Tässä raportissa tarkastellaan MoniSuomi 2022 -tutkimuksen uusiin tuloksiin nojaten Suomeen muuttaneita pääkaupunkiseudulla. Raportissa keskitytään työllisyyden ja muun pääasiallisen toiminnan kysymyksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja verkostoihin, osallisuuteen ja osallistumiseen sekä syrjinnän ja turvallisuuden kokemuksiin. Muuttajien kotoutumista, elämäntilannetta, elinoloja ja kokemuksia selvitetään pääasiallisesti tutkimukseen osallistuneiden ilmoittaman Suomeen muuton tärkeimmän syyn mukaisesti. Tällaista näkökulmaa ei ole aikaisemmin juuri hyödynnetty.

Neljä viidestä pääkaupunkiseudun asukkaasta on ilmastonmuutoksesta joko erittäin tai melko huolissaan. Myös metsäkadosta, lajien sukupuutoista ja sään ääri-ilmiöistä ollaan huolestuneita. Huolestuneisuus on hieman lisääntynyt viiden vuoden takaiseen vastaavaan kyselyyn verrattuna, joskin se on jo pitkään ollut korkealla tasolla Helsingin seudulla. Asukkaiden tietoisuus ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista on varsin hyvää. Erityisesti nuorissa aikuisissa ja naisissa on paljon ilmastotietoisia. Lähes puolet kaikista vastaajista kokee jopa usein ilmastoahdistusta, kun taas noin kolmannes vastaa tähän kysymykseen kieltävästi.

Helsinkiläiset ovat pääkaupunkiseudun muita asukkaita ahkerampia kulttuurin kuluttajia, mutta koulutusryhmien väliset erot ovat suuret myös pääkaupungissa. Kun joka toinen korkea-asteen tutkinnon suorittaneista käy vähintään kerran kuukaudessa taide- tai kulttuuritilaisuudessa tai -tapahtumassa, on vastaava osuus perusasteen koulutuksen saaneilla 15 prosenttia. Sen sijaan tulotaso ei ole yhteydessä kulttuurin kuluttamiseen sen jälkeen, kun koulutustaso ja hyvinvointia kuvaavat tekijät on otettu huomioon. Ryhmämuotoinen kulttuurin harrastaminen on itse asiassa pienituloisilla jopa yleisempää kuin parempituloisilla. Myös monet hyvinvoinnin, terveyden ja elintapojen indikaattorit ovat yhteydessä kulttuurin kuluttamiseen. Koska kulttuurin tarjonta näyttää lisäävän kulttuurin kulutusta, taide- ja kulttuuripalveluja ja -tapahtumia on syytä olla ympäri kaupunkia, jolloin kaikilla on mahdollisuus osallistua niihin.

Helsingin hyvinvointisuunnitelma (2022–2025) sisältää kuusi painopistettä. Ne ovat mielen hyvinvointi, harrastaminen ja vapaa-aika, liikkuminen, terveelliset elintavat, hyvät väestösuhteet ja turvallinen ja kaunis kaupunki. Nämä kuusi painopistettä kattavat yhteensä 50 tavoitetta ja 106 toimenpidettä.

Tämä Stadin HYTE-barometri esittelee Helsingin hyvinvointisuunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden etenemisen tilaa keväällä 2024. Barometri sisältää valittuja konkreettisia nostoja toimenpiteistä sekä havainnollistaa helsinkiläisten hyvinvoinnin ja terveydentilaa hyvinvointisuunnitelman seurantamittareiden valossa. HYTE-barometri on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 6 § mukainen vuosittainen hyvinvointikertomus.

Helsingissä joka yhdeksäs nuori kokee erittäin heikkoa osallisuutta. Tytöillä erittäin heikko osallisuuden kokemus on yleisempää kuin pojilla. Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset nuoret kokevat erittäin heikkoa osallisuutta yhtä paljon kuin suomalaistaustaiset, mutta ulkomailla syntyneillä nuorilla osallisuuden kokemus on keskimäärin heikompi. Erittäin heikko osallisuus on lisäksi yhteydessä koettuihin oppimisvaikeuksiin, kiusaamiseen, syrjintään sekä kokemukseen perheen taloudellisista haasteista.

Lähes kaikki helsinkiläiset 16- ja 17-vuotiaat osallistuivat syksyllä 2023 johonkin oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavaan koulutukseen, mutta sukupuolten ja syntyperäryhmien välillä on eroja siirtymävaiheen tilanteessa ja toiselle asteelle jatkamisessa. Koronapandemian aikana vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus kääntyi kasvuun 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Etenkin ulkomaalaistaustaisilla pojilla on keskimäärin muita korkeampi riski jäädä matalan koulutuksen varaan. Oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutuksia nuorten tutkintojen suorittamiseen ei vielä voida arvioida.

Kaupunkien tulisi pyrkiä houkuttelemaan yhdenvertaisesti kaikenlaisia kaupunkilaisia mukaan kaupungin kehittämiseen; muuten on todennäköistä, että vaikuttamaan valikoituvat vain muutenkin aktiivisimmat kansalaiset. Tämän artikkelin tarkoituksena on tunnistaa kotimaisesta ja kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta mahdollisia ratkaisuja osallistumis- ja vaikuttamisaktiivisuuden epätasaisuuteen asukkaiden välillä. Vaikuttaa siltä, ettei mikään yksittäinen keino itsessään takaa demokratian parempaa tasavertaisuutta. Muutos saattaakin edellyttää esimerkiksi väestöryhmien yleisen eriarvoisuuden ja segregaation vähentämistä, tai sosiaalisen luottamuksen parantamista ja vuorovaikutuksen lisäämistä ryhmien välillä ylipäätään. Toisaalta on merkkejä siitä, että samat keinot, jotka laajentavat uudempiin paikallisdemokratian muotoihin osallistujien joukkoa vaalien välillä, voivat kohentaa myös edustuksellisen demokratian kattavuutta ja vaalien äänestysaktiivisuutta.

Yli yhdeksän kymmenestä helsinkiläisestä on sitä mieltä, että omalla asuinalueella on miellyttävää kävellä paikasta toiseen. Olosuhteita ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen sekä pyöräilyyn pidettiin hyvinä etenkin Helsingin esikaupunkialueilla. Vastaajien arvioissa omista liikunnan harrastamismahdollisuuksista oli suuria eroja etenkin sen mukaan, kuinka hyväksi he kokivat oman toimeentulonsa. Iäkkäät olivat tyytyväisiä ja opiskelijat taas jonkin verran tyytymättömämpiä liikunnan harrastamismahdollisuuksiinsa.

Artikkelissa esitellään helsinkiläisten keskeisimpiä huolenaiheita uusimman Helsinki-barometri-kyselytutkimuksen tulosten perusteella, sekä vastaajien samassa tutkimuksessa antamaa avointa palautetta. Etenkin ilmastokriisi, luonnonympäristöjen väheneminen sekä ruoan hinta korostuivat viime kevään barometrin tapaan erikseen kysyttyjen huolenaiheiden joukossa. Vapaa sana -vastauksissa kaupunkilaisten yleisimmät palautteenaiheet koskivat lähiluontoa, rakentamisen määrää, yksityisautoilua, keskusta-alueen kehitystä sekä kaupungin tarjoamia palveluita.

Helsingin väestön koulutustaso on noussut edellisen vuosikymmenen aikana ja kaupunkiin on keskittynyt paljon etenkin pitkälle kouluttautunutta väestöä. Kehitys on kuitenkin näkynyt eri osissa Helsinkiä vaihtelevasti. Moni aiemmin matalan koulutustason alue on nostanut profiiliaan, mutta osa on jäänyt kehityksestä jälkeen. Suuressa kuvassa alueiden välisissä eroissa on korkeimmin koulutetun väestön osalta kuitenkin havaittavissa pientä kaventumista.