Päätulokset
- Tuoreiden tutkimusten perusteella näyttää siltä, ettei ekologisesta kompensaatiosta ole uudeksi keinoksi luontokadon estämiseen (mm. Josefsson ja muut 2021).
- Kompensaatioissa on pääasiallisesti epäonnistuttu arvioitaessa kohteiden biodiversiteettiä. Hyvitykset eivät ole kattaneet heikennyksiä. Vaikka ekopankeissa rahallisia hyvityksiä kootaan pankkeihin, luonto ei ole parantunut, kun hyvityksiä ei ole suunniteltu tai toteutettu tarpeeksi yksityiskohtaisesti.
- Suomalaisista uhanalaisista elinympäristöistä 38 prosenttia ei sovellu kompensaatiokohteiksi harvinaisuutensa vuoksi.
- Lainsäädännön ja ennalta määriteltyjen pelisääntöjen, ohjeiden, velvoitteiden ja seurannan puute on ollut yksi epäonnistumisen syy tutkituissa kompensaatiohankkeissa, luontokatoa pahentaen. Ekologinen kompensaatio vaatii vahvan hallinnon prosessin ohjaajaksi.
- Helsinki, Jyväskylä ja Lahti ovat mukana hankkeessa, jossa pyritään luomaan arvokkaan luonnon hyvittämisen malli todellisiin maankäytön muutoksiin.
Ekologinen kompensaatio yrittää säilyttää kokonaisheikentymättömyyden luontoa pilaavissa hankkeissa: välttämällä, lieventämällä tai korvaamalla heikennykset muualla tehdyillä parannuksilla.
Luontotuhoa aiheuttavan hankkeen hyvitys
Kokonaisheikentymättömyydeksi kutsutaan hankkeissa ympäristön luonnon monimuotoisuuden lähtötilannetta. Lievennyshierarkiaksi kutsutaan hävityksen välttämisen, lieventämisen ja korvauksen ennallistamisen ja suojelun hyvitysten järjestystä ekologisen kompensaation kohteissa. Yhdysvalloissa ja useimmissa Euroopan maissa on lainsäädäntöä ja kokemusta ekologisesta kompensaatiosta jo 1970-luvulta lähtien. Kompensaatiota on toteutettu osin omalla prosessilla, maankäytön päätöksissä, hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa, ja EU:n Natura-arvioinneissa.
Tehoa luonnonsuojeluun
Luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyyden periaate sisältyy YK:n luonnon monimuotoisuussopimukseen ja ekologisen kompensaatioon. Sama tavoite on EU:n biodiversiteettistrategialla, jonka 10 prosentin suojelutavoite kattaa kaikki elinympäristöt. 30 prosentille puutteellisesti suojelluille luontodirektiivien kohteille odotetaan paranemista jo vuoteen 2030 mennessä. Luonnonsuojeluun pitää ohjata lisää resursseja, jotta uhanlaisia elinympäristöjä ja Natura-alueita voidaan suojata rakentamiselta nykyistä paremmin. Myös Helsinki tarvitsee lisää tehoa luontonsa monimuotoisuuden suojeluun, erityisesti Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2021–2028, eli LUMO-ohjelman toteutukseen. Luonnonsuojelu ulottuu vain osiin arvokkaista elinympäristöistä. Yleiskaava merkittävästi tiivistää rakennustehokkuutta, pirstoen ja muuttaen luonnon edellytyksiä. Ympäristönhoitoon kohdistuu luonnon säilyttämisen odotuksia, kansalaisten lähivirkistyksen käytön ja luonnon arvostuksen noustua koronakaudella ennennäkemättömästi.