Helsingissä väkivaltaa on nähty eniten kaupungin keskustassa. Noin joka kolmas helsinkiläinen on nähnyt tappelun tai pahoinpitelyn Helsingin keskustassa kuluneen 12 kuukauden aikana. Muualla kaupungilla väkivaltaa on nähnyt joka viides ja omalla asuinalueella selvästi harvempi (Kuvio 1). Kuviossa 1 väkivallan näkemiseksi on laskettu se, että on nähnyt tappelun tai pahoinpitelyn vähintään ”kerran tai pari” kuluneen vuoden aikana.
Kuvio 1. Pahoinpitelyn tai tappelun omalla asuinalueella, Helsingin keskustassa ja muualla kaupungilla nähneet kuluneen 12 kuukauden aikana.
Väkivallan näkeminen on hieman yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa, etenkin silloin, kun tarkastellaan kaupungin keskustassa ja muualla kaupungilla nähtyä väkivaltaa (Kuvio 1). Omalla asuinalueella merkittävää eroa ei ole, mikä kertonee siitä, että omalla asuinalueella liikutaan samalla tavoin sukupuolesta riippumatta.
Odotetusti nuoret ovat nähneet väkivaltaa vanhempia ikäryhmiä enemmän (Kuvio 2). Nuoret viettävät aikaa julkisessa tilassa, liikkuvat Helsingin yöelämässä ja oletettavasti myös käyttävät yöaikaan enemmän julkisia liikennevälineitä. Omalla asuinalueella nähdyssä väkivallassa samaa ikäryhmien välistä eroa ei ole, kuten ei ollut myöskään sukupuolten välillä.
Kuvio 2. Väkivaltaa omalla asuinalueellaan nähneet ikäryhmittäin vuonna 2015 (%).
Väkivaltaa nähneiden määrä laskussa
Väkivaltaa nähneiden määrä on ollut koko ajan laskeva, mutta vuoden 2015 tulos on yllättävän positiivinen. Vuonna 2012 noin joka neljäs (23 %) vastaaja oli nähnyt tappelun tai pahoinpitelyn omalla asuinalueellaan vuoden sisällä (Taulukko 1). Vuonna 2015 vastaava lukema oli enää 16 prosenttia. Vähenemisen taustalla ei ole helsinkiläisten vähäisempi liikkuminen omalla asuinalueellaan, sillä aiemmassa artikkelissa todetusti vuoden 2015 vastaajat näyttäisivät liikkuvan asuinalueellaan sekä arkipäivisin että viikonloppuiltaisin yhtä usein kuin vuonna 2012. Helsingin vieraskieliset olivat nähneet sekä omalla asuinalueellaan että kaupungin keskustassa harvemmin väkivaltaa kuin ns. kantaväestöön kuuluvat.
Taulukko 1. Vuoden aikana omalla asuinalueella nähty väkivalta vuosina 2003, 2006, 2009, 2012 ja 2015, suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat.
On mahdollista ja todennäköistäkin, että nähty väkivalta on Helsingin asuinalueilla tosiasiallisesti vähentynyt vuodesta 2012 vuoteen 2015. Tämän puolesta puhuu muun muassa se seikka, että poliisin tietoon tulleet yleisellä paikalla tapahtuneet pahoinpitelyt ovat vähentyneet viime vuosina (Suomen virallinen tilasto 2016). Todennäköisesti muutos ei kuitenkaan ole yhtä suuri, kuin mitä kysely osoittaa, vaan huomioon on otettava myös tutkimustekniset seikat. Väkivallan näkemistä koskevaa kysymystä laajennettiin vuonna 2015 kahdella lisäkysymyksellä, eli tällä kertaa vastaajia pyydettiin kertomaan oman asuinalueen lisäksi myös muualla kaupungilla ja kaupungin keskustassa nähdystä väkivallasta. On paljon mahdollista, että aiempien vuosien vastaajat ovat saattaneet kertoa nähneensä väkivaltaa omalla asuinalueella, vaikka tämä tosiasiassa olisi tapahtunut sen ulkopuolella. Omalla asuinalueella väkivaltaa nähneiden määrä siten väheni, kun ”paikkavalikoimaa” laajennettiin.
Väkivaltaa nähneiden osuudet vaihtelevat alueittain
Tappelun ja pahoinpitelyn näkemisestä kysytään, koska siten pystytään tutkimaan väkivallan esiintymistä paikallisesti. Jo aiempina tutkimuskertoina on havaittu, että alueelliset erot väkivallan näkemisessä ovat varsin suuria. Tutkimus on toteutettu vuodesta 2003 lähtien kolmen vuoden välein. Keskiarvoa enemmän väkivaltaa on nähty keskisen ja itäisen suurpiirin alueella (Kuvio 3). Östersundomissa väkivaltaa ei ole käytännössä kohdattu juuri lainkaan.
Kuvio 3. Väkivaltaa omalla asuinalueellaan nähneet suurpiireittäin vuosina 2003, 2006, 2009, 2012 ja 2015.
Peruspiiritasoinen tarkastelu osoittaa, että suurpiirien sisällekin mahtuu variaatiota väkivallan näkemisen suhteen (Kuvio 4). Esimerkiksi Vanhakaupungin peruspiiri kuuluu keskiseen suurpiiriin ja siellä väkivaltaa on nähty huomattavasti vähemmän kuin muissa samaan suurpiiriin kuuluvissa peruspiireissä (Kallio, Alppiharju, Vallila, Pasila). Väkivallan alueellisten erojen taustalla on kaupunkirakenteellisia tekijöitä - urbaaneilla alueilla ihmisiä liikkuu eniten ja niihin tyypillisesti myös yöelämä keskittyy. Lisäksi myös asuinalueiden väestörakenteen ominaisuuksilla on havaittu olevan merkitystä ja aihetta on selvitetty etenkin vuonna 2001 ilmestyneessä Helsinkiä koskevassa tutkimuksessa (Kortteinen, Tuominen & Vaattovaara 2001).
Kuvio 4. Nähnyt pahoinpitelyn tai tappelun omalla asuinalueellaan kuluneen 12 kuukauden aikana, kaikki vastaajat 2015.
Joka kolmas törmännyt huumeiden käyttöön asuinalueellaan – näin myös ennen
Asuinalueella nähdyt huumeisiin liittyvät ongelmat (huumeiden myynti, huumeiden käyttö tai nähnyt käytettyjä huumeruiskuja) ovat kaupunki-ilmiönä erikoinen: ajallista muutosta ei ole tapahtunut laisinkaan. Joka kolmas vastaaja oli törmännyt kysyttyihin ongelmiin (Taulukko 2). Maahanmuuttajataustaisille ilmiö on kuitenkin harvinaisempi, heistä vain joka viides oli törmännyt Helsingissä huumeiden käyttöön.
Taulukko 2. Vuoden aikana omalla asuinalueella kohdatut huumeisiin liittyvät ongelmat (huumeiden myynti, huumeiden käyttö, nähnyt käytettyjä huumeruiskuja) vuosina 2003, 2006, 2009, 2012 ja 2015, suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat.
Huumeiden käyttöön liittyvät henkilökohtaiset havainnot kasautuvat vahvasti tietyille alueille, kuten kuvio 5 osoittaa.
Kuvio 5. Kohdannut huumeiden käyttöön liittyviä ongelmia asuinalueellaan, kaikki vastaajat 2015.
Helsingin turvallisuustutkimuksen 2015 tuloksiin perustuvia artikkeleita julkaistaan Kvartti-verkkolehdessä pitkin vuotta. Artikkelit löytyvät kootusti tältä sivulta. Tutkimusraportti aiheesta julkaistaan alkuvuodesta 2017.
Lisätietoa tutkimuksesta:
Tutkija Vesa Keskinen, Helsingin kaupungin tietokeskus, sähköposti: vesa.keskinen(at)hel.fi
Asiantuntija Eija Laihinen, Helsingin kaupunginkanslia, Turvallisuus- ja valmiusyksikkö: sähköposti: eija.laihinen(at)hel.fi