- Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo ovat hyvän elämän edellytyksiä Helsingissä. Kaupungilla on niiden edistämiseen lakisääteinen velvollisuus.
- Vajaa puolet (46 %) tuoreimman kuntalaiskyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että Helsingin palveluissa toteutuu kaikkien käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.
- Kuntalaisten turvallisuuden, osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksissa on eroja mm. sukupuolen ja vähemmistöaseman perusteella. Esimerkiksi naisten turvallisuuden kokemus on turvallisuustutkimuksen mukaan miehiä heikompi ja vähemmistöön kuuluvien osallisuuden kokemus tuoreimman kuntalaiskyselyn mukaan heikompi kuin muilla. Kouluterveyskyselyn perusteella tytöillä on poikia yleisemmin mielen hyvinvoinnin haasteita.
Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo ja niihin kytkeytyvä oikeus syrjimättömyyteen pohjautuvat lakiin ja ovat edellytys sille, että kaikki kaupunkilaiset voivat elää Helsingissä hyvää elämää. Kaupungin pitää tarjota sellaisia palveluita, jotka vastaavat asukkaiden tarpeisiin riippumatta heidän taustoistaan ja ominaisuuksistaan. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella ja yhdenvertaisuuslaki puolestaan iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Vuonna 2024 toteutetun tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevan kuntalaiskyselyn vastaajista (N=949) lähes yhdeksän kymmenestä (87 %) koki voivansa elää Helsingissä hyvää elämää sellaisena kuin on ja yhtä suuri osa myös piti hyvänä, että Helsingissä asuu ja asioi ihmisiä monenlaisista taustoista. Vastaajista kuitenkin vain vajaa puolet (46 %) oli sitä mieltä, että Helsingin kaupungin palveluissa toteutuu kaikkien palvelun käyttäjien tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kriittisimmin suhtauduttiin Helsingin onnistumiseen digitaalisen syrjäytymisen ehkäisemisessä. Noin viidesosa vastaajista (21 %) ilmoitti kokeneensa syrjintää kaupungin palveluissa ja vajaa viidesosa (15 %) epäasiallista kohtelua. Viimeisimmän vuoden aikana syrjintää oli kokenut 10 % ja epäasiallista kohtelua 8 %. Naiset olivat kokeneet sekä syrjintää että epäasiallista kohtelua enemmän kuin miehet ja vähemmistöihin kuuluvat muita vastaajia enemmän. Vieraskieliset helsinkiläiset kokivat enemmän syrjintää kuin suomen- ja ruotsinkieliset kaupunkilaiset. Kaupungin turvallisuustutkimuksen perusteella naiset kokevat turvattomuutta enemmän kuin miehet ja vieraskieliset kaupunkilaiset enemmän kuin kotimaankieliset (ks. Turvallisuuskokemukset(Link leads to external service) ).
Helsinki on selvittänyt tasa-arvon toteutumista myös tarkastelemalla keskeisiin kaupunkitasoisiin seurantoihin (strategiamittariseuranta, hyte-seuranta ja kestävän kehityksen seuranta) kuuluvia valikoituja mittareita sukupuolen mukaan. Tämän tarkastelun perusteella naiset esimerkiksi kokevat miehiä enemmän turvattomuutta ja tytöt selvästi poikia enemmän seksuaalista häirintää, yläkouluikäiset tytöt ovat poikia yleisemmin yksinäisiä ja ahdistuneita, ja vieraskielisten naisten työllisyysaste on matalampi kuin vieraskielisten miesten. Alaikäiset pojat ovat selvästi tyttöjä useammin rikoksista epäiltynä, ja huono-osaisuuteen kytkeytyvät riskitekijät, kuten pitkäaikaisen perustoimeentulotuen tarve ja asunnottomuus, ovat miehillä naisia yleisempiä. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien helsinkiläisten tilanteesta on nykyisellään niukasti tietoa saatavilla.