Nuorten hyvinvointi on noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi viime vuosina useissa länsimaissa. Esimerkiksi mielen hyvinvoinnin haasteiden lisääntyminen sekä elämään tyytyväisyyden ja koetun terveyden heikkeneminen korostavat tarvetta tunnistaa tekijöitä, jotka tukevat nuorten hyvinvointia. (Baird ym., 2025; McGorry ym., 2024.)
Tarve on ajankohtainen myös Helsingissä, sillä helsinkiläisnuorista tehdyt havainnot ovat samansuuntaisia kuin kansainvälisissä tutkimuksissa (Högnabba & Määttä, 2025; Määttä, 2022; Määttä, 2023).
Kaupunki edistää nuorten hyvinvointia heidän arkiympäristöissään, kuten kouluissa ja asuinalueilla. Toimenpiteiden onnistumiseksi tulisikin tarkastella lähiyhteisöjen merkitystä nuorten hyvinvoinnille aiempaa systemaattisemmin (Nieuwenhuis ym., 2017.)
Tuore tutkimus helsinkiläisnuorista tarjoaa uutta näkökulmaa koulujen ja naapurustojen merkitykseen nuorten hyvinvoinnille (Määttä ym., 2026). Sama tutkimus tarkastelee aiempaa moniulotteisemmin koetun hyvinvoinnin - ja pahoinvoinnin- kasautumista muodostamalla hyvinvointiprofiileja.
Hyvinvointia ei siis tarkastella yksittäisinä ulottuvuuksina, vaan samanaikaisesti esiintyvien psyykkisten, sosiaalisten ja fyysisten hyvinvoinnin osa-alueiden kokonaisuutena. Näin voidaan tunnistaa erityisesti se ryhmä, jolle kasautuu useita hyvinvoinnin haasteita, sekä tarkastella, eroavatko lähiyhteisöjen yhteydet tämän ryhmän ja paremmin voivien välillä.
Tutkimuksen aineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama Kouluterveyskysely ja siihen vuonna 2023 osallistuneet Helsingissä asuvat nuoret 8. ja 9. luokalla sekä toisella asteella ( THL, 2023)
Tässä kirjoituksessa avataan ensin lyhyesti tutkimuksen päätulokset. Sen jälkeen pohditaan, mitä kaupungin palveluissa tulisi ottaa huomioon tulosten pohjalta.
Koulun sosiaalinen ympäristö selittää nuorten hyvinvointieroja vahvemmin kuin naapurusto
Tutkimuksessa tunnistettiin ensin vastaajien joukosta sellaisia nuorten ryhmiä, jotka jakavat useita hyvinvoinnin piirteitä toistensa kanssa. Näin tunnistettiin neljä hyvinvointiprofiilia: 49 prosentilla helsinkiläisnuorista hyvinvointi oli erinomainen, 20 prosentilla vaihteleva, 14 prosentilla keskinkertainen ja 18 prosentilla heikko. Kuvio 1 esittelee tarkemmin eri hyvinvointiprofiilien piirteitä.
Toisessa vaiheessa tarkasteltiin koulun ja naapuruston sosiaalisen ympäristön yhteyttä nuorten hyvinvointiprofiileihin. Sekä koulu- että naapurustotasolla muodostettiin ryhmäkeskiarvomuuttujia, jotka kuvasivat yhteisön jäsenten jakamaa kokemusta sosiaalisesta ympäristöstä. Koulun sosiaalista ympäristöä mitattiin erityisesti sosiaalisella koheesiolla, joka viittaa kuulumisen tunteeseen, osallistumismahdollisuuksiin sekä vuorovaikutussuhteiden laatuun.
Keskeinen tulos oli, että koulun sosiaalinen koheesio oli yhteydessä nuorten hyvinvointiin silloinkin, kun huomioitiin yhteyden taustalla vaikuttavia yksilötekijöitä sekä naapuruston sosiaalisen ympäristön piirteitä. Kuvio 2 havainnollistaa sosiaalisen koheesion merkitystä mallinnuksen pohjalta ennustettujen todennäköisyyksien kautta.
Jos kaikki nuoret olisivat vahvan koheesion kouluissa, erinomaisen hyvinvoinnin osuus kasvaisi ja heikon hyvinvoinnin osuus pienenisi merkittävästi.
Naapuruston sosiaalisen ympäristön tilastollisesti merkitsevät yhteydet hävisivät sen jälkeen, kun otettiin huomioon koulun sosiaalinen koheesio. Näin ollen koulu on nuorten arjessa erityisen keskeinen hyvinvointia muokkaava ympäristö.
Tuloksista havaitaan kuitenkin se, että koulun sosiaalisen ympäristön merkitys ei ole samanlainen kaikille. Esimerkiksi vaihtelevan ja keskinkertaisen hyvinvoinnin profiileissa yhteydet olivat heikompia ja osin epäjohdonmukaisia. Osalla nuorista hyvinvointia voivat määrittää siis vahvemmin yksilö- ja perhetaustatekijät tai muut yhteisöt kuin koulu.
Tutkimuksen poikkileikkausasetelman vuoksi havaituista yhteyksistä ei voida tehdä johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista. Tuloksia voidaan kuitenkin selittää useilla toisiinsa kytkeytyvillä prosesseilla.
Sosiaalisen identiteetin näkökulmasta nuoret, jotka kokevat kuuluvansa myönteisesti arvostettuun yhteisöön, saavat enemmän emotionaalista tukea ja omaksuvat paremmin ryhmän normeja, mikä voi tukea hyvinvointia (Haslam ym. 2024).
Nuoruudessa vertaisryhmien merkitys korostuu, ja käsitykset koulusta sekä omasta hyvinvoinnista välittyvät ja vahvistuvat arjen vuorovaikutuksessa. Kielteiset tai myönteiset tulkinnat voivat levitä ja vahvistua vertaisryhmässä. Näin sosiaalinen ympäristö ei ainoastaan heijasta yksilöllisiä kokemuksia, vaan myös muokkaa niitä aktiivisesti. (Alho ym., 2024; Birrell ym. 2025.)
Kaupungin palvelut ovat keskeisessä asemassa sosiaalisen koheesion vahvistamisessa
Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että nuorten hyvinvoinnin edistämisessä koulujen sosiaalisen koheesion vahvistaminen on tärkeä kehittämisen kohde. Toimenpiteiden tasolla tämä liittyy kuulumisen tunteen vahvistamiseen, osallisuuden lisäämiseen, turvallisuuden parantamiseen sekä sosiaalisten taitojen kehittämiseen (Baird ym., 2025; Birrell ym., 2025; Breedvelt ym., 2022; McGorry ym., 2024).
Kuulumisen kokemus rakentuu mahdollisuuksista olla osa yhteisöjä, joissa nuori kokee olevansa hyväksytty ja arvostettu. Osallisuuden vahvistaminen täydentää tätä, koska se lisää kokemusta merkityksellisyydestä ja kiinnittymisestä yhteisöihin.
Nuorten kuulemisen lisäksi heille tulisi tarjota aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa heitä koskeviin asioihin, kuten koulun päätöksentekoon sekä kaupunkitilan ja kouluyhteisöjen kehittämiseen (Baird ym., 2025; McGorry ym., 2024). Myös harrastustoiminta sekä erilaiset matalan kynnyksen osallistumismahdollisuudet vahvistavat kuulumisen ja osallisuuden kokemuksia (Baird ym., 2025).
Tutkimusnäyttö viittaa myös siihen, että turvattomuuden vähentyminen ja luottamuksen vahvistuminen tukevat myönteisten sosiaalisten suhteiden syntymistä sekä kouluissa että naapurustoissa nuorten hyvinvointia edistäen. (Breedvelt ym., 2022; Haslam ym., 2024.)
Kouluilla ja muilla nuorten palveluilla on lisäksi keskeinen rooli sosiaalisten ja tunne-elämän taitojen kehittämisessä. Tutkimuksien mukaan empatian, konfliktinratkaisun ja rakentavan vuorovaikutuksen harjoittelu tukee yhteisön toimivuutta ja vähentää ristiriitoja. Samalla nämä taidot vahvistavat prososiaalista käyttäytymistä eli auttamista, yhteistyötä ja aktiivista osallistumista. (esim. Birrell ym., 2025; Hung ym., 2026; Shi & Cheung, 2024; Taylor ym. 2017.)
Näitä taitoja voidaan vahvistaa esimerkiksi ryhmätoiminnan ja muiden yhteisöllisten projektien kautta. Tällöin ei ainoastaan vahvisteta yksilön taitoja tai osallistumisen muotoja, vaan myös muovataan yhteisön jakamia käsityksiä siitä, kuka kuuluu joukkoon ja millaista vuorovaikutusta pidetään arvokkaana. Jo suhteellisen pienet muutokset koulun arjen vuorovaikutuksessa, osallisuudessa ja yhteisön ilmapiirissä voivat näkyä merkittävinä parannuksina nuorten hyvinvoinnissa (Taylor ym., 2017).
Toinen tutkimuksen keskeinen havainto liittyy siihen, että lähes joka viides helsinkiläisnuori kuuluu heikon hyvinvoinnin profiiliin. Koulun heikko sosiaalinen koheesio – ja osin myös naapuruston koheesio – oli yhteydessä todennäköisyyteen sijoittua tähän heikon hyvinvoinnin profiiliin.
Näin ollen nuorten hyvinvoinnin edistäminen ei voi perustua pelkästään universaaleihin toimintamalleihin, vaan rinnalle tarvitaan kohdennettuja ja saavutettavia ratkaisuja, jotka tukevat erityisesti muita heikommassa asemassa olevia.
Tulokset viittaavat siihen, että juuri sosiaalisen ympäristön laatu voi olla keskeinen hyvinvointieroja selittävä tekijä näiden nuorten kohdalla. Tämä edellyttää aiempaa tarkempaa ymmärrystä siitä, millaisissa arjen ympäristöissä heikon hyvinvoinnin profiiliin kuuluvat nuoret elävät ja millaiset tekijät rajoittavat heidän kiinnittymistään yhteisöihin.
Samalla huomio kiinnittyy siihen, miten yhteisöjen käytännöt ja vuorovaikutus rakentavat tai rajaavat kuulumisen mahdollisuuksia. Keskeisiä ovat edellä kuvatut yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja sosiaalisia taitoja vahvistavat toimet. Näitä taitoja voidaan vahvistaa koulussa opiskeluhuollon riittävien resurssien ja yhteisöllisten toimintamallien avulla, mutta myös koulun ulkopuolella, kuten nuorisotyössä ja harrastustoiminnassa. Kokonaisuutena kunnan eri palvelujen ja muiden nuorten kanssa työskentelevien tahojen yhteistyö voi olla keskeistä nuorten hyvinvointia tukevien arkiympäristöjen rakentamisessa.
Sosiaalisten ympäristöjen laatu on ratkaisevaa
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuorten hyvinvointierot kytkeytyvät arjen sosiaalisten ympäristöjen laatuun. Havainto korostaa, että nuorten hyvinvointia ei voida vahvistaa pelkästään yksilöllisiin tekijöihin kohdistuvilla toimilla, vaan se rakentuu osana yhteisöjen arkea, jossa kuuluminen, vuorovaikutus ja ilmapiiri ovat keskeisiä. Siksi nuorten hyvinvoinnin edistäminen edellyttää koulujen ja muiden arkiympäristöjen kehittämistä niin, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja osallisuus vahvistuvat. Kyse ei ole yksittäisistä toimenpiteistä, vaan arjen rakenteista ja toimintatavoista: ne määrittävät, millaiseksi nuorten kokemus omasta paikastaan yhteisössä muodostuu.
Linkki artikkeliin: http://dx.doi.org/10.1002/casp.70275(Link leads to external service)
Suvi Määttä ja Laura Ansala toimivat erikoistutkijoina Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluissa
Tommi Sulander ja Tuuli Anna Renvik toimivat johtavina asiantuntijoina Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluissa
Olli Kiviruusu ja Jenni Helenius työskentelevät Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella.
Lähteet
Alho, J., Gutvilig, M., Niemi, R., Komulainen, K., Böckerman, P., Webb, R. T., … Hakulinen, C. (2024). Transmission of Mental Disorders in Adolescent Peer Networks. JAMA Psychiatry, 81(9), 882–888. https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2024.1126(Link leads to external service)
Baird, S., Choonara, S., Azzopardi, P. S., Banati, P., Bessant, J., Biermann, O., … Viner, R. M. (2025). A call to action: The second Lancet Commission on adolescent health and wellbeing. The Lancet, 0(0). https://doi.org/10.1016/S0140-6736(25)00503-3(Link leads to external service)
Birrell, L., Werner-Seidler, A., Davidson, L., Andrews, J. L., & Slade, T. (2025). Social connection as a key target for youth mental health. Mental Health & Prevention, 37, 200395. https://doi.org/10.1016/j.mhp.2025.200395(Link leads to external service)
Breedvelt, J. J. F., Tiemeier, H., Sharples, E., Galea, S., Niedzwiedz, C., Elliott, I., & Bockting, C. L. (2022). The effects of neighbourhood social cohesion on preventing depression and anxiety among adolescents and young adults: Rapid review. BJPsych Open, 8(4), e97. https://doi.org/10.1192/bjo.2022.57(Link leads to external service)
Haslam, S. A., Fong, P., Haslam, C., & Cruwys, T. (2024). Connecting to Community: A Social Identity Approach to Neighborhood Mental Health. Personality and Social Psychology Review, 28(3), 251–275. https://doi.org/10.1177/10888683231216136(Link leads to external service)
Hung, C., Brass, N. R., Brockmeier, L., Bergin, C., Imler, M., & Luper, S. (2026). Social and Emotional Learning Programs and Students’ Prosocial Behavior: A Meta-Analysis. Review of Educational Research, 00346543261438462. https://doi.org/10.3102/00346543261438462(Link leads to external service)
Högnabba, S & Määttä, S. (2025). Stadin HYTE-barometri 2025 – vuosittainen hyvinvointikertomus (Tilastoja Nro 4/2024). Helsingin kaupunki.
McGorry, P. D., Mei, C., Dalal, N., Alvarez-Jimenez, M., Blakemore, S.-J., Browne, V., … Killackey, E. (2024). The Lancet Psychiatry Commission on youth mental health. The Lancet Psychiatry, 11(9), 731–774. https://doi.org/10.1016/S2215-0366(24)00163-9(Link leads to external service)
Määttä, S. (2022). Helsinkiläisnuorten hyvinvoinnin ulottuvuudet Perhetaustan ja kasvuympäristön yhteydet koettuun hyvinvointiin. Tutkimuksia, (2). Noudettu osoitteesta https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_12_12_Tutkimuksia_2_Maatta.pdf(Link leads to external service)
Määttä, S., Ansala, L., Helenius, J., Kiviruusu, O., Sulander, T., & Renvik, T. A. (2026). The Associations Between Group-Level Social Environment in School and Neighbourhood Settings and Adolescents’ Well-Being Profiles. Journal of Community & Applied Social Psychology, 36(3), e70275. https://doi.org/10.1002/casp.70275(Link leads to external service)
Määttä, Suvi. (2023). Kouluterveyskysely 2023 – Helsinkiläislasten ja -nuorten koettu hyvinvointi, terveys ja turvallisuus. (6). Noudettu osoitteesta https://www.hel.fi/static/kanslia/Kaupunkitieto/23_10_26_Tilastoja_6_Maatta.pdf(Link leads to external service)
Nieuwenhuis, J., van Ham, M., Yu, R., Branje, S., Meeus, W., & Hooimeijer, P. (2017). Being Poorer Than the Rest of the Neighborhood: Relative Deprivation and Problem Behavior of Youth. Journal of Youth and Adolescence, 46(9), 1891–1904. https://doi.org/10.1007/s10964-017-0668-6(Link leads to external service)
Shi, J., & Cheung, A. C. K. (2024). Effective Components of Social Emotional Learning Programs: A Meta-analysis. Journal of Youth and Adolescence, 53(4), 755–771. https://doi.org/10.1007/s10964-024-01942-7(Link leads to external service)
Taylor, R. D., Oberle, E., Durlak, J. A., & Weissberg, R. P. (2017). Promoting Positive Youth Development Through School-Based Social and Emotional Learning Interventions: A Meta-Analysis of Follow-Up Effects. Child Development, 88(4), 1156–1171. https://doi.org/10.1111/cdev.12864(Link leads to external service)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. (2023). Lasten ja nuorten hyvinvointi - Kouluterveyskysely 2023: Tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Noudettu osoitteesta https://www.julkari.fi/handle/11111/34522(Link leads to external service)