Tulevaisuususko, joka voidaan ymmärtää kykynä kuvitella omaa tulevaisuutta, asettaa tavoitteita ja luottaa omiin mahdollisuuksiin saavuttaa ne, tukee onnistumista nuoruuden keskeisissä kehitystehtävissä, kuten koulutukseen ja työelämään kiinnittymisessä (Catalano ym., 2004; Snyder, 2002). Nuorten tulevaisuususko on tuoreimpien tutkimusten mukaan heikentynyt huolestuttavasti Suomessa ja laajemmin länsimaissa (Baird ym., 2025; Laine & Happonen, 2026). Viimeisimpien Nuorisobarometrien mukaan hieman yli 60 prosenttia suomalaisnuorista suhtautuu omaan tulevaisuuteensa optimistisesti, mikä on selvästi pienempi osuus kuin aiemmin. Nuorten arviot Suomen ja erityisesti maailman tulevaisuudesta ovat tätäkin pessimistisempiä. (Kiilakoski, 2022; Laine & Happonen, 2026.)
Ilmiö kytkeytyy laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Juurisyitä nuorten tulevaisuususkon heikkenemiseen ovat tutkijoiden mukaan muun muassa eriarvoisuuden kasvu, työelämän epävarmuus, sosiaalisen median paineet, ilmastonmuutos sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkeneminen. Lisäksi pandemian ja geopoliittisten kriisien vaikutukset ovat lisänneet nuorten kokemaa kuormitusta. (Baird ym., 2025; McGorry ym., 2024; Patton ym., 2016.) Nuorten tulevaisuususko yhdessä lisääntyneen mielenterveysoireilun kanssa muodostaa asiantuntijoiden mukaan vakavan yhteiskunnallisen huolenaiheen, sillä ne voivat olla yhteydessä heikompaan toimintakykyyn, koulutuspolkujen katkeamiseen sekä eriarvoisuuden ja palvelutarpeiden kasvuun (Baird ym., 2025; McGorry ym., 2024).
Tähän huolenaiheeseen on kiinnitetty huomiota myös Helsingissä. Helsingin kaupungin nykyisen hyvinvointisuunnitelman yhtenä tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten luottamusta omaan tulevaisuuteensa (Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026–2029, 2026). Myös kansallinen asiantuntijaryhmä julkaisi tänä keväänä toimenpide-ehdotuksia nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi (Appelqvist-Schmidlechner ym., 2026).
Tässä puheenvuorossa luodaan ajankohtainen tilannekuva helsinkiläisnuorten tulevaisuususkosta sekä tarkastellaan, millaisin keinoin kaupungin palvelut voivat tukea tulevaisuususkon vahvistumista tutkimuskirjallisuuden perusteella.
Miksi nuorten tulevaisuususkon vahvistaminen on tärkeää?
Nuorten tulevaisuususko on noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi, koska sillä on merkitystä sekä yksilön hyvinvoinnin että yhteiskunnan kestävyyden kannalta.
Yksilön näkökulmasta vahva tulevaisuususko on myönteisesti yhteydessä moniin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin, kuten parempaan mielen hyvinvointiin, vahvempaan stressinsäätelykykyyn sekä suotuisampaan terveyskäyttäytymiseen (Lindstrom Johnson ym., 2014; Pawlak & Moustafa, 2023; Schmid & Lopez, 2011; Yang ym., 2024; Zheng ym., 2019).
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta nuorten tulevaisuususko linkittyy erityisesti nuoruudessa tehtäviin koulutus- ja uravalintoihin, jotka ohjaavat elämänkulkuja pitkälle tulevaisuuteen. Tutkimusten mukaan nuoret, joilla on vahva tulevaisuususko, tekevät muita useammin hyvinvointia tukevia päätöksiä, sitoutuvat koulutukseen ja välttävät riskikäyttäytymistä. Tulevaisuususko on lisäksi yhteydessä aktiivisempaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen. (Lindstrom Johnson ym., 2014; Mac Giollabhui ym., 2018; Nurmi, 1989; Seginer, 2009; Steinberg ym., 2009)
Tulevaisuususko liittyykin keskeisesti nuorten toimijuuden kokemukseen eli uskoon siitä, että omilla valinnoilla on merkitystä (Baird ym., 2025; McGorry ym., 2024).
Yksilö- ja perhetekijät määrittävät helsinkiläisnuorten uskoa tulevaisuuteen
Vuonna 2025 keskimäärin 76 prosenttia helsinkiläisnuorista koki voivansa vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, ja 45 prosenttia tunsi usein toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen.
Erot väestöryhmien välillä olivat suuria (Kuviot 1 ja 2). Esimerkiksi 56 prosenttia nuorista, jotka arvioivat perheen taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi, koki toiveikkuutta usein. Vastaavasti perheen taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi kokevista vain 31 prosenttia.
Perheen koettu taloudellinen tilanne onkin vahvin ilmiöön yhteydessä oleva taustatekijä myös sen jälkeen, kun on otettu huomioon muita taustatekijöitä samanaikaisesti (Taulukko 1). Nuoret, jotka arvioivat perheensä taloudellisen tilanteen korkeintaan kohtalaiseksi tai melko hyväksi, kokevat vähemmän todennäköisemmin voivansa vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa tai olevansa toiveikkaita tulevaisuuden suhteen kuin nuoret, jotka arvioivat taloudellisen tilanteen erittäin hyväksi.
Myös sukupuoli ja syntyperä ovat yhteydessä ajatuksiin tulevaisuudesta. Tytöt ja ulkomaalaistaustaiset pojat kokevat vähemmän todennäköisemmin vaikutusmahdollisuuksia ja toiveikkuutta kuin suomalaistaustaiset pojat.
Eroja on myös oppiasteiden ja perhetyypin mukaan. Toisella asteella opiskelevat kokevat tulevaisuususkoa todennäköisemmin kuin yläkoululaiset. Yksinhuoltajaperheissä asuvat nuoret taas kokevat sitä harvemmin kuin molempien vanhempien kanssa asuvat. Sen sijaan asuinalueen sosioekonominen asema ei ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä ilmiöön.
Paikalliset palvelut ovat keskeisessä roolissa
Nuorten tulevaisuususko rakentuu keskeisesti siitä, kokevatko he voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa (Bandura, 2006; Seginer, 2009). Tällainen toimijuuden kokemus puolestaan rakentuu arjen ympäristöissä – koulussa, vapaa-ajalla ja paikallisissa yhteisöissä (Eccles & Gootman, 2002). Näin ollen kaupungeilla, kunnilla ja muilla paikallisilla toimijoilla on keskeinen rooli nuorten tulevaisuususkon vahvistamisessa.
Helsingissäkin kaupungin tehtävä on varmistaa, että nuorilla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin omissa lähiyhteisöissään pelkän kuulemisen sijaan (Baird ym., 2025; Fitzgerald ym., 2012; Rebelo ym., 2026). Käytännössä palvelutasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi nuorten koulutus- ja työllistymispolkujen vahvistamista sekä heidän osallistamistaan harrastusmahdollisuuksien ja kaupunkitilan suunnitteluun (Baird ym., 2025).
Erot helsinkiläisnuorten tulevaisuususkossa selittyvät ennen kaikkea yksilö- ja perhetaustaan liittyvillä tekijöillä. Aiempi tutkimus tukee tätä havaintoa ja osoittaa lisäksi, että nuorten tulevaisuususkon vahvuutta muovaavat perhetaustan ohella esimerkiksi sosiaalinen tuki, koulukokemukset ja luottamus omiin kykyihin (Laine & Happonen, 2026; Lindstrom Johnson ym., 2014; Nurmi, 1989; Snyder, 2002). Toimijuuden vahvistaminen onkin erityisen tärkeää niille ryhmille, joilla on muita heikompi usko tulevaisuuteen. Siksi universaalien, kaikille tarjottavien toimien rinnalla tarvitaan kohdennettuja ratkaisuja, joissa kaupungin palvelut tukevat erityisesti heikommista lähtökohdista tulevien nuorten toimijuutta. (Baird ym., 2025; Wilderink ym., 2022.)
Tulevaisuususkon vahvistaminen on erityisen tärkeää nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa nuoret rakentavat tulevaisuuttaan ilmasto- ja turvallisuushuolien, taloudellisen epävarmuuden sekä nopeasti muuttuvien koulutus- ja työelämäpolkujen keskellä. Yksilöllistä vastuuta korostava kulttuuri ja epävarmat siirtymät koulutuksesta työelämään lisäävät henkilökohtaista vastuuta tavalla, joka voi heikentää nuorten tulevaisuususkoa (Cóte, 2018; Mohr ym., 2023). Tässä tilanteessa kaupungin palveluiden tehtävä on tasapainottaa kehitystä tarjoamalla selkeitä polkuja, ennakoitavuutta ja tukea sekä vahvistamalla viestiä siitä, ettei nuoren tarvitse selviytyä yksin. Näin voidaan tukea realistista mutta toiveikasta suhdetta tulevaisuuteen ja vahvistaa kokemusta siitä, että nuorilla on tilaa kasvaa, osallistua ja löytää oma paikkansa yhteiskunnassa.
Suvi Määttä toimii erikoistutkijana kaupunkitietopalveluissa
Lähteet
Appelqvist-Schmidlechner, K., Axelin, H., Helenius, J., Jahnukainen, M., Kallio, J., Kiilakoski, T., Kiiski, A., Kivinen, R., Kurki, M., Palomäki, J., Pihkala, P., Puura, S., & Tähkäpää, O. (2026). Nuorten tulevaisuususko horjuu - millaisia toimia nyt tarvitaan? : Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti. fi=Opetus- ja kulttuuriministeriö|sv=Undervisnings- och kulturministeriet|en=Ministry of Education and Culture|. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/11111/13506(Link leads to external service)
Baird, S., Choonara, S., Azzopardi, P. S., Banati, P., Bessant, J., Biermann, O., Capon, A., Claeson, M., Collins, P. Y., Wet-Billings, N. D., Dogra, S., Dong, Y., Francis, K. L., Gebrekristos, L. T., Groves, A. K., Hay, S. I., Imbago-Jácome, D., Jenkins, A. P., Kabiru, C. W., … Viner, R. M. (2025). A call to action: The second Lancet Commission on adolescent health and wellbeing. The Lancet, 0(0). https://doi.org/10.1016/S0140-6736(25)00503-3(Link leads to external service)
Bandura, A. (2006). Toward a psychology of human agency. Perspectives on Psychological Science, 1(2), 164–180. https://doi.org/10.1111/j.1745-6916.2006.00011.x(Link leads to external service)
Catalano, R. F., Berglund, M. L., Ryan, J. A. M., Lonczak, H. S., & Hawkins, J. D. (2004). Positive Youth Development in the United States: Research Findings on Evaluations of Positive Youth Development Programs. The ANNALS of the American Academy of Political and Social Science, 591(1), 98–124. https://doi.org/10.1177/0002716203260102(Link leads to external service)
Cóte James. (2018). Youth Development in Identity Societies: Paradoxes of Purpose. Routledge & CRC Press. https://www.routledge.com/Youth-Development-in-Identity-Societies-Paradoxes-of-Purpose/Cote/p/book/9781138353312(Link leads to external service)
Eccles, J., & Gootman, J. A. (2002). Community Programs To Promote Youth Development. National Academy Press, 2101 Constitution Avenue, N. https://eric.ed.gov/?id=ED465844(Link leads to external service)
Fitzgerald, A., Fitzgerald, N., & Aherne, C. (2012). Do peers matter? A review of peer and/or friends’ influence on physical activity among American adolescents. Journal of Adolescence, 35(4), 941–958. https://doi.org/10.1016/j.adolescence.2012.01.002(Link leads to external service)
Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelma 2026–2029. (2026).
Kiilakoski (toim.), T. (2022). Kestävää tekoa: Nuorisobarometri 2021 [Text.Chapter]. Nuorisotutkimusseura. https://doi.org/10.57049/nts.1644(Link leads to external service)
Laine, S., & Happonen, K. (toim). (2026). Nuorisobarometri 2025. Ihan paineissa. (Verkkojulkaisuja (Nuorisotutkimusseura) ISSN 1799-9227, nro 192). Valtion nuorisoneuvosto Nuorisotutkimusseura Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Lindstrom Johnson, S., Blum, R. W., & Cheng, T. L. (2014). Future Orientation: A Construct with Implications for Adolescent Health and Wellbeing. International journal of adolescent medicine and health, 26(4), 459–468. https://doi.org/10.1515/ijamh-2013-0333(Link leads to external service)
Mac Giollabhui, N., Nielsen, J., Seidman, S., Olino, T. M., Abramson, L. Y., & Alloy, L. B. (2018). The Development of Future Orientation is Associated with Faster Decline in Hopelessness during Adolescence. Journal of Youth and Adolescence, 47(10), 2129–2142. https://doi.org/10.1007/s10964-017-0803-4(Link leads to external service)
McGorry, P. D., Mei, C., Dalal, N., Alvarez-Jimenez, M., Blakemore, S.-J., Browne, V., Dooley, B., Hickie, I. B., Jones, P. B., McDaid, D., Mihalopoulos, C., Wood, S. J., Azzouzi, F. A. E., Fazio, J., Gow, E., Hanjabam, S., Hayes, A., Morris, A., Pang, E., … Killackey, E. (2024). The Lancet Psychiatry Commission on youth mental health. The Lancet Psychiatry, 11(9), 731–774. https://doi.org/10.1016/S2215-0366(24)00163-9(Link leads to external service)
Mohr, M., Honnudóttir, V., Mohr, M., & Helgadóttir Davidsen, A. (2023). The paradox of endless options and unrealistic expectations: Understanding the impact on youth mental health. International Journal of Adolescence and Youth, 28(1), 2242475. https://doi.org/10.1080/02673843.2023.2242475(Link leads to external service)
Nurmi, J. E. (1989). Development of Orientation to the Future during Early Adolescence: A Four-Year Longitudinal Study and Two Cross-Sectional Comparisons. International Journal of Psychology: Journal International De Psychologie, 24(1–5), 195–214. https://doi.org/10.1080/00207594.1989.10600042(Link leads to external service)
Patton, G. C., Sawyer, S. M., Santelli, J. S., Ross, D. A., Afifi, R., Allen, N. B., Arora, M., Azzopardi, P., Baldwin, W., Bonell, C., Kakuma, R., Kennedy, E., Mahon, J., McGovern, T., Mokdad, A. H., Patel, V., Petroni, S., Reavley, N., Taiwo, K., … Viner, R. M. (2016). Our future: A Lancet commission on adolescent health and wellbeing. Lancet (London, England), 387(10036), 2423–2478. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(16)00579-1(Link leads to external service)
Pawlak, S., & Moustafa, A. A. (2023). A systematic review of the impact of future-oriented thinking on academic outcomes. Frontiers in Psychology, 14. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1190546(Link leads to external service)
Rebelo, D., Garcia, A. D., Santos, T. R., Carvalho, A., Malafaia, C., & Fernandes-Jesus, M. (2026). Prioritising communities: Barriers to climate activism and political imagination among minoritised youth groups. Journal of Youth Studies, 29(2), 222–242. https://doi.org/10.1080/13676261.2024.2419928(Link leads to external service)
Schmid, & Lopez. (2011). Positive pathways to adulthood: The role of hope in adolescents’ constructions of their futures. Teoksessa Advances in Child Development and Behavior (Vsk. 41, ss. 69–88). JAI. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-386492-5.00004-X(Link leads to external service)
Seginer, R. (2009). Future orientation: Developmental and ecological perspectives (ss. xviii, 258). Springer Science + Business Media. https://doi.org/10.1007/b106810(Link leads to external service)
Snyder, C. R. (2002). Hope theory: Rainbows in the mind. Psychological Inquiry, 13(4), 249–275. https://doi.org/10.1207/S15327965PLI1304_01(Link leads to external service)
Steinberg, L., Graham, S., O’Brien, L., Woolard, J., Cauffman, E., & Banich, M. (2009). Age differences in future orientation and delay discounting. Child Development, 80(1), 28–44. https://doi.org/10.1111/j.1467-8624.2008.01244.x(Link leads to external service)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2025). Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2025: Aiempaa useampi kokee terveytensä hyväksi ja moni voi keskustella usein asioistaan vanhempiensa kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. https://www.julkari.fi/handle/11111/33291(Link leads to external service)
Wilderink, L., Bakker, I., Schuit, A. J., Seidell, J. C., Pop, I. A., & Renders, C. M. (2022). A Theoretical Perspective on Why Socioeconomic Health Inequalities Are Persistent: Building the Case for an Effective Approach. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(14), 8384. https://doi.org/10.3390/ijerph19148384(Link leads to external service)
Yang, Y., Zhu, X., Auyeung, B., Obsuth, I., & Murray, A. (2024). Associations Between Reward and Future-Related Orientations and General and Specific Mental Health Issues in Adolescence. Research on Child and Adolescent Psychopathology, 52(3), 385–397. https://doi.org/10.1007/s10802-023-01136-y(Link leads to external service)
Zheng, L., Lippke, S., Chen, Y., Li, D., & Gan, Y. (2019). Future orientation buffers depression in daily and specific stress. PsyCh Journal, 8(3), 342–352. https://doi.org/10.1002/pchj.283(Link leads to external service)