Johdanto
Helsinki selvittää kaupunkilaisten kokemuksia ja näkemyksiä turvallisuudestaan kolmen vuoden välein laajalla kyselytutkimuksella. Tässä artikkelissa tarkastellaan viimeisimmän, marraskuun 2024 ja tammikuun 2025 välillä kerätyn kyselyaineiston valossa helsinkiläisten osaamista erilaisissa onnettomuustilanteissa, omatoimista varautumista onnettomuuksiin ja poikkeusoloihin, sekä käsityksiä Helsingin kaupungin pelastuslaitoksesta ja sen palveluista.
Havaintoja verrataan edeltävien turvallisuustutkimusten tuloksiin sekä kansallisella tasolla tehtyyn tutkimukseen. Ajallinen vertailu on joidenkin kysymysten kohdalla mahdollista vuoteen 2018 asti, ja osassa tapauksista vuoteen 2021. Tilannekuvan ja muutoksen tarkastelemisen lisäksi artikkelissa käsitellään iän, sukupuolen ja äidinkielen perusteella määriteltyjen vastaajaryhmien välisiä eroja.
Artikkelissa näitä ilmiöitä tarkastellaan Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen näkökulmasta. Pelastuslaitoksella turvallisuustutkimuksesta saaduista tiedoista on hyötyä esimerkiksi viestinnän ja turvallisuuskoulutuksen kohdentamisessa sekä muussa toiminnan kehittämisessä.
Viimeisimpään kyselyyn vastasi 6205 iältään 15–79-vuotiasta helsinkiläistä. Tässä artikkelissa esitetyt vastausosuudet on tuotettu käyttämällä painokertoimia, joilla vastaajajoukon edustavuutta on parannettu. Kyselyn aineisto edustaakin helsinkiläisiä hyvin. Tässä artikkelissa vastausosuuksista puhuttaessa tarkoitetaan painotettuja osuuksia.
Tarkasteltujen ilmiöiden yhteyttä demografisiin taustamuuttujiin lähestytään ylätasolla, eikä taustamuuttujien keskinäisiä yhteyksiä ole huomioitu. Eroja tuottavat mekanismit voivat liittyä myös koulutus- tai tulotason kaltaisiin, tämän tarkastelun ulkopuolelle jääviin taustamuuttujiin. Tuloksia tulkittaessa on hyvä pitää mielessä, että esimerkiksi Helsingin vieraskielinen väestö on suomen- ja ruotsinkielistä väestöä useammin työikäistä (Sinkko 2025) ja hyvin moninaista.
Turvallisuustutkimus on kuvattu tarkemmin erillisellä kuvailusivulla(Link leads to external service) sekä aiemmassa turvallisuustutkimuksesta kirjoitetussa artikkelissa(Link leads to external service) (Erjansola & Hirvonen 2025). Aiempia turvallisuustutkimuksia käsitellään niistä kirjoitetuissa raporteissa (Keskinen ym. 2023; Keskinen ym. 2020).
Kaupunkilaisten omatoimisessa varautumisessa on kehitettävää
Omatoimisella varautumisella(Link leads to external service) tarkoitetaan valmistautumista tilanteisiin, joissa normaali arki häiriintyy esimerkiksi vedenjakeluhäiriön tai viranomaisohjeistuksen vuoksi, sekä onnettomuuksien ehkäisyyn ja vaaratilanteisiin valmistautumiseen liittyvää toimintaa. Pelastuslaissa(Link leads to external service) velvoitetaan rakennuksen omistajaa ja haltijaa sekä toiminnanharjoittajaa muun muassa ehkäisemään tulipalojen syttymistä ja muita vaaratilanteita. Omatoimisella varautumisella on tärkeä rooli onnettomuuksien ehkäisyssä, niiden onnettomuuksista aiheutuvien vahinkojen minimoimisessa sekä erilaisiin häiriötilanteisiin varautumisessa.
Helsingin turvallisuustutkimuksessa on selvitetty kaupunkilaisten omatoimista varautumista palovaroittimien toiminnan testaamisen, sammutusvälineen omistamisen, taloyhtiön pelastussuunnitelmaan tutustumisen, väestönsuojan sijainnin tuntemisen sekä niin sanotusta kotivarasta huolehtimisen osalta.
Vuoden 2024 turvallisuustutkimuksen vastaajista noin 63 prosenttia sanoo tarkistavansa palovaroittimensa toiminnan säännöllisesti (Kuvio 1). Tämä osuus on laskenut hienoisesti kolmen vuoden takaisesta. Muutos on pieni, mutta se saattaa liittyä vuonna 2024 tapahtuneeseen pelastuslain(Link leads to external service) uudistukseen. Uudistuksen myötä vastuu palovaroittimien kunnossapidosta ja asentamisesta on siirtymäajan jälkeen vuoden 2026 alusta alkaen kiinteistön omistajalla. Asukkaan on silti yhä suotavaa testata palovaroittimiensa toiminta. Sammutuspeitteen tai muun alkusammutusvälineen omistavien vastaajien osuus on sen sijaan noussut hieman, noin 64 prosenttiin.
Väestönsuojansa sijainnin tietävien vastaajien osuudessa on tapahtunut kolmessa vuodessa varsin merkittävä muutos. Osuus on noussut noin 40 prosentista reiluun 50 prosenttiin. Taloyhtiönsä pelastussuunnitelmaan sanoo tutustuneensa noin kolmannes vastaajista. Tämän kysymyksen kohdalla ”Ei koske minua”-vaihtoehdon valinneiden osuus on muita kysymyksiä suurempi. Oletettavasti syynä on ainakin se, että pelastussuunnitelma on pakollinen vain vähintään kolmen asuinhuoneiston asuinrakennuksissa.
Suomen pelastusalan keskusjärjestön suositus(Link leads to external service) on, että kodista löytyvillä tarvikkeilla tulisi pärjätä vähintään 72 tuntia tilanteessa, jossa esimerkiksi sähkön- ja vedenjakelu ovat häiriintyneet ja ulos ei voi mennä. Tähän niin sanottuun kotivaraan liittyvät kysymykset tuovat esille puutteita omatoimisessa varautumisessa, ja toisaalta kysymyksenasettelun rajoitteita.
Vuonna 2021 kotivaran varaamista arvioitiin yhdellä kysymyksellä, joka koski veden ja hyvin säilyvän ruoan varastoimista kolmen vuorokauden tarpeisiin. Tuolloin vastaajista joka toinen kertoi hankkineensa riittävän kotivaran. Viimeisimmässä kyselyssä ruoan ja veden varastoimisesta kysyttiin erikseen. Tällä kertaa noin kaksi kolmannesta vastaajista raportoi riittävistä ruokatarpeista, mutta kolmeksi vuorokaudeksi vettä varanneiden osuus jäi noin 20 prosenttiin. Suosituksen mukainen kotivara on siten ruoan ja veden osalta tosiasiallisesti alle viidenneksellä vastaajista.
Vanhemmat ikäryhmät ovat kertomansa mukaan pääsääntöisesti nuorempia paremmin varautuneita (Kuvio 2). Riittävästi vettä varanneiden osuus on 70–79-vuotiaiden joukossa noin kaksinkertainen nuorempiin ikäryhmiin verrattuna. Joissain kysymyksissä havaittavaa kaikista nuorimman ryhmän verrattain korkeaa varautumisen astetta selittänee se, että monet ikäryhmään kuuluvat asuvat vanhempiensa luona.
Sukupuolten välillä havaitaan vain pieniä eroja. Miehet kertovat pelastussuunnitelmaan tutustumisesta ja kotivaran varaamisesta hieman naisia useammin. Suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat vaikuttavat vieraskielisiä paremmin varautuneilta. Alkusammutusvälineen omistavien osuus on suomen- ja ruotsinkielisten vastaajien joukossa kaksinkertainen. Kotivaraan kuuluvan veden, joskaan ei ruoan, varastoimisesta vieraskieliset vastaajat kertovat useammin. Vieraskielisten vastaajien joukossa on useissa kysymyksissä myös selvästi enemmän ”Ei koske minua”-vaihtoehdon valinneita.
Kolme vuotta sitten havaittiin, että myös asunnon tyyppi selittää varautumista (Keskinen ym. 2023). Kerrostaloasujat olivat muita kaupunkilaisia heikommin varautuneita, kun tarkasteltiin kotivaraa, palovaroittimen toiminnan tarkastamista ja alkusammutusvälineen omistamista. Väestönsuojansa sijainnin he sen sijaan tunsivat useammin, ja olivat myös useammin tutustuneet taloyhtiönsä pelastussuunnitelmaan. Erityisesti kerrostaloasujien lähin väestönsuoja sijaitseekin usein asuintalossa, mikä selittää heidän hyvää tietämystään asiasta. Julkiset väestönsuojat mukaan lukien Helsingissä on suojapaikkoja yhteensä noin 900 000 henkilölle(Link leads to external service) . Monia pientaloasujia pelastussuunnitelmaa koskeva kysymys ei kosketa, sillä pelastussuunnitelma on pakollinen asuinrakennuksille, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa(Link leads to external service) .
Omatoimisen varautumisen ja asunnon tyypin väliseen yhteyteen ei uppouduta tässä artikkelissa syvemmin. Samanlaiset erot kerrostaloasujien ja muun tyyppisessä asunnossa asuvien vastaajien välillä tulevat kuitenkin esille myös viimeisimmän turvallisuustutkimuksen aineistosta.
Se, että kaupunkilaiset tuntevat väestönsuojansa sijainnin aiempaa useammin, liittynee siihen, että sodan ja poikkeusolojen uhka koetaan aiempaa konkreettisemmaksi. Helsingin turvallisuustutkimuksessa on selvitetty kaupunkilaisten huolenaiheita laajalla kyselypatterilla. Kysymyspatteri osoittaa huolen sodista ja sotilaallisista konflikteista nousseen selvästi vuodesta 2021, siinä missä huoli maailmanlaajuisista tarttuvista taudeista on laskenut olennaisesti. Kysymyspatterissa käsitellyistä aiheista kaikkein vähiten kaupunkilaisia huolettaa paloturvallisuus. Noin joka toinen vastaaja sanoo, ettei ole paloturvallisuudesta huolissaan lainkaan ja valtaosa lopuista vastaajista on siitä vain hieman huolissaan.
Helsinkiläiset epäilevät yhä ensiaputaitojaan
Kaupunkilaisten käsityksiä osaamisestaan erilaisissa onnettomuustilanteissa on mitattu vuodesta 2018 alkaen neljällä kysymyksellä, jotka koskevat hälytysajoneuvon kohtaamista liikenteessä, tulipalotilanteessa toimimista, liikenneonnettomuuspaikalla toimimista sekä ensiavun antamista sairauskohtauksen saaneelle.
Parhaiten kaupunkilaiset arvioivat osaavansa toimia kohdatessaan hälytysajoneuvon (Kuvio 3). Vastaajista noin 40 prosenttia arvioi osaamisensa hyväksi ja 44 prosenttia melko hyväksi. Heikoimpana pidetään ensiapuosaamista. Noin 12 prosenttia vastaajista arvioi osaamisensa hyväksi, ja melko hyväksi noin 34 prosenttia vastaajista. Arviot osaamisesta ovat nousseet vuosien varrella lievästi, mutta johdonmukaisesti.
Etenkin vanhimmassa, 70–79-vuotiaiden ikäluokassa osaaminen arvioidaan yleisesti ottaen muita heikommaksi, ja myös ”en osaa sanoa”-vastausten osuus on suurempi (Kuvio 4). Nuorin, 15–19-vuotiaiden ikäryhmä erottuu heikommalla arvioidulla osaamisella sekä suuremmalla epätietoisuudella liikennettä koskevissa kysymyksissä. Oletettavasti nuorimmassa ikäryhmässä on verrattain vähän esimerkiksi autokoulun käyneitä vastaajia, ja kokemusta liikenteestä on ylipäänsä vähemmän.
Miehet arvioivat osaamisensa pääsääntöisesti paremmaksi kuin naiset. Naiset ovat myös useammin epätietoisia omasta osaamisestaan. Vain ensiapua koskevassa kysymyksessä naiset arvioivat osaamisensa hyväksi tai melko hyväksi suunnilleen yhtä usein kuin miehet. Toisaalta naiset myös arvioivat ensiapuosaamisensa miehiä useammin suoranaisesti huonoksi.
Vieraskieliset vastaajat ovat selvästi useammin epätietoisia omasta osaamisestaan suomen- ja ruotsinkielisiin vastaajiin verrattuna. Mikäli vieraskieliset vastaajat kokevat kykenevänsä arvioimaan omaa osaamistaan, he toisaalta pitävät sitä useammin hyvänä tai melko hyvänä.
Kyse on itsearvioista, ja varovaisuus on paikallaan, kun tehdään vastausten perusteella päätelmiä todellisesta osaamisesta. Vastaajaryhmien välillä havaitut erot voivat selittyä todellisten osaamiserojen lisäksi myös eroilla vastaustyyleissä tai itsevarmuudessa.
Pelastuslaitokseen luotetaan vahvasti
Artikkelin tämä ja seuraava osio käsittelevät kaupunkilaisten luottamusta Helsingin kaupungin pelastuslaitokseen sekä heidän käsityksiään sen palveluiden tärkeydestä. Pelastuslaitos vastaa Helsingissä pelastustoiminnasta, kuten tulipalojen sammuttamisesta, vesipelastuksesta ja rauniopelastuksesta. Pelastuslaitos vastaa myös kiireellisestä ensihoidosta. Lisäksi pelastuslaitoksen tehtäviin kuuluvat esimerkiksi onnettomuuksien ehkäisy palotarkastusten ja muun valvonnan, turvallisuusviestinnän ja -koulutuksen, sekä neuvonnan ja ohjauksen avulla. Pelastuslaitoksella on väestön varoittamisen, evakuoinnin ja väestönsuojiin suojaamisen kaltaisia väestönsuojeluun liittyviä vastuita. Pelastuslaitoksen alainen Pelastuskoulu on yksi kahdesta Suomessa pelastajia kouluttavasta oppilaitoksesta.
Kyselyn valossa kaupunkilaisten luottamus pelastuslaitokseen on vahvaa (Kuvio 5). Kaikista vastaajista noin 60 prosenttia luottaa pelastuslaitokseen erittäin paljon, ja vähintään melko paljon luottavia on yli 90 prosenttia vastaajista. Jäljelle jäävästä kymmenestä prosentista suurin osa on valinnut ”En osaa sanoa”- tai ”Ei paljon eikä vähän”-vaihtoehdon, ja melko tai erittäin vähän luottavia oli vuonna 2024 alle puoli prosenttia.
Luottamus vaihtelee jonkin verran väestöryhmittäin (Kuvio 6). Vanhemmissa ikäluokissa pelastuslaitokseen luotetaan enemmän kuin nuoremmissa, ja etenkin erittäin paljon luottavien osuus on pienempi nuorempien vastaajien joukossa. Luottamus on niin ikään korkeampaa suomen- ja ruotsinkielisten keskuudessa muita äidinkieliä puhuviin verrattuna. Mies- ja naisvastaajien välillä on pieni, muutaman prosenttiyksikön ero: miehet luottavat pelastuslaitokseen hieman enemmän.
Luottamus pelastuslaitokseen on laskenut hienoisesti kolmen vuoden takaisesta. Kaikkien vastaajien keskuudessa erittäin paljon luottavien osuus on laskenut noin kolme prosenttiyksikköä, ja joko erittäin paljon tai melko paljon luottavien yhteenlaskettu osuus noin kaksi prosenttiyksikköä. Pelastuslaitokseen vain melko vähän tai erittäin vähän luottavien vastaajien osuus on häviävän pieni. Sen sijaan ei paljon eikä vähän luottavien sekä “en osaa sanoa”-vaihtoehdon valinneiden vastaajien osuus on vastaavasti kasvanut. Koska luottamus pelastuslaitokseen on näin vahvaa, voidaan näiden neutraaliutta tai epätietoisuutta kuvaavien vastauskategorioiden kasvu kenties tulkita lieväksi luottamuksen laskuksi.
Erot vuoden 2021 kyselyyn ovat pieniä, eikä yksittäisessä kyselyssä nähtävästä notkahduksesta voida päätellä, että helsinkiläisten suhtautumisessa pelastuslaitokseen olisi tapahtunut merkittävää muutosta. Havainto on kuitenkin kiinnostava, ja se on syytä asettaa laajempaan kontekstiin. Kansallisella tasolla käsitykset pelastuslaitoksesta ovat myönteisiä, ja vuoden 2023 ”Suomalaisten pelastusasenteet”-tutkimuksessa yli 90 prosenttia vastaajista koki ”luotettavan” sopivan luonnehdintana vähintään jossain määrin hyvin pelastustoimeen (Saal & Puustinen 2023). Suomessa luottamus turvallisuutta ylläpitäviin yhteiskunnallisiin instituutioihin on yleisesti ottaen korkeaa, ja pelastustoimi on luotetuimpien instituutioiden joukossa (Simonen ym. 2021; Vuorensyrjä ym. 2023).
Koko Suomen tasolla pelastustoimea luotettavana pitävien osuus on kuitenkin laskenut hienoisesti 2010-luvun huippuvuosista (Saal & Puustinen 2023). Suomen pelastusalan keskusjärjestön kyselyn mukaan suomalaiset uskovat laajasti saavansa viranomaisilta apua häiriötilanteiden aikaan ja luottavat viranomaisten varautuneen hyvin vakavia häiriötilanteita varten, mutta myös näillä mittareilla luottamus on heikentynyt (Sokkanen 2025). Poliisibarometrin mukaan suomalaisten luottamus useisiin viranomaisiin, kuten poliisiin, rajavartiolaitokseen ja oikeuslaitokseen, sekä myös pelastustoimeen, on laskenut viime vuosina (Vuorensyrjä ym. 2023). Poliisibarometrissä poikkeuksen muodostaa Puolustusvoimat. Helsingin turvallisuustutkimuksen mukaan kaupunkilaiset luottavat vahvasti myös Helsingin poliisilaitokseen, mutta vähemmän kuin pelastuslaitokseen: poliisiin erittäin paljon luottavia on viimeisimmässä kyselyssä noin 44 prosenttia vastaajista, ja melko paljon luottavia noin 42 prosenttia vastaajista. Turvallisuustutkimuksen mukaan Helsingissä luottamus poliisiin on kasvanut vuodesta 2015, mutta viimeisimmässä kyselyssä kannastaan epävarmojen osuus on aiempaa suurempi.
Turvallisuustutkimuksessa luottamuksessa havaitut muutokset heijastelevat siis laajempaa, joskin heikkoa, yhteiskunnallista trendiä. Luonnollisesti muutoksen taustalla voi olla myös pelastusalaan itseensä liittyviä tekijöitä. Tutkimustiedon valossa epäasiallinen kohtelu, syrjivä käytös ja seksuaalinen häirintä ovat pelastusalalla valitettavan yleisiä ongelmia (Saal ym. 2025), joista on viime vuosina uutisoitu näkyvästi (ks. esim. Mattinen 2021 ja Koponen 2023). Ongelmien esille nouseminen on luonnollisesti saattanut heikentää myös helsinkiläisten luottamusta Helsingin pelastuslaitokseen. Turvallisuustutkimuksen aineistolla tämänkaltaisiin syihin pureutuminen ei kuitenkaan onnistu. Kuten Sokkanenkin toteaa (2025), voi luottamuksen lasku luonnollisesti liittyä myös yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen.
Tarkasteltujen vastaajaryhmien tapauksessa pelastuslaitokseen paljon tai melko paljon luottavien yhteenlaskettu osuus on kuitenkin pienimmilläänkin noin 80 prosenttia. Suoranaista epäluottamusta kokevien osuus on kaikissa vastaajaryhmissä pieni. Vastaajaryhmien väliset erot voivat liittyä olennaisesti myös siihen, kuinka hyvin vastaajat tuntevat pelastuslaitoksen tai muut kyselyissä käsitellyt instituutiot.
Väestönsuojelua pidetään aiempaa useammin erittäin tärkeänä
Vastaajilta kysyttiin myös, kuinka tärkeänä he pitävät erilaisia pelastuslaitoksen palveluita. Nimetyistä vaihtoehdoista tärkeimpinä pidetään ensihoitopalvelua sekä ihmisten pelastamista tulipalo- ja onnettomuustilanteissa (Kuvio 7). Muita palveluita erittäin tärkeänä pitävien osuudet ovat pienempiä, mutta kolmiportaisella asteikolla vähintään melko tärkeänä niitäkin pitää yli 90 prosenttia vastaajista.
Väestönsuojeluun ja poikkeustilanteisiin liittyviä tehtäviä pidetään selvästi tärkeämpinä kuin kolme vuotta sitten. Samansuuntainen, mutta pienempi, muutos nähdään mediassa riskeistä viestimistä koskevassa kysymyksessä. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022 pian edelliskertaisen kyselyn valmistumisen jälkeen, ja nyt havaitut muutokset liittynevät muuttuneeseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Käsitykset muiden palveluiden tärkeydestä ovat pysyneet ennallaan.
Palveluita vähintään melko tärkeänä pitävien osuudet ovat korkeita kaikkien kysymysten kohdalla kaikissa tarkastelluissa väestöryhmissä (Kuvio 8). Väestöryhmien välillä on silti myös jonkin verran eroja ennen muuta siinä, pidetäänkö palveluita erittäin tärkeinä vai melko tärkeinä. Väestönsuojia, riskeistä viestimistä mediassa sekä onnettomuusriskien vähentämistä pidetään yleisesti ottaen tärkeämpänä vanhemmissa ikäluokissa. Opastuksen ja koulutuksen merkitys taas vaikuttaa olevan pienin keski-ikäisille ja vanhimmalle ikäryhmälle. Nuoremmille ikäryhmille sekä 60–69-vuotiaille opastuksen ja koulutuksen merkitys taas on suurempi.
Sukupuolierot ovat ikäryhmien välisiä eroja selvempiä. Naiset pitävät kautta linjan pelastuslaitoksen palveluita tärkeämpinä kuin miehet.
Ensihoitoa ja ihmisten pelastamista pidetään tärkeämpänä suomen- ja ruotsinkielisten vastaajien keskuudessa vieraskielisiin verrattuna. Opastamista ja kouluttamista taas pitävät vieraskieliset tärkeämpinä. Vieraskielisten joukossa myös ”en osaa sanoa”-vastaukset ovat yleisempiä.
Yhteenveto
Viimeisimmän Helsingin turvallisuustutkimuksen kyselyaineisto kertoo, että helsinkiläisten omatoimisessa varautumisessa onnettomuuksiin ja poikkeustilanteisiin on kehitettävää. Suomen pelastusalan keskusjärjestön suositus on, että kotoa löytyvillä tarvikkeilla tulisi selvitä poikkeustilanteessa vähintään 72 tuntia. Turvallisuustutkimuksen perusteella suosituksen mukainen määrä ruokaa ja vettä on varastoituna alle viidenneksellä helsinkiläisistä.
Kaupunkilaiset tuntevat toisaalta merkittävästi aiempaa useammin väestönsuojansa sijainnin. Tutkimuksen perusteella aiempaa hieman harvempi tarkistaa palovaroittimensa toiminnan säännöllisesti. Pelastuslain uudistuksen myötä vastuu palovaroittimen toiminnasta on siirtymäajan jälkeen taloyhtiöillä, mutta asukkaan kannattaisi vastaisuudessakin tarkistaa palovaroittimen toiminta.
Helsinkiläisten itsearvioitu osaaminen erilaisissa onnettomuustilanteissa on noussut lievästi, mutta johdonmukaisesti vuodesta 2018 lähtien. Oman ensiapuosaamisensa kaupunkilaiset arvioivat yleisemmin huonoksi tai melko huonoksi. Tulipalotilanteessa tai liikenneonnettomuuspaikalla helsinkiläiset arvioivat yleisimmin osaavansa toimia melko hyvin. Luottavaisimpia kaupunkilaiset ovat omaan osaamiseensa hälytysajoneuvon liikenteessä kohdatessaan.
Aineisto kertoo myös, että helsinkiläiset luottavat turvallisuusasioissa Helsingin pelastuslaitokseen ja pitävät sen tarjoamia palveluita tärkeinä. Luottamus pelastuslaitokseen on laskenut kolmen vuoden takaisesta lievästi, peilaten laajempaa kyselytutkimuksissa havaittavaa kehitystä, jossa luottamus sekä pelastusalaan että muihin viranomaisiin on ollut viime vuosina hienoisessa laskussa. Turvallisuustutkimuksen vastaajista selvä valtaosa luottaa silti pelastuslaitokseen, ja suoranaista epäluottamusta ilmaisevia vastaajia on hyvin vähän. Pelastuslaitoksen palveluista pelastustoimintaa ja ensihoitoa pitävät tärkeinä käytännössä kaikki vastaajat. Muista kyselyssä eritellyistä palveluista väestönsuojelun ja riskiviestinnän koettu merkitys on kasvanut kolmen vuoden takaisesta.
Selvimmät muutokset havaitaan kysymyksissä, jotka liittyvät poikkeusoloihin varautumiseen. Taustalla lienee turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos. Turvallisuustutkimuksessa kaupunkilaisilta kysytään myös, kuinka huolissaan he ovat erilaisista heidän omaa elämäänsä, asuinaluettaan ja Suomea tai sen lähialuettaan koskettavista ilmiöistä. Edellinen kysely tehtiin vuonna 2021 ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan, ja tuolloin sodista ja sotilaallisista konflikteista kertoi olevansa joko paljon tai melko paljon huolissaan noin neljännes vastaajista. Tuoreimmassa kyselyssä osuus on 56 prosenttia. Kahdesti vuodessa toteutettavan Helsinki-barometrin(Link leads to external service) mukaan kaupunkilaisista 85 prosenttia olikin keväällä 2025 huolissaan Ukrainan sodasta, ja osuus oli 16 prosenttiyksikköä korkeampi kuin keväällä 2023 (Kaupunkitieto, Helsingin kaupunki 2025a).
Havainnoista voitaneen päätellä, että monet helsinkiläiset tunnistavat sekä pelastuslaitoksen että oman roolinsa varautumisessa, mutta omatoiminen varautuminen jää usein vaillinaiseksi. Kyselystä voidaan myös tunnistaa esimerkiksi väestöllisiin taustamuuttujiin perustuvia vastaajaryhmiä, joissa yhtäältä itsearvioitu onnettomuusosaaminen on heikkoa tai sitä ei osata arvioida ja toisaalta pelastuslaitoksen tarjoamaa opastusta ja koulutusta pidetään tärkeämpänä kuin muissa vastaajaryhmissä. Osassa vastaajaryhmistä myös luottamus Pelastuslaitosta kohtaan on matalampaa, tai sen palveluiden merkitystä osataan arvioida harvemmin.
Kuten johdannossa todettiin, kysymysten yhteyttä demografisiin taustamuuttujiin on artikkelissa tarkasteltu hyvin ylätasolla. Yhteyksien syvällisempi tarkastelu ja tarkempien selitysmallien etsiminen on tärkeä jatkotutkimusaihe. Erityisesti vieraskielisten vastaajien osalta on myös hyvä pitää mielessä ryhmän moninaisuus. Vuoden 2024 lopussa helsinkiläisistä oli muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia noin viidennes, ja esimerkiksi suurin vieraskielinen ryhmä, venäjänkieliset, muodosti tästä viidenneksestä noin 15 prosenttia (Kaupunkitieto, Helsingin kaupunki 2025b). On mahdollista ja kenties todennäköistäkin, että tarkastelluissa ilmiöissä on eroja myös kieliryhmien välillä. Turvallisuustutkimuksessa monet äidinkieleen perustuvat vastaajaryhmät ovat pieniä ja niiden analysointi vaatii siten erityistä huolellisuutta, joten tässä artikkelissa vieraskielisiä on tyydytty tarkastelemaan yhtenä ryhmänä suomen- ja ruotsinkielisten rinnalla.
Tulosten valossa olennaiselta vaikuttaa turvallisuusviestinnän ja opastuksen kohdentaminen erityisesti nuorempiin ikäryhmiin, vieraskieliseen väestöön sekä joissain asioissa myös vanhempiin ikäryhmiin. Niin ikään tärkeältä vaikuttaa kaupunkilaisten omatoimisen varautumisen merkityksen korostaminen sekä kaupunkilaisten opastaminen asiassa. Kaupunkilaisten luottamuksesta pelastusviranomaisiin on tuskin tarpeen olla välittömästi huolissaan, mutta sekä Helsingin turvallisuustutkimuksessa että muissa tutkimuksissa havaittu luottamuksen lasku sekä pelastusalaa että muita viranomaisia kohtaan on hyvä tiedostaa. Ilmiön taustatekijöitä on syytä tutkia tarkemmin.
Arto Kekkonen toimii johtavana tutkijana Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan Tietojohtaminen ja tilastopalvelut -yksikössä pelastuslaitoksen tietotiimissä.
Lähteet
Erjansola, J. & Hirvonen, J. (2025). Turvallisuuskokemukset Helsingin kaupunkitilassa: turvallisuuden tunne ennallaan, silti tilanteen nähdään heikentyneen. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunkitietopalvelut. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/turvallisuuskokemukset-helsingin-kaupunkitilassa-turvallisuuden-tunne-ennallaan-silti-tilanteen(Link leads to external service)
Kaupunkitieto, Helsingin kaupunki (2025a). Helsinki-barometri: päivittyvä tulosraportti. Haettu 12.11.2025: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinki-barometri/helsinki-barometri-paivittyva-tulosraportti(Link leads to external service)
Kaupunkitieto, Helsingin kaupunki (2025b). Tilastotietoja Helsingistä 2025. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/25_06_13_Tilastotietoja_Helsingista_2025.pdf
Keskinen, V., Hirvonen, J., Erjansola, J., Kainulainen-D’Ambrosio, K. & Paasonen, K. (2023). “Korona-aikaan en juuri ole liikkunut kaupungilla”. Helsingin turvallisuustutkimus 2021. Tutkimuksia 2023:1. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_03_17_Tutkimuksia_1.pdf
Keskinen, V. & Pyyhtiä, E. & Lehtelä, P. & Ahola, N. (2020). Turvallista ja rauhallista. Helsingin turvallisuustutkimus 2018. Tutkimuksia 2020:3. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/20_10_03_Tutkimuksia_3_Keskinen_ Pyyhtia_Lehtela_Ahola.pdf
Koponen, J.-M. (2023). Pelastajiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää kitketään uusin keinoin – ”Tehtävää valitettavasti on”, sanoo asiantuntija. Yle. Haettu 12.11.2025: https://yle.fi/a/3-12149230(Link leads to external service)
Mattinen, J. (2021). Ahdistelua asemalla. Yle. Haettu 12.11.2025: https://yle.fi/a/3-12149230(Link leads to external service)
Saal, O. & Puustinen, A. (2023). Suomalaisten pelastusasenteet 2023. Sisäministeriön julkaisuja 2023:23. Helsinki: Sisäministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-944-8(Link leads to external service)
Saal, O., Silfverhuth, I., Huovinen, K., Harinen, A., Salmi, R., Koivukoski, J. & Tolvanen, M. (2025). Tulta ilman savua. Epäasiallinen ja väkivaltainen kohtelu pelastusalalla ja ensihoidossa. Pelastusopisto. http://info.smedu.fi/kirjasto/sarja_B/B6_2025.pdf(Link leads to external service)
Sinkko, H. (2025). Väestönmuutosten vaikutus Helsingin asuinalueiden kielirakenteeseen vuosina 2013–2023. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/vaestonmuutosten-vaikutus-helsingin-asuinalueiden-kielirakenteeseen-vuosina-2013-2023(Link leads to external service)
Simonen, J., Westinen, J., Pitkänen, V. & Heikkilä, A. (2021). Luottamusta ilmassa, mutta kuinka paljon? Tutkimus eri sukupolvien luottamuksesta yhteiskunnan instituutioihin. E2 Tutkimus. https://www.e2.fi/media/julkaisut-ja-alustukset/sukupolvien-huolet-ja-voimat/luottamusta-ilmassa/luottamusta-ilmassa-raportti-final-24.9.-1.pdf(Link leads to external service)
Sokkanen, E. (2025). Kotitalouksien varautuminen ja kriisinkestävyys. Kansalaisten resurssit ja roolit häiriötilanteissa. Suomen pelastusalan keskusjärjestö. https://www.spek.fi/wp-content/uploads/2025/10/spek_tutkii_33_2025_10_27_v01.pdf(Link leads to external service)
Vuorensyrjä, M., Rauta, J., Hämäläinen, E., Attila, H., Koivula, J. & Ollila, P. (2023). Poliisibarometri 2022: Kansalaisten arviot poliisin toiminnasta ja Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta. Sisäministeriön julkaisuja 2023:25. Helsinki: Sisäministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-952-3(Link leads to external service)