Julkaisussa kootaan yhteen Helsingin kaupungin keväällä 2023 toteuttaman muuttoliikekyselyn tulokset. Kysely kohdistui kaupungista koronapandemian aikana poismuuttaneille. Vuosina 2020–2022 kotimaisessa muuttoliikkeessä tapahtui merkittäviä muutoksia. Helsingistä muutettiin huomattavan paljon muualle Suomeen, ja kotimainen muuttoliike jäi Helsingin kannalta tappiolliseksi. Julkaisu tarjoaa tietoa erilaisten kotitalouksien asumisvalinnoista, muuttosyistä ja muuttovirtojen suuntautumisesta.

Nouseva korkotaso ja taloustilanteen epävarmuus leimasivat vuoden 2023 kiinteistömarkkinoita. Kiinteistökauppavolyymi putosi yli 60 prosenttia edellisen vuoden tasostaan, kun potentiaalisten ostajien ja myyjien hintanäkemykset eivät nousevien tuottovaatimusten toimintaympäristössä kohtaa toisiaan. Kauppavolyymit hiljenivät jyrkästi kaikilla kiinteistösektoreilla. Haasteellinen taloustilanne heikentää myös toimitilavuokramarkkinoiden tilannetta.

Helsingin asuinalueiden veto- ja pitovoimassa on huomattavaa vaihtelua. Erityisesti joidenkin pientalo- ja omistusasuntovaltaisten esikaupunkialueiden väestö uusiutuu hitaasti. Sen sijaan kantakaupungissa uusien tulomuuttajien osuus on vuosittain yleensä kaupungin keskiarvoa korkeampi, eikä näillä alueilla pysytä pitkään. Helsingin sisällä tehtävät muutot tapahtuvat usein ominaisuuksiltaan samankaltaisten alueiden välillä, ja naapurikaupungeista muutetaan Helsingissä erityisesti lähtökaupunkia lähellä oleville asuinalueille.

Yhä useampi Helsingissä työskentelevä asuu muualla kuin pääkaupungissa, ja etenkin Helsingin seudun ulkopuolelta Helsingissä työssäkäyvien määrä on kasvanut. Ammateista varsinkin erityisasiantuntijoiden ja asiantuntijoiden parissa on entistä yleisempää käydä Helsingissä töissä pitkän matkan päästä, sillä heidän työtehtävissään myös esimerkiksi etätyö on varsin yleistä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Helsingin kaupungin toteuttaman muuttoliikekyselyn tulosten valossa erilaisten kotitalouksien asunnonvaihdon syitä ja muuttovirtojen suuntautumista. Kysely kohdistui kaupungista koronapandemian aikana poismuuttaneille. Erityisesti keskitytään lapsiperheiden näkökulmaan ja kuvataan Helsingistä poismuuttoon johtaneita tekijöitä. Asumisen kalleus oli tärkeä muuttosyy kaikille kotitaloustyypeille. Pariskunnille ja lapsiperheille keskeisiä tekijöitä olivat myös lisätilan tarve, halu muuttaa pihalliseen pientaloon sekä omistustontilliseen asuntoon. Helsingistä poismuuton seurauksena lapsiperheiden tyytyväisyys asuinalueeseensa koheni selvästi, vaikka puolet muuttaneista ei tuntenut kohdealuetta ennalta. Uusi asuinalue koettiin erityisesti rauhallisemmaksi, turvallisemmaksi ja paremmin lapsille soveltuvaksi kuin entinen asuinalue Helsingissä. Myös lapsiperheiden palvelujen laatuun ja maineeseen oltiin tyytyväisempiä.

Helsingin kaupungin ja Helsingin seudun muuttoliike oli koronapandemian aikana vuosina 2020–2022 poikkeuksellista. Helsinkiin muualta Suomesta suuntautuva muuttoliike jäi tappiolliseksi kaikkina kolmena vuonna, ja vuonna 2021 myös ulkomainen muuttoliike huomioon otettaessa. Artikkelissa kuvataan tarkemmin näitä muutoksia. Lisäksi raportoidaan ensimmäisiä tuloksia Helsingin kaupungin toteuttamasta kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin kaupungista vuosina 2021 ja 2022 pois muuttaneiden kokemuksia ja muuttosyitä. Tuloksien perusteella keskeisimpänä syynä muutolle oli asumisen hinta – lähes 80 prosenttia kyselyyn vastanneista piti vähintään melko tärkeänä tekijänä sitä, ettei ollut löytänyt toiveiden mukaista asuntoa sopivaan hintaan Helsingistä. Suurin osa muuttajista kaipasi asumiseensa lisää tilaa ja muutti aiempaa isompaan asuntoon. Lisäksi havaittiin vahva trendi pientalo- ja omistusasumisen suuntaan. Korona-aikana kotona vietetty aika lisääntyi ja etätyöstä tuli yleistä, mikä todennäköisesti vaikutti osaltaan isompien asuntojen kasvaneeseen kysyntään. Osalla muuttajista etätyön yleistyminen vaikutti siihen, että saatettiin muuttaa kauemmas työpaikasta.

Helsingissä asutaan ahtaammin kuin monissa muissa Euroopan suurkaupungeissa. Asuinpinta-alaa on käytettävissä keskimäärin 34 neliömetriä per asukas. Pinta-ala on pysytellyt viime vuodet samana, vilkastuneesta asuntorakentamisesta huolimatta. Kööpenhaminassa, Amsterdamissa ja Saksan suurkaupungeissa asuinpinta-alaa on vähintään 40 neliötä, Pariisissakin 36 neliötä per asukas. Tukholmassa ja Lontoossa asumisväljyys on Helsingin tasoa. Ahtaampaa asumista löytyy lähinnä Euroopan itäreunalta, esimerkiksi Varsovasta, Riikasta ja Tallinnasta.

Kaupunkiuudistus-termillä kuvataan Helsingin kaupungin toimialarajat ylittävää toimintamallia, jonka tavoitteena on parantaa kokonaisvaltaisesti asuinalueiden palveluja, viihtyisyyttä ja houkuttelevuutta sekä mahdollistaa alueille laadukas täydennysrakentaminen. Kyse on monialaisesta kaupunkikehittämisestä. Tämä artikkeli kuvaa kaupunkiuudistuksen tavoitteita ja etenemistä.

Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman tavoitteeksi asetettiin vuonna 2020 luoda asumisen kohtuuhintaisuuden analysointiin ja seurantaan mittaristo, jolla voidaan verrata asumisen kustannuksia erilaisille asuntokunnille kaupungin eri alueilla ja eri asumismuodoissa. Tutkimuksessa tarkastellaan asumisen kohtuuhintaisuutta asuntokuntien asumisen kustannusten ja tulojen avulla. Kohtuuhintaiseksi asuminen on määritelty tutkimuksessa silloin, kun siihen kuluu enintään 40 prosenttia asuntokunnan käytettävissä olevasta rahatulosta. Lisäksi asumisen kohtuuhintaisuutta lähestytään asumismenojen ja muiden välttämättömien elinkustannusten jälkeen asuntokunnalle käyttöön jäävien tulojen kautta.