Helsingissä joka yhdeksäs nuori kokee erittäin heikkoa osallisuutta. Tytöillä erittäin heikko osallisuuden kokemus on yleisempää kuin pojilla. Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset nuoret kokevat erittäin heikkoa osallisuutta yhtä paljon kuin suomalaistaustaiset, mutta ulkomailla syntyneillä nuorilla osallisuuden kokemus on keskimäärin heikompi. Erittäin heikko osallisuus on lisäksi yhteydessä koettuihin oppimisvaikeuksiin, kiusaamiseen, syrjintään sekä kokemukseen perheen taloudellisista haasteista.

Lähes kaikki helsinkiläiset 16- ja 17-vuotiaat osallistuivat syksyllä 2023 johonkin oppivelvollisuuden suorittamiseen kelpaavaan koulutukseen, mutta sukupuolten ja syntyperäryhmien välillä on eroja siirtymävaiheen tilanteessa ja toiselle asteelle jatkamisessa. Koronapandemian aikana vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus kääntyi kasvuun 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Etenkin ulkomaalaistaustaisilla pojilla on keskimäärin muita korkeampi riski jäädä matalan koulutuksen varaan. Oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutuksia nuorten tutkintojen suorittamiseen ei vielä voida arvioida.

Työllisyyden kasvu on viime vuosina nojautunut vahvasti osa-aikatyön lisääntymiseen sekä Helsingissä että Suomessa. Joka viides helsinkiläinen palkansaaja työskentelee osa-aikaisesti, yleisimmin naiset, nuoret ja ulkomaalaistaustaiset. Lähes puolet majoitus- ja ravintola-alalla työskentelevistä palkansaajista on osa-aikaisissa työsuhteissa. Määrällisesti osa-aikatyötä tehdään eniten kaupan alalla. Osa-aikaisesti työskennellään monista syistä, kuten opiskelun vuoksi ja eläkkeen rinnalla. Viidesosa toivoisi saavansa kokoaikaisen työn. Ulkomaalaistaustaisilla yleisin osa-aikatyön syy on, että kokopäivätyötä ei ole tarjolla.

Kävelykelpoisten kaupunkien kehittämisen tueksi tarvitaan mitattavia tavoitteita ja toimivia mittareita. Lyhyet etäisyydet, laadukkaat kulkuyhteydet ja viheralueiden läheisyys kannustavat kävelemään ja pyöräilemään. Avoimet aineistot ja menetelmät tarjoavat yhteismitallisia lähestymistapoja kaupunkiseutujen vertailuun ja kirittämiseen kohti tulevaisuuden kestävyysmurrosta Helsingin seudulla, koko Suomessa ja kansainvälisesti.

Kaupunkikehittämisessä viime vuosina suosituksi tavoitteeksi nousseessa 15 minuutin kaupungissa pyritään siihen, että peruspalvelut olisivat enintään vartin kävely- tai pyörämatkan päässä. Periaatteen toteutumista selvitettiin Helsingissä valikoitujen palvelujen ja kävelyetäisyyksien avulla. Kun tarkastellaan kaikkien tutkittujen palveluiden keskiarvoa, keskimääräinen kävelyaika lähimpään palveluun on Helsingissä 14 minuuttia. Heikoin saavutettavuus on terveyspalveluilla, joihin kävelee keskimäärin 24 minuuttia.

Suuret kaupungit ovat ryhtyneet toteuttamaan ohjelmallista kiertotalouspolitiikkaa. Helsinki on hyväksynyt kiertotalouden toimenpideohjelman, Oulu on laatinut kiertotalouden tiekartan, ja Tampereella on kiertotaloussuunnitelma. Kaupunkien tavoitteena on hillitä neitseellisten luonnonvarojen kulutusta rakentamisessa ja jätteiden syntyä purkamisessa. Vaikka kaupungit ottavat vasta ensiaskeleita ohjelmallisessa kiertotalouspolitiikassa, ne ovat kuitenkin päättäneet monipuolisten ohjauskeinojen käyttöönotosta.

Kaupunkien tulisi pyrkiä houkuttelemaan yhdenvertaisesti kaikenlaisia kaupunkilaisia mukaan kaupungin kehittämiseen; muuten on todennäköistä, että vaikuttamaan valikoituvat vain muutenkin aktiivisimmat kansalaiset. Tämän artikkelin tarkoituksena on tunnistaa kotimaisesta ja kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta mahdollisia ratkaisuja osallistumis- ja vaikuttamisaktiivisuuden epätasaisuuteen asukkaiden välillä. Vaikuttaa siltä, ettei mikään yksittäinen keino itsessään takaa demokratian parempaa tasavertaisuutta. Muutos saattaakin edellyttää esimerkiksi väestöryhmien yleisen eriarvoisuuden ja segregaation vähentämistä, tai sosiaalisen luottamuksen parantamista ja vuorovaikutuksen lisäämistä ryhmien välillä ylipäätään. Toisaalta on merkkejä siitä, että samat keinot, jotka laajentavat uudempiin paikallisdemokratian muotoihin osallistujien joukkoa vaalien välillä, voivat kohentaa myös edustuksellisen demokratian kattavuutta ja vaalien äänestysaktiivisuutta.

Yli yhdeksän kymmenestä helsinkiläisestä on sitä mieltä, että omalla asuinalueella on miellyttävää kävellä paikasta toiseen. Olosuhteita ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen sekä pyöräilyyn pidettiin hyvinä etenkin Helsingin esikaupunkialueilla. Vastaajien arvioissa omista liikunnan harrastamismahdollisuuksista oli suuria eroja etenkin sen mukaan, kuinka hyväksi he kokivat oman toimeentulonsa. Iäkkäät olivat tyytyväisiä ja opiskelijat taas jonkin verran tyytymättömämpiä liikunnan harrastamismahdollisuuksiinsa.

Artikkelissa esitellään helsinkiläisten keskeisimpiä huolenaiheita uusimman Helsinki-barometri-kyselytutkimuksen tulosten perusteella, sekä vastaajien samassa tutkimuksessa antamaa avointa palautetta. Etenkin ilmastokriisi, luonnonympäristöjen väheneminen sekä ruoan hinta korostuivat viime kevään barometrin tapaan erikseen kysyttyjen huolenaiheiden joukossa. Vapaa sana -vastauksissa kaupunkilaisten yleisimmät palautteenaiheet koskivat lähiluontoa, rakentamisen määrää, yksityisautoilua, keskusta-alueen kehitystä sekä kaupungin tarjoamia palveluita.

Helsingin asuinalueiden veto- ja pitovoimassa on huomattavaa vaihtelua. Erityisesti joidenkin pientalo- ja omistusasuntovaltaisten esikaupunkialueiden väestö uusiutuu hitaasti. Sen sijaan kantakaupungissa uusien tulomuuttajien osuus on vuosittain yleensä kaupungin keskiarvoa korkeampi, eikä näillä alueilla pysytä pitkään. Helsingin sisällä tehtävät muutot tapahtuvat usein ominaisuuksiltaan samankaltaisten alueiden välillä, ja naapurikaupungeista muutetaan Helsingissä erityisesti lähtökaupunkia lähellä oleville asuinalueille.