Maahanmuuttajien lapset suorittavat pääkaupunkiseudulla toisen asteen tutkinnon keskimäärin harvemmin kuin suomalaistaustaiset lapset. Maahanmuuttajien lasten kouluttautumisen yleisyys kuitenkin vaihtelee paljon eri ikäisinä ja eri alueilta Suomeen saapuneiden lasten välillä. Nämä vertailut eivät kuitenkaan huomioi maahanmuuttajataustaisten ja suomalaistaustaisten perheiden välisiä sosioekonomisia eroja.

Tässä artikkelissa tarkastellaan helsinkiläisten peruskoululaisten asennetta koulunkäyntiin ja koettuja vaikeuksia koulunkäynnissä. Aineistona on Kouluterveyskyselyn vuoden 2017 aineisto. Helsinkiläiset peruskoulun oppilaat pitävät koko maata enemmän koulunkäynnistä. Kouluterveyskyselyn mukaan niillä oppilailla, jotka eivät pitäneet koulunkäynnistä, oli selvästi useammin eri hyvinvoinnin vajeita ja usein myös puutteita oppimistaidoissa. Vanhempien asenteella koulunkäyntiin ja myös perheen koetulla taloudellisella tilanteella oli yhteys lapsen koulunkäynnistä pitämiseen ja oppimistaitoihin.

Omassa koulussa on helppo tuoda mielipiteitään esiin. Näin kokee valtaosa Helsingin 8.- ja 9.-luokkalaisista sekä lukion ja ammatillisten oppilaitosten 1.–2. vuosikurssien opiskelijoista. Pojat kokevat kuitenkin vaikuttamismahdollisuutensa koulun asioihin jonkin verran tyttöjä paremmiksi. Nuoret, joilla on jokin toimintarajoite, kokevat muita harvemmin voivansa osallistua ja vaikuttaa tai kuuluvansa jonkin yhteisön jäseniksi.

Artikkelissa selvitetään Helsingin perusopetuksen 4.–5.- ja 8.–9.-luokkalaisten sekä lukion ja ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoiden liikunnan harrastamista. Alakoululaisista 45 prosenttia harrastaa arkiliikuntaa päivittäin vähintään tunnin, yläkoululaisista viidennes ja toisen asteen opiskelijoista vielä harvempi. Ammattioppilaitosten opiskelijat liikkuvat muita vähemmän, ja heistä erityisesti tytöt. Ulkomaalaistaustaisilla nuorilla sekä omatoimisen että seuroissa tapahtuvan liikunnan harrastaminen on kaikilla kouluasteilla vähäisempää kuin kantaväestön nuorilla.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Helsingin perusopetuksen 8.-ja 9.-luokkalaisten sekä lukion ja ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoiden työssäkäyntiä lukuvuoden aikana. Yleisintä palkkatyö on toisella asteella opiskelevilla tytöillä. Yläkoulussa työssäkäyvä nuori on useammin ulkomaalaistaustainen kuin suomalaistaustainen. Koulu-uupumuksen kokemuksia on etenkin yläkoulun ja lukion ohella tiiviisti työskentelevillä nuorilla. Työssäkäyvien ja muiden nuorten elinolot myös eroavat joiltain osin toisistaan.

Vaikka tupakointi on vähentynyt jo pitkään, se on edelleen yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme. Nuorten tupakointi on vähentynyt etenkin 2010-luvulla selvästi, ja valtaosa suomalaisnuorista ei tupakoikaan. Tupakointi on kuitenkin yksi keskeisimmistä väestöryhmien välisten terveyserojen selittäjistä, ja koulutusryhmien väliset erot tupakoinnissa ovat jo nuorilla huomattavat.

Artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään helsinkiläisten lasten ja nuorten vastauksia valtakunnalliseen kouluterveyskyselyyn.

Kiusaaminen on Kouluterveyskyselyn vastausten perusteella vähentynyt Helsingin kouluissa merkittävästi vajaassa kymmenessä vuodessa. Yleisintä kiusaaminen on peruskouluissa, joissa 4.- ja 5.-luokkalaisista joka neljäs on ainakin kerran joutunut kiusatuksi lukuvuoden aikana. Artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään helsinkiläisten lasten ja nuorten vastauksia valtakunnalliseen Kouluterveyskyselyyn.

Artikkeli on osa sarjaa, jossa käsitellään helsinkiläisten lasten ja nuorten vastauksia valtakunnalliseen Kouluterveyskyselyyn.

Sporalla skujaavat kaiken ikäiset helsinkiläiset, mutta skurua nuoriso ei tunne. Vanhempi polvi tsöraa busalla, kun taas nuoremmat käyttävät dösää. Metro sen sijaan odottaa vielä vakiintunutta slanginimitystään.