Placemaking on kestävään kaupunkisuunnitteluun olennaisesti kytkeytyvä ajattelutapa ja menetelmä, jossa kaupunkilaiset ja paikalliset yhteisöt aktivoivat kaupunkitiloja yhteisöllisiin käyttöihin. Tässä artikkelissa arvioidaan menetelmän ansioita suhteessa Helsingin nykyiseen kaupunkisuunnitteluun tarkastelemalla kahta julkisen tilan placemaking-kokeilua Ylä-Malmin torilla ja Malminkartanonaukiolla kesällä 2021. Placemaking voi auttaa tuomaan kaupunkitilan kokemukseen liittyvien arvojen ja yhteisöllisyyden merkityksen vahvemmin osaksi kaupunkisuunnittelua, jota nykyään ohjaavat usein taloudelliset ja tekniset näkökulmat. Tapaustutkimukset osoittivat, kuinka placemaking voi parantaa kaupunkilaisten suhdetta julkisiin tiloihin ja kaupunkisuunnitteluun erityisesti Helsingin tiivistyvillä kaupunkiuudistusalueilla.

Helsingin koulujen kasvavia työskentely- ja oppimisolosuhteiden eroja on pyritty lievittämään tarveperusteisella lisärahoituksella (entinen positiivisen diskriminaation määräraha). Koulujen kokemuksia tarveperusteisesta rahoituksesta ja sen käyttöön liittyvistä haasteista tutkittiin elokuun 2021 ja tammikuun 2023 välillä toteutetussa hankkeessa, jonka aineistona ovat rehtoreille ja muille avaintoimijoille tehdyt tutkimuskysely ja haastattelut. Näissä tunnistettiin kolme tekijää, jotka voisivat parantaa rahoitusmallin vaikuttavuutta: rahoituksen kokonaismäärän kasvattaminen, jotta sillä saataisiin koulujen kipeästi kaipaamia opettajaresursseja, sekä ennakoitavuutta pitkän tähtäimen suunnitteluun ja lisää tutkittuun tietoon perustuvaa opastusta rehtoreille rahoituksen käyttöön.

Helsingissä kuten muuallakin Suomessa sosiaali- ja terveysalalla sekä kasvatuksen ja koulutuksen alalla kärsitään tällä hetkellä vakavasta työvoimapulasta, jonka voidaan ennakoida jatkuvan myös tulevina vuosina. Artikkelissa kartoitetaan tilastojen valossa toisaalta sitä, miltä aloilta ammattilaisten eläkkeelle poistuminen on suurinta ja miten samojen ammattien työvoimatarve jatkossa kehittyy. Toisaalta tarkastellaan koulutuspaikkamäärien kehitystä niissä tutkinnoissa, joilta kyseisiin ammatteihin saadaan tulevaisuudessa lisää ammattilaisia.

Helsinkiläiset ovat uusimman barometrikyselyn mukaan vähemmän huolissaan Ukrainassa käytävän hyökkäyssodan vaikutuksista Suomelle kuin edellisessä kyselyssä, joka tehtiin pian sodan käynnistymisen jälkeen. Tuki Ukrainan kansalaisille on helsinkiläisten keskuudessa edelleen vahvaa. Barometrikyselyssä tiedusteltiin lisäksi vastaajien turvallisuuden kokemuksista heidän omalla asuinalueellaan, ja vaikka turvallisuuden koettiin edelleen olevan hyvin korkealla tasolla, luvussa oli tapahtunut jonkin verran laskua edelliseen kyselyyn nähden. Yleisellä tasolla vastaajien arviot omista lähitulevaisuuden näkymistä ovat muuttuneet jokseenkin pessimistisemmiksi.

Sairastavuudessa on huomattavat alue-erot Helsingissä riippumatta sairastavuuden indikaattorina käytettävästä mittarista. Niillä alueilla, joilla sairastavuutta on vähän, kun sitä mitataan kuolleisuuden, työkyvyttömyyden ja lääkekorvausoikeuksien perusteella, on myös vähäinen määrä kansantauteja, ja päinvastoin. Varsinaisten aluevaikutusten sijaan alue-erot ovat kuitenkin selitettävissä pitkälti väestöryhmien välisillä sairastavuuseroilla. Helsinkiläisten terveydentila on parempi kuin suomalaisten keskimäärin, ja koko kaupungin tasolla sairastavuus on hieman vähentynyt kolmessa vuodessa. Tässä raportissa sairastavuus kattaa lähinnä pitkäaikaissairaudet, eikä esimerkiksi koronaepidemian kaltainen tartuntatautisairastavuus näy tällä tavalla mitatussa sairastavuudessa.

Ei-tarttuvia tauteja ja vammoja on mahdollista ehkäistä tehokkaalla poliittisella ohjauksella ja virkatyöllä sekä asukkaiden ja muiden toimijoiden osallistamisella. Kaupungeilla on paljon opittavaa toistensa parhaista käytännöistä.

Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa asuinalueet eivät eriydy ja kaikkialla on mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa. Tavoitteensa saavuttamiseksi kaupunki tarvitsee tutkittua tietoa helsinkiläisten arjen turvallisuudesta. Helsingin turvallisuustutkimuksessa selvitetään kolmen vuoden välein kaupunkilaisten kokemuksia turvallisuudesta yleisesti, omalla asuinalueellaan ja kaupungin keskustassa. Tuorein kyselytutkimus ajoittui vuoden 2021 loppuun koronapandemian aikaan ja ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Uusimman Helsingin turvallisuustutkimuksen avovastauksissa korostuivat sosiaaliset pelot kaupunkitilassa, kuten huoli toisten ihmisten epäilyttävästä käyttäytymisestä. Vastaajat kokivat avovastausten perusteella turvattomuutta paitsi omakohtaisesti myös läheistensä sekä itseään haavoittuvampiin ryhmiin kuuluvien puolesta. Nuorisojoukot ja nuorten jengiytyminen nousivat huolenaiheena esiin tavalla, jota aiemmissa turvallisuustutkimuksissa ei ole nähty. Poliisin läsnäoloa kaivataan asuinympäristöön enemmän.

Koronapandemia lisäsi vastavalmistuneiden työttömyyttä kaikilla koulutusasteilla vuonna 2020. Erityisesti sen vaikutukset iskivät ammattikoulutuksesta valmistuneisiin. Yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta valmistuneilla työttömyys ei lisääntynyt aivan yhtä voimakkaasti. Tässä artikkelissa tarkastellaan Helsingin seudun oppilaitoksista valmistuneiden työllisyystilannetta näillä kolmella koulutusasteella. Lisäksi tarkastellaan tiettyjen työvoimapulasta kärsivien alojen, lähihoitajien, sairaanhoitajien ja varhaiskasvatuksen opettajien, tilannetta. Näillä aloilla työmarkkinatilanne oli vuonna 2020 keskimääräistä parempi.

Helsinkiläisnuorten tyytyväisyys elämään ja koettu terveys ovat heikentyneet. Aiempaa useampi nuori kokee ahdistuneisuutta, yksinäisyyttä, koulu-uupumusta tai häiritsevää seksuaalista ehdottelua ja ahdistelua. Tässä tutkimusjulkaisussa tarkastellaankin kyseisiä hyvinvoinnin ulottuvuuksia syvällisemmin. Tavoitteena on tutkia, mitkä sosiodemografisiin, psykososiaalisiin, terveyskäyttäytymiseen, osallisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin, kasvuympäristöön tai asuinalueeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä kyseisiin ilmiöihin.