Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymiseen yhteydessä olevia tekijöitä tarkastelleet kansainväliset katsaukset nostavat usein esille asuinalueen turvallisuuden (esim. (An ym. 2017; Carver ym. 2023; Davison ym. 2006; Hu ym. 2021; Wengel & Troelsen, 2020). Toisin sanoen lasten tai vanhempien käsitykset asuinalueen ympäristön turvallisuudesta vaikuttavat muun muassa siihen, sallivatko vanhemmat lapsen liikkua asuinalueella varsinkin itsenäisesti, ja myös lasten omaan haluun liikkua siellä. Yhteensä 22 pitkittäistutkimuksen pohjalta toteutettu meta-analyysi vuodelta 2017 laskikin, että turvattomaksi koettu asuinalue vähensi alle 18-vuotiaiden liikkumista noin kahdeksalla minuutilla viikossa. (An ym. 2017.) Se, mitä turvallisuudella tarkalleen ottaen on tarkoitettu aiemmissa tutkimuksissa, on osin vaihdellut, ja turvallisuuden kannalta keskeiset tekijät ovat myös olleet erilaisia kaupunkimaisilla ja maaseutumaisilla asuinalueilla (An ym. 2017; Hu ym. 2021; Wengel & Troelsen, 2020). Erityisesti kaupunkiympäristössä keskeiset lasten liikkumiseen yhteydessä olevat turvallisuustekijät koskevat liikenneturvallisuutta ja rikollisuuden pelkoa (Wengel & Troelsen, 2020).
Suuri osa aiemmista tutkimuksista kuitenkin pohjautuu vanhemman raportoimaan näkemykseen asuinalueen turvallisuudesta, mikä voi olla erilainen kuin lapsen oma. Lisäksi valtaosa tutkimuksista on toteutettu Yhdysvalloissa, jossa kaupunkirakenne ja asuinalueen ympäristö poikkeaa esimerkiksi suomalaisesta kontekstista. (An ym., 2017; Wengel & Troelsen, 2020.) Asuinalueen turvallisuutta ja sen yhteyttä lasten liikkumiseen on tietääksemme tutkittu Suomessa ja suomalaisessa kaupunkikontekstissa vielä melko vähän. Tämä tutkimus paikkaakin näitä aiempia puutteita ja tarkasteleekin helsinkiläislasten omia kokemuksia asuinalueensa turvallisuudesta sekä sitä, miten kokemukset heijastuvat liikkumiseen ja liikuntapaikkojen käyttöön.
Tutkimuksen aineistona ovat kansalliseen Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -kyselytutkimukseen osallistuneiden Helsingissä koulua käyvien perusopetuksen 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisten vastaukset. Tutkimuksen pääkysymykset ovat seuraavat: a) Kuinka suuri osa vastanneista kokee asuinalueensa turvalliseksi liikkua, b) Esiintyykö asuinalueen turvallisuuteen liittyvissä kokemuksissa eroja sukupuolen, syntyperän, vuosiluokan tai perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan ja c) Ovatko asuinalueen turvallisuuteen liittyvät kokemukset yhteydessä liikkumiseen tai liikuntapaikkojen käyttöön. Tutkimuskysymyksiin vastataksemme toteutimme tätä artikkelia varten useamman eri analyysin. Tässä kirjoituksessa raportoidaan kuitenkin vain keskeisimmät tulokset.
LIITU-tutkimus(Link leads to external service) on Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen koordinoima kansallinen tutkimus, mutta tässä artikkelissa tarkasteltavat turvallisuuteen liittyvät väittämät kysyttiin vain Helsingissä kouluja käyvien 5.-, 7.- ja 9.-luokkalaisten lomakkeissa. Yhteensä 770 helsinkiläislasta kyseisillä vuosiluokilla osallistui LIITU-tutkimukseen vuonna 2022. Turvallisuutta koskevat väittämät on esitetty kuviossa 1. Tässä artikkelissa käytetyt turvallisuuteen liittyvät väittämät pohjautuvat osin aiemmin käytettyihin kysymyksiin (esim. Rosenberg ym. 2009; Spittaels ym. 2010), mutta muokattuna soveltuvaksi LIITU-tutkimukseen osallistuneiden ikäryhmälle ja suomalaiseen kontekstiin. Kysymyksiä valittaessa hyödynnettiin erityisesti Wengelin ja Troelsenin katsausta (2020).
Syntyperä ja perheen koettu taloudellinen tilanne määrittävät turvallisuuden kokemuksia
Vuoden 2022 LIITU-tutkimuksessa koettua asuinalueen turvallisuutta mittaavat väittämät ja jokaisen väittämän alkuperäiset vastausjakaumat ovat nähtävillä kuviossa 1. Suuri osa LIITU-tutkimukseen vastanneista koki asuinalueensa turvalliseksi liikkua yksin tai kavereiden kanssa. Vain pieni osa (15 %) koki, että vanhempien mielestä asuinalueella liikkuminen yksin tai kavereiden kanssa ei ollut turvallista. Asuinalueen häiriökäyttäytymisen osalta esiintyi enemmän hajontaa vastauksissa, mutta silti 68 prosenttia ei kokenut asuinalueellaan paljon häiriökäyttäytymistä. Lisäksi suuri osa koki, että asuinalueella oli miellyttävää ja turvallista kävellä ja pyöräillä tai asuinalueella oli tilaa ja mahdollisuuksia liikkua heidän haluamallaan tavalla. Jatkossa kyseiset muuttujat uudelleen luokiteltiin kahteen luokkaan: alkuperäisistä asuinalueen turvallisuuteen liittyvistä vastausvaihtoehdoista ”täysin samaa mieltä” tai ”jokseenkin samaa mieltä” yhdistettiin omaksi luokaksi ja tätä luokkaa vertailtiin muihin.
Seuraavaksi tarkasteltiin, esiintyikö kyseisissä väittämissä eroja taustatekijöiden eli sukupuolen, syntyperän, perheen koetun taloudellisen tilanteen tai vuosiluokan mukaan. Eri tekijöiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin toteuttamalla logistisia regressioanalyyseja, joilla ennustetaan sitä, millä todennäköisyydellä tarkasteltavana oleva asia (selitettävä muuttuja) tapahtuu. Analyysin tulkinta pohjautuu odds ratio-kertoimen (OR-kerroin) ja siihen liittyvien 95 % luottamusvälien tarkasteluun. Analyyseissa kaikki taustatekijät olivat samanaikaisesti mukana, myös suosituksen mukainen liikkuminen ja asuinalue (suurpiiri) olivat vakioituna mallinnuksissa.
Näissä analyyseissa kaksi taustatekijää eli syntyperä ja perheen koettu taloudellinen tilanne nousivat keskeisiksi asuinalueen turvallisuuden kokemukseen eroja tuottaviksi tekijöiksi. Syntyperän mukaan tilastollisesti merkitsevä ero havaittiin kaikissa muissa väittämissä paitsi siinä, kokiko vanhempi asuinalueen turvalliseksi liikkua yksin tai kavereiden kanssa. Kaikissa muissa väittämissä havaittu yhteys kulki samansuuntaisesti, eli suomalaistaustaiset kokivat asuinalueen turvalliseksi todennäköisemmin kuin ulkomaalaistaustaiset.
Perheen koetun taloudellisen tilanteen mukaan esiintyi tilastollisesti merkitsevä ero kaikissa väittämissä vertailtaessa perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi kokevia sen korkeintaan kohtalaiseksi kokeviin. Toisin sanoen perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi arvioineet vastaajat kokivat olonsa turvalliseksi todennäköisemmin kuin vastaajat, jotka arvioivat perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi. Lisäksi kahden muun väittämän osalta esiintyi ero melko hyväksi ja korkeintaan kohtalaiseksi perheen taloudellisen tilanteen kokevien välillä. Melko hyväksi taloudellisen tilanteen arvioineet vastaajat kokivat asuinalueella olevan paljon häiriökäyttäytymistä vähemmän todennäköisesti kuin korkeintaan kohtalaiseksi taloustilanteen kokevat. Toinen väittämä koski miellyttävää ja turvallista kävely- ja pyöräilykokemusta asuinalueella, joka oli todennäköisempää melko hyväksi taloudellisen tilanteen kokeneilla vastaajilla kuin sen korkeintaan kohtalaiseksi kokeneilla.
Sukupuolen mukaan havaittiin vain yksi tilastollisesti merkitsevä ero: pojat kokivat yksin liikkumisen asuinalueella turvalliseksi todennäköisemmin kuin tytöt. Vuosiluokka ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä mihinkään väittämään.
Kokemus asuinalueen sopivuudesta omiin liikkumistoiveisiin yhteydessä suosituksen mukaiseen liikkumiseen
Seuraavaksi olikin kiinnostavaa tutkia, olivatko edellä esitellyt turvallisuuteen liittyvät väittämät yhteydessä suosituksen mukaiseen liikkumiseen. Suosituksen mukaan lasten tulisi liikkua päivittäin vähintään tunnin ajan. Kun jokaisen väittämän yksittäistä yhteyttä liikkumiseen tutkittiin, esiintyi kahden väittämän osalta tilastollisesti merkitsevä ero. Suurempi osa niistä vastaajista, jotka kokivat asuinalueen turvalliseksi liikkua yksin, liikkui suosituksen mukaan verrattuna muihin. Samoin muita suurempi osa niistä, jotka kokivat, että asuinalueella on tilaa ja mahdollisuuksia liikkua heidän haluamallaan tavalla, liikkuivat suosituksen mukaan.
Vain jälkimmäinen edellä mainituista yhteyksistä säilyi, kun mallinnuksissa huomioitiin sukupuoli, syntyperä, perheen koettu taloudellinen tilanne, asuinalue ja vuosiluokka. Vastaajat, jotka kokivat asuinalueella olevan tilaa ja mahdollisuutta liikkua haluamallaan tavalla, liikkuivat todennäköisemmin suosituksen mukaan kuin vastaajat, jotka eivät kokeneet näin.
Asuinalueella yksin liikkuvat käyttävät myös monia liikuntapaikkoja viikoittain
Liikkumisen lisäksi oli mielenkiintoista tarkastella, ovatko asuinalueen turvallisuuteen liittyvät tekijät yhteydessä eri liikuntapaikkojen viikoittaiseen käyttöön. LIITU-tutkimuksessa selvitettiin tarkemmin seuraavien liikuntapaikkojen käyttöä: koulun piha-alueet, ulkokentät, sisäsalit, kaupunkitila, kevyen liikenteen väylät, oma tai kaverin piha, aito luonto ja ylläpidetyt ulkoilualueet. Kuviossa 2 esitetään tiivistetysti havaitut tilastollisesti merkitsevät yhteydet asuinalueen turvallisuuskokemusten ja liikuntapaikkojen viikoittaisen käytön välillä, kun mallinnuksissa on huomioitu sukupuoli, syntyperä, perheen koettu taloudellinen tilanne, asuinalue, vuosiluokka ja suosituksen mukainen liikkuminen.
Asuinalueen turvallisuuteen liittyvistä väittämistä esille nousi erityisesti kokemus yksin liikkumisesta asuinalueella, mikä oli yhteydessä usean liikuntapaikan käyttöön. Vastaajat, jotka kokivat asuinalueensa turvalliseksi liikkua yksin, käyttivät ulkokenttiä, kevyen liikenteen väyliä, kaupunkitilaa tai omaa tai kaverin piha-aluetta viikoittain todennäköisemmin kuin muut. Liikuntapaikoista puolestaan korostuivat ulkokentät, kevyen liikenteen väylät ja oma tai kaverin piha-alue paikkoina, joiden viikoittaiseen käyttöön oli yhteydessä turvallisuuden kokemus.
Aiemmin havaittiin, että kokemus siitä, että asuinalueella oli tilaa ja mahdollisuuksia liikkua haluamallaan tavalla, oli yhteydessä suosituksen mukaiseen liikkumiseen. Näin ollen olikin mielenkiintoista vielä lopuksi tarkastella, säilyikö kyseinen yhteys, kun mallinnukseen lisättiin myös eri liikuntapaikkojen viikoittainen käyttö. Kyseinen yhteys säilyikin, kun huomioitiin liikuntapaikkojen viikoittainen käyttö ja muut tekijät (sukupuoli, syntyperä, perheen koettu taloudellinen tilanne, asuinalue ja vuosiluokka). Mallinnukset tehtiin jokaiselle liikuntapaikalle erikseen. Myös jokainen liikuntapaikka oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä suosituksen mukaiseen liikkumiseen. Näin ollen vastaajan kokemus tilasta ja mahdollisuudesta liikkua asuinalueella haluamallaan tavalla – sekä myös liikuntapaikkojen viikoittainen käyttö – olivat yhteydessä suosituksen mukaisen liikkumisen todennäköisyyteen.
Ymmärretäänkö lasten kokemusta asuinalueen tilan hyödyntämisestä ja liikkumismahdollisuuksista tarpeeksi hyvin?
Yhteenvetona suuri osa LIITU-tutkimukseen osallistuneista helsinkiläislapsista koki liikkumisen asuinalueella turvalliseksi. Myös suuri osa koki, että heillä on asuinalueellaan tilaa ja mahdollisuuksia liikkua haluamallaan tavalla. Silti suomalaistaustaiset kokivat asuinalueensa turvallisemmaksi todennäköisemmin kuin ulkomaalaistaustaiset. Lisäksi perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi arvioivat vastaajat kokivat asuinalueensa turvallisemmaksi todennäköisemmin kuin muut. Turvallisuuden kokemukset heijastuivat osittain myös liikkumiseen ja liikuntapaikkojen käyttöön. Kokemus, että asuinalueella oli tilaa ja mahdollisuuksia liikkua vastaajan haluamalla tavalla, oli yhteydessä suosituksen mukaisen liikkumisen todennäköisyyteen. Toisaalta kokemus, että asuinalueella oli turvallista liikkua yksin, oli yhteydessä monen liikuntapaikan viikoittaiseen käyttöön.
Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto pohjautuu poikkileikkausasetelmaan. Tämä haastaakin pohtimaan, vahvistavatko liikkuminen ja liikuntapaikkojen käyttö turvallisuuteen liittyviä kokemuksia vai – toisinpäin – lisäävätkö turvallisuuden kokemukset liikkumista ja liikuntapaikkojen käyttöä. Yhteyksiä voitaneen ajatella kumpaankin suuntaan. Taustalla keskeisenä selittävänä yhteisenä tekijänä voi olla asuinalueen tuttuus. Säännöllinen liikkuminen alueella lisää alueen tuttuutta ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta, koska alue tunnetaan paremmin liikkumisen myötä. Epäsäännöllisesti liikkuvat lapset saattavat liikkua alueella vähemmän ja näin voi olla, että he eivät tunne aluetta yhtä hyvin, mikä heikentää heidän turvallisuuden kokemustaan.
Tämä pohdinta ei kuitenkaan poista turvallisuuskokemuksen vahvistamisen merkitystä liikuntapaikkojen käytölle. Erityisesti liikuntapaikoista nousevat esille ulkokentät, kevyen liikenteen väylät ja oma tai kaverin piha-alue. Myös asuinalueella yksin liikkumisen turvalliseksi kokevat hyödyntävät kaupunkitilaa liikkumiseen yleisemmin. Näistä liikuntapaikoista erityisesti kevyen liikenteen väylät ja pihat olivat sellaisia, joita suuri osa vastaajista kertoi käyttävänsä viikoittain, ja kolmannes käytti kaupunkitiloja liikkumiseen viikoittain. Kyseisissä paikoissa liikutaan yleensä omaehtoisesti ja epämuodollisesti. Kyseisiä liikuntapaikkoja käytetään usein myös ilman aikuisen läsnäoloa. Tutkimuksien mukaan tällaisten epämuodollisten liikuntapaikkojen sijainti lähellä kotia onkin yhteydessä liikkumiseen ja erityisesti omaehtoiseen aktiiviseen leikkiin, jota vanhemmat kannustavat toteuttamaan sen helppouden, läheisyyden ja turvallisuuden takia (Carver ym. 2023; Wengen & Troelsen, 2020). Lasten turvallisuuden tunteen vahvistaminen kyseisissä liikuntapaikoissa voikin olla siis olennaista liikkumisen edistämisen näkökulmasta.
Mitkä tekijät vaikuttavat siis siihen, että lapsi kokee asuinalueella olevan tilaa ja mahdollisuuksia liikkua hänen haluamallaan tavalla? Ymmärretäänkö vielä tarpeeksi hyvin tätä käsitystä lasten näkökulmasta? Tarkasteluissa havaittiin myös se, että erityisesti suosituksen mukaisesti liikkuvat erityisesti kokevat asuinalueella olevan tilaa ja mahdollisuuksia liikkua heidän haluamallaan tavalla. Tästä voidaan jatkokysymyksenä kysyäkin, ovatko asuinalueen tilat ja mahdollisuudet liikkua erityisen sopivia juuri suosituksen mukaan liikkuville, vai selittääkö tätä yhteyttä vain se, että suosituksen mukaan liikkuvat tuntevat asuinalueensa paremmin kuin muut lapset. Näihin kysymyksiin ei ole mahdollista vastata tämän tutkimusaineiston puitteissa, mutta ne voisivat olla kiinnostavia jatkokysymyksiä selvittää. Aiempien tutkimuksien perusteella lasten kokemus siitä, että liikuntapaikan liikkumismahdollisuudet on räätälöity heille ja heidän liikkumistaidoilleen sopiviksi, kannustaa liikkumiseen. Lisäksi epäsäännöllisesti liikkuvat lapset kokevat muita useammin, että tietty liikuntapaikka on tarkoitettu esimerkiksi paremmat liikkumistaidot omaaville tai jollain muulla tavoin toiseen joukkoon kuuluville lapsille. (Hasanen, 2017; Paju & Berg, 2013; Wengel & Troelsen, 2020) On myös havaittu, että varsinkin kaupunkilaisnuoret liikkuvat sellaisissa ympäristöissä, joita ei ole välttämättä ajateltu ensisijaisesti liikkumiseen, kuten kaduilla, parkkipaikoilla tai ostoskeskuksissa (Wengel & Troelsen, 2020). Harrastusolosuhteiden ja liikunnan harrastamisen välisiä yhteyksiä ja merkityksiä on tarkasteltu aiemmin myös helsinkiläisnuorten osalta (Määttä, 2022).
Tässä tutkimuksessa ei voitu tarkemmin tutkia sitä, miten lähellä vastaajien kotia ja koulua eri liikuntapaikat sijaitsivat ja näin poissulkea täysin tämän vaikutusta tuloksiin. Liikuntapaikkojen läheisyydessä voi esiintyä eroja Helsingin alueiden välillä. Mitä lähempänä kotia liikuntapaikat ovat, sitä helpompaa on niiden käyttö, ja on oletettavaa, että läheisyys kodista lisää myös turvallisuuden kokemusta. Valitettavasti vastaajien määrä ei riittänyt tarkempien alueellisten erojen tarkastelemiseen tässä tutkimuksessa. Vaikka nyt tarkasteltiinkin lasten näkemyksiä asuinalueen turvallisuudesta, on myös huomioitava, että lukuisten tutkimuksien mukaan (esim. An ym. 2017; Hu ym. 2021; Wengel & Troelsen, 2020) vanhempien käsityksellä asuinalueesta ja sen turvallisuudesta – esimerkiksi liikenteen, rikollisuuden tai loukkaantumisiin liittyvistä riskeistä – on keskeinen merkitys lasten liikkumiselle. Luonnollisesti nämä tutkimuksen puutteet toimivat myös ideoina jatkotutkimuksille ja -selvittelyille.
Huolimatta edellä mainituista puutteista tämä tutkimus tuo uutta tietoa koetun turvallisuuden merkityksestä lasten liikkumiselle Helsingissä ja myös kannustaa huomioimaan asuinalueen turvallisuuden näkökulmat, kun tavoitteena on lasten ja nuorten liikkumisen edistäminen. Tässä kirjoituksessa esitetyt tulokset rohkaisevat huomioimaan syntyperän ja perheen koetun taloudellisen tilanteen merkityksen helsinkiläislasten kokemassa asuinalueen turvallisuudessa. Erityisen keskeistä olisi ymmärtää aiempaa paremmin, miten vahvistaa lasten kokemusta siitä, että asuinalueella on tilaa ja mahdollisuuksia liikkua hänen haluamallaan tavalla. Kyseinen käsitys yhdessä säännöllisten liikuntapaikkojen käytön kanssa on siis tulostemme mukaan yhteydessä suosituksen mukaisen liikkumisen todennäköisyyteen.
Suvi Määttä toimii tutkijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Minna Paajanen toimii päällikkönä ja Taija Savolainen erityissuunnittelijana liikkumisen edistäminen -yksikössä Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla.
Sami Kokko toimii terveyden edistämisen professorina Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Lähteet:
An R, Yang Y, Hoschke A, Xue H, Wang Y. Influence of neighbourhood safety on childhood obesity: a systematic review and meta-analysis of longitudinal studies. Obes Rev. 2017 Nov;18(11):1289-1309. doi: 10.1111/obr.12585. Epub 2017 Jul 14. PMID: 28707426; PMCID: PMC6059962.
Carver, A., Cerin, E., Akram, M. et al. Associations of home and neighborhood environments with children’s physical activity in the U.S.-based Neighborhood Impact on Kids (NIK) longitudinal cohort study. Int J Behav Nutr Phys Act 20, 9 (2023). https://doi.org/10.1186/s12966-023-01415-3(Link leads to external service)
Davison, K.K., Lawson, C.T. Do attributes in the physical environment influence children's physical activity? A review of the literature. Int J Behav Nutr Phys Act 3, 19 (2006). https://doi.org/10.1186/1479-5868-3-19(Link leads to external service)
Hasanen, Elina. (2017). Nuorten omaehtoinen liikkuminen: Arkeen sopivia, merkityksellisiä palasia. Liikunta & Tiede, 6/2017, 54 9-12, https://www.lts.fi/media/liikunta-tiede-lehden-artikkelit/6_2017/lt-617_...(Link leads to external service)
Hu D, Zhou S, Crowley-McHattan ZJ, Liu Z. Factors That Influence Participation in Physical Activity in School-Aged Children and Adolescents: A Systematic Review from the Social Ecological Model Perspective. Int J Environ Res Public Health. 2021 Mar 18;18(6):3147. doi: 10.3390/ijerph18063147. PMID: 33803733; PMCID: PMC8003258.
Määttä, S. 2022: Aktiivit, passiivit, omatoimiset, epäsäännölliset ja ohjatut – Helsinkiläisnuorten joukosta voidaan tunnistaa viisi liikunnan harrastajaprofiilia. Kvartti. 17.06.2022. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/aktiivit-passiivit-omatoimiset-epasaannolliset-ja-ohjatut-helsinkilaisnuorten-joukosta-voidaan(Link leads to external service)
Paju, E. & Berg, P. 2013. Liikkumatilaa lapsille ja nuorille! Julkaisussa: P. Harinen & A. Rannikko (toim.) Tässä seison enkä muuta voi? Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65,65–68.
Rosenberg, D., Ding, D., Sallis, J.F., Kerr, J., Norman, G.J., Durant, N., Harris, S.K., and Saelens, B.E. (2009). Neighborhood Environment Walkability Scale for Youth (NEWS-Y): Reliability and relationship with physical activity. Preventive Medicine, 49, 213-218.
Spittaels, H., Verloigne, M., Gidlow, C. et al. Measuring physical activity-related environmental factors: reliability and predictive validity of the European environmental questionnaire ALPHA. Int J Behav Nutr Phys Act 7, 48 (2010). https://doi.org/10.1186/1479-5868-7-48(Link leads to external service)
Wengel, T. T. T., & Troelsen, J. (2020). How the urban environment impacts physical activity: A scoping review of the associations between urban planning and physical activity. . (1. ed.) Sundhedsstyrelsen. https://www.sst.dk/-/media/Udgivelser/2020/Omgivelsernes-betydning-for-fysisk-aktivitet-(engelsk)/How-the-Urban-Environ…(Link leads to external service)