Johdanto
Maahanmuuton toista sukupolvea ja laajemmin ulkomaalaistaustaisia nuoria1(Link leads to external service) pidetään yhteiskuntien ja paikkakuntien kehityksen kannalta tärkeänä väestöryhmänä (ks. Saukkonen 2022). Vaikka asuinmaassaan syntyneet ulkomaalaistaustaiset löytävät vanhempiinsa verrattuna usein paremmin paikkansa yhteiskunnassa, eroja niin sanottuun kantaväestöön kuuluviin ikätovereihin on löydettävissä elämän monilla osa-alueilla. (ks. Eid & Castaneda 2023)
Matalampi koulutustaso, heikompi työllisyys ja alemmat tulot tuottavat väestörakenteisiin kytkeytyvää huono-osaisuutta (ks. esim. OECD & European Commission 2023, 165–209). Monet tipahtavat vanhempiensa kulttuurisen taustan ja ympäröivän yhteiskunnan arvojen ja normien väliin. Syrjäytyminen yhteiskunnasta johtaa joitakuita oireilemaan kielteisellä tavalla esimerkiksi jengiytymisen, rikollisuuden tai radikalismin muodossa. Vaikka suuri osa nuorista pärjää elämässä hyvin, monenlaista ongelmista on myös tilastollista näyttöä.
Esittelen tässä kirjoituksessa tuoreita Ruotsista saatuja tietoja ulkomaalaistaustaisista nuorista ja heidän elämänvaiheistaan. Tiedot perustuvat vuonna 2022 ilmestyneeseen teokseen Integration bland unga – en mångkulturell generation växer upp(Link leads to external service).2(Link leads to external service)
Maahanmuuton toinen sukupolvi on Helsingissä yhä lukumääräisesti pienehkö, ja se koostuu suurimmaksi osaksi vielä lapsista ja nuorista. Määrä on kuitenkin ollut vahvassa kasvussa. Joka vuosi paljon Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia siirtyy oppivelvollisuudesta koulutukseen ja sitä kautta työelämään. Vuoden 2022 lopussa Helsingissä oli 6 700 Suomessa syntynyttä 15–29-vuotiasta ulkomaalaistaustaista.
Ulkomaalaistaustaisten nuorten elämäntilanteeseen ja kehitykseen elämän osa-alueilla on siten syytä Helsingissäkin kiinnittää entistä enemmän huomiota, ja päätöksenteon tueksi tarvitaan luotettavaa tilasto- ja tutkimustietoa. Pohdinkin kirjoitukseni lopuksi Ruotsin tietojen viestejä Helsingille ja kaupungin kehittämiselle.
Integraation moniulotteisuus
Monista maista on jo pitkään ollut saatavilla tietoja ulkomaalaistaustaisten elinoloista ja elämäntilanteesta poikkileikkausvuosittain, ja tätä dataa on voitu Suomessakin kasvavassa määrin hyödyntää (Ahtiainen ym. 2020; Eid & Castaneda 2023). Elämänurien etenemisen tarkkaan analysointiin tarvitaan kuitenkin pitkittäistutkimuksia, jotka ovat toistaiseksi olleet melko harvinaisia.
Tietotarvetta on paikannut vuonna 2010 alkanut kansainvälinen tutkimushanke, Children of Immigrants Longitudinal Survey in Four European Countries (CILS4EU), joka toteutettiin Ruotsissa, Alankomaissa, Englannissa ja Saksassa. Hankkeessa hyödynnettiin ennen muuta Youth in Europe Study (YES!) -kyselytutkimuksen tuottamaa aineistoa.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa tietoja on täydennetty muun muassa rekisteritiedoilla tutkimuksen kohteena olevista nuorista. Suurta joukkoa vuonna 1996 syntyneitä ruotsalaisia nuoria seurattiin vuodesta 2010 vuoteen 2016 kaikkiaan neljällä tiedonkeruukierroksella, ja rekisteripohjaista tietoa täydennettiin aina vuoteen 2020 asti.
Integraatio3(Link leads to external service) määritetään tutkimuksessa laajasti ja moniulotteisesti. Integraatiota tapahtuu tämän tutkimuksen mukaan neljällä ulottuvuudella, jotka ovat rakenteellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen. Näiden lisäksi integraatioon liittyvät olennaisesti myös psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi, joita selvitetään tutkimuksessa adaptaation tai sopeutumisen käsitteen kautta4(Link leads to external service).
Integraatio ymmärretään myös sekä tiettynä tavoitetilana että pitkäkestoisena prosessina. Tavoitetilaa selvitetään ennen muuta erona ruotsalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten välillä eri elämänalueilla kuten koulutuksessa, työllisyydessä, terveydentilassa, sosiaalisissa suhteissa ja uskonnollisuudessa.
Tutkimushankkeen erityisen merkittävä anti on kuitenkin juuri se, että integroitumista voidaan tarkastella myös prosessina. Koska samat nuoret ovat osallistuneet tutkimukseen eri ikäisinä, tulokset mahdollistavat tutkimuksen eri teema-alueilla tapahtuneen kehityksen analysoinnin.
Tutkimuksen ensimmäisessä aallossa sen kohderyhmä on koostunut vielä lapsista tai varhaisnuorista. Sen viimeisessä vaiheessa kyseessä ovat kuitenkin jo nuoret aikuiset, jotka ovat siirtyneet oppivelvollisuudesta jatkokoulutukseen ja työmarkkinoille ja muutenkin itsenäistyneet.
Valikoiva integraatio
Tutkimuksessa hyödynnetty kokonaisvaltainen lähestymistapa integraation käsitteeseen ja ilmiöön osoittaa hyödyllisyytensä elämänkulkujen eri osa-alueita tarkasteltaessa. Mikäli näitä seikkoja katsotaan vain yhdestä kulmasta, saatetaan päätyä virheellisiin päätelmiin ja sitä kautta myös vääriin toimenpiteisiin.
Jos integraatiota ilmiönä haluaa kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi, tämä tapahtuu raportin kirjoittajien mukaan parhaiten valikoivan integroitumisen käsitteellä: hyvä tai huono kehitys yhtäällä ei välttämättä toistu samanlaisena toisaalla. Tutkimuksen kirjoittajat korostavatkin toisistaan selvästi poikkeavia tuloksia integraation eri osa-alueilta.
Joiltain osin integraatio on edennyt hyvin, ja näillä alueilla on kokonaisuutena ottaen syytä suhtautua varsin luottavaisesti tulevaisuuteen. Ulkomaalaistaustaisista nuorista suuri osa tuntuu esimerkiksi löytävän paikkansa ruotsalaisessa yhteiskunnassa varsin hyvin monilla rakenteellisen ulottuvuuden osa-alueilla kuten koulutuksessa ja työelämässä.
Tutkimus osoittaa myös, että suurella osalla Ruotsin ulkomaalaistaustaisista nuorista asiat ovat subjektiivisesti tarkasteltuna varsin hyvin. Heillä on vahva itsetunto ja heillä on kunnianhimoisia tavoitteita, joiden saavuttamiseen he uskovat. Suuri osa heistä myös hankkii esimerkiksi tavoittelemansa tutkinnon.
Raportin laatijat korostavat tämän havainnon merkitystä, koska se korjaa monia vallitsevia myyttejä ja auttaa ymmärtämään muita myönteisiä kehityskulkuja.
Ottaen huomioon vanhempien koulutustason ja taloudelliset olosuhteet nimenomaan ulkomaalaistaustaiset nuoret pyrkivät elämässään pitkälle.
Kaikki ei kuitenkaan ole valoisaa. Vuosikurssin 9 (15–16-vuotiaiden) ulkomaalaistaustaisten oppilaiden todistusarvosanat ovat keskimäärin heikompia kuin ruotsalaistaustaisilla. Keskimääräisten lukujen varjossa melko suuri osa ulkomaalaistaustaisista nuorista jättää koulunkäynnin kesken. Monilla tavoiteltu ammatillinen tai korkeampi koulutuksellinen tutkinto jää lopulta saavuttamatta.
Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista ruotsalaistaustaisista nuorista vajaa kaksi kolmasosaa oli tutkimuksen aikarajauksella päässyt hyvin töihin kiinni, kun taas ulkomaalaistaustaisista vain puolet. Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden syrjintä on yleisempää nimenomaan miesvaltaisilla aloilla, joille monet ammatillista koulutusta saaneet ulkomaalaistaustaiset nuoret miehet sijoittuvat.
Monien ulkomaalaistaustaisten nuorten taloudellinen hyvinvointi näyttää laskevan sekä absoluuttisesti että suhteessa ruotsalaistaustaisiin ikätovereihin siinä vaiheessa, kun nuoret itsenäistyvät. Ruotsalaistaustaisista nuorista vain 2,5 prosenttia oli 16-vuotiaina sosiaalitukien tarpeessa. Ulkomaalaistaustaisten toisessa sukupolvessa vastaava osuus oli 12 prosenttia. Itse Ruotsiin muuttaneiden joukossa prosenttiosuudet olivat vielä selvästi korkeampia.
Ulkomaalaistaustaisten väestöryhmän sisällä tapahtuu siis polarisaatiota, ja laajan maahanmuuton johdosta huono-osaisista koostuva vähemmistö on Ruotsissa valitettavasti melko suuri. Vaikka iso osa pääsee elämässään hyvin eteenpäin, toisessa ääripäässä on myös paljon niitä, jotka ovat monella tapaa huono-osaisia.
Sosiaaliset suhteet ja verkostot
Sosiaalisen ja kulttuurisen integraation alueella erot ruotsalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten nuorten välillä ovat selvempiä. Suuria eroja löytyy etenkin silloin, kun tutkittujen nuorten tausta on Euroopan ulkopuolella, erityisesti Lähi-idässä tai Afrikassa. Näiltä alueilta Ruotsi on viime vuosikymmeninä vastaanottanut paljon ihmisiä.
Taustaryhmien väliset sosiaaliset suhteet ja kontaktit ovat vähäisempiä kuin mitä niiden olisi hyvä olla. Tämä on pitkälti seurausta väestön etnisestä ja alueellisesta eriytymisestä, jota käsitellään lisää alempana. Erot taustamaaryhmien välillä ovat kuitenkin suuria, eikä ulkomaalaistaustaisista nuorista kannata juuri puhua yhtenä yhtenäisenä ryhmänä.
Sosiaalinen segregaatio näyttäytyy esimerkiksi avioliiton muodostamisessa ja muussa partnerivalinnassa. Tutkimukseen osallistuneista suomalaistaustaisista nuorista miltei kolme neljäsosaa oli ruotsalaistaustaisen kanssa parisuhteessa. Endogamia eli pariutuminen omaan ryhmään kuuluvien kanssa on puolestaan erityisen yleistä niiden keskuudessa, joilla on tausta Lähi-idässä (poikkeuksena Iran) tai Afrikassa.
Taustaltaan viimeksi mainittuihin maihin ja alueisiin kytkeytyvillä nuorilla on myös selkeitä eroja poikien tai nuorten miesten ja tyttöjen tai nuorten naisten välillä. Miessukupuolen edustajilla on enemmän vapauksia ja myös laajemmat ja monipuolisemmat sosiaaliset verkostot. Naisista monet ovat tulleet Ruotsiin ”ylikansallisina kumppaneina” eli heidän muuttonsa Ruotsiin liittyy vahvasti parisuhteen muodostamiseen.
Tutkimuksen laatijoiden mielestä vahvempi ja monipuolisempi kiinnittyminen ruotsalaiseen yhteiskuntaan on tärkeätä, koska sen puute johtaa helposti hankaluuksiin integraation muilla osa-alueilla. Kontaktit ns. kantaväestöön luovat esimerkiksi parempia edellytyksiä oppia asuinmaan kieltä ja kehittyä sen käyttäjänä.
Monipuoliset sosiaaliset suhteet vähentävät tutkitusti myös ennakkoluuloja – silloin kun kontaktit muodostuvat yhdenvertaiselta pohjalta. Laaja ystävä- ja tuttavapiiri on nykymaailmassa myös tärkeä tiedon välittäjä, aina avoimia työpaikkoja koskevaa informaatiota myöten.
Uskonnollisuus ja konservatiivisuus
Maahanmuuton seurauksena Ruotsista on tullut vahvasti moniarvoinen ja monikulttuurinen yhteiskunta, jonka sisällä ajatellaan monista asioista perustavanlaatuisesti eri tavoin. Tämä näkyy myös monien nuorten ajattelu- ja toimintatavoissa.
Ruotsi on yksi maailman maallistuneimmista maista. Viime vuosikymmenten aikana Ruotsiin on kuitenkin muuttanut paljon ihmisiä maista, joissa uskonnolla on yhä tärkeä rooli niin yhteiskunnassa kuin yksilöiden ja perheiden arjessa ja juhlassa.
Enemmistö Ruotsin nuorista on taustaltaan kristittyjä, mutta vahvasti uskonnollisten nuorten keskuudessa islam on yleisin uskonto. Kuitenkin myös kristittyjen ulkomaalaistaustaisten nuorten joukossa vahvasti uskonnollisten osuus on paljon suurempi kuin kristityillä ruotsalaistaustaisilla.
Tutkimuksen mukaan ruotsalaistaustaisten nuorten arvot ja normit poikkeavat varsin selvästi ulkomaalaistaustaisten nuorten kulttuurisista käsityksistä etenkin siinä tapauksessa, että ulkomaalaistaustaisten nuorten tausta on Lähi-idässä tai Afrikassa.
Konservatiiviset arvot eivät palaudu yksinomaan islamin vaikutukseen. Myös sellaisilla nuorilla, joilla on tausta Itä-Euroopassa, on usein kielteisiä näkemyksiä esimerkiksi abortista ja homoseksuaalisuudesta.
Kirjoittajat korostavat, että vaikka keskimäärin tarkasteluna eri taustamaaryhmien välillä on olennaisia eroja, niiden sisällä on niin ikään laajaa variaatiota. Esimerkiksi Lähi-itä-taustaisten keskuudessa on myös liberaaleja näkemyksiä esimerkiksi avioitumisesta, eroamisesta ja abortista, ylipäätään naisten oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta sekä homoseksuaalisuudesta.
Niin ruotsalaistaustaisilla kuin ulkomaalaistaustaisilla nuorilla tyttöjen arvot ovat myös poikien arvoja liberaalimpia ja tasa-arvoisempia. Ulkomaalaistaustaisten tyttöjen kulttuuriset käsitykset eivät aina poikkeakaan kovin paljon ruotsalaistaustaisten poikien näkemyksistä.
Maahanmuuton toisessa sukupolvessa kulttuuriset käsitykset ovat keskimäärin liberaalimpia kuin Ruotsiin itse muuttaneilla. Esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo hyväksytään avoimemmin. Ruotsissa syntyneet ulkomaalaistaustaiset asettuvatkin arvojensa ja asenteidensa näkökulmasta usein Ruotsiin muuttaneiden ja ruotsalaistaustaisten väliin. Nähtäväksi jää, miten ns. kolmas sukupolvi tässä katsannossa asettuu.
Integraation esteet
Ruotsalaiset tutkijat erittelevät tiivistetysti viisi sellaista tekijää, jotka hankaloittavat oman paikkansa löytämisen ja yhteiskuntaan sopeutumisen prosesseja. Nämä tekijät ovat kulttuurinen ja yhteiskunnallinen etäisyys, koettu tai havaittu syrjintä, heikko sosioekonominen asema, sellainen kasvatus ja muu sosialisaatio, joka vaikeuttaa sujuvaa integraatiota sekä alueiden eriytyminen (segregaatio).
Joidenkin ulkomaalaisten nuorten kohdalla vaikuttavat vain jotkin osatekijät, mutta osalla Ruotsiin muuttaneista ja heidän jälkeläisistään yhdistyvät monet huono-osaisuutta aiheuttavat ja vaivalloista integraatiota tuottavat tekijät. Näin vahvistuvat tai kasautuvat myös niiden seuraukset ja vaikutukset.
Jotta integraatiolle asetettaisiin realistisia odotuksia, nämä tekijät olisi syytä ottaa huomioon sekä erikseen että etenkin yhdessä vaikuttavina. Käsittelen tässä alaluvussa lyhyesti näistä tekijöistä neljää ensimmäistä. Alueiden sekä samalla väestöryhmien eriytymistä käsittelen erikseen omassa alaluvussaan.
Etäisyys tarkoittaa ruotsalaisille tutkijoille sitä välimatkaa, joka on muuton kohteena olevan länsimaisen Ruotsin ja muuttajan tai hänen vanhempiensa lähtömaiden olosuhteiden välillä. Monissa Ruotsiin muuttaneiden lähtö- tai taustamaissa ihmisoikeudet eivät täysin toteudu, sukupuolten välillä vallitsee eriarvoisuutta, köyhyys estää ihmistä saavuttamasta unelmiaan ja uskonnolla on vahva rooli arvojen, asenteiden ja traditioiden alueilla.
Toisistaan kaukana olevien arvo- ja asennejärjestelmien lähentymiseen menee aikaa, ja tämä pitäisi kirjoittajien mukaan tunnustaa paremmin. Silloin myös integraatiota voitaisiin edistää oikein sekä riittävillä resursseilla ja pitkäjänteisyydellä. Monien muutosten toteutumiseen kuluu enemmän aikaa kuin usein halutaan uskoa.
Arvojen säilymiseen ja muuttumiseen vaikuttaa paljon myös sosialisaatio. Ruotsiin nuorina tulleiden ja Ruotsissa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten arvomaailma ja maailmankuva muotoutuvat pitkälti perheen ja muun sosiaalisen lähiverkoston kasvatuksen tuloksena. Osalla kauempaakin tulleista on jo valmiiksi liberaali arvomaailma, ja monet vanhemmat sisäistävät länsimaisia arvoja lastensa kasvattamisessa.
Monissa tapauksissa lapset kuitenkin kasvavat konservatiivisessa kulttuurisessa miljöössä, jossa perheen ja suvun perinteisten arvojen omaksuminen koetaan luonnollisena. Osa nuorista irtautuu konservatiivisista arvoista itsenäistyessään, mutta monet jatkavat niiden välittämistä vielä seuraavallekin sukupolvelle. Näin yhteiskuntaan muodostuu myös ajallisesti varsin kestäviä vähemmistöjä.
Sosioekonominen huono-osaisuus lisää puolestaan ulkomaalaistaustaisten laajempaa syrjäytymisen riskiä. Myös tämä voi omalla tavallaan periytyä, koska köyhyys ja ulkopuolisuus vaikeuttavat myös perheissä kasvavien lasten mahdollisuuksia löytää paikkansa yhteiskunnassa ja menestyä elämässään. Taloudellinen niukkuus vähentää esimerkiksi nuorten harrastamisen mahdollisuuksia.
Käsitystä ja kokemusta ulkopuolisuudesta voi edelleen vahvistaa omakohtaisesti koettu tai lähipiirissä tiedostettu syrjintä. Kirjoittajien mukaan syrjinnästä on niin paljon todistusaineistoa saatavilla, ettei ilmiön olemassaoloa tarvitse epäillä. Syrjintä perustuu ulkomaalaistaustaisten tapauksessa usein omalle identiteetille tärkeisiin asioihin kuten etnisyyteen, uskontoon tai kansallisuuteen, mikä tekee siitä entistä kivuliaampaa.
Eriytynyt yhteiskunta
Segregaatiota ja sen merkitystä kannattaa tarkastella erikseen lähemmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ruotsalainen yhteiskunta ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan monella tapaa eriytynyt. He käyttävätkin tässä yhteydessä nimenomaan termiä separerat samhälle, joka on heidän mielestään neutraalimpi ja käyttökelpoisempi kuin julkisessa keskustelussa paljon käytetty ja kielteisessä valossa ilmenevä rinnakkaisyhteiskunnan (parallellsamhälle) käsite.
Tutkijoiden mukaan nuorten erilaiset ja myös erilliset elämät ovat suurelta osin seurausta asumisen vahvasta eriytymisestä. Heikot sosioekonomiset olosuhteet ja ulkomaalaistaustainen syntyperä kietoutuvat joillain alueilla toisiinsa tavalla, jossa Ruotsi näyttäytyy kaupungin yhdellä asuma-alueella hyvin erilaiselta kuin toisella.
Ruotsin poliisilla on käytössä termi haavoittuvat alueet (utsatta områden). Tällaisilla alueilla asukkaiden keskimääräinen sosioekonominen asema on heikko ja rikollisuudella on haitallista vaikutusta paikalliseen elämään. Näillä alueilla asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, ja heistä kolme neljäsosaa on tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisia. Alueilla, jotka on määritelty erityisen haavoittuviksi, asui vuonna 2021 noin 266 000 henkilöä, joista 82 prosenttia ulkomaalaistaustaisia5(Link leads to external service).
Alueellisella sijoittumisella on lasten ja nuorten elämän rakentumisen kannalta paljon merkitystä, koska identiteetin rakentuminen, persoonallisuuden kehittyminen ja erilaisten valmiuksien kasvattaminen lähtevät vahvasti liikkeelle perheen elämäntilanteesta, asumisen olosuhteista ja muista lähiympäristön olosuhteista. Olennaisia asioita ovat muun muassa asumisen ahtaus tai väljyys sekä asuinympäristön koko ja kulkuyhteydet. Palveluiden laadussa ja saatavuudessa voi olla suuria eroja.
Alueiden ja väestöryhmien eriytyminen johtaa siis myös erilaisiin kontaktipintoihin sosiaalisessa elämässä ja se heijastuu monin tavoin integraation eri ulottuvuksiin. Suuri osa Ruotsin ulkomaalaistaustaisista nuorista asuu siis alueilla, joilla merkittävä osa ikätovereista on niin ikään ulkomaalaistaustaisia.
Monilla ruotsalaistaustaisilla nuorilla ei ole päivittäistä kontaktia varsinkaan Euroopan ulkopuolelta tulleisiin ulkomaalaistaustaisiin – ja toisinpäin: monille ulkomaalaistaustaisille ”ruotsalaistaustainen Ruotsi” on kaukana niin sosiaalisesti kuin maantieteellisestikin.
Aineksia optimismiin ja pessimismiin
Tutkimuksen tuloksia voidaan tulkita niin optimistisesti kuin pessimistisesti. Optimistit korostavat monien muuttajien ja etenkin heidän lastensa vahvaa pyrkimystä eteenpäin elämässä ja myös monien onnistumista tavoitteiden saavuttamisessa.
Ruotsin ulkomaalaistaustaisesta väestöstä löytyy runsaasti resilienssiä. Selviytymiskyvyn avulla elämään ja yhteiskuntaan päästään kiinni myös vähemmän suotuisista lähtökohdista. Parhaiten menestyneet näyttäytyvät muille esikuvina ja myönteisinä roolimalleina. Sitä mukaa kun työelämä moninaistuu, myös syrjinnän voi olettaa vähenevän.
Pessimistit löytävät tutkimusraportista tietenkin täysin toisia asioita. He huomauttavat korkeasta työttömyydestä, vahvasta toimeentulotukiriippuvuudesta, matalasta koulutustasosta ja nuorten tapauksessa myös runsaslukuisesta koulupudokkuudesta.
Ulkomaalaistaustaiset ovat pessimistien mukaan jo nyt taakka ruotsalaiselle yhteiskunnalle, ja tulevaisuudessa tämän rasitteen voi tähänastisen tiedon perusteella odottaa vain kasvavan. Ruotsalaiset työmarkkinat ovat vauhdilla kehittymässä suuntaan, jossa vähäisellä koulutuksella ja heikolla kielitaidolla ei ole menestymisen mahdollisuuksia.
Sosiaalisella ja kulttuurisella ulottuvuudella optimistit ajattelevat, että vaikka edistys on ollut toivottua hitaampaa, sitä on kuitenkin tapahtunut. Ja vain joku vuosikymmen sitten Ruotsikin oli paljon konservatiivisempi kuin nyt. Optimistit myös korostavat, ettei kulttuurisessa moninaisuudessa sinänsä ole mitään vikaa, kunhan tietyt perusedellytykset arvoissa ja asenteissa täyttyvät.
Pessimisti löytää vasta-argumentteja esimerkiksi rikostilastoista ja kaventuneista yksilöiden oikeuksista monissa uskonnon vahvasti ohjaamissa yhteisöissä. Konservatiiviset arvot eivät pessimistien mukaan väisty nopeasti varsinkaan lähiöissä, joissa segregaation seurauksena liberaaleja arvoja ja normeja on vaikea välittää eteenpäin. Pessimisti ajattelee, että yhteiskunnan on pakko olla myös kulttuurisesti yhtenäinen ollakseen vakaa ja toimiva.
Ruotsalaisten tutkijoiden mukaan niin optimismiin kuin pessimismiin on perusteensa, mutta molemmat ajattelutavat johtavat yksin harhaan. Tärkeätä olisi saada ruotsalaiseen yhteiskuntaan lisää sellaista rakentavaa keskustelua, jossa eri osapuolet perehtyvät tosiasioihin ja kunnioittavat keskustelukumppaneitaan. Sellainen debatti, jossa ääneen pääsevät vain toiveajattelijat tai hälytyskellojen soittajat, todennäköisesti ennemmin lisää ongelmia kuin ratkaisee vanhoja.
Ulkomaalaistaustaiset nuoret Helsingissä
Laajan maahanmuuton historia on Ruotsissa jo useita vuosikymmeniä pitkä, ja ulkomaalaistaustaisten määrät ja osuudet ovat jopa eurooppalaisittain varsin suuria. Vuonna 2021 ulkomaalaistaustaisten määrä Tukholmassa oli virallisten tilastojen mukaan 336 000 henkilöä, joka vastaa 34,3 prosenttia kaupungin väestöstä.
Helsingissä ja muissa Suomen suurissa kaupungeissa maahanmuuton historia on lyhyempi, ja ulkomaalaistaustaisten määrät ja osuudet paljon pienempiä. Vuoden 2021 lopussa ulkomaalaistaustaisia oli Helsingissä noin 116 000 ja heidän osuutensa väestöstä oli 17,6 prosenttia.
Jos katsotaan nuoria ikäluokkia, myös Helsinki on lyhyessä ajassa muuttunut paljon. Vuoden 2022 lopussa Helsingin väestöstä 25 prosenttia oli 0–24-vuotiaita. Heistä 22 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia, ja näistä puolestaan 57 prosenttia Suomessa syntyneitä.
15–24-vuotiaita ulkomaalaistaustaisia lapsia ja nuoria oli jo 14 484, viidennes ikäluokasta. Joillain kaupungin alueista ulkomaalaistaustaisten osuus kaikista nuorista on paljon korkeampi kuin kaupungissa keskimäärin. Vuoden 2022 lopussa ulkomaalaistaustaisten osuus 7–24-vuotiaista oli Jakomäessä 53, Mellunkylässä 47 ja Vuosaaressa 38 prosenttia6(Link leads to external service).
Ruotsin tavoin nuoret ulkomaalaistaustaiset painottuvat Suomessa ja Helsingissä yhtäältä naapurimaista (Venäjä, Viro) lähtöisin oleviin tai heidän lapsiinsa sekä niihin, joiden taustamaa on Afrikassa (etenkin Somalia) tai Lähi-idässä (etenkin Irak). Somalialaistaustaiset olivat vuoden 2022 lopussa 15–24-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten joukossa suurin taustamaaryhmä (N=2 566). (Ks. tarkemmin Saukkonen 2022.)
Erot läntiseen naapurimaahan ovat monella tapaa niin suuria, että millään ”Ruotsin tiellä” tuskin ainakaan kirjaimellisesti ollaan. Silti samantyyppisiä ilmiöitä ja kehityskulkuja meilläkin on erittäin todennäköisesti edessä. Siksi Ruotsin tilannetta ja kehitystä kannattaa seurata tarkasti, kokonaisvaltaisesti ja kiihkottomasti.
Tärkeimmät viestit Helsingille
Ruotsalaistutkimuksen tekijöiden mukaan integraation nopeudesta tai hitaudesta puhuminen on mielekästä vain, jos integraation moniulotteisuus ja eri tarkastelutapojen suhteellisuus otetaan huomioon. Tämän huomion kanssa on helppo olla samaa mieltä: myös Helsingissä tarvitaan tietoa monipuolisesti.
Poliittista päätöksentekoa usein ohjaava onnistumista tai epäonnistumista jahtaava mustavalkoinen näkemys ei toimi. Kompleksisuuden tunnustaminen tuottaa päätöksentekoprosesseihin enemmän työtä ja vaatii siihen osallistuvilta enemmän osaamista. Kuitenkin vain tätä kautta voidaan päätyä oikeisiin päätelmiin ja siten myös oikeisiin toimiin.
Ongelmallisiksi koetut ilmiöt ja kehityskulut on kyettävä paikantamaan täsmällisesti ja syy–seuraussuhteet on ymmärrettävä oikein. Edistys jollain integraation ulottuvuudella ei välttämättä toteudu jollain toisella. Vaikka jollain sektorilla menee huonosti, jollain toisella voidaan pärjätä oikein hyvin.
Olennaista on olla realistisesti sekä optimistinen että pessimistinen. Helsinki tarvitsee sekä valmiutta myöntää positiivista kehitystä ja maahanmuuton suotuisaa panosta että valppautta tunnistaa ja tunnustaa haasteita ja ongelmakohtia. Toimiin kannattaa ryhtyä tietoperusteisesti ja arvioida niiden toteutusta ja vaikuttavuutta.
Koulu on ruotsalaistutkijoidenkin mukaan avainasemassa integraation edistäjänä. He huomioivat myönteisenä seikkana, että ruotsalaisten koulujen käytettävissä olevien resurssien erot eivät ole kasvaneet, vaan tältä osin yhteiskunta kohtelee yhä kaikkia tasa-arvoisesti. Se onkin tärkeätä, koska riittämättömät voimavarat mahdollisesti yhdistettynä opettajien lisääntyneeseen työtaakkaan voivat moninaistuneissa olosuhteissa nopeasti lisätä eriarvoisuutta.
Pasi Saukkonen toimii erikoistutkijana Helsingin kaupunginkansliassa. Hän on dosentti Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.
Lähteet:
Ahtiainen, Hanna, Mäki, Netta, Määttä, Suvi, Saukkonen, Pasi & Yijälä, Anu (2020). Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointi Helsingissä. Tutkimuksia 2020: 5. Helsingin kaupunginkanslia, Helsinki.
Eid, Mona & Castaneda, Anu (2023). Ulkomaalaistaustaisen nuorten hyvinvointi tutkimusten ja tilastojen valossa. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja 73. Valtion nuorisoneuvosto, Helsinki.
Jonsson, Jan O., Mood, Carina & Treuter, Georg (2022). Integration bland unga. En multikulturell generation växer upp. Makadam, Göteborg & Stockholm.
OECD & European Commission (2023). Indicators of Immigrant Integration 2023: Settling In. OECD Publishing, Paris.
Saukkonen, Pasi (2022). Toinen sukupolvi – onko Helsinki valmis? Kvartti 2022: 1, 7–13.
Alaviitteet:
1. Ulkomaalaistaustainen on suomalaisessa tilastoinnissa henkilö, jonka molemmat vanhemmat (tai ainoa tiedossa oleva vanhempi) ovat syntyneet ulkomailla. Maahanmuuton toisella sukupolvella tarkoitetaan Suomessa syntyneitä ulkomaalaistaustaisia.
2. Olen esitellyt kirjaa laajemmin blogikirjoituksessani Ulkomaalaistaustaiset nuoret Ruotsissa – hyviä ja huonoja uutisia(Link leads to external service).
3. Käytän tässä kirjoituksessa termiä integraatio kirjoittajien tarkoittamassa merkityksessä eli eri väestöryhmien välisenä tilastollisena yhtäläisyytenä tai samanlaisuutena. Vältän termin suomenkielistä käännöstä kotoutuminen, koska se ei oikein sovi asuinmaassaan syntyneiden elämäntilanteeseen ja koska se ymmärretään Suomessa myös oikeutena oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen.
4. Tässä kirjoituksessa käsitellään lähinnä rakenteellista, kulttuurista ja sosiaalista integraatiota.
5. Ks. tarkemmin Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston(Link leads to external service) sivuilta.
6. Vertailun vuoksi: Tukholman noin 110 000 asukkaan Järvan kaupunginosassa, johon mm. Rinkeby kuuluu, ulkomaalaistaustaisten osuus oli vuonna 2022 Tukholman kaupungin tilastojen mukaan 75 prosenttia.