Helsinkiläislasten asuinalueet lapsuusaikana: missä asutaan ja miten muutot suuntautuvat?

Päätulokset

• Lasten muuttaminen on vilkkainta ennen kouluikää. Näinä vuosina lasten muutot suuntautuvat voimakkaimmin pois kantakaupungista ja läntisiltä kerrostaloalueilta. Helsingissä ainoastaan pientaloalueet saavat lisää lapsia asukkaiseen lasten kasvaessa.
• Mitä korkeatuloisempia lasten perheet ovat, sitä useammin he asuvat kantakaupungissa ja pientaloalueilla, ja sitä harvemmin itäisillä kerrostaloalueilla.
• Mitä korkeatuloisempia lasten perheet ovat, sitä useammin heidän muuttonsa Helsingissä suuntautuvat korkeatuloisemmille alueille. 
• Matalatuloisimpien perheiden lasten keskittyminen matalatuloisimmille alueille ja korkeatuloisimpien keskittyminen korkeatuloisimmille alueille voimistuu lasten kasvaessa. 
• Perheiden tulotaso näkyy myös Helsingistä poismuuttojen suuntautumisessa. Mitä korkeatuloisempia lasten perheet ovat, sitä useammin muutot suuntautuvat Espooseen, ja sitä harvemmin Helsingin seudun ulkopuolelle. 
• Tarkastelut koskevat lapsia, jotka ovat syntyneet vuosina 2003–2007 ja asuivat syntymävuonnaan Helsingissä.

Johdanto

Lapsiperheissä muuttovilkkainta aikaa ovat vuodet, kun lapset eivät ole vielä aloittaneet koulua (ks. esim. Ansala 2024a, Bernelius ja Vilkama 2019). Muutokset perhekoossa usein vaikuttavat perheiden asumiseen liittyviin tarpeisiin ja preferensseihin ja voivat siten jo itsessään toimia muuttoja laukaisevana tekijänä. Perheiden taloudelliset resurssit kuitenkin määrittävät keskeisellä tavalla sitä, millaisia valintoja he voivat asuntomarkkinoilla tehdä ja missä määrin he voivat toteuttaa asumiseen liittyviä tarpeitaan ja toiveitaan. Etenkin suuremmissa kaupungeissa kuten Helsingissä asuntojen hintataso on korkea. Toisaalta myös hintojen vaihtelu näiden kaupunkien eri alueiden välillä on verrattain suurta. Perheiden tulotason voi siten odottaa vaikuttavan niiden asuinpaikan valintoihin huomattavastikin sekä kaupunkien välillä että niiden sisällä.

Ulkomaisissa empiirisissä tutkimuksissa usein havaitaan, että keskimäärin muutot suuntautuvat sosioekonomisesti heikommilta alueilta paremmille alueille. Lisäksi suurituloisempien tai sosioekonomisesti parempiosaisten kotitalouksien tyypillisesti havaitaan muuttavan matalatuloisempia useammin korkeampien mediaanitulojen asuinalueille tai alueille, joilla asuu suhteellisesti vähemmän heikompiosaisia. Nämä keskimääräiset yhteydet kuitenkin tyypillisesti kätkevät sisäänsä huomattavaa vaihtelua. 

Se, kuinka tyypillisesti kotitaloudet muuttavat sosioekonomisesti hyväosaisemmille asuinalueille, voi riippua muun muassa kotitalouden tulotasosta sekä muuttoa edeltäneen asuinalueen sosioekonomisesta hyväosaisuudesta (esim. Rabe ja Taylor 2010, Clark ja Rivers 2012, Clark ja Morrison 2012, Clark ja Maas 2016, Nieuwenhuis ym. 2020). Esimerkiksi Gambaro, Joshi ja Lupton (2017) tutkivat nimenomaan lapsiperheiden muuttoja brittiläisellä aineistolla ja niiden myötä tapahtuvia muutoksia perheiden asuinoloissa ja asuinalueissa. Tutkijat havaitsevat, että reilut kaksi viidestä perheestä muuttaa matalan tai lähtöaluetta matalamman köyhyysasteen alueille, mutta lähes sama osuus perheiden muutoista suuntautuu korkean tai aiempaa korkeamman köyhyysasteen alueille. Tutkijat havaitsevat, että jälkimmäiset muutot ovat todennäköisempiä muun muassa, kun parisuhdetilanne muuttuu, kun vanhemmilla esiintyy toistuvaa työttömyyttä, tai kun perheen tulot ovat matalammat. 

Tässä artikkelissa tarkastellaan helsinkiläislasten asuinpaikkoja ja muuttoja lapsuusaikana heidän perheidensä tulotason mukaan. Lasten asuinalueita Helsingin sisällä tarkastellaan sekä niiden maantieteellisen sijainnin ja asuntokannan määrittämän aluetyypin että tulotason mukaan sen selvittämiseksi, miten tulotasoiltaan erilaiset perheet vaihtavat sijaintiaan ja asettuvat kaupunkirakenteessa. Toisaalta selvitetään myös, miten lasten muutot Helsingin ulkopuolelle suuntautuvat. Tutkimusotos koostuu 0–15-vuotiaista lapsista, jotka syntyivät vuosina 2003–2007 ja asuivat syntymävuonnaan Helsingissä. Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason aineistoja, joissa samoja lapsia ja heidän perheidensä asuinpaikan valintoja voidaan seurata yli ajan. Samaa lapsijoukkoa tarkastellaan myös kolmessa muussa artikkelissa (2024a, 2024b ja 2024c). 

Aineisto ja otos sekä keskeiset määritelmät ja luokittelut

Tarkasteluissa hyödynnetään Tilastokeskuksen yksilötason pitkittäisaineistoja vuosilta 2003–2022. Tarkastelut koskevat vuosina 2003–2007 syntyneitä, Helsingissä syntymävuotensa lopussa asuneita lapsia¹(Link leads to external service). Heidän asuinpaikkojaan ja muuttojaan seurataan vuositasolla heidän syntymävuodestaan sen vuoden loppuun asti, kun he täyttävät 15 vuotta. Lapsuusajalla tarkoitetaan tässä artikkelissa lasten ikävuosia 0–15. Otokseen kuuluu lasten syntymävuonna yhteensä 25 659 lasta. Artikkelissa esiteltyjä havaintoja tulkittaessa on hyvä muistaa, että tarkastelujen ulkopuolelle jäävät lapset, jotka muuttavat Helsinkiin syntymävuotensa jälkeen.

Tässä artikkelissa muutoksi määritellään asuinalueen vaihtaminen. Helsingin sisäiseksi muutoksi määritellään kahden peräkkäisen vuoden viimeisen päivän välillä tapahtunut muutos henkilön osa-alueessa, jolla hän asuu. Muutoksi Helsingistä määritellään kahden peräkkäisen vuoden viimeisen päivän välillä tapahtunut muutos henkilön asuinkunnassa, Helsingistä joksikin muuksi. Aineistossa ei havaita Helsingin osa-alueiden sisällä tapahtuneita muuttoja, tai yhden vuoden sisällä tapahtuneita lyhytkestoisia muuttoja. Helsingin ulkopuolella tapahtuneita muiden kuntien sisäisiä tai välisiä muuttoja ei tarkastella lainkaan.

Lapset luokitellaan heidän perheensä tulotason mukaan tuloviidenneksiin. Ensin jokaiselle helsinkiläisperheelle lasketaan deflatoidut, ekvivalentit käytettävissä olevat tulot. Tuloviidennekset määritellään vuosittain ja ikävuosittain sellaisten Helsingissä asuvien lasten joukossa, jotka asuivat perheineen Helsingissä myös syntymävuonnaan. Näin määritellen otokseen kuuluvista lapsista 18 prosenttia kuuluu syntymävuonnaan matalatuloisimpaan eli alimpaan tuloviidennekseen. Toiseen tuloviidennekseen kuuluvia lapsia on 20 prosenttia, keskimmäiseen ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 21 prosenttia, ja korkeatuloisimpaan eli ylimpään tuloviidennekseen kuuluvia lapsia 20 prosenttia²(Link leads to external service). Artikkelin luettavuuden helpottamiseksi tuloksia kuvailtaessa viitataan lasten tulotasoon, mutta luonnollisesti tällä tarkoitetaan lasten perheiden tulotasoa. 

Myös Helsingin osa-alueet luokitellaan tarkasteluissa vuosittaisen tulotasonsa mukaan tuloviidenneksiin. Osa-alueen vuosittaiseksi tulotasoksi määritellään alueella asuvien työikäisten (18–64-vuotiaiden) henkilökohtaisten deflatoitujen käytettävissä olevien tulojen mediaani. Artikkelissa esiteltyjä havaintoja tulkittaessa on hyvä muistaa, että asuinalueen tulotaso voi muuttua tarkasteluajanjaksolla, eikä alue välttämättä kuulu samaan tuloviidennekseen joka vuonna. Tällaiset muutokset ovat yleisiä etenkin alueilla, jotka sijoittuvat mediaanituloiltaan lähelle vierekkäisten tuloviidennesten tulorajoja. Liitetaulukossa 1(Link leads to external service) listataan kuhunkin tuloviidennekseen kuuluvat alueet vuonna 2018.

Helsingin osa-alueet luokitellaan tarkasteluissa myös neljään aluetyyppiin: kantakaupunkiin, läntisen Helsingin kerrostalovaltaisiin esikaupunkialueisiin, itäisen Helsingin kerrostalovaltaisiin esikaupunkialueisiin, ja pientalovaltaisiin esikaupunkialueisiin. Kantakaupungin ja siihen kuuluvien osa-alueiden määritelmä perustuu kaupungin hallinnolliseen piirijakoon³(Link leads to external service). Muut kuin kantakaupunkiin kuuluvat Helsingin osa-alueet ovat esikaupunkialueita, ja ne määritellään kerrostalovaltaisiksi tai pientalovaltaisiksi sen mukaan, onko alueiden asuntokannasta yli puolet kerrostaloasuntoja vai pientaloasuntoja (omakoti-, pari- tai rivitaloasuntoja) viimeisimpänä tilastovuonna eli vuonna 2022. Itäisen ja läntisen Helsingin rajaksi määritellään Vantaanjoki. Helsingin ulkopuoliset alueet luokitellaan niin ikään neljään luokkaan: Espooseen, Vantaaseen, muuhun Helsingin seutuun ja Helsingin seudun ulkopuoliseen Suomeen⁴(Link leads to external service). 

Lasten alueellinen sijoittuminen muuttuu eniten ennen kouluikää

Etenkin varhaislapsuudessa monet helsinkiläislapset muuttavat Helsingin ulkopuolelle (ks. myös Ansala 2024a). Syntymävuonnaan Helsingissä asuvista lapsista vajaa neljännes asuu kantakaupungissa, reilu viidennes läntisessä Helsingissä, 44 prosenttia itäisessä Helsingissä ja 11 prosenttia pientaloalueilla (Kuvio 1).  Jo seuraavana vuonna hieman vajaa kymmenesosa lapsista asuu Helsingin ulkopuolella, jakautuen melko tasaisesti Espoon, Vantaan, muun Helsingin seudun ja seudun ulkopuolisen Suomen välille. 
 

Lasten alueellinen sijoittuminen muuttuu eniten lasten ollessa alle kouluikäisiä, jolloin lasten muuttoliike on vilkkainta. Helsingissä syntymävuonnaan asuneista lapsista 73 prosenttia asuu Helsingissä ja 27 prosenttia Helsingin ulkopuolella 7-vuotiaina. Ennen peruskoulun aloitusta lasten muutot suuntautuvat voimakkaimmin pois Helsingin kantakaupungista ja läntisiltä kerrostaloalueilta. Helsingin asuinalueista ainoastaan pientaloalueet saavat muuttojen myötä lisää lapsia asukkaikseen. Kouluiässä Helsingissä asuvien lasten määrä pienenee enää vain vähän. Helsingissä syntymävuonnaan asuneista lapsista hieman alle 70 prosenttia asuu Helsingissä 15-vuotiaina. 

Kouluikään mennessä lasten muutot Helsingin ulkopuolelle suuntautuvat voimakkaimmin Helsingin seudun ulkopuolelle. Seudun ulkopuolella lasten tyypillisimmät asuinkunnat 7-vuotiaina ovat Porvoo, Tampere ja Lohja. Espooseen ja Vantaalle muuttaminen on molempiin liki yhtä yleistä, ja Helsingin seudun muihin kuntiin vain hieman Espoota ja Vantaata tyypillisempää. Kouluiässä muuttaminen Helsingin ulkopuolelle on verrattain harvinaista, ja muuttaneiden lasten määrät kasvavat kaikilla tarkastelluilla alueilla samankaltaisesti. 

Lasten alueellinen sijoittuminen ja sen muutokset lapsuusaikana riippuvat selvästi heidän perheensä tulotasosta. Syntymävuonnaan sitä suurempi osuus lapsista asuu pientaloalueilla, kantakaupungissa tai läntisillä kerrostaloalueilla, mitä korkeatuloisempia he ovat (Kuvio 2). Sitä vastoin itäisillä kerrostaloalueilla asuvien osuus on sitä pienempi, mitä korkeatuloisempia lapset ovat. 

Kouluikään tultaessa suurin osa lasten muutoista on jo tehty ja heidän muuttoalttiutensa vakiintuu (ks. myös Ansala 2024a). Ennen kouluikää Helsingistä poismuutto on yleisintä keskituloisten lasten keskuudessa, joista vajaa kolmannes asuu Helsingin ulkopuolella 7-vuotiaina. Harvinaisinta Helsingistä poismuutto on matalatuloisimpien lasten keskuudessa, joista noin viidennes asuu Helsingin ulkopuolella 7-vuotiaina. Helsingin alueiden osalta havaitaan, että korkeatuloisemmat lapset sijoittuvat edelleen matalatuloisempia lapsia useammin pientaloalueille, kantakaupunkiin ja läntisille kerrostaloalueille, kun taas matalatuloisempien lasten joukossa itäisillä kerrostaloalueilla asuvien osuus on erityisen korostunut. Kouluiässä lasten alueelliset jakaumat eivät enää merkittävästi muutu. 

Tarkasteltaessa vain Helsingissä eri ikävuosina asuvien lasten sijoittumista eri asuinalueille havaitaan, että suurin muutos iän myötä tapahtuu pientalovaltaisilla alueilla. Ainoastaan näillä alueilla asuvien osuus helsinkiläislapsista kasvaa lapsuusaikana, 11 prosentista reiluun 18 prosenttiin. Kantakaupungissa asuvien osuus pienenee lapsuusaikana 24 prosentista 21 prosenttiin, läntisillä kerrostaloalueilla asuvien osuus 21:stä 19 prosenttiin ja itäisillä kerrostaloalueilla asuvien osuus 44:stä 42 prosenttiin. 

Kantakaupungissa ja läntisillä kerrostaloalueilla asuvien osuudet pienenevät kaikkien lasten keskuudessa, riippumatta heidän tulotasostaan. Kantakaupungissa asuvien lasten osuus pienenee lapsuusaikana eniten korkeatuloisimpien lasten keskuudessa. Läntisillä kerrostaloalueilla asuvien osuus pienenee eniten keskituloisten ja toiseksi ylimpään tuloviidennekseen kuuluvien lasten keskuudessa, kun taas itäisillä kerrostaloalueilla asuvien osuus pienenee eniten kahteen ylimpään tuloviidennekseen kuuluvien lasten keskuudessa. Ainoastaan matalatuloisimpien lasten keskuudessa itäisillä kerrostaloalueilla asuvien lasten osuus kasvaa lapsuusaikana, joskin hyvin vähän. Pientaloalueilla asuvien osuus puolestaan kasvaa eniten kahteen ylimpään tuloviidennekseen kuuluvien lasten keskuudessa.

Nämä erot lasten alueellisessa sijoittumisessa näkyvät myös eroina lasten sijoittumisessa tulotasoltaan erilaisille asuinalueille. Tämä käy ilmi, kun tarkastellaan Helsingissä eri ikävuosina asuvien lasten sijoittumista tulotasoltaan erilaisille asuinalueille. Syntymävuonna matalatuloisimmista lapsista neljännes asuu matalatuloisimmilla alueilla, mutta vielä useampi, lähes kaksi viidestä, toiseen tuloviidennekseen kuuluvilla alueilla (Kuvio 3). Alle neljä prosenttia matalatuloisimmista lapsista asuu korkeatuloisimmilla alueilla. Korkeatuloisimpien lasten jakauma on puolestaan lähes päinvastainen. Vajaa neljännes heistä asuu syntymävuonnaan ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla alueilla, vajaat 30 prosenttia sekä neljänteen että keskimmäiseen tuloviidennekseen kuuluvilla alueilla, ja alle seitsemän prosenttia matalatuloisimmilla alueilla. Keskituloisten lasten jakaumat asettuvat näiden ääripäiden välille.

Erityisesti matala- mutta myös korkeatuloisimpien lasten keskittyminen tulotasoltaan erilaisille alueille voimistuu vielä enemmän lasten tullessa kouluikään. Lasten ollessa 7-vuotiaita yhä useampi matalatuloisimmista lapsista asuu matalatuloisimmilla alueilla ja yhä useampi korkeatuloisimmista lapsista korkeatuloisimmilla alueilla. Sama suuntaus jatkuu heidän ollessaan kouluikäisiä. Sinä aikana muutos on voimakkaampaa korkeatuloisimpien lasten keskuudessa, joista yhä suurempi osa alkaa sijoittua aivan korkeatuloisimmille alueille. Keskimmäisissä tuloviidenneksissä lapsuusaikana tapahtuvat muutokset alueellisissa jakaumissa ovat vähäisempiä, mutta samansuuntaisia.

On hyvä muistaa, että nämä muutokset voivat olla seurausta kolmesta eri asiasta: lasten muutoista Helsingissä osa-alueiden välillä, lasten mahdollisesti valikoituneesta muutoista Helsingin ulkopuolelle, tai itse asuinalueiden tulotasojen muutoksista. Yhtä kaikki, lapsuusajan lopussa Helsingissä asuvat lapset sijoittuvat voimakkaammin asuinalueiden tulojakauman ääripäihin kuin syntymävuonnaan Helsingissä asuvat lapset. Seuraavissa osioissa tarkastellaan tarkemmin lasten Helsingissä ja Helsingistä tapahtuvia muuttoja ja niiden roolia tässä kehityskulussa.

Alttius muuttaa Helsingissä on pienintä pientaloalueilta ja korkeatuloisimmilta alueilta

Lasten alttius muuttaa osa-alueiden välillä Helsingissä on erilaista eri ikävuosina ja eri alueilta. Tämä on yksi syy, joka selittää edellä esiteltyjä aluejakaumien muutoksia lapsuusaikana. Lasten ollessa 1-vuotiaita Helsingin sisällä muuttavien osuus on selvästi suurin kantakaupungissa asuvilla lapsilla, 16 prosenttia, ja pienin pientaloalueilla asuvilla lapsilla, seitsemän prosenttia (Kuvio 4)⁵(Link leads to external service). Läntisessä ja itäisessä Helsingissä samanikäisten lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä on 11–12 prosenttia. Kaikilla alueilla alttius muuttaa Helsingin sisällä pienenee selvästi lasten lähestyessä kouluikää ja vakiintuu tämän jälkeen keskimäärin viiden prosentin tuntumaan. Alueiden väliset erot muuttoalttiudessa pienenevät nekin huomattavasti ja ovat enimmillään reilun parin prosenttiyksikön luokkaa lasten ollessa kouluikäisiä. Alttius muuttaa Helsingin sisällä kuitenkin pysyttelee kantakaupungissa ja itäisessä Helsingissä hieman korkeammalla tasolla kuin läntisessä Helsingissä ja pientaloalueilla koko lapsuusajan.

Lasten muuttoalttius Helsingissä vaihtelee myös sen mukaan, mihin tuloviidennekseen kuuluvilla alueilla lapset asuvat. Lasten ollessa 1-vuotiaita alttius muuttaa Helsingin sisällä on sitä suurempi, mitä matalatuloisimmista alueista on kyse (Kuvio 5). Vaikka erot erilaisten alueiden välillä tasoittuvat lasten tullessa kouluikään, muuttoalttius matalatuloisemmilta alueilta pysyttelee pari prosenttiyksikköä korkeampana kuin korkeatuloisemmilta alueilta koko lapsuusajan.

Kun lasten ensimmäisiä muuttoja Helsingissä tarkastellaan muuttomatriisein, jotka näyttävät miten muutot suuntautuvat erityyppisiltä alueilta toisille, havaitaan että monet lapsista muuttavat aluetyypiltään samanlaisten asuinalueiden välillä. Kantakaupungista ja läntisestä Helsingistä muuttavista lapsista lähes puolet muuttavat saman aluetyypin sisällä (Kuvio 6). Itäisessä Helsingissä saman aluetyypin alueelle muuttavien osuus on vieläkin suurempi, lähes 70 prosenttia. Pientaloalueilta muuttavista lapsista reilu kolmannes muuttaa toiselle pientaloalueelle.

Lasten järjestyksessään toisten muuttojen suuntautuminen on laadullisesti melko samankaltaista. Selvä ero ensimmäisiin muuttoihin on kuitenkin se, että kantakaupunki on toisten muuttojen tuloalueena selvästi tyypillisempi kaikilta lähtöaluetyypeiltä, lukuun ottamatta itäisiä kerrostaloalueita. Erityisen voimakasta suuntaaminen kantakaupunkiin on muilta kantakaupungin alueilta. Sen sijaan muutot pientaloalueille ovat harvinaisempia toisten kuin ensimmäisten muuttojen myötä, lukuun ottamatta jälleen itäisiä kerrostaloalueita. Itäisten kerrostaloalueiden osalta toiset muutot ovat tuloalueiden jakaumaltaan lähes samanlaisia kuin ensimmäiset. 

Lasten ensimmäiset muutot näyttäytyvät hieman erilaisessa valossa, kun niiden suuntautumista Helsingissä tarkastellaan lähtö- ja tuloalueiden tulotason mukaan. Suurin osa ensimmäisistä muutoista tapahtuu eri tuloviidenneksiin kuuluvien alueiden välillä (Kuvio 7). Tällaisista muutoista tyypillisimpiä ovat järjestyksessä vierekkäisiin tuloviidenneksiin kuuluvien alueiden väliset muutot. Esimerkiksi reilu kolmasosa muutoista matalatuloisimmilta alueilta suuntautuu toiseen tuloviidennekseen kuuluville alueille ja vajaa neljäsosa keskituloisille alueille. Samaan tapaan noin neljäsosa muutoista korkeatuloisimmilta alueilta suuntautuu neljänteen tuloviidennekseen kuuluville alueille ja neljäsosa keskituloisille alueille. Lähtöalueen kanssa samaan tuloviidennekseen kuuluville alueille muutetaan yleisimmin keskituloisilta alueilta. Kaikkiaan, mitä kauempana toisistaan lähtö- ja tuloalueet tulotasoltaan ovat, sitä harvinaisempia niiden väliset muutot ovat. 

Lasten muuttojen suuntautuminen näyttää melko samankaltaiselta, kun kyseessä ovat järjestyksessä toiset muutot, mutta joitakin erojakin on. Verrattuna ensimmäisiin muuttoihin, toiset muutot suuntautuvat harvemmin kaikista korkeatuloisimmille alueille, riippumatta lähtöalueiden tuloviidenneksestä. Sitä vastoin muutot kahteen alimpaan tuloviidennekseen kuuluville alueille ovat hieman yleisempiä toisten kuin ensimmäisten muuttojen kohdalla, riippumatta lähtöalueiden tuloviidenneksestä.

Lasten perheiden tulotaso voi ohjata muuttojen suuntautumista voimakkaastikin. Lasten muuttojen suuntautumista Helsingissä tarkastellaankin vielä lasten tulotason mukaan vertailemalla, mihin tuloviidenneksiin kuuluvilla alueilla muuttavat lapset asuivat ennen ja jälkeen ensimmäisen muuton. Näiden muuttojen seurauksena lapset päätyvät asumaan aiempaa useammin keski- ja korkeatuloisemmille alueille, riippumatta lasten tulotasosta (Kuvio 8). Tältä osin alueellinen jakauma muuttuu eniten matalatuloisimpien muuttavien lasten kohdalla: siinä missä ennen muuttoa 35 prosenttia heistä asui keski- tai sitä korkeatuloisemmilla alueilla, muuton jälkeen tämä osuus on 46 prosenttia. Verrattain suurta kasvua tapahtuu myös aivan korkeatuloisimmilla alueilla asuvien osuuksissa. Selvimmin tämä osuus kasvaa korkeatuloisimpien muuttavien lasten kohdalla, muuttoa edeltävästä 16:sta muuton jälkeiseen 28 prosenttiin. Toisten muuttojen kohdalla havaitaan osin samankaltaisia muutoksia. Muuttavista lapsista useammat asuvat muuton jälkeen keski- tai korkeatuloisemmilla alueilla kuin ennen muuttoa, mutta muutokset näissä osuuksissa ovat selvästi pienempiä kuin ensimmäisten muuttojen kohdalla.

Yli puolet Helsingistä muuttavista muuttaa seudun ulkopuolelle, Espooseen suunnataan eniten korkeatuloisilta ja Vantaalle matalatuloisilta alueilta

Lasten alttius muuttaa Helsingistä Helsingin ulkopuolelle poikkeaa heidän alttiudestaan muuttaa Helsingin sisällä. Lasten ollessa 1-vuotiaita Helsingin ulkopuolelle muuttavien lasten osuus alueella asuvista lapsista on suurin läntisessä Helsingissä, 12 prosenttia, ja pienin pientaloalueilla, vajaat seitsemän prosenttia (Kuvio 9). Alttius muuttaa Helsingin ulkopuolelle pienenee kaikilla alueilla iän myötä ja vakiintuu keskimäärin noin yhteen prosenttiin lasten tullessa kouluikään. Erot muuttoalttiudessa alueiden välillä ovat tämän jälkeen pieniä, alle prosenttiyksikön luokkaa, mutta alttius muuttaa Helsingin ulkopuolelle on koko lapsuusajan itäisessä ja läntisessä Helsingissä hivenen korkeampi kuin kantakaupungissa ja pientaloalueilla.

Helsingin alueiden tulotason mukaan tarkasteltuna muuttoalttius Helsingin ulkopuolelle on varhaislapsuudessa suurin keskituloisilta alueilta ja pienin kaikkein korkeatuloisimmilta alueilta, joilla alttius muuttaa pois Helsingistä säilyy muita alueita pienempänä koko lapsuusiän ajan (Kuvio 10). Kouluikäisten lasten keskuudessa alttius muuttaa pois Helsingistä on hieman suurempi kaikkein matalatuloisimmilta alueilta kuin muilta alueilta.

Lasten muutot pois Helsingistä suuntautuvat verrattain usein lähtöalueita lähinnä oleviin kuntiin. Läntisestä Helsingistä muuttavista lapsista selvästi suurempi osa muuttaa Espooseen kuin itäisestä Helsingistä muuttavista lapsista (Kuvio 11). Vastaavasti itäisestä Helsingistä muuttavista lapsista suurempi osa muuttaa Vantaalle kuin läntisestä Helsingistä muuttavista lapsista. Kantakaupungista muuttavista lapsista useimmat muuttavat Helsingin seudun ulkopuolelle tai Espooseen, kun taas pientaloalueilta muuttavista lapsista useimmat muuttavat Helsingin seudun ulkopuolelle ja Vantaalle. Myös itäisestä Helsingistä muuttavista lapsista monet suuntaavat Helsingin seudun ulkopuolelle.

Mitä tulee muuttojen suuntautumiseen tulotasoltaan erilaisilta lähtöalueilta, eroja havaitaan lähinnä Espooseen ja Vantaalle muuttamisen yleisyydessä. Espooseen muuttaminen on tyypillisintä neljänteen tuloviidennekseen kuuluvilta alueilta, kun taas Vantaalle suuntaaminen on yleisintä matalatuloisimmilta ja toiseen tuloviidennekseen kuuluvilta alueilta (Kuvio 12). Helsingin seudun pienempiin kuntiin ja seudun ulkopuolelle muuttaminen on sen sijaan lähes yhtä yleistä kaikilta lähtöalueilta.

Lasten muutot Helsingin ulkopuolelle suuntautuvat eri tavoin riippuen myös heidän perheidensä tulotasosta. Siinä missä Helsingin ulkopuolelle muuttavista matalatuloisimmista lapsista jopa 43 prosenttia muuttaa Helsingin seudun ulkopuolelle, vastaava osuus korkeatuloisimmista lapsista on 23 prosenttia (Kuvio 13). Korkeatuloisimmista lapsista puolestaan lähes 40 prosenttia muuttaa Espooseen. Toiseen ja keskimmäiseen tuloviidennekseen kuuluvien perheiden lapsista useat muuttavat Helsingin seudun ulkopuolelle ja Helsingin seudulla tyypillisimmin Vantaalle. Neljänteen tuloviidennekseen kuuluvien perheiden lapset suuntaavat puolestaan melko tasaisesti kaikille tarkastelluille tuloalueille. 

Lapsiperheiden muuttoihin voi yrittää vaikuttaa erilaisin toimin

Tämän artikkelin tarkasteluista nähdään, että helsinkiläislasten asuinpaikka muuttuu tyypillisimmin varhaislapsuuden aikana, jolloin heidän muuttoalttiutensa on suurinta. Kouluiässä useimmat lapset ovat sen sijaan asettuneet aloilleen. Noin kolme kymmenestä lapsesta muuttaa lapsuusaikanaan Helsingistä toiseen kuntaan, mutta myös Helsingin sisällä lasten alueellinen sijoittuminen muuttuu lapsuusaikana selvästi. Niin helsinkiläislasten muuttamisen yleisyys kuin sen suuntautuminenkin sekä Helsingissä että Helsingin ulkopuolelle on hyvin erilaista riippuen siitä, millaisilla asuinalueilla lapset asuvat sekä millaisia heidän perheensä tulotasoltaan ovat.

Lasten alttius muuttaa Helsingin sisällä on pienintä pientaloalueilta, joista useat lukeutuvat myös Helsingin korkeatuloisimpien alueiden joukkoon. Pieni muuttoalttius liittynee pitkälti juuri alueiden asuntokantaan ja viittaa siihen, että näillä alueilla asuvista perheistä monet asuvat tarpeitaan ja preferenssejään vastaavissa asunnoissa ja alueilla. Sen sijaan kantakaupungissa tai matalatuloisemmilla alueilla lasten muuttoalttius on verrattain suurta varsinkin varhaislapsuudessa. Tämän taustalla voi olla perheasuntojen suhteellisen niukka tarjonta tai jotkin muut alueiden ominaisuudet, jotka saavat perheet hakeutumaan muille asuinalueille. 

Usein lasten muutot Helsingissä tapahtuvat tulotasoltaan erilaisten alueiden välillä, ja samankaltaisesti kuin muiden maiden kaupungeissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu. Matalatuloisemmilta alueilta useimmat suuntaavat lähtöaluetta hieman korkeatuloisemmille ja korkeatuloisemmilta alueilta lähtöaluetta hieman matalatuloisemmille alueille. Muutot asuinalueiden tulojakauman ääripäiden välillä ovat kuitenkin harvinaisia. Muuttojen suuntautuminen näyttää olevan kuitenkin kytköksissä myös perheen tulotasoon: korkeatuloisemmilla alueilla asuvien lasten osuus kasvaa muuttojen myötä korkeatuloisempien lasten keskuudessa selvästi enemmän kuin matalatuloisempien lasten keskuudessa. Muun muassa eri tavoin suuntautuvien muuttojen seurauksena etenkin tulojakauman ääripäihin kuuluvat lapset sijoittuvat lapsuusajan lopulla aiempaa voimakkaammin tulotasoaan vastaaville asuinalueille, eli asumaan aiempaa selvemmin tulotasoltaan erilaisilla alueilla.

Kuten Helsingin sisällä, myös Helsingin ulkopuolelle muutetaan vilkkaimmin varhaislapsuudessa, mutta alueellisesti tarkasteltuna muuttovilkkaus on näinä vuosina suurinta läntisen Helsingin kerrostaloalueilta. Vähäisintä muuttaminen on pientaloalueilta ja korkeatuloisimmilta alueilta, mikä ei ole yllättävä havainto hiljattain toteutetun, Helsingistä poismuuttaneisiin kohdistuneen kyselytutkimuksen tulosten valossa. Kyselyssä useat helsinkiläisperheet raportoivat muuttaneensa Helsingin ulkopuolelle, koska eivät olleet löytäneet hinta-laatusuhteeltaan sopivaa asuntoa Helsingistä, ja monet myös kertovat muuttaneensa Helsingistä pientaloasumisen, oman tontin tai oman pihan perässä (ks. Järvelä ym. 2023). Nämä havainnot yhdessä viittaavat kenties siihen, että mikäli perheillä on varaa täyttää tämänkaltaiset asumiseen liittyvät tarpeensa ja toiveensa Helsingissä, monet heistä niin tekevät. Perheen tulotaso näyttää heijastuvan selvästi myös Helsingistä muuttavien lasten kohdealueisiin: mitä korkeatuloisempia lapset ovat, sitä useammin heidän muuttonsa suuntautuvat Espooseen, ja sitä harvemmin Helsingin seudun ulkopuolelle.

Tässä artikkelissa esitellyistä tuloksista nähdään, että helsinkiläislasten asuinalueet sekä heidän perheidensä tulotaso ohjaavat selvästi lasten muuttojen suuntautumista sekä kaupungin sisällä että kaupungista pois. On luonnollista, että asuntomarkkinoilla, joilla alueiden väliset hintaerot ovat niinkin suuria kuin ne Helsingin sisällä sekä laajemmin Helsingin seudun kuntien välillä ovat, perheet valikoituvat jossain määrin tulojensa mukaan asumaan erilaisille alueille. Kaupungin asunto- ja tonttipolitiikalla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka vahvasti tätä valikoitumista tapahtuu. Panostamalla perheasuntojen ja kohtuuhintaisen asumisen tarjontaan eri puolilla Helsinkiä voidaan laajentaa kaikkien perheiden mahdollisuuksia löytää Helsingistä heidän tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaa asumista.  

Laura Ansala toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä. 

Lähteet:

Ansala L. 2024a. Helsinkiläislasten muutot lapsuusaikana: ketkä muuttavat ja milloin? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-muutot-lapsuusaikana-ketka-muuttavat-ja-milloin(Link leads to external service)

Ansala L. 2024b. Helsinkiläislasten muuttojen valikoituminen lapsuusaikana: miten muuttoalttius riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-muuttojen-valikoituminen-lapsuusaikana-miten-muuttoalttius-riippuu-p…(Link leads to external service)

Ansala L. 2024c. Helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana: miten myöhempien asuinalueiden tulotaso riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta lasten syntymävuonna? Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsinkilaislasten-asumisurat-lapsuusaikana-miten-myohempien-asuinalueiden-tulotaso-rii…(Link leads to external service)

Clark WAV, Rivers N. 2012. Community Choice in Large Cities: Selectivity and Ethnic Sorting Across Neighborhoods. Teoksessa van Ham M, Manley D, Bailey N, Simpson L, Maclennan D (toim.), Understanding Neighbourhood Dynamics: New Insights for Neighbourhood Effects Research, Dordrecht: Springer, ss. 255-279. 

Clark WAV, Maas R. 2016. Spatial mobility and opportunity in Australia: Residential selection and neighbourhood connections. Urban Studies 53 (6): 1317-1331. 

Clark WAV, Morrison PS. 2012. Socio-spatial Mobility and Residential Sorting: Evidence from a Large-scale Survey. Urban Studies 49 (15): 3253-3270.

Gambaro L, Joshi H, Lupton R. 2017. Moving to a better place? Residential mobility among families with young children in the Millenium Cohort Study. Population, Space and Place 23 (8): e2072.

Järvelä S, Hirvonen J, Väliniemi-Laurson J. 2023. Asumisidylliä etsimässä – pientaloasuminen omistustontilla houkuttelee lapsiperheitä pois Helsingistä. Verkkoartikkeli. Helsinki: Helsingin kaupunginkanslia. Saatavilla: https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/asumisidyllia-etsimassa-pientaloasuminen-omistustontilla-houkuttelee-lapsiperheita-pois…(Link leads to external service);

Nieuwenhuis J, Tammaru T, van Ham M, Hedman L, Manley D. 2020. Does segregation reduce socio-spatial mobility? Evidence from four European Countries with different inequality and segregation contexts. Urban Studies 57 (1): 176-197.

Rabe B, Taylor M. 2010. Residential mobility, quality of neighbourhood and life course events. Journal of the Royal Statistical Society: Series A 173 (3): 531-555.

Alaviitteet:

1. Lisäksi lapsilta, joita tarkastelut koskevat, edellytetään, että he olivat perheasemaltaan lapsia kaikkina ikävuosina 0–15, että he kuuluivat perheeseen kaikkina ikävuosina 0–15, ja etteivät he asuneet kertaakaan laitoksessa ikävuosina 0–15.

2. Otokseen kuuluvien Helsingissä asuvien lasten tulojakauma pysyy lähes samanlaisena koko lapsuusvuosien ajan. Tulojakauman vakautta yli ajan selittää muun muassa se, että jakauma on määritelty jokaiselle lasten ikävuodelle erikseen. Täten esimerkiksi lasten vanhempien ikääntyminen ja sen myötä tapahtuva mahdollinen tulojen kasvu ei vaikuta lasten sijoittumiseen tulojakaumassa.

3. Helsingin kantakaupungin muodostavat Vironniemen, Ullanlinnan, Kampinmalmin, Taka-Töölön, Kallion, Alppiharjun, Vallilan, Pasilan, Vanhakaupungin ja Reijolan peruspiirit sekä Mustikkamaa-Korkeasaaren osa-alue.

4. Helsingin seutu muodostuu 14 kunnasta. Helsingin, Espoon ja Vantaan lisäksi sen muodostavat Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. 

5. Osuus lasketaan jakamalla vuoden t aikana alueelta muuttavien lasten määrä vuoden t-1 lopussa alueella asuvien lasten määrällä.