. Tätä varten alueet jaettiin neljään luokkaan samaan tapaan kuin edellä, hyödyntäen tarkastelussa mukana olevien alueiden vuoden 2023 ulkomaalaistaustaisten osuuden keskiarvoa (18,5 prosenttia) ja keskihajontaa (13,0) hyödyntäen. 

Vuosien 2000 ja 2023 luokitteluja vertailemalla nähdään, että vajaat kaksi viidestä alueluokkaan 1 vuonna 2000 kuuluneista alueista kuului siihen myös vuonna 2023 (Kuvio 3). Näillä alueilla ulkomaalaistaustaisten osuus siis pysyi erityisen pienenä tarkastelujakson ajan. Muilla tämän alueluokan alueista osuus kasvoi lähemmäs Helsingin keskiarvoa. Sen sijaan alueluokkaan 2 vuonna 2000 kuuluneista alueista suurin osa kuului siihen myös vuonna 2023. Toisaalta noin joka kuudennella alueluokan 2 alueista ulkomaalaistaustaisten osuus kasvoi tarkastelujaksolla Helsingin keskiarvoa suuremmaksi.

Alueluokkaan 3 vuonna 2000 kuuluneista alueista hieman yli puolet kuului siihen myös vuonna 2023. Noin neljäsosalla näistä alueista ulkomaalaistaustaisten osuus jäi Helsingin vuoden 2023 keskiarvoa pienemmäksi. Noin viidesosalla tämän alueluokan alueista taas osuus kohosi erityisen suureksi ja ne siirtyivät alueluokkaan 4. Alueluokkaan 4 vuonna 2000 kuuluneista alueista puolestaan noin kahdella kolmesta ulkomaalaistaustaisten osuus pysyi erityisen suurena tarkastelujakson ajan. Muilla tämän alueluokan alueista ulkomaalaistaustaisten osuus jäi lähemmäs Helsingin keskiarvoa vuonna 2023. 

Kaikkiaan noin kolmasosan kaikista tarkastelluista alueista voidaan sanoa muuttuneen ulkomaalaistaustaisten osuudeltaan erilaiseksi kuin ne alun perin olivat: osuus joko siirtyi keskihajontaan suhteutettuna lähemmäs tai kauemmas Helsingin keskiarvosta, tai muuttui keskiarvoa suuremmaksi tai pienemmäksi tarkastelujakson aikana. Ulkomaalaistaustaisten osuuden taso alueella vuonna 2000 ei siten täysin määrittänyt sitä, miten se seuraavina vuosikymmeninä kehittyi, eli osuuksien kehityskuluissa oli kyse muustakin kuin polkuriippuvuudesta.

Ulkomaalaistaustaisten tulojen kehitys vaihteli alueiden välillä

Helsingin pienalueiden keskimääräiset mediaanitulot kasvoivat vuosina 2000–2023 noin 26 100 eurosta 32 700 euroon. Alueiden välinen vaihtelu mediaanitulojen tasossa oli kuitenkin suurta ja kasvoi tarkastelujaksolla: siinä missä vuonna 2000 matala- ja korkeatuloisimman alueen mediaanitulot poikkesivat toisistaan vajaalla 29 000 eurolla, vuonna 2023 ero oli lähes 48 000 euroa (Kuvio 4). Alueiden mediaanitulot kuitenkin kasvoivat suhteellisesti varsin samankaltaisesti kaikilla alueilla, riippumatta alueiden mediaanitulojen tasosta vuonna 2000. 

Ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot olivat keskimäärin selvästi matalammat kuin samoilla alueilla asuvien suomalaistaustaisten mediaanitulot (Kuvio 5). Tämä ero oli suhteellisesti sitä suurempi, mitä korkeatuloisemmista alueista oli kyse. Ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot olivat kuitenkin tyypillisesti korkeat (matalat) niillä alueilla, joilla myös suomalaistaustaisten mediaanitulot olivat korkeat (matalat). Tarkastelujakson aikana tämä suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen välinen yhteys vahvistui. Toisin sanoen alueiden väliset erot ulkomaalaistaustaisten mediaanituloissa olivat vuonna 2023 voimakkaammin kytköksissä vastaaviin eroihin suomalaistaustaisten mediaanituloissa kuin vuonna 2000.

Ulkomaalaistaustaisten alueittaisten mediaanitulojen kasvu oli tarkastelujaksolla nopeampaa kuin suomalaistaustaisten. Siinä missä suomalaistaustaisten alueittaiset mediaanitulot kasvoivat keskimäärin 26 500 eurosta 34 500 euroon eli noin 1,1 prosentin keskimääräistä vuosivauhtia, ulkomaalaistaustaisilla ne kasvoivat keskimäärin 17 000 eurosta 24 700 euroon eli noin 1,8 prosenttia vuosittain vuosien 2000 ja 2023 välillä. Voimakkaampaa kasvua selittänevät osaltaan erilaiset ulkomaalaistaustaisten joukossa tapahtuneet muutokset, kuten pitempään Suomessa oleskelleiden suhteellisen osuuden kasvu sekä työperusteisesti Suomeen muuttaneiden osuuden kasvu tarkastelujaksolla. ⁶(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Mediaanitulojen erilaiset kasvunopeudet tarkoittivat, että samoilla alueilla asuvien suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot lähenivät toisiaan tarkastelujaksolla. Kun vuonna 2000 valtaosalla alueista ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot olivat vajaat 70 prosenttia samoilla alueilla asuvien suomalaistaustaisten mediaanituloista, vuonna 2023 tämä suhdeluku oli kohonnut suurimmalla osalla alueista noin 80 prosenttiin. 

Suomalaistaustaisten mediaanitulot eri alueilla kehittyivät tarkastelujaksolla yhdenmukaisemmin kuin ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot. Suomalaistaustaisten mediaanitulot kasvoivat tarkastelujaksolla suhteellisesti melko samankaltaisesti kaikilla alueilla (Kuvio 6). Sen sijaan ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen kehitys oli vaihtelevampaa. Joillakin alueilla ne saattoivat kasvaa suhteellisesti paljon mutta toisilla jopa laskea tarkastelujakson aikana. Tämän taustalla lienee ainakin osittain eri alueilla tapahtuneet erilaiset muutokset ulkomaalaistaustaisten määrässä ja rakenteessa. Useimmiten ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen kasvu oli kuitenkin sitä nopeampaa, mitä matalammat mediaanitulot olivat vuonna 2000.

Alueen tulot olivat yhteydessä ulkomaalaistaustaisten väestöosuuden tasoon ja sen kasvunopeuteen alueella
Suurempi ulkomaalaistaustaisten osuus alueen väestöstä tarkoitti tyypillisesti matalampia suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanituloja (Kuvio 7). Tämä riippuvuus oli kuitenkin eri vahvuinen riippuen siitä, kuinka suuri ulkomaalaistaustaisten osuus oli. Alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat verrattain pieniä, mediaanitulot pienenivät voimakkaasti ulkomaalaistaustaisten osuuksien kasvaessa. Sen sijaan alueilla, joilla osuudet jo olivat suurempia, mediaanitulojen pieneneminen osuuksien kasvaessa oli verrattain vähäistä. Sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen yhteys ulkomaalaistaustaisten osuuteen vahvistui tarkastelujaksolla.

Myös alueiden väliset erot mediaanituloissa riippuivat siitä, kuinka suuri ulkomaalaistaustaisten osuus alueilla oli. Pienempien osuuksien alueiden välillä oli huomattavia eroja niiden mediaanituloissa, kun taas suurempien osuuksien alueet olivat mediaanituloiltaan verrattain samankaltaisia. Näitä havaintoja selittänee osaltaan se, miten eri suuruisten käytettävissä olevien tulojen mediaanit muodostuvat: työtulojen osuus käytettävissä olevista tuloista on usein sitä pienempi ja tulonsiirtojen osuus sitä suurempi, mitä pienemmät käytettävissä olevat tulot ovat. Työtulojen tason vaihtelu on huomattavasti suurempaa kuin tulonsiirtojen.

Suhteellinen ero samalla alueella asuvien suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen välillä oli varsin samankaltainen riippumatta siitä, kuinka suuri ulkomaalaistaustaisten osuus alueella oli. Vuonna 2023 näiden välillä oli havaittavissa vain heikko yhteys, suhteellisen tuloeron ollessa hieman suurempi alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli suurempi. Suhteellisessa tuloerossa oli toisaalta huomattavaa vaihtelua alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat pieniä.

Sekä ulkomaalaistaustaisten väestöosuuden taso että sen kasvu vaihtelivat tarkastelujaksolla voimakkaasti. Koska tämä osuus ja sen kasvu voivat heijastua myös mediaanitulojen tasoon ja kasvuun, suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen vuosittaista kehitystä tarkastellaan näiden molempien tekijöiden mukaan. Tarkastelua varten edellä kuvatut, vuoden 2000 ulkomaalaistaustaisten osuuteen perustuvat neljä luokkaa jaettiin kukin vielä kahteen luokkaan sen mukaan, oliko osuuden keskimääräinen vuosikasvu alueilla tarkastelujaksolla nopeampaa vai korkeintaan samatahtista kuin koko Helsingissä keskimäärin.

Keskimääräistä nopeampaa kasvu oli 48 prosentissa pienalueita. Siinä missä alueluokan 1 eli pienimpien ulkomaalaistaustaisten osuuksien alueista useimmissa kasvu oli nopeaa, alueluokan 4 eli suurimpien ulkomaalaistaustaisten osuuksien alueista useimmissa kasvu oli Helsingin keskimääräistä kasvua hitaampaa.  

Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen kehityskulut esitetään luokkakohtaisin keskiarvoin. ⁷(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)  Alueluokasta riippumatta mediaanitulojen kehitys oli tarkastelujaksolla pääpiirteissään samankaltaista (Kuvio 8). Kasvu oli tasaista vuosituhannen alussa vuoteen 2010 asti, minkä jälkeen mediaanitulot hieman laskivat. Vuodesta 2015 alkaen kasvu jälleen jatkui, kunnes taas katkesi koronapandemian alettua vuonna 2020. Alueluokat erosivat toisistaan selvästi mediaanitulojen tasoltaan. Suomalaistaustaisten mediaanitulot olivat sitä korkeammat, mitä pienempien ulkomaalaistaustaisten osuuksien alueista oli kyse. Samalla suomalaistaustaisten mediaanitulojen kasvu oli myös hieman nopeampaa alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat Helsingin keskiarvoa pienempiä vuonna 2000. Tämä tarkoitti, että erot suomalaistaustaisten mediaanituloissa pienempien ja suurempien ulkomaalaistaustaisten osuuksien alueiden välillä hieman kasvoivat tarkastelujaksolla. 

Ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot olivat niin ikään korkeimmat alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat pieniä, mutta muiden alueluokkien välillä erot olivat vähäisempiä. Mediaanitulojen kasvu oli voimakkainta alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat lähellä Helsingin keskiarvoa vuonna 2000. Hitainta mediaanitulojen kasvu oli puolestaan alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat pienimpiä vuonna 2000. Erot näiden ja muiden alueiden välillä ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen suhteen siis kaventuivat tarkastelujaksolla.

Mediaanitulojen taso ja kehitys kussakin alueluokassa vaihteli myös sen mukaan, millaista ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli. Kun tarkastellaan alueluokkaan 1 (eli alueita, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat Helsingin pienimpiä vuonna 2000), mediaanitulot olivat sekä suomalaistaustaisilla että pääosin myös ulkomaalaistaustaisilla matalampia niillä alueilla, joilla osuuden kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. Ulkomaalaistaustaisten vuosittaisten mediaanitulojen tason vaihtelu näillä alueilla oli kuitenkin huomattavaa. Mediaanitulojen kasvu oli kuitenkin melko samankaltaista sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisilla, eikä juurikaan riippunut siitä, kuinka nopeasti ulkomaalaistaustaisten osuus näillä alueilla kasvoi.  

Alueluokassa A2 (eli alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli hieman Helsingin keskiarvoa pienempi vuonna 2000) suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen taso ei juuri vaihdellut ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvun mukaan. Vain tarkastelujakson lopulla sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen kasvu oli hieman hitaampaa alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. 

Alueluokassa A3 (eli alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli hieman Helsingin keskiarvoa suurempi vuonna 2000) suomalaistaustaisten mediaanitulot olivat matalampia niillä alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. Tämä ero kasvoi tarkastelujaksolla, sillä suomalaistaustaisten mediaanitulojen kasvu oli näillä alueilla hitaampaa lähes koko tarkastelujakson ajan. Sen sijaan ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot olivat miltei samalla tasolla riippumatta siitä, kuinka nopeasti ulkomaalaistaustaisten osuus näillä alueilla kasvoi. Vain tarkastelujakson lopulla ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen kasvu oli hieman hitaampaa alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. 

Alueluokassa A4 (eli alueilla joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat Helsingin suurimpia vuonna 2000), suomalaistaustaisten mediaanitulot olivat vain hieman matalammat niillä alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. Myös suomalaistaustaisten mediaanitulojen kasvu oli näillä alueilla vain hieman hitaampaa. Ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot olivat liki samalla tasolla ja kasvoivat liki saman tahtisesti koko tarkastelujakson ajan, riippumatta ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvuvauhdista.

Kaikkiaan siis ulkomaalaistaustaisten osuuden ja mediaanitulojen ja niiden kehityskulkujen välillä oli tarkastelujaksolla selvä yhteys, mutta aivan suoraviivainen se ei ollut. Ensiksi, mediaanitulot olivat usein sitä matalammat, mitä suurempi ulkomaalaistaustaisten osuus oli. Toiseksi, mediaanitulot olivat usein matalammat ja myös kasvoivat toisinaan hitaammin alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli nopeampaa.

Näiden keskimääräisten yhteyksien ja kehityskulkujen ympärillä oli kuitenkin huomattavaa hajontaa, minkä vuoksi tiettyjä yhteisiä taustatekijöitä niiden taustalla on vaikeaa nimetä, saati kvantifioida ilman jatkotutkimusta. Kunkin alueen väestön muotoutumiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet lukuisat tekijät aina alueen sijainnista, asuntokannasta ja asuntojen hallintamuotojakaumasta lähtien, puhumattakaan alueelle muodostuneiden yhteisöjen, maineen ja muiden vaikeammin mitattavien ominaisuuksien merkityksestä. 

Ulkomaalaistaustaiset asuivat saman tuloisia suomalaistaustaisia useammin alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten väestöosuus ja asukkaiden mediaanitulot olivat matalammat

Lopuksi ulkomaalaistaustaisten osuutta ja mediaanituloja asuinalueilla tarkastellaan asukkaiden näkökulmasta ja selvitetään, millaisille asuinalueille erituloiset suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset olivat keskimäärin sijoittuneet vuosina 2000 ja 2023. ⁸(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Riippumatta tulotasosta ulkomaalaistaustaiset asuivat saman tuloisia suomalaistaustaisia useammin alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli suurempi. Tämä käy ilmi kuviosta 9, jossa esitetään keskimääräinen ulkomaalaistaustaisten osuus eri tuloprosentiileihin kuuluvien suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten omilla asuinalueilla. 

Ulkomaalaistaustaisten osuus oli korkeimmillaan tulojakauman 10.–40. prosentiiliin kuuluvien suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten keskuudessa. Tämän tuloiset suomalaistaustaiset asuivat alueilla, joiden asukkaista keskimäärin 19 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuonna 2023. Saman tuloisten ulkomaalaistaustaisten omilla asuinalueilla vastaava osuus oli 28 prosenttia.

Vastaavasti ulkomaalaistaustaisten osuudeltaan samankaltaisille alueille sijoittuneet suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset olivat hyvin eri tuloisia keskenään. Esimerkiksi tulojakauman 20.–40. prosentiiliin kuuluvat, eli noin 19 700–28 700 euroa tuloja vuodessa saaneet suomalaistaustaiset sijoittuivat vuonna 2023 asuinalueille, joiden asukkaista keskimäärin 18 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaistaustaiset, joiden omilla asuinalueilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli samaa luokkaa, olivat huomattavasti korkeatuloisempia. He kuuluivat tulojakauman 90. prosentiiliin, eli saivat tuloja noin 59 000 euroa vuodessa.
Korkeatuloisempien keskuudessa ulkomaalaistaustaisten osuus oman asuinalueen asukkaista oli sitä pienempi, mitä korkeatuloisemmista henkilöistä oli kyse. Myös aivan matalatuloisimpien suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten joukossa ulkomaalaistaustaisten osuus omalla asuinalueella oli verrattain matala. Tätä voi selittää ainakin osin se, että monet matalatuloisimmista suomalais- ja ulkomaalaistaustaisista asuvat tuetuissa vuokra-asunnoissa, jotka sijaitsevat eri puolilla Helsinkiä.

Sen, kuinka jyrkästi kuviossa 9 esitetyt viivat nousevat tai laskevat, voidaan tulkita kuvaavan erituloisten henkilöiden eriytymistä ulkomaalaistaustaisten osuudeltaan erilaisille asuinalueille. Vaakasuora viiva tarkoittaisi, ettei henkilöiden tulotason ja heidän omien asuinalueidensa ulkomaalaistaustaisten osuuden välillä olisi minkäänlaista yhteyttä. Jyrkästi nouseva tai laskeva viiva puolestaan tarkoittaisi voimakasta yhteyttä. 

Näin ollen sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten eriytyminen oman asuinalueen ulkomaalaistaustaisten osuuden suhteen oli voimakkaampaa tulojakauman yläpäässä. Asuinalueet, joille keskituloiset olivat sijoittuneet, muistuttivat ulkomaalaistaustaisten osuudeltaan selvästi enemmän alueita, joille matalatuloisimmat olivat sijoittuneet, kuin alueita, joille korkeatuloisimmat olivat sijoittuneet. ⁹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Korkeatuloisimpien eriytyminen keski- ja matalatuloisimmista oli likipitäen yhtä voimakasta suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten keskuudessa.

Tarkastelujakson aikana ulkomaalaistaustaisten osuus kohosi selvästi kaikkien erituloisten omilla asuinalueilla. Suhteellisesti eniten osuus kohosi alueilla, joille matalatuloisimmat suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset olivat sijoittuneet, kun taas selvästi vähiten se kohosi alueilla, joille korkeatuloisimmat suomalaistaustaiset olivat sijoittuneet. Nämä muutokset tarkoittivat, että tarkastelujaksolla erityisesti korkeatuloisimpien suomalaistaustaisten eriytyminen vahvistui sen suhteen, miten suuri osa heidän omien asuinalueidensa asukkaista oli ulkomaalaistaustaisia: he eriytyivät entisestään yhtäältä saman tuloisista ulkomaalaistaustaisista ja toisaalta keski- ja matalatuloisemmista suomalaistaustaisista.

Mitä tulee erituloisten omien asuinalueiden tulotasoon, ulkomaalaistaustaiset olivat sijoittuneet saman tuloisia suomalaistaustaisia useammin asuinalueille, joilla mediaanitulot olivat matalammat (Kuvio 10). Mediaanitulot olivat matalimmillaan tulojakauman 10.–40. prosentiiliin kuuluvien suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten keskuudessa. Tämän tuloiset suomalaistaustaiset asuivat alueilla, joilla asukkaiden mediaanitulot olivat noin 32 000 euroa vuonna 2023. Saman tuloisten ulkomaalaistaustaisten omilla asuinalueilla asukkaiden mediaanitulot olivat noin 30 000 euroa. 

Vastaavasti mediaanituloiltaan keskimäärin samankaltaisille asuinalueille sijoittuneet suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset olivat hyvin eri tuloisia keskenään. Esimerkiksi tulojakauman 20.–40. prosentiiliin kuuluvat, eli noin 19 700–28 700 euroa tuloja saaneet suomalaistaustaiset sijoittuivat vuonna 2023 asuinalueille, joiden asukkaiden mediaanitulot olivat noin 32 000 euroa. Ulkomaalaistaustaiset, joiden omilla asuinalueilla asukkaiden mediaanitulot olivat samaa luokkaa, olivat huomattavasti korkeatuloisempia. He kuuluivat tulojakauman 75.–80. prosentiiliin eli saivat tuloja noin 42 800–46 300 euroa.

Erityisesti korkeatuloisempien keskuudessa asukkaiden mediaanitulot omalla asuinalueella olivat sitä korkeammat, mitä korkeatuloisemmista henkilöistä oli kyse. Myös aivan matalatuloisimpien omilla asuinalueilla asukkaiden mediaanitulot olivat verrattain korkeat. Tämänkin taustalla lienee jo edellä mainittu selitys, eli että matalatuloisimmat asuvat eri puolilla Helsinkiä sijaitsevissa tuetuissa vuokra-asunnoissa. 

Kuviosta jälleen nähdään korkeatuloisimpien suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten voimakkaampi eriytyminen, tässä tapauksessa oman asuinalueen mediaanitulojen suhteen. Asuinalueet, joille keskituloiset olivat sijoittuneet, olivat mediaanituloiltaan selvästi lähempänä asuinalueita, joille matalatuloisimmat olivat sijoittuneet, kuin alueita, joille korkeatuloisimmat olivat sijoittuneet. ¹⁰(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Korkeatuloisimpien eriytyminen keski- ja matalatuloisista oli yhtä voimakasta suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten keskuudessa.

Tarkastelujakson aikana mediaanitulot kasvoivat kaikkien erituloisten suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten omilla asuinalueilla. Suhteellisesti kasvu oli hieman voimakkaampaa alueilla, joille suomalaistaustaiset olivat sijoittuneet, ja erityisen voimakasta se oli alueilla, joille korkeatuloisimmat suomalaistaustaiset olivat sijoittuneet. Nämä muutokset tarkoittivat, että tarkastelujaksolla erityisesti korkeatuloisimpien suomalaistaustaisten eriytyminen vahvistui sen suhteen, miten korkeat asukkaiden mediaanitulot heidän omilla asuinalueillaan olivat: he eriytyivät entisestään yhtäältä saman tuloisista ulkomaalaistaustaisista ja toisaalta keski- ja matalatuloisemmista suomalaistaustaisista.

Saman tuloisten suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten väliset erot asuinalueiden ominaisuuksissa kaipaavat selitystä

Tässä artikkelissa tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisten väestöosuuden ja mediaanitulojen kehitystä sekä niiden välistä yhteyttä Helsingin pienalueilla vuosina 2000–2023. Näitä kehityskulkuja tarkasteltiin myös erituloisten helsinkiläisten näkökulmasta selvittämällä, miten erituloiset suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset sijoittuivat asuinalueidensa ominaisuuksien suhteen kaupunkirakenteessa. Artikkelin tulokset antoivat aiempaa täsmällisemmän ja monipuolisemman käsityksen siitä, kuinka alueiden eriytyminen on näillä keskeisillä eriytymisen ulottuvuuksilla Helsingissä kehittynyt. 

Ulkomaalaistaustaisten osuus Helsingissä kasvoi tarkastelujaksolla voimakkaasti, mutta kasvun alueittainen vaihtelu oli huomattavaa. Vaikka ulkomaalaistaustaisten osuus vuonna 2000 ennustikin melko hyvin sen tasoa myös vuonna 2023, yhteys ei ollut läheskään täydellinen. Noin kolmasosalla alueista ulkomaalaistaustaisten osuuden kehitys suhteessa Helsingin keskiarvoon oli poikkeavaa. Esimerkiksi osa alueista, joilla osuus oli erityisen pieni tai suuri vuonna 2000, sijoittui vuoden 2023 osuudeltaan selvästi lähemmäs kaupungin keskiarvoa. 

Suomalaistaustaisten mediaanitulojen kasvu oli tarkastelujaksolla ulkomaalaistaustaisia yhdenmukaisempaa kaikilla alueilla. Vaikka ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot kasvoivat keskimäärin hieman nopeammin kuin suomalaistaustaisten, lähes kaikilla alueilla ulkomaalaistaustaisten mediaanitulot pysyivät tarkastelujaksolla pienempinä kuin samalla alueella asuvien suomalaistaustaisten mediaanitulot. Suhteellinen ero suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen välillä oli sitä suurempi, mitä korkeammat mediaanitulot olivat. 

Suuremmat alueittaiset ulkomaalaistaustaisten osuudet tarkoittivat tyypillisesti matalampia suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten mediaanituloja. Tämä riippuvuus oli kuitenkin eri vahvuinen riippuen siitä, kuinka suuri ulkomaalaistaustaisten osuus oli. Alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat pieniä, mediaanitulot olivat sitä matalammat mitä suurempi osuus oli. Sen sijaan alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuudet olivat suuria, mediaanitulot eivät paljoakaan vaihdelleet ulkomaalaistaustaisten osuuden mukaan. Sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten mediaanitulojen yhteys ulkomaalaistaustaisten osuuteen vahvistui tarkastelujaksolla.

Mediaanitulot kytkeytyivät myös ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvuun: usein mediaanitulot olivat matalammat ja niiden kasvu oli toisinaan hitaampaa alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuuden kasvu oli keskimääräistä nopeampaa. Alueiden välinen vaihtelu kehityskuluissa oli kuitenkin huomattavaa, ja kunkin alueen asukasrakenteen kehitykseen lienee vaikuttanut moni tekijä aina alueen sijainnista, asuntokannasta ja asuntojen hallintamuodoista sen yhteisöihin ja maineeseen. Näiden eri tekijöiden suhteellisen merkityksen arviointi edellyttäisi jatkotutkimusta.

Erituloisten helsinkiläisten asuinalueiden tarkastelut näyttivät, että saman tuloistenkin suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten välillä oli merkittäviä eroja sen suhteen, millaisilla asuinalueilla he keskimäärin asuivat. Ulkomaalaistaustaiset, tulotasostaan riippumatta, olivat sijoittuneet saman tuloisia suomalaistaustaisia useammin alueille, joilla ulkomaalaistaustaisten osuus asukkaista oli suurempi ja asukkaiden mediaanitulot matalammat. Tarkastelujakson aikana nämä erot hieman kasvoivat, eli saman tuloiset suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset sijoittuivat yhä voimakkaammin ulkomaalaistaustaisten osuudeltaan ja mediaanituloiltaan erilaisille alueille. Selvimmin tämä oli havaittavissa aivan korkeatuloisimpien keskuudessa. 

Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten välillä havaitut erot heidän asuinalueidensa tulotasossa ovat ainakin osin seurausta asuinalueiden etnisestä eriytymisestä. Koska ulkomaalaistaustaisten tulot ovat keskimäärin merkittävästi suomalaistaustaisten tuloja matalammat, syntyperän mukainen eriytyminen usein johtaa myös eroihin asuinalueiden tulotasossa. Etnisen ja tulojen mukaisen eriytymisen taustalla voivat olla myös syntyperän mukaiset erot varallisuudessa. Mikäli suomalaistaustaisilla on enemmän varallisuutta kuin saman tuloisilla ulkomaalaistaustaisilla esimerkiksi asunto-omistusten muodossa, suomalaistaustaisilla on useammin varaa asua korkeatuloisemmilla asuinalueilla kuin saman tuloisilla ulkomaalaistaustaisilla. ¹¹(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Varallisuuserot tuskin kuitenkaan yksin selittävät ulkomaalaistaustaisten voimakkaampaa keskittymistä matalatuloisemmille alueille, vaan taustalla lienee lukuisia muitakin tekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi erot kotitalouden rakenteessa tai asumispreferensseissä, kohtuuhintaisen asumisen sijoittuminen kaupunkirakenteessa, ja mahdollinen syrjintä asuntomarkkinoilla. 

Erituloisten helsinkiläisten asuinalueiden tarkastelut myös näyttivät, että erituloisten eriytyminen toisistaan asuinalueiden ulkomaalaistaustaisten osuuden ja mediaanitulojen suhteen oli voimakkaampaa tulojakauman yläpäässä. Asuinalueet, joilla keskituloiset asuivat, muistuttivat keskimäärin selvästi enemmän asuinalueita, joilla matalatuloisimmat asuivat, kuin alueita, joilla korkeatuloisimmat asuivat. Korkeatuloisimmat asuivat keski- ja matalatuloisia selvästi useammin alueilla, joilla ulkomaalaistaustaisten osuus oli pienempi ja mediaanitulot korkeammat. Korkeatuloisimpien eriytyminen keski- ja matalatuloisista oli yhtä voimakasta suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten keskuudessa.

Henkilöiden tulojen mukaiset erot keskimääräisissä asuinalueiden ominaisuuksissa ovat jossain määrin odotettavissa olevia eroja. Huomattavat erot suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten välillä asuinalueiden tulotasossa – senkin jälkeen, kun heidän oma tulotasonsa on huomioitu – eivät sen sijaan ole. Samansuuntaisia havaintoja siitä, etteivät ulkomaalaistaustaisten tulot johda samankaltaisiin asumisvalintoihin kuin vastaavat suomalaistaustaisten tulot, on tehty myös muissa tutkimuksissa. Esimerkiksi tuloerojen ja demografisten erojen on havaittu selittävän vain osan maahanmuuttajien ja kantaväestön välisistä eroista omistusasumiseen siirtymisessä (Kauppinen ja Vilkama 2015), ja tulojen muutoksilla on havaittu olevan pienempi yhteys maahanmuuttajien kuin kantaväestön muuttoihin korkeatuloisemmille asuinalueille (Vaalavuo ym. 2019).

Jatkotutkimuksissa on tärkeää pyrkiä selvittämään, millaisia mekanismeja näiden eroavaisuuksien taustalla on. Mikäli pitkäaikainen asuminen sosioekonomisesti heikommilla alueilla erityisesti lapsuusaikana vaikuttaa lasten pärjäämiseen koulumaailmassa ja myöhemminkin – kuten lähinnä angloamerikkalaisissa konteksteissa tehdyt tutkimukset näyttävät – eritaustaisten ihmisten välillä havaituilla asuinalueiden ja asumisen eroilla voi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia.

Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.

Lähteet:

Chyn E, Katz LF. 2021. Neighborhoods Matter: Assessing the Evidence for Place Effects. Journal of Economic Perspectives 35 (4): 197–222. 

Galster G, Sharkey P. 2017. Spatial Foundations of Inequality: A Conceptual Model and Empirical Overview. RSF: The Russell Sage Foundation Journal of the Social Sciences 3 (2): 1–33. 

Hirvonen J, Mäki N. 2025. Lapsiperheet asuvat muita kotitalouksia eriytyneemmin. Teoksessa Renvik TA, Saukkonen P, Sulander T, Taskinen H, Vilkama K (toim.): Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä, Tutkimuksia 2025:1, Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.

Kauppinen TM. 2019. Maahanmuuttajien asuinolot ja segregaatio. Teoksessa Kazi V, Alitolppa-Niitamo A, Kaihovaara A (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta, TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10, Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Kauppinen TM, Vaalavuo M. 2017. Työikäisen väestön alueellinen eriytyminen synnyinmaan ja tulotason mukaan suurilla kaupunkiseuduilla. URMI Kaupunkianalyysi I. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kauppinen TM, Vilkama K. 2015. Entry to Homeownership among Immigrants: A Decomposition of Factors Contributing to the Gap with Native-born Residents. Housing Studies 1 (4): 463–388. 

Kurvinen A, Karhula A, Ala-Mantila S. 2025. Socioeconomic and ethnic segregation in Finland: A multi-scale analysis of diverse urban sizes. Cities 157:1. 

Pesola H, Sarvimäki M, Virkola T. 2024. Eri syistä maahan muuttaneiden työllistyminen Suomessa. Julkaisuja 9. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Reardon SF, Fox L, Townsend J. 2015. Neighborhood Income Composition by Household Race and Income, 1990–2009. The Annals of the American Academy of Political and Social Science 660 (1): 78–97. 

Saukkonen P. 2024. Ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulla: asuminen, työllisyys ja tulot vuonna 2022. Tutkimuksia 4. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitietopalvelut.

Sharkey P, Faber JW. 2014. Where, when, why, and for whom do residential contexts matter? Moving away from the dichotomous understanding of neighborhood effects. Annual Review of Sociology 40 (1): 559–579.

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2025. Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797–5379. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 18.9.2025]. Saantitapa: https://stat.fi/tilasto/vaerak(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Vaalavuo M, van Ham M, Kauppinen TM. 2019. Income Mobility and Moving to a Better Neighbourhood: An Enquiry into Ethnic Differences in Finland. European Sociological Review 35 (4): 538–551.

Alaviitteet:

1. Lisäksi otokseen kuuluvilta henkilöiltä edellytetään, että heidän ekvivalentit käytettävissä olevat tulonsa vuoden aikana olivat suuremmat kuin nolla. Koska ekvivalentit tulot lasketaan koko perheen yhteisistä käytettävissä olevista tuloista, myös lapsilla nämä tulot voivat olla suuremmat kuin nolla. Tämän edellytyksen on tarkoitus rajata otoksen ulkopuolelle sellaiset henkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti muuttaneet pois Suomesta, mutta jotka eivät ole tehneet virallista ilmoitusta poismuutostaan ja näyttävät sen vuoksi kuuluvan Suomen asuntoväestöön vielä poismuuttonsa jälkeen.
2. Tässä tarkastelussa uudisalueita olivat alueet, joilla asui alle 200 asuntoväestöön kuuluvaa henkilöä vuonna 2000, joilla tämä määrä vähintään kaksinkertaistui tarkastelujaksolla, ja joilla havaittu suurin asuntokuntaväestön määrä tarkastelujakson aikana oli vähintään 100. Uudisalueita olivat myös kaikki alueet, jotka havaittiin ensimmäisen kerran vuoden 2000 jälkeen ja joilla tämän ensimmäisen havaintovuoden asuntokuntaväestön määrä vähintään kaksinkertaistui tarkastelujaksolla. Uudisalueita olivat myös kaksi pienaluetta, joiden ensimmäinen havaintovuosi oli aineiston viimeisin tarkasteluvuosi eli vuosi 2023. Väestömäärältään pieniä pienalueita olivat alueet, jotka eivät olleet uudisalueita, ja joilla havaittu pienin tai suurin asuntokuntaväestön määrä tarkastelujakson aikana oli alle 100 henkilöä.
3. Henkilöiden käytettävissä olevat tulot on deflatoitu vuoden 2023 tasoon.
4. Saatuja tulonsiirtoja ovat mm. erilaiset sosiaaliturvaetuudet. Maksettuja tulonsiirtoja ovat lähinnä välittömät verot ja sosiaaliturvamaksut.
5. Alueiden luokittelu ulkomaalaistaustaisten osuuden keskiarvon ja keskihajonnan avulla on aineistolähtöinen tapa tuoda esiin alueiden väliset erot ja erityisesti keskiarvosta selvemmin – yli keskihajonnan verran – poikkeavat alueet. Luokittelussa eivät ole mukana uudisalueet tai väestömäärältään pienet alueet, minkä vuoksi ulkomaalaistaustaisten osuuden keskiarvo luokitelluilla alueilla poikkeaa koko Helsingin keskiarvosta.
6. Suomessa asumisen keston pidentyessä Suomeen muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste paranee etenkin niissä väestöryhmissä, joissa se on aluksi alhainen (ks. esim. Saukkonen 2024, Pesola ym. 2024). Ulkomaalaistaustaisten havaittuun työmarkkinatilanteeseen vaikuttaa myös Suomeen muuttaneiden tausta.
7. Keskiarvot ovat johdettu regressiosta, jossa suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten alueittaisia mediaanituloja selitetään syntyperän, alueluokan ja tilastovuoden interaktiolla. Näiden keskiarvoestimaattien 95 prosentin luottamusvälit kuvaavat estimaattien luotettavuutta.
8. Edeltävistä tarkasteluista poiketen myös pienet alueet ja tarkastelujaksolla rakennetut uudisalueet sisältyvät näihin tarkasteluihin. Niiden poisjättäminen vinouttaisi tarkasteltujen suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten tulojakaumaa ja hankaloittaisi varsinkin ajallisten muutosten tulkintaa.
9. Vertailuja tehdessä tarkasteltiin tulojakauman alimpaan, keskimmäiseen ja ylimpään viidennekseen kuuluvien keskimääräistä ulkomaalaistaustaisten alueittaista osuutta.
10. Vertailuja tehdessä tarkasteltiin tulojakauman alimpaan, keskimmäiseen ja ylimpään viidennekseen kuuluvien keskimääräisiä alueittaisia mediaanituloja.
11. Varallisuutta ei tilastoida syntyperän mukaan, eikä tuoretta tietoa varallisuudesta ollut myöskään tarkasteluissa käytetyissä yksilötason aineistoissa. Muista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että Suomessa ja pääkaupunkiseudulla asuvat maahanmuuttajat asuvat kantaväestöä selvästi harvemmin omistusasunnossa (ks. esim. Saukkonen 2024, Kauppinen 2019).