Ammatillista perustutkintoa suorittavien nuorten hyvinvointi Helsingissä on ollut keskimäärin heikompaa kuin vastaavan ikäisten lukiolaisten. Heidän tyytyväisyytensä elämään on esimerkiksi ollut lukiolaisia matalampaa, ja heillä on ollut useammin koettuun terveyteen, mielen hyvinvointiin tai sosiaalisiin suhteisiin liittyviä haasteita. Päinvastaisesti kokemukset opiskelusta, kuten opiskelusta pitäminen, opiskelu-uupumukseen liittyvät oireet tai kouluinnostus, näyttäytyvät ammatillisten oppilaitosten nuorilla opiskelijoilla monin tavoin myönteisinä verrattuna lukiolaisiin. (Määttä, 2022 & Määttä, 2023)
Pelkästään nuoria koskeva tarkastelu ei kuitenkaan välttämättä tarjoa tarpeeksi tarkkaa tilannekuvaa ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista Helsingissä. Nimittäin tuore tutkimus havaitsi, että ammatillisten oppilaitosten opiskelijakohortit Helsingissä ovat muuttuneet erityisesti iän ja äidinkielen suhteen viime vuosina. Yhä useampi opiskelija on yli 21-vuotias tai vieraskielinen. (Tanner & Määttä, 2026) Lisäksi tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (jatkossa TUVA-opiskelijat 1) on vakiintunut osaksi ammatillisen koulutuksen opintotarjontaa. Nämä muutokset herättävät kysymyksen siitä, miten erilaiset taustatekijät, kuten ikä, syntyperä tai opintolinja, kytkeytyvät opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskeluun liittyviin kokemuksiin.
Tällainen tieto on keskeistä esimerkiksi palveluiden tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen, mutta sitä on ollut etenkin yli 21-vuotiaiden ja TUVA-opiskelijoiden osalta heikosti saatavana. Vuonna 2025 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamaan Kouluterveyskyselyyn saivat kuitenkin ammatillisessa koulutuksessa vastata myös yli 21-vuotiaat sekä TUVA-opiskelijat. Kouluterveyskysely on joka toinen vuosi toteutettava kansallinen kysely, joka tuottaa laaja-alaista tietoa nuorten ja opiskelijoiden hyvinvoinnista, terveydestä, turvallisuudesta, opiskeluista ja opiskeluviihtyvyydestä (THL, 2025a). Laajentuneen kohderyhmän ansiosta vuoden 2025 aineisto mahdollistaa aiempaa kattavamman tarkastelun siitä, miten eri taustatekijät ovat yhteydessä hyvinvoinnin ja opiskelun kokemuksiin Helsingin ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden keskuudessa.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan edellä mainittujen iän, syntyperän ja opintolinjan lisäksi myös muita yksilöllisiä taustatekijöitä, kuten sukupuolta, opiskelijan omaa arviota taloudellisesta tilanteestaan, asumismuotoa, asuinpaikkaa (Helsinki/muualla) sekä työssäkäyntiä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkempi tilannekuva siitä, mitkä yksilön taustaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskelukokemuksiin Helsingissä.
Tutkimuksen aineisto ja menetelmä
Vuonna 2025 Kouluterveyskyselyyn vastasi Helsingissä hieman vajaa 4 500 ammatillisten oppilaitosten opiskelijaa. Vastaajien tarkempi jakauma taustatekijöittäin on esitetty taulukossa 1. Taulukoissa 2 ja 3 puolestaan kuvataan jokaisen tarkastellun indikaattorin osuudet eri taustatekijöiden mukaan. Kuvailevien tarkastelujen jälkeen taustatekijöiden ja tarkasteltujen ilmiöiden välisiä yhteyksiä analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Menetelmää käytetään tilanteissa, joissa selitettävä muuttuja on kaksiluokkainen, ja sen avulla voidaan estimoida ilmiön esiintymisen todennäköisyyttä (Odds ratio, OR) 2. Mallinnuksella voidaan huomioida useita taustamuuttujia ja tarkastella kunkin tekijän itsenäistä yhteyttä vasteeseen. Tämän kirjoituksen analyyseissa huomioitiin myös oppilaitosten välinen mahdollinen vaihtelu. Vaihtelu osoittautui kuitenkin vähäiseksi, mikä viittaa siihen, että tulokset eivät olennaisesti eriydy oppilaitostasolla.
Aineiston kattavuuteen ja edustavuuteen liittyy joitakin rajoitteita, jotka on syytä huomioida tuloksia tulkittaessa. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden vastauskattavuus Helsingissä jäi vuonna 2025 melko matalaksi, mikä voi heikentää aineiston edustavuutta ja tarkoittaa, että vastaajat voivat erota taustaltaan tai hyvinvoinniltaan niistä opiskelijoista, jotka eivät vastanneet kyselyyn. Myös TUVA-opiskelijoiden osalta kattavuutta on tarpeen tarkastella erikseen, sillä heidän osuutensa ja vastausaktiivisuutensa voivat poiketa muista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista. Lisäksi aineistossa on eri-ikäisiä opiskelijoita, vaikka Kouluterveyskysely on ensisijaisesti suunnattu nuorille. Erityisesti yli 21-vuotiaiden opiskelijoiden osalta onkin syytä huomioida, että heidän vastaamistaan ja aineiston edustavuutta tämän ryhmän osalta ei voida arvioida samalla tavoin kuin nuorempien opiskelijoiden. Nämä tekijät voivat rajoittaa tulosten yleistettävyyttä koko Helsingin ammatillisten oppilaitosten opiskelijajoukkoon.
Koettu taloudellinen tilanne näkyy hyvinvoinnissa
Kolme taustatekijää eli oma koettu taloudellinen tilanne, asumismuoto ja opintolinja ovat johdonmukaisesti yhteydessä opiskelijoiden hyvinvointiin (Taulukko 4). Näistä keskeisin on opiskelijoiden oma kokemus taloudellisesta tilanteestaan, joka on systemaattisesti yhteydessä kaikkiin tarkasteltuihin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin.
Oman taloudellisen tilanteensa erittäin huonoksi kokevilla opiskelijoilla on pienempi todennäköisyys olla tyytyväisiä elämäänsä kuin niillä, jotka kokevat taloudellisen tilanteensa erittäin hyväksi. Erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa kokevat opiskelijat arvioivat myös todennäköisemmin terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi sekä kokevat todennäköisemmin yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja sosiaalista ahdistuneisuutta. Myös taloudellisen tilanteen muut vaihtoehdot (melko hyvä, kohtalainen ja huono) ovat johdonmukaisesti yhteydessä heikompaan hyvinvointiin verrattuna erittäin hyvään taloudelliseen tilanteeseen.
Toisena tekijänä erottuu opintolinja. Nimittäin TUVA-opiskelijat eroavat kielteisesti perustutkintoa suorittavista opiskelijoista useilla hyvinvoinnin osa-alueilla. Heillä on pienempi todennäköisyys olla tyytyväisiä elämäänsä, ja he kokevat todennäköisemmin terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kuin perustutkinto-opiskelijat. He myös kokevat todennäköisemmin yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta. Sosiaalisen ahdistuneisuuden osalta tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei havaita. On kuitenkin huomionarvoista, että taulukon 2 perusosuuksissa opintolinjojen välillä ei juuri esiinny eroja. Erot tulevat esiin siis vasta silloin, kun keskeiset taustatekijät huomioidaan samanaikaisesti. Tämä viittaa siihen, että ilman vakiointia erot voivat osin peittyä opiskelijaryhmien erilaisten taustojen vuoksi. Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että TUVA- ja perustutkinto-opiskelijoiden erilaiset taustat osin peittävät alleen opintolinjojen välisiä hyvinvointieroja. Kun keskeiset taustatekijät huomioidaan samanaikaisesti, opintolinjojen välinen yhteys hyvinvointiin tulee näkyviin.
Myös asumismuoto on johdonmukaisesti yhteydessä hyvinvointiin. Erityisesti perheensä (oman puolisonsa ja/tai lapsensa) kanssa asuvat opiskelijat erottuvat tuloksissa myönteisesti. He ovat todennäköisemmin tyytyväisiä elämäänsä kuin omien vanhempiensa kanssa asuvat opiskelijat. Heillä on pienempi todennäköisyys arvioida terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi sekä kokea yksinäisyyttä tai ahdistuneisuutta. Sen sijaan yksin asuvilla opiskelijoilla nämä yhteydet ovat päinvastaisia: heillä on suurempi todennäköisyys kokea yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta sekä arvioida terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kuin omien vanhempien kanssa asuvilla opiskelijoilla. Nämä yhteydet säilyvät siis senkin jälkeen, kun ikä vakioidaan analyyseissä.
Muut tarkastellut tekijät ovat yhteydessä hyvinvointiin rajatummin, ja yhteydet koskevat pääosin yksittäisiä indikaattoreita. Silti sukupuolten välillä havaitaan eroja erityisesti mielen hyvinvoinnissa. Naisilla on miehiä suurempi todennäköisyys kokea ahdistuneisuutta, sosiaalista ahdistuneisuutta ja yksinäisyyttä. Naiset arvioivat myös terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi miehiä todennäköisemmin.
Iän ja syntyperän yhteydet vaihtelevat eri hyvinvoinnin ulottuvuuksien mukaan. Alle 18-vuotiaisiin verrattuna 18–21-vuotiailla opiskelijoilla on suurempi todennäköisyys arvioida terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi sekä kokea erityyppisiä ahdistuneisuusoireita. Sitä vastoin yli 21-vuotiailla opiskelijoilla on pienempi todennäköisyys kokea ahdistuneisuutta ja sosiaalista ahdistuneisuutta kuin alle 18-vuotiailla. Ulkomaalaistaustaisilla on puolestaan epätodennäköisempää kokea yksinäisyyttä tai arvioida terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kuin suomalaistaustaisilla.
Asuinpaikka ja työssäkäynti ovat yhteydessä samoihin hyvinvoinnin osa-alueisiin. Muualla kuin Helsingissä asuvilla opiskelijoilla on pienempi todennäköisyys olla tyytyväisiä elämäänsä sekä suurempi todennäköisyys kokea sosiaalista ahdistuneisuutta ja arvioida terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi kuin Helsingissä asuvilla. Työssäkäyvillä opiskelijoilla yhteydet ovat puolestaan päinvastaisia: he ovat verrokkeja todennäköisemmin tyytyväisiä elämäänsä, ja heillä on pienempi todennäköisyys arvioida terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi tai kokea sosiaalista ahdistuneisuutta kuin niillä, jotka eivät käy työssä.
Yli 21-vuotiaat opiskelijat viihtyvät opinnoissaan
Hyvinvointiin verrattuna iän merkitys kuitenkin korostuu opiskeluviihtyvyyden tuloksissa vahvemmin (Taulukko 5). Vanhemmat opiskelijat suhtautuvat opiskeluun myönteisemmin kuin nuoremmat opiskelijat. Sekä 18–21-vuotiailla että yli 21-vuotiailla on todennäköisempää kokea kouluinnostusta ja pitää opiskeluista kuin alle 18-vuotiailla. Sen sijaan riittämättömyyden tunteiden ja opintojen merkityksen kokemisen osalta yhteydet vaihtelevat iän mukaan. 18–21-vuotiailla on todennäköisempää kokea riittämättömyyttä ja opintojen merkityksen vähentymistä kuin alle 18-vuotiailla, kun taas yli 21-vuotiailla nämä kokemukset ovat epätodennäköisempää kuin nuorimmassa ikäryhmässä.
Muut keskeiset opiskeluviihtyvyyteen yhteydessä olevat taustatekijät ovat samoja kuin hyvinvoinnissa eli oma koettu taloudellinen tilanne, asumismuoto ja opintolinja. Huonoksi tai erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa kokevilla opiskelijoilla on johdonmukaisesti kielteisemmät opiskelukokemukset kuin niillä, jotka arvioivat taloudellisen tilanteensa erittäin hyväksi. Lisäksi kohtalaiseksi tai melko hyväksi arvioitu oma taloudellinen tilanne on yhteydessä riittämättömyyden tunteisiin, uupumusasteiseen väsymykseen ja kouluinnostukseen. Nämä opiskelijat kokevat riittämättömyyttä ja uupumusasteista väsymystä todennäköisemmin kuin ne, jotka arvioivat taloudellisen tilanteensa erittäin hyväksi. Kouluinnostuksen kokeminen on heillä epätodennäköisempää kuin vertailuryhmällä.
Opintolinja on niin ikään johdonmukaisesti yhteydessä opiskelukokemuksiin. TUVA-opiskelijoilla on todennäköisempää kokea riittämättömyyttä, opintojen merkityksen vähentymistä ja uupumusasteista väsymystä kuin perustutkinto-opiskelijoilla. Heillä myös opiskeluista pitäminen on epätodennäköisempää kuin vertailuryhmällä. Kouluinnostuksessa ei kuitenkaan havaita tilastollisesti merkitsevää yhteyttä opintolinjojen välillä. Kuten hyvinvointituloksissa, myös tässä erot opintolinjojen välillä korostuvat vasta silloin, kun keskeiset taustatekijät huomioidaan samanaikaisesti.
Asumismuodon yhteydet opiskeluun ovat osin erilaisia kuin hyvinvoinnissa. Ero näkyy erityisesti yksin asumisen merkityksestä opiskelulle. Verrattuna omien vanhempiensa kanssa asuviin, yksin asuvat opiskelijat pitävät todennäköisemmin opiskeluista ja kokevat enemmän kouluinnostusta ja vähemmän opintojen merkityksen vähenemistä tai uupumusasteista väsymistä. Silti myös oman perheen (puolison ja/tai lasten) kanssa asuminen heijastuu myönteisesti opiskeluihin. Perheelliset opiskelijat pitävät opiskeluista ja kokevat kouluinnostusta todennäköisemmin kuin omien vanhempiensa kanssa asuvat. Lisäksi heillä on pienempi todennäköisyys kokea riittämättömyyden tunteita tai opintojen merkityksen vähentymistä kuin omien vanhempien kanssa asuvilla.
Muiden taustatekijöiden osalta tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä havaitaan ovat rajatumpia. Sukupuoli on yhteydessä kahteen tarkasteltuun ilmiöön. Naisilla on suurempi riski kokea riittämättömyyttä ja uupumusasteista väsymystä kuin miehillä. Työssäkäyvillä opiskelijoilla on epätodennäköisempää pitää opiskelusta tai kokea kouluinnostusta kuin niillä, jotka eivät käy työssä. Työssäkäynti on myös lievästi yhteydessä suurempaan opintojen merkityksen vähenemisen todennäköisyyteen. Asuinalue on yhteydessä vain uupumusasteiseen väsymykseen, jota muualla kuin Helsingissä asuvilla on todennäköisempää kokea kuin Helsingissä asuvilla.
Syntyperän yhteydet opiskeluun säilyvät kahden vasteen osalta myös muiden taustatekijöiden huomioimisen jälkeen. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat kokevat todennäköisemmin uupumusasteista väsymystä kuin suomalaistaustaiset. He myös kokevat kouluinnostusta epätodennäköisemmin kuin suomalaistaustaiset. Huomionarvoista on, että kouluinnostuksen yhteys syntyperään kääntyy päinvastaiseksi verrattuna ristiintaulukointeihin (Taulukko 3). Prosenttiosuuksien perusteella ulkomaalaistaustaiset raportoivat kouluinnostusta selvästi useammin kuin suomalaistaustaiset, mutta vakioiduissa malleissa yhteys muuttuu päinvastaiseksi. Muutos voi liittyä opiskelijaryhmien erilaisiin taustarakenteisiin, kuten ikäjakaumaan.
Hyvinvointi ja opiskeluviihtyvyys eriytyvät – palveluiden kohdentaminen tarpeellista
Tämän tutkimuksen keskeinen johtopäätös on se, että hyvinvointi- ja opiskelukokemukset eivät jäsenny pelkästään yksilöllisten taustatekijöiden, kuten iän tai sukupuolen, kautta, vaan kytkeytyvät laajemmin opiskelijoiden arjen rakenteellisiin olosuhteisiin eli omaan koettuun taloudelliseen tilanteeseen ja asumismuotoon. Toisin sanoen tuloksista käy ilmi se, miten systemaattisesti heikko koettu oma taloudellinen tilanne heijastuu kielteisesti sekä hyvinvointiin että opiskeluun, kun taas asumismuodon yhteydet eivät ole yksiselitteisiä. Puolisonsa ja/tai lastensa kanssa asuvilla opiskelijoilla hyvinvointikokemukset ovat useilla mittareilla myönteisempiä, kun taas yksin asuminen on yhteydessä heikompaan hyvinvointiin, mutta samanaikaisesti joiltain osin myönteisempiin opiskelukokemuksiin. Asumismuodon merkitys näyttäytyy siten erilaisena hyvinvoinnin ja opiskelukokemusten näkökulmasta.
Nämä havainnot tukevat aiempia tutkimuksia, joissa sosioekonomiset tekijät on todettu keskeisiksi opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn kannalta (Kestilä ym., 2019; Parkkinen ym., 2022; Savolainen & Sillantaus, 2025), ja joissa on havaittu yksin asumisen kielteinen yhteys hyvinvointiin (Meskanen ym., 2024). Asumismuotoa voidaan tarkastella yhtenä keskeisenä arjen rakenteellisena tekijänä, sillä se kytkeytyy samanaikaisesti taloudellisiin resursseihin, sosiaaliseen tukeen ja arjen hallinnan edellytyksiin. Erityisesti yksin asuminen voi lisätä arjen vastuuta ja kuormitusta sekä vähentää välitöntä sosiaalista tukea, mikä voi osaltaan heijastua opiskelijoiden jaksamiseen. Taloudellinen niukkuus voi puolestaan lisätä stressiä, heikentää arjen hallintaa ja vaikeuttaa opintoihin keskittymistä, mikä heijastuu opiskelumotivaatioon, opintoihin kiinnittymiseen ja laajemmin hyvinvoinnin kokemuksiin. Toisen tuoreen tutkimuksen mukaan taloudelliset vaikeudet näyttäytyvät usein myös osana laajempaa huono-osaisuuden kokonaisuutta, jossa useat kuormittavat tekijät, kuten heikko psyykkinen terveys ja vähäinen sosiaalinen tuki, kasaantuvat ja vahvistavat toisiaan, mikä puolestaan lisää opintoihin kiinnittymisen haasteita ja keskeyttämisriskiä ammatillisessa koulutuksessa (Holappa ym., 2024). Taloudellisesti heikommassa asemassa olevia opiskelijoita voidaankin pitää yhtenä hyvinvoinnin riskiryhmänä ammatillisessa koulutuksessa, ja heidän arkensa rakenteita – mukaan lukien asumiseen liittyviä tekijöitä – tulisi huomioida myös palveluiden sisällöissä. Tämä havainto on siinäkin mielessä merkityksellistä, että aiemmista tutkimuksista tiedetään, että heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat opiskelijat hakevat tukea harvemmin, vaikka tarve olisi suurempi (Korkeamäki ym., 2023; Lantela & Lakkala, 2020; Parkkinen ym., 2022).
Toinen keskeinen tutkimuksen havainto linkittyy koulutuksen ja nuoruuden siirtymävaiheisiin. Koulutuksen siirtymävaiheiden näkökulmasta esiin nousee TUVA-koulutus, joka on tarkoitettu tukemaan opiskelijoita siirtymässä tutkintotavoitteiseen koulutukseen ja vahvistamaan valmiuksia opintojen jatkamiseen. Tässä tutkimuksessa TUVA-opiskelijoilla korostuivat hyvinvointiin ja opiskelukokemuksiin liittyvät haasteet. TUVA-opiskelijoiden korostuneet haasteet herättävätkin kysymyksen siitä, vastaavatko koulutuksen nykyiset sisällöt ja tukimuodot opiskelijoiden moninaisiin tuen tarpeisiin, jotka ulottuvat oppimisen lisäksi hyvinvointiin, arjen hallintaan ja opintoihin kiinnittymiseen. Siirtymävaiheen on todettu aiemmissakin tutkimuksissa olevan kuormittava ja tukea vaativa (Hovisilta, 2023; Koskinen, 2024; Lakkala ym., 2022; Niittylahti, 2021) ja se korostuu erityisesti niillä nuorilla, joiden elämäntilanteeseen kasaantuu opintoihin kiinnittymistä heikentäviä riskitekijöitä (Holappa ym., 2024). Nuoruuden siirtymävaiheiden näkökulmasta puolestaan esille nousee iän merkitys. Ikään liittyvät erot opiskeluviihtyvyydessä viittaavat siihen, että opintoihin kiinnittyminen on ajassa kehittyvä prosessi. Vanhemmilla opiskelijoilla koulutusvalinnat voivat olla selkeämpiä, kun taas nuoremmilla korostuvat epävarmuus ja siirtymävaiheen haasteet (Lakkala ym., 2022; Murto & Jänkälä, 2023; Niittylahti, 2021). Toisaalta tässä tutkimuksessa erityisesti 18–21-vuotiailla opiskelijoilla oli muita useammin riittämättömyyden tunteita ja opintojen merkityksen vähentymisen kokemuksia. Tämä elämänvaihe sijoittuu myöhäisnuoruuden ja varhaisaikuisuuden siirtymään, jossa koulutusvalinnat, itsenäistyminen ja tulevaisuuden suunnittelu kasautuvat, mikä voi lisätä paineita ja heikentää motivaatiota.
Ratkaisuna koulutuksen ja iän tuomiin siirtymävaiheiden haasteisiin ammatillisessa koulutuksessa on esitetty muun muassa yksilöllistä ohjausta, yhteisöllisyyden vahvistamista, moniammatillisen tuen kehittämistä sekä joustavampia opintopolkuja ja turvallisuuden tunnetta tukevia rakenteita (Antila, 2024; Isopahkala ym., 2024; Kiri, 2024; Lakkala ym., 2022; Niittylahti, 2021; Porali, 2025; Pylväs & Nokelainen, 2025). Näiden ohella opiskelijoiden motivaatioon kohdistuva huomio voi olla myös keskeistä, sillä motivaation laatu kytkeytyy tiiviisti sekä hyvinvointiin että opintoihin kiinnittymiseen. Motivaatioprofiileja tarkastelevassa tutkimuksessa on tunnistettu ammatillisen koulutuksen opiskelijaryhmiä, joille on ominaista heikompi motivaatio ja välttämisorientoitunut suhtautuminen opiskeluun, ja joilla samanaikaisesti korostuvat uupumus ja heikompi kiinnittyminen opintoihin (Lännenmäki ym., 2025). Samansuuntaisesti on havaittu, että ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden mielenterveysoireilu on yhteydessä heikompaan koulumyönteisyyteen, oppimisvaikeuksiin ja yksinäisyyteen sekä lisääntyneeseen palvelujen käyttöön (Korkeamäki ym., 2023). Nämä tutkimushavainnot yhdessä tämän tutkimuksen tulosten kanssa nostavat esille sen näkökulman, että siirtymävaiheisiin ja arjen tilanteisiin liittyvät haasteet eivät näy pelkästään hyvinvoinnissa, vaan heijastuvat myös opiskelumotivaatioon ja opiskelukokemuksiin ammatillisessa koulutuksessa.
Lukuisat viimeaikaiset tarkastelut ovat nostaneet esiin myönteisiä havaintoja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden tilanteesta. Opiskelijat ovat keskimäärin tyytyväisiä koulutukseen, kokevat työrauhan hyväksi ja opiskelu-uupumus on verrattain vähäistä. (Eronen, 2025; Owal Group, 2024; SAKKI ry., 2025; THL, 2025a) Kyseiset havainnot perustuvat kuitenkin pääosin kuvaileviin tunnuslukuihin, jolloin opiskelijaryhmien väliset erot voivat jäädä piiloon ilman taustatekijöiden samanaikaista tarkastelua. Tämän tutkimuksen keskeinen lisäarvo on siinä, että tarkastelemalla useita taustatekijöitä samanaikaisesti se tuo esiin opiskelijaryhmien välisiä hyvinvointieroja, jotka eivät välttämättä näy kuvailevissa tarkasteluissa. Tämä tieto on merkityksellistä erityisesti Helsingissä, jossa ammatillisen koulutuksen opiskelijajoukko on taustatekijöiltään heterogeeninen (Tanner & Määttä, 2026).
Tulosten perusteella hyvinvoinnin ja opiskelun haasteet kasautuvat samoille opiskelijaryhmille ja kytkeytyvät elämäntilanteisiin sekä arjen olosuhteisiin. Näin tarkasteltuna erot eivät näyttäydy pelkästään yksilöllisinä, vaan osana laajempia elämänvaiheeseen liittyviä prosesseja, joissa koulutusvalinnat, identiteetin rakentuminen ja arjen hallinta limittyvät. Hyvinvoinnin edistäminen ei siten ole vain yksilötason kysymys, vaan edellyttää rakenteellisia ratkaisuja, joissa keskeistä on palvelujärjestelmän kyky tasata eroja vahvistamalla palvelujen saavutettavuutta, varhaista tukea ja opiskelijoiden elämäntilanteiden kokonaisvaltaista huomioimista. Vaikka kansallisesti opiskeluhuollon resursseja ammatillisessa koulutuksessa on lisätty, palvelujen saatavuudessa ja kohdentumisessa on edelleen merkittäviä puutteita ja alueellista tai toimipistekohtaista vaihtelua, mikä havaitaan myös Helsingissä (THL, 2025b). Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että pelkkä resurssien lisääminen ei riitä Helsingissä, vaan ratkaisevaa on niiden kohdentuminen opiskelijaryhmiin, joissa tuen tarve kasautuu.
Nora Tanner toimii tutkijana ja Suvi Määttä erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Lähteet
Antila, J. (2024). ”Yhteistyö on valtava voimavara”—TUVA-koulutuksen opetushenkilöstön kokemus moniammatillisesta ja -alaisesta yhteistyöstä [Satakunnan ammattikorkeakoulu]. http://www.theseus.fi/handle/10024/869434(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Eronen, I. (2025). Ammatillisen koulutuksen opiskelijat viihtyvät opinnoissaan jopa paremmin kuin lukiolaiset ja peruskoululaiset | Kuntaliitto.fi. https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2025/ammatillisen-koulutuksen-opiskelijat-viihtyvat-opinnoissaan-jopa-paremmin-ku…(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Holappa, A.-S., Pakarinen, E., & Pehkonen, A. (2024). Huono-osaisuuden kasautumisen yhteys ammatillisten opintojen keskeytymisen riskiin. Nuorisotutkimus, 42(3), 3–19. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9149046(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hovisilta, K. (2023). Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus: Opintoihin kiinnittymisen vaikeudet ja TUVA-opiskelun kehittäminen [Laurea-ammattikorkeakoulu]. http://www.theseus.fi/handle/10024/817275(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Isopahkala, V., Lukka, S., Sorkkila, M., Vasalampi, K., Pakarinen, E., & Kiuru, N. (2024). Toisen asteen opiskelijoiden masennusoireilu ennen koronapandemiaa ja sen aikana: Kohorttivertailututkimus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 61(4), 603–616. https://doi.org/10.23990/sa.137427(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kestilä, L., Karvonen, S., Parikka, S., Seppänen, J., Haapakorva, P., & Sutela, E. (2019). Nuorten hyvinvoinnin erot. Teoksessa Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/11111/14064(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kiri, T. (2024). ”No onpahan joka päivä jottai”: Nuorten aikuisten hyvinvointiin heijastuvat tekijät ammatillisiin opintoihin valmentavassa koulutuksessa [Lapin yliopisto]. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/66253(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Korkeamäki, J., Parkkila, M., & Poutiainen, E. (2023). Toisen ja korkea-asteen opiskelijoiden mielenterveysongelmien yhteys koettuun opintosuoriutumiseen, sosiaaliseen hyvinvointiin sekä tuen hakemiseen ja saamiseen. (No. 26; Sosiaali- ja terveysturvan raportteja). KELA. https://helda.helsinki.fi/items/bc91a919-d2be-495b-8369-63f240862a3c(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Koskinen, S. (2024). ”Ja sit tajus että apuakin saa, jos pyytää.”: Opiskelijoiden kokemuksia tutkintokoulutukseen valmentavasta TUVA-koulutuksesta. [Jyväskylän ammattikorkeakoulu]. http://www.theseus.fi/handle/10024/853525(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lakkala, S., Narkaus, S., & Kallinen, K. (2022). Siirtymävaihe perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen: Opiskelijoiden kokemuksia siirtymästä ja tuen tarpeista. Nuorisotutkimus, 40(1), 3–22. https://doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9115752(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lantela, L., & Lakkala, S. (2020). The role of comprehensive schools in supporting the well-being of Northern-Finnish young people as perceived by the young people, parents and carers. Education in the North, 27(1), 125–140. https://doi.org/10.26203/3jgr-kd46(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lännenmäki, M., Tuominen, H., & Ihantola, P. (2025). Motivaation, hyvinvoinnin ja yksilöllistymisen väliset yhteydet ammatillisessa koulutuksessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 27(3), 96–115. https://doi.org/10.54329/akakk.162873(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Meskanen, E., Peltonen, S., Lyyra, N., Sorkkila, M., Kokko, S., & Kiuru, N. (2024). Toisen asteen opiskelijoiden yksinäisyyden kokemukset koronapandemian poikkeusolojen aikana Suomessa. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti : NMI-bulletin, 34(2), 10–31.
Murto, V., & Jänkälä, J.-P. (2023). Amisbarometri toisen asteen ammatillisten aikuisopiskelijoiden kuvaajana. Aikuiskasvatus, 43(3), 191–197. https://doi.org/10.33336/aik.130395(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Määttä, S. (2022). Helsinkiläisnuorten hyvinvoinnin ulottuvuudet Perhetaustan ja kasvuympäristön yhteydet koettuun hyvinvointiin. Tutkimuksia, Helsingin kaupunki, kaupunkitieto, (2). https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_12_12_Tutkimuksia_2_Maatta.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Määttä, S. (2023). Kouluterveyskysely 2023 – Helsinkiläislasten ja -nuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus. Tilastoja, (6). https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_10_26_Tilastoja_6_Maatta.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Niittylahti, S. (2021). ”Mä olen saanut mahdollisuudet oppia”: Opintoihin kiinnittyminen ammatillisessa koulutuksessa. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/132995(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Owal Group. (2024). Selvitys tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen (TUVA) toimivuudesta (No. 6; Opetus-ja kulttuuriministeriön selvityspyyntö.). https://owalgroup.com/wp-content/uploads/2024/06/TUVA_raportti_19.6.2024.pdf(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Parkkinen, M., Rinne, H., Korkeamäki, J., Parkkila, M., Vaalasranta, L., & Poutiainen, E. (2022). Sosioekonomisen perhetaustan yhteys Kelan mielenterveysperusteiseen kuntoutukseen osallistumiseen toisen ja korkea-asteen opiskelijoilla. Kuntoutus, 45(3), 20–37. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.122239(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Porali, S. (2025). ”Aina koitetaan pitää mielessä, että meidän opiskelijamateriaali ei ole tutkintojen se massamateriaali”: Ammatillisten toimijoiden näkemyksiä valmentavasta koulutuksesta ja TUVA-koulutusuudistuksesta [Turun yliopisto]. https://www.utupub.fi/handle/11111/19792(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pylväs, L., & Nokelainen, P. (2025). The Role of Basic Psychological Needs Satisfaction in Finnish Vocational Students’ School Burnout and Dropout Intentions. International Journal for Research in Vocational Education and Training, 12(2), 236–265. https://doi.org/10.13152/IJRVET.12.2.4(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Savolainen, A., & Sillantaus, A. (2025). Opiskelijoiden toimeentulo ja sen koettu vaikutus hyvinvointiin: Case Savonia-ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijat [Savonia-ammattikorkeakoulu]. http://www.theseus.fi/handle/10024/880514(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry. (2025). Amisbarometri: Ammatillisten opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelua koskeva tutkimus. [Dataset]. https://sakkiry.fi/amisbarometri/(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tanner, N., & Määttä, S. (2026). Ammatillisten oppilaitoksien opiskelijat Helsingissä. Katsauksia.
THL. (2025a). Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2025: Aiempaa useampi kokee terveytensä hyväksi ja moni voi keskustella usein asioistaan vanhempiensa kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. https://www.julkari.fi/handle/11111/33291(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
THL. (2025b). Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa 2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. https://www.julkari.fi/handle/11111/34727(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Alaviitteet:
- TUVA-opiskelijat tarkoittavat tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen osallistuvia opiskelijoita, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa, ja jotka tarvitsevat valmiuksia ja ohjausta siirtyäkseen lukio- tai ammatilliseen koulutukseen.
- Termille odds ratio (OR) ei ole olemassa vakiintunutta suomenkielistä termiä ja monet ehdotetut termit, kuten vedonlyöntisuhteiden suhde, ristisuhde tai vetosuhde, ovat vaikeaselkoisia käytettäväksi tulososiossa. Siksi tässä julkaisussa käytetään termiä todennäköisyys kirjoitettaessa auki logistisen regressioanalyysin tulokset.