Helsingin väestön koulutustaso on noussut edellisen vuosikymmenen aikana ja kaupunkiin on keskittynyt paljon etenkin pitkälle kouluttautunutta väestöä. Kehitys on kuitenkin näkynyt eri osissa Helsinkiä vaihtelevasti. Moni aiemmin matalan koulutustason alue on nostanut profiiliaan, mutta osa on jäänyt kehityksestä jälkeen. Suuressa kuvassa alueiden välisissä eroissa on korkeimmin koulutetun väestön osalta kuitenkin havaittavissa pientä kaventumista.

Helsingin koulujen kasvavia työskentely- ja oppimisolosuhteiden eroja on pyritty lievittämään tarveperusteisella lisärahoituksella (entinen positiivisen diskriminaation määräraha). Koulujen kokemuksia tarveperusteisesta rahoituksesta ja sen käyttöön liittyvistä haasteista tutkittiin elokuun 2021 ja tammikuun 2023 välillä toteutetussa hankkeessa, jonka aineistona ovat rehtoreille ja muille avaintoimijoille tehdyt tutkimuskysely ja haastattelut. Näissä tunnistettiin kolme tekijää, jotka voisivat parantaa rahoitusmallin vaikuttavuutta: rahoituksen kokonaismäärän kasvattaminen, jotta sillä saataisiin koulujen kipeästi kaipaamia opettajaresursseja, sekä ennakoitavuutta pitkän tähtäimen suunnitteluun ja lisää tutkittuun tietoon perustuvaa opastusta rehtoreille rahoituksen käyttöön.

Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa asuinalueet eivät eriydy ja kaikkialla on mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa. Tavoitteensa saavuttamiseksi kaupunki tarvitsee tutkittua tietoa helsinkiläisten arjen turvallisuudesta. Helsingin turvallisuustutkimuksessa selvitetään kolmen vuoden välein kaupunkilaisten kokemuksia turvallisuudesta yleisesti, omalla asuinalueellaan ja kaupungin keskustassa. Tuorein kyselytutkimus ajoittui vuoden 2021 loppuun koronapandemian aikaan ja ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Segregaation ehkäiseminen on teema, joka toistuu kaupunkien toimintasuunnitelmissa. Erilaisten hallintamuotojen sekoittaminen on eräs keino, jolla segregaatioon on yritetty puuttua. Käytännössä tämä on tarkoittanut päätöksiä muun muassa sitä, miten julkisin varoin tuettu vuokrakanta sijoitetaan: mikä on sopiva määrä tuettua vuokrakantaa? Onko olemassa jokin kynnysarvo, jota ei pitäisi ylittää?

Tässä tutkimuksessa keskitytään asukkaiden kokemuksiin ja siihen, kuinka ne riippuvat julkisesti tuetun vuokrakannan osuudesta. Meillä ei ole aiheesta laadukasta, oloihimme soveltuvaa tutkimusnäyttöä. Tutkimuksemme tarttuu tähän kysymykseen ja pyrkii näin tuottamaan tutkimusnäyttöä, jonka pohjalta voidaan edelleen jatkaa segregaatiota, sosiaalista sekoittamista ja julkista asuntokantaa koskevaa keskustelua.