Julkaisussa kootaan yhteen Helsingin kaupungin keväällä 2023 toteuttaman muuttoliikekyselyn tulokset. Kysely kohdistui kaupungista koronapandemian aikana poismuuttaneille. Vuosina 2020–2022 kotimaisessa muuttoliikkeessä tapahtui merkittäviä muutoksia. Helsingistä muutettiin huomattavan paljon muualle Suomeen, ja kotimainen muuttoliike jäi Helsingin kannalta tappiolliseksi. Julkaisu tarjoaa tietoa erilaisten kotitalouksien asumisvalinnoista, muuttosyistä ja muuttovirtojen suuntautumisesta.

Helsingin väestönkasvu oli viime vuonna ennakkotietojen mukaan 1960-luvun huippuvuosien tasolla. Koko Suomen väestönkasvusta Helsingin osuus oli noin neljännes, ja kasvua selitti pitkälti ulkomainen muuttoliike ja sen taustalla todennäköisesti etenkin työperusteinen maahanmuutto. Alueellisesti väestönkasvu kohdistui varsinkin niille asuinalueille, joille on hiljattain rakennettu runsaasti uusia asuntoja. Ikäryhmistä erityisesti varhaiskeski-ikäinen väestö kasvoi.

Helsingin asuinalueiden veto- ja pitovoimassa on huomattavaa vaihtelua. Erityisesti joidenkin pientalo- ja omistusasuntovaltaisten esikaupunkialueiden väestö uusiutuu hitaasti. Sen sijaan kantakaupungissa uusien tulomuuttajien osuus on vuosittain yleensä kaupungin keskiarvoa korkeampi, eikä näillä alueilla pysytä pitkään. Helsingin sisällä tehtävät muutot tapahtuvat usein ominaisuuksiltaan samankaltaisten alueiden välillä, ja naapurikaupungeista muutetaan Helsingissä erityisesti lähtökaupunkia lähellä oleville asuinalueille.

Tässä artikkelissa tarkastellaan Helsingin kaupungin toteuttaman muuttoliikekyselyn tulosten valossa erilaisten kotitalouksien asunnonvaihdon syitä ja muuttovirtojen suuntautumista. Kysely kohdistui kaupungista koronapandemian aikana poismuuttaneille. Erityisesti keskitytään lapsiperheiden näkökulmaan ja kuvataan Helsingistä poismuuttoon johtaneita tekijöitä. Asumisen kalleus oli tärkeä muuttosyy kaikille kotitaloustyypeille. Pariskunnille ja lapsiperheille keskeisiä tekijöitä olivat myös lisätilan tarve, halu muuttaa pihalliseen pientaloon sekä omistustontilliseen asuntoon. Helsingistä poismuuton seurauksena lapsiperheiden tyytyväisyys asuinalueeseensa koheni selvästi, vaikka puolet muuttaneista ei tuntenut kohdealuetta ennalta. Uusi asuinalue koettiin erityisesti rauhallisemmaksi, turvallisemmaksi ja paremmin lapsille soveltuvaksi kuin entinen asuinalue Helsingissä. Myös lapsiperheiden palvelujen laatuun ja maineeseen oltiin tyytyväisempiä.

Helsingin kaupungin ja Helsingin seudun muuttoliike oli koronapandemian aikana vuosina 2020–2022 poikkeuksellista. Helsinkiin muualta Suomesta suuntautuva muuttoliike jäi tappiolliseksi kaikkina kolmena vuonna, ja vuonna 2021 myös ulkomainen muuttoliike huomioon otettaessa. Artikkelissa kuvataan tarkemmin näitä muutoksia. Lisäksi raportoidaan ensimmäisiä tuloksia Helsingin kaupungin toteuttamasta kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin kaupungista vuosina 2021 ja 2022 pois muuttaneiden kokemuksia ja muuttosyitä. Tuloksien perusteella keskeisimpänä syynä muutolle oli asumisen hinta – lähes 80 prosenttia kyselyyn vastanneista piti vähintään melko tärkeänä tekijänä sitä, ettei ollut löytänyt toiveiden mukaista asuntoa sopivaan hintaan Helsingistä. Suurin osa muuttajista kaipasi asumiseensa lisää tilaa ja muutti aiempaa isompaan asuntoon. Lisäksi havaittiin vahva trendi pientalo- ja omistusasumisen suuntaan. Korona-aikana kotona vietetty aika lisääntyi ja etätyöstä tuli yleistä, mikä todennäköisesti vaikutti osaltaan isompien asuntojen kasvaneeseen kysyntään. Osalla muuttajista etätyön yleistyminen vaikutti siihen, että saatettiin muuttaa kauemmas työpaikasta.

Suomea verrataan usein Ruotsiin, myös maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvissä kysymyksissä. Pohjoismaat ovat monella tapaa samanlaisia yhteiskuntia, ja niiden keskinäinen vertailu on sinänsä hyödyllistä. Kansainvälisen muuttoliikkeen tapauksessa Norja ja Tanska ovat kuitenkin Suomelle parempia vertailukohtia kuin Ruotsi. Nostan tässä kirjoituksessa esille perusteluja väitteelle sekä eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen, Norjan ja Tanskan välillä. Lopuksi vertaan keskenään myös maiden pääkaupunkeja eli Helsinkiä, Osloa ja Kööpenhaminaa ja niiden lähiseutuja.

Poismuutto kaupungeista lisääntyi eri maissa koronapandemian aikana. Myös Helsinkiä koskevassa muuttoliikkeessä nähtiin vuosina 2020–2021 muutoksia, joiden on osin tulkittu johtuneen pandemian aiheuttamasta kaupungin houkuttelevuuden heikkenemisestä. Tarkempaa tietoa Helsinkiin ja Helsingistä pois muuttavien syistä on kuitenkin ollut niukasti – samoin kuin siitä, miten pandemian yhteydessä havaitut asumistrendit mahdollisesti kehittyvät koronakriisin jälkeen. Näitä tietoja saadaan lähiaikoina lisää kaupungin toteuttamasta kyselytutkimuksesta. Tämä artikkeli toimii paitsi kirjallisuuskatsauksena muuttoliikkeen tutkimukseen, myös pohjustaa Helsingin muuttoliikekyselyn tulosten raportointia. Artikkelissa vertaillaan lisäksi Pohjoismaiden pääkaupunkeihin kohdistunutta muuttoliikettä ennen koronapandemiaa ja sen aikana.

Asuinalueiden välinen muuttoliike Helsingissä on volyymiltaan merkittävää, ja vuosittain Helsingin osa-alueiden välillä ja sisällä muutetaan useammin kuin Helsingin rajojen yli. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin sisäisen muuttoliikkeen valikoitumista vuosina 2010-2020. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät ovat yhteydessä kotitalouksien todennäköisyyteen vaihtaa asuinaluetta Helsingin sisällä, ja mitkä tekijät ovat yhteydessä siihen, kuinka suurituloisille alueille kotitaloudet muuttavat. Tarkasteluissa erityisen kiinnostuksen kohteena on se, ovatko helsinkiläisten kotitalouksien muuttopäätökset valikoituneet tulotason mukaan. Otosjoukko koostuu helsinkiläisten kotitalouksien työikäisistä viitehenkilöistä.

Viime vuosien maailmanlaajuiset mullistukset ovat heijastuneet kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin, myös asumiseen ja rakentamiseen. Koronaviruspandemian aikana etätyö yleistyi entisestään ja liikkumisen tavat muuttuivat, ja esimerkiksi monipaikkaisen työskentelyn on arvioitu säilyvän yleisenä jatkossakin. Toimintaympäristöön syntyi uusi merkittävä epävarmuustekijä Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä keväällä 2022. Epävarmuus asuntomarkkinoilla on lisääntynyt sodan alettua ja sen vaikutusten levittyä laajemmalle eri yhteiskunnan osa-alueille. Muun muassa energian kustannusten ja rakennusmateriaalien hintojen nousu ovat vaikuttaneet merkittävästi asumisen ja rakentamisen kustannuksiin. Asuntolainojen korot ovat niin ikään nousseet, ja kuluttajien luottamus talouteen on laskenut. Tässä artikkelissa luodaan ajankohtaiskatsaus asuntomarkkinoihin ja rakentamiseen Helsingissä näiden poikkeusvuosien aikana.

Entistä useampi Helsingissä työskentelevä asuu muualla kuin Helsingissä. Tämän suuntainen muutos on ollut nähtävissä kaikissa ammattiryhmissä, myös sellaisissa, joissa lähityön osuus suhteessa etätyöhön on merkittävä. Kaiken kaikkiaan Helsingissä työskentelevistä hieman alle 60 prosenttia asuu Helsingissä. Artikkelin tiedot perustuvat vuoden 2020 loppua kuvaaviin tilastoihin, joita verrataan aiempien vuosien tietoihin.