Pienituloisuus herättää käsitteenä helposti mielikuvan toimeentulovaikeuksista, jopa köyhyydestä. Kun pienituloisuusaste – eli pienituloisten osuus asuntokunnista tai asukkaista – nousee, muutos usein synnyttää mediaan uutisotsikoita. Esimerkiksi Ylen viimevuotinen juttu oli otsikoitu ”Suuri kasvu pienituloisten määrässä vuonna 2024” (Yle 2025).
Pienituloisuusasteen nousu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että toimeentulovaikeudet tai köyhyys olisivat yleistyneet. Mistä pienituloisten osuuden muutos siis kertoo? Tässä kirjoituksessa avataan pienituloisuuden ja pienituloisuusasteen laskentatapaa ja käsitteiden käyttöä ja pohditaan, mistä pienituloisuusasteessa tapahtunut muutos kertoo.
Pienituloisuusaste näyttää suhteelliset tuloerot tietyllä hetkellä
Pienituloisuus kertoo siitä, kuinka matala yksilön tulotaso on suhteessa muihin. Kuten myöhempänä tässä kirjoituksessa osoitetaan, se ei sovellu erityisen hyvin tulokehityksen ajalliseen seurantaan. Joka tapauksessa käsitteestä on siis hyötyä, kun tutkitaan suhteellisia tuloeroja.
Ihminen on pienituloinen, kun hänen tulonsa ovat enintään 60 prosenttia verrokkiväestön 1 keskitulosta (tässä mediaanitulo 2). Kyseessä ei ole tieteelliseen teoriaan perustuva pienituloisuuden raja, vaan käytetty raja perustuu EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin suosituksiin. Pienituloisuuden raja voisi yhtä hyvin olla 50 prosenttia, jolloin pienituloisia olisi mittarin mukaan huomattavasti vähemmän, tai 70 prosenttia, jolloin heitä olisi enemmän.
Pienituloisuuden euromääräinen raja lasketaan tavallisesti kunkin tilastovuoden tuloista. Koska väestön keskitulo ei pysy samana vaan vaihtelee vuodesta toiseen, ei myöskään pienituloisuusraja ole samansuuruinen joka vuosi. Niinpä asuntokunta voi täysin samansuuruisilla tuloilla olla yhtenä vuonna pienituloinen, mutta toisena vuonna ei, jos tällöin tulot ovatkin suuremmat kuin pienituloisuudelle laskettu euromääräinen raja.
Esimerkiksi 1990-luvun laman aikana Suomessa kaikkien asuntokuntien mediaanitulo laski ennätyksellisen työttömyyden ja lomautusten vuoksi, minkä seurauksena pienituloisuuden euromääräinen rajakin asettui alemmalle tasolle. Tästä seurasi, että pienituloisten osuus pieneni, vaikka todellisuudessa tulojakauman alapäässä olevien taloudellinen tilanne ei lamavuosina lainkaan parantunut. (Tilastokeskus 2014.)
Siispä pienituloisten osuuden – eli pienituloisuusasteen – muutoksesta ei voi suoraan päätellä, onko tulojakauman pienituloisimmassa päässä tapahtunut myönteistä vai kielteistä tulokehitystä.
Helsinkiläisten asuntokuntien pienituloisuusasteen kehitys näkyy kuviosta 1. Asuntokunnista 16,2 prosenttia eli 58 300 asuntokuntaa (93 600 henkilöä) oli pienituloisia vuonna 2024. Tämä oli 0,9 prosenttiyksikköä ja 9 000 asuntokuntaa enemmän kuin vuonna 2023. Seuraavissa osioissa katsotaan näiden lukujen taakse ja selvitetään, onko pienituloisten tilanne Helsingissä todella heikentynyt viimeisten kahden tilastovuoden välillä.
Mitä todella on tapahtunut helsinkiläisten tulokehityksessä?
Kuinka helsinkiläisten asuntokuntien pienituloisuusasteessa tapahtunutta muutosta vuosina 2023–2024 tulisi tulkita? Onko pienituloisuusaste noussut nimenomaan siksi, että tulokehitys on tulojakauman alapäässä jäänyt jälkeen kaikkien asuntokuntien mediaanitulosta?
Kuviossa 2 tarkastellaan mediaanitulon muutosta aikavälillä 2019–2024 3. Tarkastelussa ovat mukana koko Suomen ja Helsingin kaikki asuntokunnat sekä Helsingin (pienituloisuusmääritelmän mukaan) pienituloiset asuntokunnat ja Helsingin alimpaan tulokymmenykseen kuuluvat asuntokunnat. Alin tulokymmenys on mukana, koska se kuvaa aina tulojakauman alinta 10 prosenttia ja mahdollistaa näin ollen tulojakauman alimman pään tarkastelun ilman, että tulokset muuttuvat pelkästään pienituloisuusrajan vuosittaisen vaihtelun vuoksi.
Kuten kuviosta näkyy, helsinkiläisten tulot ovat laskeneet tarkastellulla ajanjaksolla, samoin kuin kaikkien suomalaisten tulot. Helsingissä alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien tulot ovat kuitenkin laskeneet suhteellisesti muita enemmän. Ne eivät myöskään lähteneet uudelleen nousuun vuosina 2023–2024 toisin kuin helsinkiläisten ja suomalaisten tulot ylipäätään. Ja vaikka kuviosta nähdään myös se, että pienituloisuusmääritelmän mukaisesti pienituloisten tulokehitys on ollut yhdensuuntaista yleisen tulokehityksen kanssa, on se vuosina 2023–2024 ollut kuitenkin sitä hitaampaa. Tulojakauman alapäässä tulokehitys on siis jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Tätä vahvistaa myös seuraava tarkastelu.
Pienituloisuus on myös syventynyt ja pitkittynyt
Köyhyysvaje kertoo, kuinka kaukana pienituloiseksi määriteltyjen tulot ovat pienituloisuusrajasta. Tarkalleen köyhyysvaje kertoo, kuinka monta prosenttia pienempi pienituloisten mediaanitulo on kuin euromääräinen köyhyysraja. Kuviosta 3 nähdään, että helsinkiläisten köyhyysvaje on suurempi vuonna 2024 kuin vuosina 2019–2023. Pienituloisuus on siis syventynyt: pienituloisten mediaanitulo on entistä kauempana euromääräisestä köyhyysrajasta.
Sen lisäksi, että pienituloisuus on syventynyt, se on myös pitkittynyt eli on aiempaa pysyvämpää. Tämä on huolestuttavaa, koska hyvinvointia heikentävien ongelmien riski kasvaa pienituloisuuden pitkittyessä. Vuonna 2024 helsinkiläisasuntokunnista 8,8 prosenttia (31 500 asuntokuntaa) oli pitkittyneesti pienituloisia. Osuus oli puoli prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2023. (Kuvio 4.)
Pienituloisten tulot eivät riitä kattamaan kohtuullisen elintason mukaisia menoja
Miltä pienituloisuusraja näyttää, jos sitä vertaa laskelmiin siitä, minkä verran kohtuulliseen elämään tarvitaan rahaa? Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus laatii kohtuullisen minimin viitebudjetteja erilaisille asuntokunnille. Viitebudjetti pyrkii kertomaan, kuinka paljon rahaa ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömiin perusasioihin kuten esimerkiksi ravintoon, asumiseen ja terveydenhoitoon tarvitaan (ks. Pöyry ym. 2026).
Kuviossa 5 on verrattu kohtuullisen minimin viitebudjettia pienituloisuusrajaan ja pienituloisten helsinkiläisten mediaanituloon. Viitebudjetit lasketaan kotitalouden koon ja rakenteen mukaan esimerkkikotitalouksille kuten esimerkiksi yksinasuvalle töissä käyvälle miehelle tai vanhuuseläkeiässä olevalle. Kuvioon on valittu yksinasuvalle 45-vuotiaalle miehelle laskettu viitebudjetti 4. Tarkastelu viittaa siihen, että jos henkilö on pienituloinen (eli tulot ovat alle 60 prosenttia asuntokuntien mediaanista), hänen tulonsa eivät kohtuullisen minimin viitebudjetin näkökulmasta ole riittävät.
Pienituloisuus ei kerro köyhyydestä vaan tulojen suhteellisesta pienuudesta
Otsikon kysymykseen siitä, lisääntyikö köyhyys Helsingissä pienituloisuusasteen noustessa, vastattiin tässä kirjoituksessa tuomalla pienituloisuuskäsitteen rinnalle muita mittareita. Kuten edellä todettiin, pienituloisuusaste ei kerro köyhyydestä tai toimeentulosta, vaan se osoittaa, kuinka moni jää selvästi jälkeen yhteiskunnan tavanomaisesta tulotasosta.
Muut tässä kirjoituksessa käytetyt mittarit selittivät pienituloisuusasteen muutoksia: pienituloisten mediaanitulojen vertailu kaikkien asuntokuntien kehitykseen, pitkittyneesti pienituloisten osuus ja köyhyysvaje. Näiden avulla osoitettiin, että tulojakauman pienituloisimmassa päässä olevien helsinkiläisten taloudellinen tilanne todella on heikentynyt. Heidän tulokehityksensä on jäänyt muista jälkeen, ja pienituloisuus on pitkittynyt ja syventynyt.
Pienituloisuuden rinnalle tarvitaan tietoa koetusta toimeentulosta. Kaikki pienituloiset eivät koe toimeentulovaikeuksia, vaikka niiden kokeminen on heillä selvästi yleisempää kuin muilla. Toisaalta toimeentulovaikeuksia voi kokea, vaikka ei olisikaan pienituloinen. Tietoa koetusta toimeentulosta saadaan esimerkiksi väestötutkimuksista.
On myös hyvä pitää mielessä, että pienituloisten joukossa on henkilöitä, joiden tulot jäävät alle pienituloisuusrajan, mutta heillä on varallisuutta, jota rekisterit eivät tavoita. Esimerkiksi pankkitalletukset tai sijoitusvarallisuus jäävät pienituloisuusasteessa käytetyn tulokäsitteen ulkopuolelle. Toisaalta pienituloisuustarkastelun ulkopuolelle jäävät myös velat ja ylivelkaantuminen, mikä on toimeentulon kannalta merkittävä riskitekijä.
Rajoitteistaan huolimatta pienituloisuusaste on silti käyttökelpoinen mittari, sillä pienituloisten tulot ovat esimerkiksi selvästi pienemmät kuin mitä tutkimusten mukaan tarvitaan kohtuulliseen elintasoon. Pienituloisten osuuden seuraaminen on tärkeää, sillä tiedetään, että pienituloisten joukossa monet hyvinvoinnin ja terveyden ongelmat ovat yleisempiä kuin koko väestössä.
Hanna Ahlgren-Leinvuo toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet:
Pöyry E, Pekuri K, Seppänen A, Savolainen H & Lehtinen A-R (2026). Kohtuullinen ja kestävä kulutus: kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodella 2025.Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja numero 265. Helsinki 2026. [viitattu 1.9.2026]. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/3790704c-2d4a-42e2-807b-c5c5bc5c9498/content(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tilastokeskus, StatFin-tietokanta. 13vi – Pienituloisuusrajat erityyppisissä asuntokunnissa, 2010–2024. [viitattu 7.9.2025]. Saantitapa: https://statfin.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tjt/13vi.px/(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tilastokeskus, tulonjakotilasto. Tulonjakotilaston dokumentointi. [viitattu 7.9.2026]. Saatavilla: https://stat.fi/fi/dokumentaatio/tilastojen-dokumentaatio/tjt(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tilastokeskus (2014). Tulonjakotilasto 2012. Pienituloisuus. Tulot ja kulutus 2014, Suomen virallinen tilasto (SVT).[viitattu 4.9.2026]. Saatavilla: https://stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_fi.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Yle (2025). ”Suuri kasvu pienituloisten määrässä vuonna 2024”. Verkkouutinen 16.12.2024. [viitattu 4.9.2026]. Saantitapa: https://yle.fi/a/74-20199955(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Alaviitteet:
- Verrokkina pienituloisuuden laskennassa on koko maan väestö tai asuntokunnat.
- Pienituloisuusasteessa tulokäsiteenä on käytettävissä oleva rahatulo, joka on jaettu asuntokunnan kulutusyksiköiden määrällä (ks. Tilastokeskuksen määritelmät käytettävissä olevalle rahatulolle(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ja kulutusyksikölle(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)).
- Muutos on esitetty indeksinä, eli aikasarjan ensimmäisen vuoden (2019) tulot saavat indeksiarvon 100. Seuraavien vuosien indeksiluvut kertovat, paljonko tulot ovat nousseet tai laskeneet vuoteen 2019 verrattuna. Esimerkiksi indeksiarvo 110 tarkoittaisi, että tulot olisivat nousseet 10 prosenttia. Aloitusvuotena on 2019 siitä syystä, että se oli viimeinen kokonainen vuosi ennen koronapandemiaa ja edustaa suhteellisen normaalia taloustilannetta
- Aineistoon liittyvien rajoitteiden takia tätä viitebudjettia on jouduttu kuviossa vertaamaan kaikkien yksinasuvien pienituloisuusrajaan (ks. Tilastokeskus, Statfin-tietokanta) ja pienituloisten yksinasuvien 35–64-vuotiaiden helsinkiläisten mediaanituloon. Kuviossa olevat tiedot eivät näin ollen ole täysin vertailukelpoisia. Euromääräiset erot viitebudjettiin ovat kuitenkin selkeät.