Tuoreiden Kouluterveyskyselyn tulosten valossa tiedetään, että helsinkiläislasten ja -nuorten liikkuminen ja ohjattuun liikunnan harrastustoimintaan osallistuminen on yleistynyt, mutta toisaalta erot varsinkin liikkumisessa näyttävät kasvaneen esimerkiksi sukupuolen ja perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan (THL, 2023; Högnabba & Määttä, 2023; Määttä, 2023). Kouluterveyskyselyn perusteella ei kuitenkaan saada kattavampaa tutkimukseen pohjautuvaa kokemusperäistä tietoa helsinkiläislasten ja -nuorten seuraharrastamisesta, liikuntatilaisuuksiin osallistumisesta, liikuntapaikkojen käytöstä tai siitä, esiintyykö näissä eroja esimerkiksi sukupuolen, iän tai perhetaustan mukaan.
Näiden kysymysten tutkiminen on tärkeää, jotta esimerkiksi erilaisia liikkumisen edistämiseen liittyviä palveluita ja toimenpiteitä voidaan kohdentaa ja kehittää aiempaa paremmin. Liikkumisen edistämiseen liittyvät toimet ja palvelut sekä näiden oikea kohdentaminen on keskeistä jo lapsuudesta lähtien, koska on vankkaa tutkimusnäyttöä siitä, että säännöllisellä liikkumisella ja liikunnan harrastamisella on lukuisia myönteisiä terveysvaikutuksia niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin toimintakykyyn lapsuudessa, ja lapsuuden liikunnallisuus heijastuu aikuisiän liikunnallisuuteen ja terveyteen (esim. Biddle & Asare, 2011; Carson ym. 2017; Janssen ym. 2010; Telama, R. 2009; Warburton & Bredin, 2017)
Tämä kirjoitus täydentääkin edellä mainittuja tietoaukkoja helsinkiläisten perusopetuksen oppijoiden osalta. Tutkimuksella on kaksi tavoitetta, jotka ovat
- muodostaa yleiskuva perusopetuksen oppijoiden liikkumisen määrästä, seuraharrastamiseen osallistumisesta, suosituista lajeista, liikuntatilaisuuksiin osallistumisesta ja liikuntapaikkojen käytöstä, sekä
- tarkastella, esiintyykö näissä eroja keskeisten taustatekijöiden (esim. sukupuolen, oppiasteen, syntyperän tai perheen koetun taloudellisen tilanteen) mukaan.
Artikkelin aineistona ovat Helsingissä koulua käyvien perusopetuksen oppijoiden vastaukset kansallisessa Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimuksessa vuonna 2022. LIITU-tutkimus on yhteistyötutkimus, jota johtaa Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskus (Kokko & Martin, 2022). Kyseisenä vuonna tutkimus toteutettiin parittomilla vuosiluokilla perusopetuksessa eli 1.-, 3.-, 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisilla. Helsingissä tutkimukseen osallistuivat vain suomenkieliset koulut ja vastaajia oli yhteensä 1 799. Tarkemmat oppiastekohtaiset vastaajamäärät ovat nähtävissä taulukoissa 1 ja 2. Koska LIITU-tutkimuksen lomakkeiden sisällöt poikkesivat osin eri vuosiluokilla, kirjoituksen sisältö on rakennettu oppiasteittain. Varsinkin ykkösluokkalaisten lomake poikkesi muista oppiasteista, joten sitä käsitellään omana kokonaisuutenaan. Ykkös- ja kolmosluokkalaisten lomake ei sisältänyt kysymyksiä liikuntapaikkojen käytöstä ja suosituista liikkumismuodoista, joten näiden asioiden osalta tarkastellaan vain viidesluokkalaisia ja sitä vanhempia vuosiluokkia.
Kirjoituksen taulukoiden 1–4 tulokset perustuvat ristiintaulukointeihin ja prosenttiosuuksiin kunkin tarkasteltavan taustatekijän mukaan. Kirjoituksen tekstiosuudessa keskitytään kuitenkin tuloksiin, joissa kaikki tarkasteltavat taustatekijät ovat samanaikaisesti mukana. Kyseiset mallinnukset toteutettiin logistisilla regressioanalyyseilla, joilla ennustetaan sitä, että millä todennäköisyydellä tarkasteltavana oleva asia (selitettävä muuttuja) tapahtuu. Selitettävä muuttuja voi saada kaksi arvoa (esim. suosituksen mukaan liikkuva vrs. muut), jolloin selitetään eri taustatekijöiden vaikutusta siihen, millä todennäköisyydellä suosituksen mukainen liikkuminen toteutuu. Analyysin tulkinta pohjautuu odds ratio-kertoimen (OR-kerroin) ja siihen liittyvien 95 % luottamusvälien tarkasteluun.
Ykkösluokkalaisista liikkuu suosituksen mukaan puolet, joka seitsemäs liian vähän
Kouluikäisten lasten olisi suositusten mukaan hyvä liikkua joka päivä vähintään tunnin ajan. Noin puolet (51 %) LIITU-tutkimukseen osallistuneista ykkösluokkalaisista raportoikin liikkuvansa suosituksen mukaisesti (Taulukko 1). Puolestaan 14 prosenttia on vähän liikkuvia, eli he kertovat liikkuvansa vähintään tunnin ajan päivässä korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Näiden vastausvaihtoehtojen väliin sijoittuu harvoin liikkuvia (kolmena tai neljänä päivänä viikossa), joita on 16 prosenttia vastaajista, sekä paljon liikkuvia (viitenä tai kuutena päivänä viikossa vähintään tunnin ajan päivässä), joita on 18 prosenttia.
Kun vastauksia tarkastellaan taustamuuttujien mukaan, suosituksen mukainen liikkuminen on todennäköisempää seuroissa harrastavilla kuin ei-seuratoiminnassa mukana olevilla, sekä ulkona joka päivä tai usein liikkuvilla kuin ulkona harvemmin liikkuvilla. Sukupuoli, syntyperä tai koulumatkan kulkemismuoto eivät ole yhteydessä suosituksen mukaiseen liikkumiseen. Vastaavanlainen tarkastelu tehtiin myös vähän liikkuvien osalta, mutta mikään tarkasteltu tekijä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vähän liikkuviin.
Suuri osa vastanneista ykkösluokkalaisista eli 72 prosenttia ilmoittaa kulkevansa koulumatkansa kävellen tai pyöräillen kaikkina vuodenaikoina. Koulumatkan kulkeminen kävellen tai pyörällä on yhtä yleistä sekä tytöillä että pojilla, samoin kuin suomalaistaustaisilla ja ulkomaalaistaustaisilla. Myöskään liikkumisen määrä ei ole yhteydessä koulumatkojen kulkemiseen.
Seuraharrastamisen osalta ykkösluokkalaisten vastaukset jakautuvat. Nimittäin 30 prosenttia vastanneista ei harrasta ollenkaan liikuntaa tai urheilua seurassa, mutta toisaalta 32 prosenttia tekee näin vähintään kolmena päivänä viikossa. Loput vastanneista harrastavat seuroissa yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Syntyperä on yhteydessä siihen, että ei harrasta liikuntaa seuroissa ollenkaan. Vastanneista ulkomaalaistaustaisista ykkösluokkalaisista melkein puolet (47 %) ei harrastanut seuroissa vastaushetkellä ollenkaan, kun vastaava suomalaistaustaisten osuus on 22 prosenttia.
Ykkösluokkalaisilta kysyttiin myös ulkona leikkimisen tai pelaamisen useutta. Vastanneista 40 prosenttia kertoo pelaavansa tai leikkivänsä joka päivä ulkona koulun jälkeen ja vastaavasti 36 prosenttia viikonloppuisin. Puolestaan kuusi prosenttia vastanneista ei pelaa tai leiki ulkona koskaan koulupäivien jälkeen ja neljä prosenttia ei ulkoile viikonloppuisin. Tältä osin havaitaan myös yksi tilastollisesti merkitsevä ero. Ulkomaalaistaustaisilla (10 %) on suomalaistaustaisia (1 %) todennäköisempää, että he eivät leiki tai pelaa ulkona koskaan viikonloppuisin. Ulkoilu koulun jälkeen ja ulkoilu viikonloppuisin ovat luonnollisesti yhteydessä keskenään. Puolet niistä, jotka ulkoilevat joka päivä koulun jälkeen, ulkoilevat myös viikonloppuisin päivittäin. Toisaalta noin 80 prosenttia niistä, jotka eivät ulkoile koskaan koulun jälkeen, ulkoilevat ainakin joskus viikonloppuisin. Ylipäätään noin 22 prosenttia vastanneista ulkoilee vain vähän sekä arkisin että viikonloppuisin (leikkivät tai pelaavat ulkona joskus tai ei koskaan).
Koska ykkösluokkalaisilta kysyttiin erikseen ulkoilua ja seuraharrastamista, yhdistettiin näistä vielä erillinen muuttuja sen mukaan, että kuinka suuri osa vastanneista ykkösluokkalaisista leikkii tai pelaa ulkona vähän eikä myöskään harrasta seuroissa. Tällä tavoin tunnistettuja vastaajia oli 11 prosenttia kaikista ykkösluokkalaisista. Kyseinen liikkumattomuutta kuvaava käyttäytyminen on todennäköisempää tytöillä kuin pojilla, ja ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla. Näyttää siis siltä, että useampi kuin joka kymmenes LIITU-tutkimukseen osallistunut ykkösluokkalainen liikkuu vähän – tarkastelipa ilmiötä tällä muuttujalla tai aiemmin esitetyllä vähän liikkuvien osuudella. Toisaalta näyttää myös siltä, että sekä seuraharrastamiseen osallistuminen (vähintään kerran viikossa) että säännöllinen leikkiminen tai pelaaminen ulkona ovat yhteydessä suosituksen mukaiseen liikkumiseen tässä ikäryhmässä.
Sukupuoli, syntyperä ja perheen koettu taloudellinen tilanne määrittävät liikkumista ja seuraharrastamista
Muilla vuosiluokilla (3.-, 5.-, 7.- ja 9.-luokat) 39 prosenttia vastanneista raportoi liikkuvansa suosituksen mukaan, kun puolestaan vähän liikkuvien osuus on 12 prosenttia (Taulukko 2). Näiden vaihtoehtojen väliltä harvoin liikkuvia (kolmena tai neljänä päivänä) on 23 prosenttia ja paljon liikkuvia (viitenä tai kuutena päivänä) 27 prosenttia.
Päinvastoin kuin ykkösluokkalaisten osalta, sukupuoli on yhteydessä suosituksen mukaiseen liikkumiseen senkin jälkeen, kun huomioidaan syntyperä, vuosiluokka, perheen koettu taloudellinen tilanne, koulumatkan aktiivinen kulkeminen sekä harrastaminen seuroissa. Toisin sanoen suosituksen mukainen liikkuminen on näissä vuosiluokissa todennäköisempää pojilla kuin tytöillä. Suosituksen mukainen liikkuminen on myös todennäköisempää seuroissa harrastavilla kuin muilla. Myös perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevat liikkuvat suosituksen mukaan todennäköisemmin kuin perheen taloudellisen tilanteen melko hyväksi kokevat nuoret. Kun vastaavalla tavalla tarkastellaan vähän liikkumisen todennäköisyyttä, vähän liikkuminen on todennäköisempää ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla sekä lapsilla, jotka eivät harrasta seuroissa kuin lapsilla, jotka harrastavat seuroissa.
Kuten ykkösluokkalaistenkin osalta, suuri osa (67 %) kulkee koulumatkat pyörällä tai kävellen jokaisena vuodenaikana. Silti koulumatkan aktiivisesti kulkevien osuus laskee mitä vanhemmasta vuosiluokasta on kyse. Aktiivinen koulumatkan kulkeminen on todennäköisempää 3.-, 5.- ja 7.-luokkalaisilla kuin 9.-luokkalaisilla. Myös koulumatkan pituus on yhteydessä aktiivisuuteen; mitä lyhyempi koulumatka, sitä todennäköisemmin se kuljetaan kävellen tai pyörällä.
Suurin osa eli 71 prosenttia vastanneista kertoo harrastavansa liikuntaa seuroissa parhaillaan. Seuroissa harrastaminen on todennäköisempää suomalaistaustaisilla kuin ulkomaalaistaustaisilla, perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevilla kuin sen korkeintaan kohtalaiseksi kokevilla sekä 3.- ja 5.-luokkalaisilla kuin 9.-luokkalaisilla. Tällä hetkellä seurassa harrastavista vastanneista 83 prosenttia on aloittanut harrastamisen seuroissa seitsenvuotiaana tai sitä ennen.
Runsas viidennes (22 %) on lopettanut seuraharrastamisen, eli nämä vastaajat ovat aiemmin harrastaneet liikuntaa tai urheilua seuroissa, mutta eivät harrastaneet vastaushetkellä. Luokka-aste on ainoa taustatekijä, mikä on yhteydessä lopettamisen todennäköisyyteen sen jälkeen, kun mallinnuksessa huomioidaan yhtäaikaisesti kaikki taustatekijät. Lopettaminen on todennäköisempää 9.-luokkalaisilla kuin 5.- tai 3.-luokkalaisilla. Kaikilla oppiasteilla enemmistö lopettaneista vastanneista kertoo kuitenkin lopettaneensa seuroissa harrastamisen edeltävän kahden vuoden aikana. Suurin osa (78 %) lopettaneista olisikin valmis harrastamaan liikuntaa ja urheilua uudestaan seuroissa joko kilpamielellä, harrastusmielessä tai kokeilumielessä.
Noin seitsemän prosenttia vastanneista ei ole koskaan harrastanut seuroissa. Se, että ei ole koskaan harrastanut liikuntaa tai urheilua seuroissa, on todennäköisempää ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla.
Valtaosa harrastaa omaehtoista liikuntaa viikoittain, alle kolmannes osallistuu koulun liikuntakerhoihin
Kolmosluokkalaisilta ja sitä vanhemmilta vuosiluokilta kysyttiin myös osallistumista eri liikunta- tai urheilutilaisuuksiin vapaa-ajalla. Kyse on osallistumisesta omaehtoiseen liikuntaan, urheiluseuran harjoituksiin, liikunta-alan yritysten järjestämään toimintaan, koulun liikuntakerhoihin tai muihin seuroihin ja kerhoihin (järjestäjänä esimerkiksi partio, seurakunta, kyläyhdistys). Yleisintä osallistuminen on omaehtoiseen liikuntaan, johon kertoo osallistuvansa viikoittain 89 prosenttia vastaajista (Taulukko 3). Urheiluseurojen harjoituksiin raportoi osallistuvansa 62 prosenttia vastaajista ja liikuntayritysten toimintaan 42 prosenttia. Koulun liikuntakerhoihin tai muihin seuroihin ja kerhoihin raportoi osallistuvansa alle kolmannes vastaajista.
Omaehtoinen liikunta on todennäköisempää suosituksen mukaan tai paljon liikkuvilla kuin vähän liikkuvilla. Se on myös todennäköisempää erittäin hyväksi perheen taloudellisen tilanteen kokevilla kuin sen korkeintaan kohtalaiseksi kokevilla. Myös iällä havaitaan yhteys, sillä omaehtoinen liikunnan harrastaminen on todennäköisempää 3.-luokkalaisilla kuin 7.- ja 9.-luokkalaisilla. Näin ollen sukupuoli, syntyperä ja seuraharrastaminen eivät ole yhteydessä omaehtoiseen liikuntaan.
Sukupuoli, oppiaste ja seuraharrastaminen ovat kuitenkin yhteydessä muiden tarkasteltujen liikuntatilaisuuksien osallistumisen todennäköisyyteen. Poikien osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin on todennäköisempää kuin tytöillä, mutta tyttöjen osallistuminen liikunta-alan yrityksien toimintaan on poikia todennäköisempää. Oppiasteen osalta voidaan todeta, että 3.-luokkalaisten osallistuminen liikunta-alan yritysten toimintaan, koulun liikuntakerhoihin tai muuhun seura- tai kerhotoimintaan on todennäköisempää kuin 5.-, 7.-, ja 9.-luokkalaisten osallistuminen. On luonnollisesti todennäköisempää, että seuroissa harrastavat osallistuvat urheiluseuran harjoituksiin, liikunta-alan yrityksien toimintaan, koulun liikuntakerhoihin tai muiden seurojen tai kerhojen toimintaan kuin ne vastaajat, jotka eivät harrasta seuroissa. Liikkumisen määrä on yhteydessä vain yhteen liikuntatilaisuuteen sen jälkeen, kun muut taustatekijät on huomioitu mallinnuksessa eli urheiluseuran harjoituksiin osallistuminen on todennäköisempää suosituksen mukaan liikkuvilla kuin vähän liikkuvilla. Myös syntyperä on yhteydessä vain yhteen liikuntatilaisuuteen eli koulun liikuntakerhoihin viikoittainen osallistuminen on todennäköisempää ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla.
Näin ollen säännöllistä osallistumista eri liikuntatilaisuuksiin näyttää vahvistavan erityisesti seuraharrastaminen ja säännöllinen osallistuminen harvenee mitä vanhemmasta vuosiluokasta on kyse. Toisaalta esimerkiksi koulun liikuntakerhoihin tai muihin seuroihin tai kerhoihin osallistutaan yhtä usein riippumatta liikkumisen määrästä tai koetusta perheen taloudellisesta tilanteesta.
Jalkapallo suosituin laji kesällä ja talvella – liikuntapaikkoja käytetään monipuolisesti
5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisilta kysyttiin vielä erillisillä kysymyksillä suosituista lajeista ja liikuntapaikkojen käytöstä vapaa-ajalla. Kuviot 1 ja 2 ilmentävät vastanneiden suosituimmat lajit kesällä ja talvella. Näitä lajeja kartoitettiin kysymällä, millaista liikuntaa vastaaja tavallisesti harrastaa vapaa-aikana talvella tai kesällä. Lisäksi vastaajaa pyydettiin merkitsemään kolme eniten harrastamaansa liikuntamuotoa numeroin 1–3.
Kysymyslomakkeessa oli valmiina 73 liikuntamuodon lista, joista yksi vastausvaihtoehto oli ”muu”. Kuvioissa esitettyihin sanapilviin on laskettu yhteen kaikki maininnat riippumatta siitä, onko kyseinen laji ollut ensimmäinen, toinen tai kolmas valinta. Vastaaja on voinut myös valita kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon saman liikuntamuodon. Suosituimmat lajit talvella ovat jalkapallo, luistelu, hiihto, laskettelu, jääkiekko, koripallo, uinti, kävelylenkkeily ja pihapelit ja -leikit, kun kesällä suosituimmat lajit ovat jalkapallo, uinti, koripallo, pyöräily, juoksulenkkeily tai hölkkä, kävelylenkkeily, tanssi tai kilpatanssi, cheerleading ja frisbeegolf. Valinta ”muu” sai myös paljon mainintoja ja oli kärkiviisikossa molempina vuodenaikoina.
Kysymys liikuntapaikkojen käytöstä vapaa-ajalla kattoi Taulukossa 4 nähtävät vaihtoehdot. Eniten liikuntapaikoista viikoittain käytetään kevyen liikenteen väyliä (70 %), omaa tai kaverin kodin piha-aluetta (59 %), ulkokenttiä (43 %) ja sisäsaleja (43 %). Kun eri taustatekijöiden yhteyttä kyseisten paikkojen käytön todennäköisyyteen tarkasteltiin, keskeisiä tekijöitä olivat oppiaste, suosituksen mukainen liikkuminen ja sukupuoli. Näistä tekijöistä erityisesti oppiaste on tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä monen liikuntapaikan käytön todennäköisyyteen senkin jälkeen, kun on huomioitu tarkastellut taustatekijät. Koulun piha-alueen, oman kodin tai kaverin kodin piha-alueen käyttö on todennäköisempää 5.-luokkalaisilla kuin 7.- ja 9.-luokkalaisilla. Lisäksi ulkokenttien käyttö tai aidossa luonnossa liikkuminen on todennäköisempää 5.-luokkalaisilla kuin 9.-luokkalaisilla. Myös liikkumisen määrä on yhteydessä usean liikuntapaikan käyttöön. Pääsääntöisesti suosituksen mukaan liikkuvat käyttävät monia liikuntapaikkoja todennäköisemmin kuin muut varsinkin suhteessa vähän liikkuviin. Lisäksi muutaman liikuntapaikan käytön osalta havaitaan ero sukupuolen mukaan. Koulun piha-alueiden, ulkokenttien käyttö tai kaupunkitilan käyttö liikkumiseen viikoittain on todennäköisempää pojilla kuin tytöillä, kun taas kevyen liikenteen väylien käyttö on todennäköisempää tytöillä kuin pojilla.
Näyttää siis siltä, että eri liikuntapaikkoja käyttävät säännöllisemmin 5.-luokkalaiset kuin sitä vanhemmat vuosiluokat, mutta myös erityisesti suosituksen mukaisesti liikkuvat käyttävät paikkoja säännöllisemmin varsinkin suhteessa vähän liikkuviin. Toisaalta harvassa tarkastellussa kohteessa havaitaan tilastollisesti merkitseviä eroja, kun vertaillaan paljon tai harvoin liikkuvia suhteessa vähän liikkuviin. Seuraharrastaminen, syntyperä tai perheen koettu taloudellinen tilanne ovat harvoin tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä liikuntapaikkojen käytön todennäköisyyteen. Esitetyt tulokset osoittavat, että monia liikuntapaikkoja, kuten aitoa luontoa, ylläpidettyä ulkoilualueita ja kaupunkitilaa käytetään yhtä usein liikkumiseen riippumatta perhetaustasta tai seuraharrastamisesta.
Syntyperän merkitystä liikkumisessa tulisi ymmärtää paremmin – monipuoliset liikkumisen olosuhteet ovat tärkeitä
Reilut 40 prosenttia LIITU-tutkimukseen vastanneista perusopetuksen oppijoista raportoi liikkuvansa suosituksen mukaisesti ja suuri osa vastanneista kertoo osallistuvansa seuratoimintaan parhaillaan. Samoin suuri osa vastanneista kertoo kulkevansa koulumatkansa aktiivisesti. Silti liikkumisessa on nähtävissä selkeitäkin eroja eri taustatekijöiden mukaan. Pääsääntöisesti pojat liikkuvat useammin kuin tytöt sekä perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevat useammin kuin muut. Suosituksen mukainen liikkuminen laskee iän myötä, ja tutkimukseen osallistuneista 9.-luokkalaisista vain kolmannes liikkuu suosituksen mukaan. Vähän liikkuminen on todennäköisempää ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla. Lisäksi seuraharrastamisen osalta on havaittavissa erot syntyperän mukaan jo ykkösluokalta lähtien: ulkomaalaistaustainen osallistuu seuratoimintaan harvemmin kuin suomalaistaustainen.
Seuratoimintaan osallistuminen näyttää erityisesti lisäävän todennäköisyyttä liikkua suosituksen mukaisesti. Vaikka valtaosa vastaajista oli mukana seuratoiminnassa parhaillaan, huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää niihin, jotka ovat pudonneet seuraharrastamisesta pois tai eivät ole koskaan harrastaneet seuroissa. Suuri osa näistä ”pudokkaista” olisi kuitenkin halukkaita palamaan takaisin seuratoiminnan pariin jossain muodossa. Eräs keskeinen seuraharrastamiseen yhteydessä oleva tekijä on syntyperä. Kuten edellä käy ilmi, Ulkomaalaistaustaiset osallistuvat suomalaistaustaisia harvemmin seuratoimintaan ja suurempi osa ulkomaalaistaustaisista kuin suomalaistaustaisista ei ole koskaan osallistunut seuratoimintaan. Myös vähän liikkuminen (vain korkeintaan kahtena päivänä viikossa) on todennäköisempää ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla. Näitä tässä tutkimuksessa todettuja havaintoja tukevat lukuisat kansainväliset tutkimukset (esim. Eyre & Duncan, 2013; Love ym. 2019; Strandbu ym. 2019; Eyre & Duncan, 2013; Love ym. 2019; Strandbu ym. 2019). Syntyperän merkitys on erityisen selkeä tytöillä (Strandbu ym. 2019). Havaittuja eroja on selitetty mm. kulttuurisilla eroilla, uskonnolla ja aiemmilla kokemuksilla syrjinnästä kuin myös yhteiskunta-asemaan tai sosioekonomisiin taustoihin liittyvillä seikoilla (Langøien ym. 2017; Strandbu ym. 2019), mutta myös ulkomaalaistaustaisten vanhempien poikkeavilla näkemyksillä lasten liikkumisesta (Trigwell ym. 2015). Tässä kirjoituksessa esitetyistä tuloksista on kuitenkin havaittava se, että koulun liikuntakerhoihin osallistuminen on todennäköisempää ulkomaalaistaustaisilla kuin suomalaistaustaisilla. Voi olla, että koulun yhteydessä tarjottavat liikuntakerhot poistavat monia aiemmin mainittuja esteitä ulkomaalaistaustaisten liikkumiselle.
Liikuntapaikkojen säännöllisessä käytössä ei nouse yhtä vahvasti esille seuraharrastamisen, sukupuolen, perheen koetun taloudellisen tilanteen tai syntyperän merkitys. Sen sijaan useita liikuntapaikkoja käyttävät yhtä usein tytöt ja pojat, ulkomaalaistaustaiset kuin suomalaistaustaiset, perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi kokevat kuin erittäin hyväksi kokevat, tai seuroissa harrastavat ja ei-seuroissa harrastavat. Myös koulun liikuntakerhoihin tai partioiden ja seurakuntien järjestämiin kerhoihin osallistutaan yhtä usein riippumatta liikkumisen määrästä tai koetusta perheen taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi vastanneiden suosituimmat lajit kattavat laajan kirjon sekä seuratoiminnan puitteissa yleensä harrastettavia joukkuelajeja sekä tyypillisesti omaehtoisia lajeja. Nämä tulokset alleviivaavat siis monipuolisten liikkumisen olosuhteiden ylläpidon tärkeyttä, jotta kaikille riippumatta liikkumisen määrästä tai perhetaustasta on tarjolla mahdollisuuksia liikkua.
Seuratoimintaan osallistumisen lisäksi tähän tutkimukseen vastanneiden 1.-luokkalaisten suosituksen mukaista liikkumista edisti myös säännöllinen ulkona leikkiminen tai pelaaminen. Harmillisesti muilta oppiasteilla ei kysytty erikseen ulkona leikkimistä ja pelaamista, vaikka esimerkiksi pihapelit ja -leikit oli yksi suosituin laji 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisten keskuudessa. Muitakin puutteita on mainittava. Valitettavasti aineiston koko on sen verran pieni, että tarkempia alueellisia tarkasteluita ei voitu luotettavasti tehdä. Myöskään aineiston koon takia syntyperän ja sukupuolen välisiä yhteyksiä liikkumiseen ja liikuntaan ei voitu luotettavasti tarkastella, mutta kuten kansainvälinenkin tutkimus (esim. Strandbu ym. 2019) osoittaa, erovaisuuksia on syytä tarkastella jatkossa hyödyntäen kattavampaa aineistoa.
Vaikka tämän aineiston vastauksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia helsinkiläisiä perusopetuksen oppijoita, esitetyt tulokset tukevat kuitenkin aiemmin Kouluterveyskyselyn pohjalta tehtyjä havaintoja. Perusopetuksen oppijoiden liikuntakäyttäytyminen eriytyy erityisesti sukupuolen, syntyperän ja perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan. Eriytyminen näyttää myös alkavan jo varhain. Useampi kuin joka kymmenes osallistuneista ykkösluokkalaisista voitiin luokitella vähän liikkuviksi ja melkein puolet vastanneista ulkomaalaistaustaisista ykkösluokkalaisista ei osallistunut ollenkaan seuratoimintaan. Keskeisenä johtopäätöksenä onkin, että liikkumisen ja liikunnan edistämisen toimenpiteitä tulisikin kohdentaa erityisesti tytöille, ulkomaalaistaustaisille ja perheen taloudellisen tilanteen muita heikommaksi kokeville. Toisena johtopäätöksenä on mainittava se, että LIITU-tutkimukseen osallistuneet lapset hyödynsivät monipuolisesti ja säännöllisesti eri liikuntapaikkoja sekä osallistuivat erityyppisten seurojen, kerhojen tai yrityksien järjestämiin liikunta- tai urheilutilaisuuksiin viikoittain. Myös suosituimpien lajien kirjo on laaja. Nämä tulokset korostavat siis monipuolisten liikkumisen olosuhteiden merkitystä Helsingissä.
Suvi Määttä toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Sami Kokko toimii terveyden edistämisen professorina Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Minna Paajanen toimii päällikkönä ja Taija Savolainen erityissuunnittelijana liikkumisen edistäminen -yksikössä Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla.
Lähteet:
Biddle SJ & Asare M. 2011. Physical activity and mental health in children and adolescents: a review of reviews. Br J Sports Med. 45:886–95. 10.1136/bjsports-2011-090185
Carson V., Lee EY., Hewitt L. et al. 2017. Systematic review of the relationships between physical activity and health indicators in the early years (0-4 years). BMC Public Health 17 (Suppl 5), 854 (2017). https://doi.org/10.1186/s12889-017-4860-0(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Eyre E & Duncan, M. 2013. The Impact of Ethnicity on Objectively Measured Physical Activity in Children. ISRN obesity. 2013. 757431. 10.1155/2013/757431.
Högnabba, S. & Määttä, S. Stadin HYTE-barometri 2023 – Vuosittainen hyvinvointikertomus. Helsingin kaupunki. Kaupunkitietoyksikkö. Tilastoja 2023:3.
Janssen, I., LeBlanc, A.G. 2010. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. Int J Behav Nutr Phys Act 7, 40 (2010). https://doi.org/10.1186/1479-5868-7-40(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kokko, S. & Martin,L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. VALTION LIIKUNTANEUVOSTON JULKAISUJA 2023:1
Langøien, L.J., Terragni, L., Rugseth, G. et al. 2017. Systematic mapping review of the factors influencing physical activity and sedentary behaviour in ethnic minority groups in Europe: a DEDIPAC study. Int J Behav Nutr Phys Act 14, 99 (2017). https://doi.org/10.1186/s12966-017-0554-3(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Love, R., Adams, J., Atkin, A., & Van Sluijs, E.2019. Socioeconomic and ethnic differences in children’s vigorous intensity physical activity: a cross-sectional analysis of the UK Millennium Cohort Study. https://doi.org/10.17863/CAM.39188(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Määttä, S. 2023. Kouluterveyskysely 2023 – Helsinkiläislasten ja -nuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus (pdf) Helsingin kaupunki. Kaupunkitietoyksikkö. Tilastoja 2023:6.
Strandbu Å, Bakken A & Sletten MA.2019. Exploring the minority–majority gap in sport participation: different patterns for boys and girls?, Sport in Society, 22:4, 606-624, DOI: 10.1080/17430437.2017.1389056
Telama R. Tracking of physical activity from childhood to adulthood: a review. Obes Facts. 2009;2:187–95.
THL, Kouluterveyskyselyn 2023 tulokset. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Trigwell, J., Murphy, R.C., Cable, N.T. et al. 2015. Parental views of children’s physical activity: a qualitative study with parents from multi-ethnic backgrounds living in England. BMC Public Health 15, 1005 (2015). https://doi.org/10.1186/s12889-015-2351-8(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Warburton DER & Bredin SSD. 2017. Health benefits of physical activity: a systematic review of current systematic reviews. Curr Opin Cardiol. 2017 Sep;32(5):541-556. doi: 10.1097/HCO.0000000000000437. PMID: 28708630.