Alati moninaistuva Helsingin väestö – havaintoja ulkomaalaistaustaisen väestön kasvusta ja rakenteesta

Nyt on helppo muistaa: vuoden 2023 lopussa Helsingin väestöstä viidesosa oli ulkomaalaistaustaisia. Kyse on siis henkilöistä, joilla molemmat vanhemmat, tai ainoa tiedossa oleva, ovat syntyneet ulkomailla. Helsingissä oli ennätyksellistä väestönkasvua vuonna 2023, ja siitä suuri osa muodostui nimenomaan ulkomaalaistaustaisesta väestöstä, ja tästä kasvusta puolestaan suurelta osin Suomeen muuttaneista. Tässä kirjoituksessa katsotaan tarkemmin, mistä nimenomaan väestönkasvun tuo osa muodostuu. Sekin on monin tavoin moninaista: esimerkiksi eri syistä Suomeen muuttaneet jakautuvat entistä tasaisemmin.

Väestönmuutosten monet muodot

Väestönmuutoksen osatekijöitä ovat syntyvyys, kuolleisuus ja muuttoliike. Jos näiden yhteenlaskettu loppusumma on positiivinen, väestö kasvaa, jos negatiivinen, väestö pienenee. Tässä kirjoituksessa keskitytään ennen muuta Suomen sisäisen ja kansainvälisen muuttoliikkeen vaikutuksiin Helsingin väestökehityksessä. Tässä muuttoliikkeessä hyvin suurta roolia näyttelevät puolestaan syntyperältään ulkomaalaistaustaiset.

Suomen väestö jakautuu tilastollisesti suomalaistaustaisiin ja ulkomaalaistaustaisiin. Ulkomaalaistaustaiset voivat olla ulkomailla syntyneitä ja Suomessa syntyneitä. Vuoden 2023 lopussa Helsingin 134 084 ulkomaalaistaustaisesta ensiksi mainittuja eli maahanmuuton ensimmäiseen sukupolveen kuuluvia oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan 109 300, maassamme syntynyttä toista sukupolvea 24 784. Ulkomaalaistaustaisten osuus kaupungin väestöstä oli tasan viidennes.
Helsingin ulkomaalaistaustaisista vajaa viidesosa oli siis Suomessa syntyneitä. Selvä enemmistö, yli neljä viidesosaa, oli kuitenkin yhä itse Suomeen muuttaneita. Heistä puolestaan suuri osa on muuttanut Helsinkiin suoraan ulkomailta. Monet ovat kuitenkin siirtyneet Suomen maansisäisinä muuttajina pääkaupunkiin asuttuaan ensin jossain muualla Suomessa (ks. Hanell, Mattila, Ahvenainen & Raunio 2023).

Helsingin viime vuoden koko väestönkasvusta (10 472 henkeä) ylivoimaisesti suurin osa koostui kansainvälisen ja Suomen sisäisen muuttoliikkeen muuttovoitosta, jota oli yhteensä 10 219 henkeä (ks. Sinkko 2024). Luonnollinen väestönlisäys jäi vain niukasti plussan puolelle; kokonaishedelmällisyysluku naista kohti oli vain 1,04 lasta (Mäki 2024). 

Nettomuuttovoitosta neljä viidesosaa (81 %) oli nettomaahanmuuttoa. Se koostui puolestaan suurelta osin ulkomaalaistaustaisten muutosta; suomalaistaustaisen väestön osalta valtakunnanrajan ylittävä muuttosaldo oli negatiivinen (-409). Ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista Suomen kuntien välisen muuton nettomuuttovoittoa Helsinki sai 668 henkeä vuonna 2023. Ulkomailta saatu nettomuuttovoitto oli selvästi isompi, 8 766. 

Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Helsinki sai muuttovoittoa myös suomalaistaustaisista (1 146), mutta sitäkin vain niukasti enemmän kuin ensimmäisen ja toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisista yhteensä (846). Ulkomaalaisista saatua Suomen sisäistä nettomuuttovoittoa vähentää melko laaja muutto pois kaupungista, pääasiassa muualle pääkaupunkiseudulle. Helsingistä muutti vuonna 2023 muualle Suomeen noin 25 000 suomalaistaustaista ja noin 8 700 ulkomaalaistaustaista.

Tarkemmin asiaa voidaan katsoa kieliperusteisesti (Kuvio 1). Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä Helsinki sai vuonna 2023 nettomuuttovoittoa vain Uudenmaan ulkopuolisesta Suomesta. Maakunnan sisällä kaupunki menetti väestöä, Helsingin seudun sisällä niin suomen- ja ruotsinkielisten (kuviossa kotimaankieliset) kuin ns. vieraskielisten1(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) osalta. Väestötappio oli suurinta Espoon suuntaan: kotimaankielisten osalta 906 ja vieraskielisten osalta 503 henkeä. Kehitys vastaa viime vuosina vallinnutta tilannetta.

Väestö moninaistuu monesta suunnasta

Kaupungin määrällinen väestökehitys on siten hyvin pitkälle riippuvainen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä ja sen kasvusta. Suomalaistaustainen väestö on vähentynyt jo jonkin aikaa, vaikka vuonna 2023 pientä kasvua (64 henkeä) olikin. Ulkomaalaistaustaisten maahanmuutto oli vuonna 2023 erityisen merkittävä tekijä Helsingin väestönkasvussa. Kyse on etenkin kansainvälisestä muuttoliikkeestä: Suomeen muuttavista ja heidän asettumisestaan Helsinkiin. 

Suurimmat ulkomailla syntyneiden syntymämaaryhmät ovat Helsingissä pysyneet pitkään melko vakaina. Vuonna 2020 suurimmat ryhmät olivat Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa, Virossa, Somaliassa, Irakissa, Kiinassa ja Ruotsissa syntyneet. Vuosien 2020 ja 2023 välisenä aikana Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa syntyneiden määrä on kasvanut noin 2 700 henkilöllä. Sen sijaan Virossa syntyneiden määrä on vähentynyt 542 henkilöllä. Ruotsissa syntyneiden määrä ei ole juuri kasvanut. (Kuvio 2.)2(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) 

Suurin yksittäisen syntymämaan määrällinen kasvu kolmen viime vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut Filippiineillä syntyneissä, joita on tullut kaupunkiin noin puolitoistatuhatta lisää (1 457). Bangladeshissa syntyneiden määrä kasvoi lähes tuhannella (958) ja Sri Lankassa syntyneiden määrä 765 hengellä, vaikka kumpikaan maa ei vielä suurimpien syntymämaaryhmien joukkoon kuulukaan. Molemmista maista on kuitenkin viime vuosina muutettu paljon myös muualle Suomeen, ja tulijoita on Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan riittänyt myös vuonna 2024.

Ukrainassa syntyneiden määrä kasvoi runsaasti vuonna 2023, lähes 900 henkilöllä. Kyse on pitkälti tilapäisen suojelun piirissä olevien siirtymisestä kotikuntalaisiksi ja Helsingin tilastoituun väestöön. Helsingissä asuu myös vastaanottojärjestelmän piirissä yhä olevia ukrainalaisia. Eri lähteiden perusteella voidaan olettaa, että vuoden 2023 lopussa Helsingissä olisi ollut 2 500–3 000 Ukrainasta sodan vuoksi lähtemään joutunutta (ja noin 600 jo aikaisemmin Suomeen tullutta). (Ks. ukrainalaisten määrittelystä ja määristä Saukkonen & Sinkko 2022).

Maanosittain tarkasteltuna voidaan todeta, että Euroopan unionin jäsenmaissa syntyneiden osuus ulkomailla syntyneistä on jonkin verran laskenut, pitkälti Virossa syntyneiden määrän vähenemisen seurauksena. Siinä missä EU-maissa syntyneiden osuus oli vielä vuonna 2020 melko tarkalleen puolet, vuonna 2023 se oli enää 46 prosenttia. Sen sijaan Aasian eri maissa syntyneiden määrä ja osuus ulkomailla syntyneistä on noussut selvästi. Vuonna 2020 osuus oli 28 % (N=27 411) ja vuonna 2023 lähes kolmannes (32 %, N=37 265). Helsingin ulkomailla syntyneen ulkomaalaistaustaisen väestön painottuminen Aasiaan, ja sen sisällä useisiin maihin, näkyy havainnollisesti kuviossa 3.

Kasvuprosentilla vuodesta 2020 vuoteen 2023 mitattuna suurimmat luvut saivat useat Keski-Aasiaan sijoittuvat maat: Tadžikistan (921 %), Kirgisia (600 %), Uzbekistan (296 %) ja Georgia (132 %). Määrät ovat kuitenkin näissä maaryhmissä melko pieniä. Isommista ryhmistä kasvuprosentti oli suurin Sri Lankassa syntyneiden tapauksessa (219 %), jonka jälkeen tulivat Ukrainassa (202 %), Filippiineillä (93 %) ja Bangladeshissa (79 %) syntyneet.

Eroja iässä ja sukupuolessa

Muuttoliikkeen myötä kasvaneet väestöryhmät ovat myös ikä- ja sukupuolirakenteen osalta erilaisia. Tätä kannattaa etenkin Ukrainan vuoksi tarkastella kansalaisuusperusteisesti. Alle 20-vuotiaiden osuus Helsingin väestöön tulleesta Ukrainan kansalaisten lisäyksestä vuonna 2023 oli 35 prosenttia (483 henkeä), Somalian kansalaisista jopa 55 %, joskin määrä oli paljon pienempi (80). Osuus oli melko suuri myös Vietnamin (32 %) ja Sri Lankan (29 %) kansalaisista. 

20–64-vuotiaiden osuus oli puolestaan suuri esimerkiksi Bangladeshin (84 %), Filippiinien (78 %), Intian (84 %), Kiinan (88 %) ja Nepalin (87 %) kansalaisista. Suuri osa näistä maista tulleista on saanut Suomesta viime vuosina oleskeluluvan työ- tai opiskeluperusteisesti, tai näistä syistä Suomeen muuttaneen perheenjäsenenä. Lasten osuus lienee pitkälti tästä syystä pieni, mutta perheiden yhdistämisen kautta mahdollisesti kasvaa, jos tulijat päättävät myös jäädä Suomeen.

Kun muuttajaryhmiä tarkastellaan sukupuolen mukaan, naisten osuus korostuu tietyissä ryhmissä: esimerkiksi Helsinkiin vuonna 2023 tulleista Ukrainan kansalaisista 59 prosenttia oli naisia (aikuisikäisistä vielä selvästi suurempi osuus). Naisten osuus oli yli puolet myös Filippiinien (58 %) ja vähän yli puolet Kiinan (52 %) kansalaisista. Ukrainan kansalaisten tapauksessa syy on ilmeinen: sotaa käyvässä maassa aikuisten miesten maastamuuttoa on rajoitettu. Filippiiniläisistä moni on tullut Suomeen työhön sosiaali- ja terveydenhuollon naisvaltaisille aloille.

Reilu miesenemmistö oli puolestaan samalla aikavälillä toteutuneessa väestönlisäyksessä Venäjän (73 %) ja Bangladeshin (69 %) kansalaisten osalta. Pienemmistä, mutta suhteellisesti paljon kasvaneista ryhmistä esimerkiksi Suomeen tulleet Kirgisian kansalaiset ovat olleet miltei yksinomaan miehiä (98 %). Melko selvä miesenemmistö ilmenee myös Intian (62 %), Nepalin (63 %), Pakistanin (64 %) ja Turkin (65 %) kansalaisten tapauksessa.

Monta syytä muuttaa Suomeen

Kansainvälisen muuttoliikkeen seurauksena toteutuneet viime aikojen väestömuutokset ovat siten moninaistaneet Helsingin väestörakennetta entisestään. Sellaisia syntymämaaryhmiä, joihin kuuluu vähintään 2 000 henkilöä, oli vuonna 2020 kymmenen, kolmea vuotta myöhemmin niitä oli jo 18. Vaikka Virossa syntyneiden määrä on laskenut, muiden aikaisemminkin suurimpien ryhmien koko on edelleen kasvanut. Niiden yhteenlaskettu osuus kaikista ulkomailla syntyneistä on kuitenkin pienentynyt. 

Helsingin ulkomaalaistaustainen väestö ja siten myös kaupungin koko väestö on entistä moninaisempaa. Kyse ei ole vain syntymämaista ja niiden mukana tulevista kielistä, uskonnoista ja kulttuureista. Samalla Suomeen muuttaneiden väestön muuttosyyt ovat olleet muutoksessa. Suomen väestötietojärjestelmässä ei valitettavasti ole tietoa Suomeen muuton syystä tai oleskeluluvan saamisen perusteesta, mutta kysely- ja haastattelututkimusten perusteella asiaan on saatu valaistusta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n vastikään toteuttaman MoniSuomi-tiedonkeruun mukaan Helsingin ulkomailla syntyneestä ulkomaalaistaustaisesta aikuisväestöstä työperusteisesti muuttaneita ja pakolaisperusteisesti muuttaneita oli noin viidennes kumpaakin, opiskeluperusteisia reilu kymmenesosa ja inkerinsuomalaisia paluumuuttajia vajaa kymmenesosa (Kuvio 4). ”Muut perhesyyt”, joka sisältää esimerkiksi suomalaistaustaisen kanssa avioituneet, oli kuitenkin tämän tutkimuksen mukaan suurin yksittäinen maahanmuuttoperuste. (Ks. pääkaupunkiseututasoisesti tarkemmin Saukkonen & Tanska 2014.)

Maahanmuuttoviraston koko Suomea koskevien tilastojen perusteella voidaan puolestaan saada suuntaa antavia tietoja viime vuosien kehityksestä. Vuosien 2020 ja 2023 välisenä aikana muiden kuin EU:n ja EEA-alueen maiden kansalaisille myönnettyjen ensimmäisten oleskelulupien määrä kasvoi vajaasta 23 000 henkilöstä noin 50 000 henkilöön vuodessa. Näihin lukuihin sisältyvät kansainvälisen suojelun perusteella myönnetyt oleskeluluvat, mutta eivät sisälly Ukrainasta lähtemään joutuneet ja tilapäistä suojelua Suomesta saaneet henkilöt.

Kasvu on ollut erityisen vahvaa opiskeluperusteisesti muuttaneiden osalta. Heidän osuutensa oli 14 prosenttia vuonna 2020, mutta vuonna 2023 jo 25 prosenttia. Myös työperusteisesti muuttaneiden määrä on liki kaksinkertaistunut, ja perheperusteisesti muuttaneiden yli kaksinkertaistunut. Sen sijaan hyväksyttyjen turvapaikkahakemusten perusteella Suomeen jääneiden osuus maahamme tulleista on ollut selvässä laskussa. Inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmä lakkautettiin vuonna 2016.

Yhteenvetoa ja ennakointia

Tulevaisuus näyttää, kuinka paljon tästä viimeaikaisesta muutoksesta ja sen vaikutuksista on pysyvää. Petteri Orpon hallituksen maahanmuuttopoliittisten linjausten vaikutuksia Suomeen muutolle ja maahamme jäämiselle on vaikea ennakoida. Hallitusohjelmassa korostetaan työperusteisen maahanmuuton tärkeyttä Suomen talouskasvulle ja palvelujen turvaamiselle. Konkreettisista toimista suuri osa tekee kuitenkin Suomesta vähemmän houkuttelevan sekä vaikeuttaa osaajien Suomeen jäämistä ja hankaloittaa kansalaiseksi pääsemistä.

Aikaisemmasta kehityksestä tiedetään, että työ- ja etenkin opiskeluperusteisesti muuttaneista suuri osa muuttaa pois Suomesta joidenkin vuosien päästä, kun taas kansainvälisen suojelun piirissä olevista monet myös jäävät. Etenkin opiskeluperusteisesti Suomeen tulleiden – joista siis monet ovat Etelä-Aasian maista – jäämistä maahamme (ja osin Helsinkiin) on kiinnostavaa seurata. Myös Suomen sisäisen muuttoliikkeen tulevaisuuteen sisältyy paljon kiinnostavia kysymyksiä. Voi esimerkiksi olla, että monet Filippiineiltä muualle Suomeen muuttaneet siirtyvät ajan mittaan pääkaupunkiseudulle.

Suomeen on tullut Ukrainasta varsin paljon sotaa paenneita, enemmistöltään naisia ja lapsia. Mitä pidempään aikaa kuluu, sitä epätodennäköisemmäksi muodostuu paluu Ukrainaan. Sota voi myös kehittyä siihen suuntaan, että lähtijöiden määrä kasvaa edelleen ja niin, että Suomeen tulee enemmän myös ukrainalaisia miehiä. Venäjältä Suomeen suuntautuvaa muuttoa on hyvin vaikea ennakoida niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä: raja voi olla joko hyvin tiukasti kiinni, tai siitä suunnasta voi olla paljon tulijoita esimerkiksi Venäjän sisäisen kehityksen johdosta.

Ulkomaalaistaustaisten osuus Helsingin väestöstä on siis tällä hetkellä melko tarkalleen viidennes. Osuuden kasvu on ollut ehkä yllättävänkin nopeata, mutta sitä selittää pitkälti väestörakenteen kehitys suomalaistaustaisessa väestössä: ikääntyminen ja siihen kytkeytyvä kuolleisuus ja matala syntyvyys. Tämän vuoksi vuotta 2023 maltillisempikin maahanmuutto todennäköisesti kasvattaa ulkomaalaistaustaisten osuutta kaupungin väestöstä. Tämä korostunee erityisesti kaupungin joillain asuinalueilla.

Pasi Saukkonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. Hän on dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.

Lähteet

Hanell, Tomas, Markku Mattila, Toni Ahvenainen & Mika Raunio (2023). Joko lähdit, vastahan tulit? Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden muuttoliike Suomessa vuosina 2010–2021. Siirtolaisuus–Migration 49: 2, 34–41.https://siirtolaisuus-migration.journal.fi/article/view/141138/88827(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Mäki, Netta (2024). Hedelmällisyys pieneni Helsingissä entisestään vuonna 2023 – kotimaankielisten kokonaishedelmällisyysluku laski alle yhden lapsen. Blogikirjoitus. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/hedelmallisyys-pieneni-helsingissa-entisestaan-vuonna-2023-kotimaankielisten(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Saukkonen, Pasi ja Harri Sinkko (2022). Ukrainalaiset Helsingissä – mitä väestötilastot kertovat monimuotoisesta ryhmästä? Blogikirjoitus. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/ukrainalaiset-helsingissa-mita-vaestotilastot-kertovat-monimuotoisesta-ryhmasta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Saukkonen, Pasi & Topias Tanska (2024). Suomeen muuttaneet pääkaupunkiseudulla MoniSuomi-tutkimuksen tulosten valossa. Tutkimuksia 2. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/24_06_11_Tutkimuksia_2.pdf

Sinkko, Harri (2024). Helsingin ennätyksellinen väestönkasvu perustui vieraskielisen väestön määrän kasvuun. Blogikirjoitus. Helsingin kaupunginkanslian kaupunkitietopalvelut, Helsinki. https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/helsingin-ennatyksellinen-vaestonkasvu-perustui-vieraskielisen-vaeston-maaran-kasvuun(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Alaviitteet:

1. Vieraskielisiksi kutsutaan niitä, joilla rekisteröity äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame.
2. Kieliryhmittäin tarkasteltuna vironkieliset ovat pudonneet viidenneksi suurimmaksi ryhmäksi (Sinkko 2024).