Auttavatko siirrot lajien kadon estämisessä? Koehankkeet, kokoelmat ja Korkeasaari etäsuojelussa

Luontokadon estämiseksi tarvitaan lajien lähisuojelua luonnon suojelualuein sekä lajien etäsuojelua asiantuntijoiden toimin. Tämä julkaisu käsittelee siirtojen mahdollisuuksia lajikadon estämisessä. Etäsuojelua tarkastellaan ekologisen kompensaation siirtoistutusten ja ekosysteemihotellien sekä kasvitieteellisissä puutarhoissa ja eläintarhoissa tehtävien suojeluesimerkkien kautta. Esimerkit koskevat erityisesti putkilokasvien, nisäkkäiden ja perhosten siirtoja. Julkaisu esittelee myös Luonnontieteellisen keskusmuseon, kasvitieteellisten puutarhojen, Metsähallituksen, ja Korkeasaaren eläintarhan etäsuojelun periaatteita, kehitystä ja käytäntöjä. Näissä keinoina ovat olleet mm. siemenpankki, solukkolisäys, kasvikokoelma, kylmäsäilytys, taimilisäys, ja kansainvälinen yhteistyö, säännöt, varoitukset ja suositukset.
Author:
Belongs to the series:
Download the whole report here (pdf)

Päätulokset

  • Julkaisussa tarkastellut esimerkit osoittavat, että siirtoistutusten ja ekosysteemihotellien toteutuksessa on vielä haasteita. Onnistumiset uhanalaisten lajien suojelussa ovat toistaiseksi olleet harvassa.
  • Tutkitun tiedon puute lajien ja elinympäristöjen ominaisuuksista on haitannut putkilokasvien siirtojen toteutusta, eikä koehankkeissa ole toteutettu riittävän pitkää seurantaa ja raportointia lajien siirron vai­kutuksista.
  • Lajisuojelu tarvitsee merkittävää tutkimuspanostusta populaatioeko­logiaan ja genetiikkaan. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista. Ympäristön hoidon luontokatoa torjuvat toimet tulee suunnitella tarkasti, tutkittuun tietoon perustuen.
  • Korkeasaari on maailmanluokan eläinlajien suojelun asiantuntija (Ville Vepsäläinen, luku 4.1.).
  • Kaupunkien puistot ja pihat muodostavat mahdollisuuden lajisuojeluun.

 

Lajisuojelun tueksi tarvitaan tutkimusta

Lajisuojelun parhaat keinot liittyvät edelleen paikallisten populaatioiden suoje­luun elinympäristössään ja elinympäristöjen ennallistamiseen. Helsingissä tässä auttaisi päivitetty putkilokasvikartoitus. Kaupunkisuunnittelun verkostotyötä aut­taisi lisäksi metapopulaatiomenetelmin tehty laikkujen hyönteiskolonisaatioiden tutkimus ja lajiekologinen tiedonkeruu ympäristövaatimuksista ja kasvupaikoista.

Vihersektori ja kansalaiset yhteistyöhön

Puistojen kasvivaroilla, yksityisillä pihoilla ja viljelijöillä, sekä koko vihersekto­rilla on mahdollisuus selvittää ja suojella uhanalaisia ja varsinkin hyötykasveja kestävästi, sekä olla kehittämässä uusia suojelukeinoja julkisille ja yksityisille kasvupaikoille. Kansalaisia tarvitaan avuksi kartoittamaan niin puistojen kuin tonttien uhanalaisia lajeja, ja torjumaan vieraslajeja.

Julkaisu tarkentaa ekologisen kompensaation julkaisua (Vähä-Piikkiö 2021).