Helsingin vuoden 2015 turvallisuustutkimukseen vastasi yli 4000 iältään 15–74-vuotiasta helsinkiläistä. Suomen- ja ruotsinkielisten vastaajien vastausprosentti oli nyt suurempi kuin vuosien 2009 ja 2012 turvallisuuskyselyissä. Vastausprosentti nousi vastoin yleistä kyselytutkimusten trendiä. Aineisto kerättiin kahden kuukauden aikana joulukuussa 2015 ja tammikuussa 2016. Turvallisuustutkimukset on toteutettu Helsingissä vuodesta 2003 lähtien kolmen vuoden välein.
Tutkimuksen tuloksia tullaan esittelemään Kvartti-verkkolehdessä pitkin vuotta. Artikkelit löytyvät kootusti tältä sivulta. Tutkimusraportti aiheesta valmistuu vuoden 2016 lopulla.
Ensimmäiset tulokset koskevat pääosin Helsingin suomen- ja ruotsinkielisten kokemuksia turvallisuudestaan. Kielirajaus on tehty tässä vertailtavuuden säilyttämiseksi, sillä aikaisempina tutkimusvuosina vieraskieliset (muut kuin suomen- ja ruotsinkieliset) eivät kuuluneet tutkimusten kohderyhmään. Perustavaa laatua oleva kysymys kuuluu: onko helsinkiläisten turvattomuuden tunne lisääntynyt vai heikentynyt vuodesta 2012? Tähän pyritään vastaamaan neljän teeman kautta.
Koettu turvallisuus omalla asuinalueella
Asuinalue koostuu kodin välittömästä ympäristöstä, jossa liikutaan päivittäin. Oman asuinalueen turvallisuus onkin yksi tärkeimmistä koetun turvallisuuden osa-alueista, ja sen turvallisuus on keskeinen asia arjen viihtyvyyden kannalta. Tutkimuksen tulokset kertovat, että helsinkiläisten kokema turvallisuus omalla asuinalueella on pysynyt vähintäänkin ennallaan. Naisten kokema turvallisuus on jopa lisääntynyt vuodesta 2012, kun katsotaan henkilöitä, jotka valitsivat kysymyksessä vaihtoehdon ”turvallinen”. Vuoden 2012 kyselyssä miehet kokivat asuinalueensa poikkeuksellisen turvalliseksi, nyt on palattu vuoden 2009 tasolle.
Maahanmuuttajien tilanne ei tässä yhteydessä ole niin hyvä kuin kantaväestön. Vieraskielisistä asuinalueensa koki viikonloppuiltaisin turvalliseksi 63 prosenttia, suomen- ja ruotsinkielisistä 78 prosenttia. On huomattava, että vieraskielisistä joka kymmenes ei osannut arvioida asuinalueensa turvallisuutta.
Koettu turvallisuus Helsingin keskustassa
Kaupungin keskustassa liikkumisen turvallisuus on tärkeä tarkastelukohde kaupungin elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden näkökulmasta. Tutkimus tuo hyvän uutisen: Helsingin keskusta koetaan yhtä turvalliseksi kuin kolme vuotta sitten.
Vieraskieliset helsinkiläiset uskaltavat liikkua kaupungin keskustassa siinä missä muutkin. En osaa sanoa -vastausten suuri määrä kertoo kuitenkin ehkä siitä, että viikonlopun öinen keskusta on heille tuntemattomampi.
Kokemukset joukkoliikennevälineiden turvallisuudesta
Vastaajista suurehko osa ei liiku joukkoliikennevälineillä iltaisin. Käytetyistä liikennevälineistä bussi on käytetyin, paikallisjuna vähiten käytetty. Vastaajan iän myötä kaikkien liikennevälineiden iltakäyttö vähenee sekä miehillä että naisilla. Naiset käyttävät julkisia liikennevälineitä viikonloppuiltaisin hieman vähemmän kuin miehet, lukuun ottamatta bussia. Vieraskieliset eivät poikenneet muista liikennevälineiden iltakäytössä.
Seuraavaksi tarkastellaan niitä, jotka käyttivät tutkittuja kulkuvälineitä myös iltaisin. Kohderyhmänä ovat suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat. Tulokset osoittavat, että kaikki liikennevälineet koettiin vuonna 2015 turvallisemmaksi kuin kolme vuotta sitten.
Vieraskieliset kokivat joukkoliikennevälineet yhtä turvallisiksi kuin muutkin vastaajat. Paikallisjunaa he pitivät jopa hieman turvallisempana kuin muut.
Miehet ja naiset ovat kuitenkin erilaisessa tilanteessa liikkuessaan iltaisin. Etenkin metrolla liikkumisen naiset kokevat iltaisin turvattomaksi.
Onko Helsingin turvallisuustilanne parantunut vai heikentynyt?
Kyselyssä kysyttiin myös ”onko turvallisuus Helsingissä mielestäsi viimeisen kolmen vuo-den aikana parantunut vai heikentynyt?”. Asteikko selviää Taulukosta 5. Vastaava kysymys on esitetty myös aikaisemmissa kyselyissä, mutta muodossa ”onko katuturvallisuus mielestänne parantunut vai heikentynyt?”.
Vuoden 2015 tulos on Helsingin turvallisuustutkimusten ”heikoin”; vuonna 2003 oltiin lähes samassa tilanteessa. Voidaan toki pohtia sitä, mikä sisällöllinen ero on katuturvallisuuden ja turvallisuuden välillä. Vuoden 2015 kysymys kattaa laajemman elämänpiirin kuin vain kadulla liikkumisen. Osa turvallisuuden heikkenemisen kokemuksesta saanee siten selityksensä.
Kantaväestön miehet ja naiset olivat kaupungin turvallisuustilanteen kehityksestä täysin samaa mieltä.
Ei osaa sanoa -vastaukset kuvaavat lähinnä niitä, jotka ovat asuneet kaupungissa alle kolme vuotta. Tämä tulee hyvin esille seuraavasta tarkastelusta.
Tutkimukseen vastanneista suomen- ja ruotsinkielisistä lähes kolme neljästä (72 prosenttia) oli asunut kaupungissa kymmenen vuotta tai kauemmin. Maahanmuuttajataustaisista tällaisia oli vajaa kolmannes (31 %). Vieraskielisten olikin muita vaikeampi arvioida Helsingin turvallisuuskehityksen suuntaa.
Lisätietoa tutkimuksesta:
Tutkija Vesa Keskinen, Helsingin kaupungin tietokeskus, sähköposti: vesa.keskinen(at)hel.fi
Turvallisuuskoordinaattori Katariina Kainulainen-D’Ambrosio, Helsingin kaupunginkanslia, sähköposti: katariina.kainulainen-dambrosio(at)hel.fi