Johdanto
Helsingin, Espoon ja Vantaan ulkomaalaistaustaisen väestön1(Link leads to external service) määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti, ja tuoreimpien tilastojen mukaan heidän osuutensa pääkaupunkiseudun väestöstä on 21 prosenttia (Tilastokeskus 2024). Ulkomaalaistaustaiset voivat olla Suomessa tai ulkomailla syntyneitä. Viimeksi mainittuja kutsutaan tässä artikkelissa myös maahanmuuttaneiksi. Maahanmuuttajaväestöä koskevia tarkasteluja tehdään välillä myös rekisteröidyn äidinkielen mukaan, jolloin väestö jakautuu kotimaankielisiin ja vieraskielisiin ja tarkemmin vielä eri kieliryhmiin.
Ulkomailla syntynyt ulkomaalaistaustainen väestö on ikärakenteeltaan koko väestöä nuorempaa ja painottuu voimakkaasti työikäisiin. Muualta Suomeen muuttaneet muodostavatkin merkittävän osan Helsingin ja pääkaupunkiseudun työllisistä (Saukkonen 2023). Väestöryhmän hyvinvointia ja terveydentilaa on siten tärkeä seurata, sillä niihin liittyvät haasteet saattavat itseisarvonsa lisäksi olla myös merkittäviä työllistymisen esteitä (Skogberg & Koponen 2019). Vähitellen kasvaa myös iäkkäiden ulkomaalaistaustaisten määrä, ja tietoa tarvitaankin niin tilannekuvan muodostamiseksi kuin tuen tarpeiden tunnistamiseksi ja tulevien palveluntarpeiden ennakoimiseksi.
Hyvinvointi on keskeinen kotoutumisen osa-alue, joka kannattelee myös parempaa työllistymistä, uusien tietojen ja taitojen oppimista sekä sosiaalisia suhteita ja yhteiskunnallista osallisuutta. Ulkomaalaistaustaisten hyvinvoinnista on melko vähän tietoa Helsingin ja muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien osalta, mutta koko maan tasolla on saatavilla sekä tilasto- että tutkimustietoa. Ulkomaalaistaustaisten hyvinvointi on osa valtakunnallista kotoutumisen seurantaa (Kotoutumisen indikaattorit -tietokanta; Renvik & Säävälä 2024), ja aiheesta tehdään myös tieteellistä tutkimusta.
Tutkimuksissa on usein todettu, että ulkomaalaistaustaiset väestöryhmät ovat sairastavuuden ja erilaisten terveysriskien suhteen hyvin erilaisia ja että myös miesten ja naisten välillä on usein suuria eroja.
Kokonaisuudessaan ulkomaalaistaustaiset kokevat terveytensä keskinkertaiseksi tai sitä heikommaksi useammin kuin koko väestö, mutta esimerkiksi pitkäaikaissairastavuutta heillä esiintyy vähemmän (esim. Laatikainen ym. 2020). Koetussa terveydessä ja sairastavuudessa on kuitenkin huomattavia eroja taustamaaryhmien välillä. Aikaisemman tutkimuksen perusteella parhaimpana terveyttään ovat pitäneet somalitaustaiset, kun taas esimerkiksi venäläis- ja kurditaustaiset ovat kokeneet terveytensä suomalaistaustaisia huonommaksi. Niin ikään erityisesti somalitaustaisilla miehillä on ollut huomattavasti vähemmän pitkäaikaissairauksia ja kansantautien riskitekijöitä kuin koko väestössä, kun taas venäläis- ja kurditaustaisilla riskitekijöiden yleisyys on ollut melko samanlainen kuin koko väestössä. (Castaneda ym. 2012; Skogberg & Koponen 2019; Laatikainen ym. 2020.) Koettu terveys ja terveyden riskitekijöiden yleisyys vaihtelevat myös maahanmuuttosyyn mukaan, ja esimerkiksi pakolaisuuden tiedetään haastavan terveyttä ja hyvinvointia monin tavoin (Castaneda ym. 2018), mikä osin heijastuu myös taustamaaryhmien eroihin.
Psyykkinen kuormittuneisuus on puolestaan ollut koko maan tarkastelussa ulkomaalaistaustaisessa väestössä hieman yleisempää kuin koko väestössä. Erityisen yleistä se tutkimuksen mukaan on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilta muuttaneiden ryhmässä, jossa lähes kolmannes sekä miehistä että naisista oli psyykkisesti kuormittuneita niin vuonna 2018 (Castaneda ym. 2020) kuin vuonna 2022 (Kuusio ym. 2023). Niin ikään turvapaikanhakijoilla esiintyy hyvin yleisesti merkittäviä masennus- ja ahdistuneisuusoireita (Castaneda ym. 2019).
Työttömyys tai taloudellinen toimettomuus, kansainvälinen suojelu maahanmuuton syynä ja heikko kielitaito ovat tärkeimmät tekijät, jotka näyttävät lisäävän psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyyttä (esim. Robertsson ym. 2023.) Psyykkiseen kuormittuneisuuteen ovat yhteydessä myös useat sosiaalisen hyvinvoinnin indikaattorit, kuten yksinäisyys ja vähäinen osallisuus (Castaneda & Kuusio 2019). Niihin taustamaaryhmiin, joissa on paljon pakolaistaustaisia maahanmuuttajia, kasautuu tyypillisesti muitakin terveydellisiä ongelmia: esimerkiksi Lähi-idästä tai Pohjois-Afrikasta kotoisin olevista selvästi pienempi osa katsoo olevansa täysin työkykyisiä verrattuna muilta alueilta muuttaneisiin (Skogberg & Koponen 2019).
Helsingin ja pääkaupunkiseudun osalta tutkimus on keskittynyt enimmäkseen lapsiin ja nuoriin. Pitkäaikaissairauksia on ulkomaalaistaustaisilla lapsilla ja nuorilla suomalaistaustaisia harvemmin, mutta he kokevat silti Kouluterveyskyselyn perusteella useammin terveydentilansa keskinkertaiseksi tai sitä heikommaksi (Mäki &Määttä 2020). Myös mielialan ailahtelua ilmenee ulkomaalaistaustaisilla nuorilla suomalaistaustaisia useammin, minkä lisäksi masennusta esiintyy etenkin ulkomailla syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla nuorilla (Määttä 2020).
Aikuisten osalta tiedetään lisäksi, että vieraskielisten helsinkiläisten kuolleisuus on huomattavasti suomenkielisten kuolleisuutta pienempi. Venäjänkielisten asukkaiden kuolleisuus on ollut noin 20 prosenttia pienempää ja muun muassa viron-, englannin- ja somalinkielisten kuolleisuus yli 30 prosenttia pienempää kuin suomenkielisillä. Kuolleisuuserot johtunevat ainakin osin siitä, että maahanmuuttajat ovat terveyden perusteella valikoitunut osa lähtömaan väestöä. (Mäki 2015.)
Tässä artikkelissa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien, ulkomailla syntyneiden aikuisten ulkomaalaistaustaisten terveyttä ja sairastavuutta sekä psyykkistä kuormittuneisuutta, ja verrataan tilannetta koko maan vastaavaan väestönosaan sekä koko Suomen väestöön.
Tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty vuosien 2022 ja 2023 aikana – osin siis korona-aikana ja sen jälkimainingeissa. Korona-aika koetteli etenkin ulkomaalaistaustaisten hyvinvointia monella eri tavalla (esim. Holmberg ym. 2022; Skogberg ym. 2021), ja koronapandemian vaikutukset ylipäätään ovat olleet suurimmat niihin, jotka jo valmiiksi olivat heikoimmassa asemassa (Helske ym. 2021).
Aineisto ja menetelmät
Aineistona analyyseissä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen MoniSuomi 2022 kysely- ja haastattelututkimusta (THL 2024). Tiedonkeruuta rahoittivat myös työ- ja elinkeinoministeriö sekä Espoon, Helsingin, Turun ja Vantaan kaupungit. MoniSuomi-hankkeessa kerättiin tietoja Suomen ulkomailla syntyneestä, 20–74-vuotiaasta ulkomaalaistaustaisesta väestöstä, mukaan lukien koetusta hyvinvoinnista ja terveydestä. Helsingin kaupunki sai omaa tutkimustaan varten Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien vastauksista koostuvan aineiston2(Link leads to external service). Pääkaupunkiseudulta vastauksia kertyi 3 301, joista 1 692 oli Helsingistä, 876 Espoosta ja 733 Vantaalta. Vastausprosentti pääkaupunkiseudulla oli 43.
Koska terveyteen liittyvät tekijät ovat hyvin ikäriippuvaisia ja koska suomalaistaustaisten ja ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten ikärakenne poikkeaa toisistaan voimakkaasti, tarkastellaan tässä raportissa ikävakioituja jakaumia. Yhteyttä taustamaan ja tarkasteltavien muuttujien välillä katsotaan toisin sanoen ikään kuin väestöjen ikärakenteet olisivat samanlaiset. Terveyttä katsotaan myös tutkimukseen osallistuneiden itse ilmoittaman Suomeen muuton syyn mukaan. Muuttosyyt on ryhmitelty seuraavasti: muuttajan oma työ ja työnhaku, muuttajan oma opiskelu, puolison työ tai opiskelu, muut perhesyyt, suomensukuinen paluumuuttaja sekä pakolaisuus tai turvapaikanhaku. Tässä tutkimuksessa tarkastellut terveysmuuttujat on kuvattu tekstin lopussa.
Vastauskatoa korjataan analyyseissä painokertoimilla, ja osuuksille on laskettu 95 prosentin luottamusvälit huomioiden otanta-asetelma. Psyykkiseen kuormittuneisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä tarkastellaan lisäksi mallintamalla logistisella regressiomallilla, ja tulokset esitetään ristitulosuhteina eli niin sanottuina odds ratioina. Malleissa merkitään aina luvulla 1,00 tietyn muuttujan – vaikkapa taustamaan – vertailuluokan todennäköisyys kokea kuormittuneisuutta, ja muiden muuttujan luokkien vastaava kokemus lasketaan suhteessa tähän vertailuryhmään.
Tulokset
Pitkäaikaissairaudet ja toimintarajoitteet olivat maahanmuuttaneilla harvinaisempia
Runsas kolmannes maahanmuuttaneista koki terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi niin koko maassa kuin pääkaupunkiseudullakin. Itsearvioitu terveydentila ei vaihdellut maahanmuuttaneiden ja koko Suomen väestön välillä. Maahanmuuttaneista naisista hieman miehiä useampi koki terveytensä heikoksi koko Suomen tasolla, mutta pääkaupunkiseudulla sukupuolten välillä ei ollut eroa koetussa terveydessä. Maahanmuuttosyyn mukaiset erot koetussa terveydessä olivat melko pienet: vaikka pääkaupunkiseudulla asuvat pakolaistaustaiset ja suomensukuiset paluumuuttajat kokivat terveytensä korkeintaan keskitasoiseksi hieman muita ryhmiä useammin, eivät erot olleet tilastollisesti merkitsevät.
Pitkäaikaissairauksia tai terveysongelmia maahanmuuttaneilla sen sijaan oli selvästi kaikkia suomalaisia harvemmin (Kuvio 1). Kun ikävakioitu osuus kaikilla suomalaisilla oli 50 prosenttia, oli se maahanmuuttaneilla sekä koko maassa että pääkaupunkiseudulla hieman yli kolmannes. Espoossa asuvilla maahanmuuttaneilla oli pitkäaikaissairauksia tai terveysongelmia hieman harvemmin kuin Helsingissä ja Vantaalla asuvilla. Erot koulutustasossa, maahanmuuttosyyssä ja pääasiallisessa toiminnassa kuitenkin pitkälti selittivät nämä kaupunkien väliset erot, sillä Espoossa asuvilla maahanmuuttaneilla oli keskimäärin Helsingissä ja Vantaalla asuvia korkeampi koulutus ja suurempi tulotaso, ja he olivat muuttaneet yleisemmin työ- tai opiskeluperusteisesti, minkä lisäksi heistä suurempi osa oli työelämässä tällä hetkellä. Nämä kaikki tekijät puolestaan ovat yhteydessä parempaan terveydentilaan.
Sukupuolten välillä ei pääkaupunkiseudulla ollut tämänkään terveysindikaattorin kohdalla tilastollisesti merkitsevää eroa. Suomensukuisilla paluumuuttajilla ja pakolaistaustaisilla pitkäaikaissairauksia oli sen sijaan hieman muista syistä Suomeen muuttaneita yleisemmin, ja ero työ- ja opiskeluperusteisiin muuttajiin oli tilastollisesti merkitsevä. Puolison työn tai opiskelun tai muun perhesyyn vuoksi muuttaneiden pitkäaikaissairastavuuden yleisyys jäi näiden ryhmien väliin.
Myös terveysongelmista johtuvia toimintarajoitteita maahanmuuttaneet kokivat kaikkia suomalaisia harvemmin (Kuvio 2). Kun osuus koko Suomen väestössä oli lähes kolmannes, oli se maahanmuuttaneilla hieman yli viidennes. Myös tämän indikaattorin kohdalla osuus oli naisilla hieman miehiä suurempi, mutta pääkaupunkiseudulla ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Myös toimintarajoitteet olivat suomensukuisilla paluumuuttajilla ja pakolaistaustaisilla hieman muista syistä Suomeen muuttaneita yleisempiä, mutta ryhmät poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan suhteessa opiskelutaustaisiin.
Psyykkinen kuormittuneisuus oli maahanmuuttaneessa väestössä yleisempää
Psyykkinen kuormittuneisuus oli Suomen maahanmuuttaneessa väestössä koko väestöä yleisempää. Kun osuus kaikilla Suomessa asuvilla oli 18 prosenttia, vaihteli se maahanmuuttaneessa väestössä koko maassa ja pääkaupunkiseudun kaupungeissa 22–25 prosentin välillä (Kuvio 3). Sukupuolten välillä ei eroa psyykkisessä kuormittuneisuudessa ollut, mutta ikä oli käänteisessä yhteydessä siihen: jokaista yhtä lisäikävuotta kohti psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyys pieneni noin yhden prosentin. 50–74-vuotiaiden ikäryhmässä kuormittuneisuuden todennäköisyys oli noin 30 prosenttia pienempi kuin 20–34-vuotiailla. Myös maahanmuuttosyy oli yhteydessä kuormittuneisuuteen, ja tätä yhteyttä tarkastellaan seuraavaksi tarkemmin mallintamalla.
Työelämän ulkopuolisuus ja koetut talousvaikeudet selittivät pakolaistaustaisten muuttajien psyykkistä kuormittuneisuutta
Seuraavaksi tarkasteltiin eri taustatekijöiden yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Taulukon 1 ensimmäisessä mallissa (Malli 1) nämä tekijät esitetään ikävakioituina. Opiskeluperusteisilla muuttajilla ja pakolaistaustaisilla oli selvästi suurempi todennäköisyys kokea psyykkistä kuormittuneisuutta kuin työperusteisilla muuttajilla (Taulukko 1, Malli 1). Sen sijaan puolison työn tai opiskelun tai muiden perhesyiden vuoksi muuttaneiden kuormittuneisuus ei eronnut työperusteisesti muuttaneista. Suomensukuisilla paluumuuttajilla kuormittuneisuus oli hieman vertailuryhmää todennäköisempää, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Suomen tai ruotsin kielen heikko osaaminen suurensi hieman psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyyttä. Niin ikään eläkkeellä olevat, työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ja kuntoutustuen saajat sekä työttömät kokivat selvästi todennäköisemmin psyykkistä kuormittuneisuutta kuin työssä käyvät maahanmuuttaneet.
Myös heikko taloudellinen tilanne suurensi psyykkistä kuormittuneisuutta. Niillä, jotka olivat joutuneet tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä rahan puutteen vuoksi, oli yli kolminkertainen todennäköisyys kokea psyykkistä kuormittuneisuutta verrattuna niihin, jotka eivät olleet joutuneet tinkimään. Vastaava yhteys nähtiin myös niillä vastaajilla, joiden rahassa mitattu tulotaso oli matala. Tulotasoa ja tulojen riittävyyttä kuvaavat muuttujat mittaavat osin eri asioita, mutta korreloivat toki, ja tähän tarkasteluun (Taulukko 1) valittiin näistä kahdesta konkreettisesti toimeentulovaikeuksia mittaava muuttuja.
Sen sijaan esimerkiksi koulutustaso, maahanmuuttoikä tai maassa asumisen pituus eivät olleet yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen.
Monet edellä tarkastelluista psyykkiseen kuormittuneisuuteen yhteydessä olevista tekijöistä olivat yhteydessä myös toisiinsa. Taulukon 1 Mallissa 2 tarkastellaankin yhteyksiä sen jälkeen, kun tekijät on vakioitu keskenään eli niiden vaikutus toisiinsa on otettu huomioon.
Muuttujien keskinäisen vakioinnin jälkeenkin opiskeluperusteisilla muuttajilla psyykkinen kuormittuneisuus oli yleisempää kuin työperusteisilla muuttajilla. Pakolaistaustaisten todennäköisyys kokea psyykkistä kuormittuneisuutta sen sijaan ei enää eronnut työperusteisesti muuttaneiden todennäköisyydestä. Tarkempi analyysi osoitti, että sekä pääasiallisen toiminnan että taloudellisten haasteiden kokemisen vakioiminen selittivät yksinään kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien suurempaa psyykkistä kuormittuneisuutta. Pakolaistaustaisista muuttajista kaikkia muuttajia pienempi osuus oli työssä, suurempi osuus puolestaan työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuen saajana sekä työttömänä tai lomautettuna. Pakolaistaustaisista niin ikään huomattavasti muita taustaryhmiä suurempi osuus koki taloudellisia haasteita.
Suomen tai ruotsin kielen heikon osaamisen, pääasiallisen toiminnan ja taloudellisten haasteiden kokemisen yhteydet psyykkiseen kuormittuneisuuteen pienenivät tai menettivät tilastollisen merkitsevyyden muiden taulukossa 1 tarkasteltujen tekijöiden vakioimisen jälkeen. Taloudellisten vaikeuksien kokeminen selitti selkeimmin eläkkeellä ja työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella olevien sekä työttömien kokemaa kuormittuneisuutta suhteessa työelämässä olevien kokemaan. Pääasiallisen toiminnan vakioiminen puolestaan selitti osan taloudellisia haasteita kokeneiden kuormittuneisuudesta: työssäkäyviin verrattuna kaikissa muissa pääasiallisen toiminnan ryhmissä suurempi osa koki taloudellisia haasteita.
Hyvinvoinnin puutteet ja heikko terveydentila olivat voimakkaasti yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen
Seuraavaksi tarkasteltiin erilaisten hyvinvointia ja terveyttä kuvaavien tekijöiden yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen (Taulukko 2). Mallissa 1 näytetään näiden tekijöiden ikävakioitu yhteys, mutta koska tekijät ovat osin yhteydessä myös toisiinsa, katsotaan tässä tarkemmin suoraan Mallia 2, jossa ne on vakioitu keskenään. Hyvinvointia kuvaavista tekijöistä heikko elämänlaatu, yksinäisyys ja heikko osallisuuden kokemus olivat selkeästi yhteydessä kuormittuneisuuteen, ja niitä kokeneilla oli yli kolminkertainen todennäköisyys kokea myös kuormittuneisuutta.
Näistä heikko osallisuuden kokemus vähentyi muiden tekijöiden vakioimisen myötä eniten, ja pitkälti juuri heikko elämänlaatu ja yksinäisyys selittivät sen yhteyttä kuormittuneisuuteen. Tämä ei sinänsä ollut yllättävää, sillä kyselyssä käytetty osallisuusindikaattori muodostuu esimerkiksi sellaisista osatekijöistä kuin kokemukset elämän merkityksellisyydestä ja kuulumisesta itselle tärkeän yhteisöön, jotka osin puolestaan heijastuvat elämänlaatuun. Osallisuuden kokemuksella on kuitenkin myös oma itsenäinen yhteytensä kuormittuneisuuteen.
Niin ikään syrjintäkokemukset olivat yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen, mutta muiden tekijöiden vakioiminen pienensi tätä yhteyttä. Väkivaltakokemus puolestaan ei ollut enää yhteydessä kuormittuneisuuteen sen jälkeen, kun kaikki hyvinvointitekijät oli otettu huomioon: selkeimmin alkuperäistä yhteyttä selittivät syrjintäkokemukset ja heikko elämänlaatu. Vaikka nämä tekijät selkeästi kietoutuvat toisiinsa, on niiden keskinäistä ajallista tai kausaalista järjestystä tässä tutkimuksessa mahdoton arvioida.
Myös heikoksi koettu terveydentila ja terveysongelmista johtuvat toimintarajoitteet lisäsivät psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyyttä, ja nämä yhteydet jäivät voimaan vielä toistensa vakioinnin jälkeen. Terveytensä heikoksi kokeneilla ja terveysongelmia kokeneilla oli yli kaksinkertainen todennäköisyys kokea psyykkistä kuormittuneisuutta terveempiin vastaajiin verrattuna.
Hyvinvoinnin ja terveydentilan yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen oli pitkälti sosioekonomisista tekijöistä riippumaton
Lopuksi vielä katsottiin, mitä tarkastelluille yhteyksille tapahtuu, jos kaikki muuttujat vakioidaan keskenään. Opiskeluperusteiset muuttajat kokivat työperusteisia muuttajia yleisemmin psyykkistä kuormittuneisuutta senkin jälkeen, kun sosioekonomisten tekijöiden lisäksi myös hyvinvointiin liittyviä tekijöitä vakioitiin (Taulukko 3). Syrjintäkokemukset ja yksinäisyys olivat opiskeluperusteisilla muuttajilla hyvin yleisiä, mutta niiden vakioiminen ei siis pienentänyt eroa kuormittuneisuudessa suhteessa työperusteisiin muuttajiin. Terveysindikaattoreiden vakioiminen puolestaan hieman suurensi opiskeluperusteisesti muuttaneiden kuormittuneisuutta, sillä he olivat muista syistä maahan muuttaneita keskimäärin terveempiä.
Vaikka sosioekonomisten tekijöiden vakioiminen selitti pakolaistaustaisten muuttujien suurempaa psyykkistä kuormittuneisuutta työperäisiin muuttajiin verrattuna (Taulukko 1, Malli 2), oli turvapaikanhaku Suomeen muuton syynä selvästi yhteydessä myös tässä tarkasteltuihin hyvinvointitekijöihin. Opiskeluperusteisten muuttajien ohella myös pakolaistaustaisilla oli yleisesti esimerkiksi syrjintä- ja yksinäisyyskokemuksia, minkä lisäksi monet kokivat heikkoa osallisuutta. Pakolaistaustaisilla oli lisäksi yleisesti pitkäaikaissairauksia ja terveysongelmia.
Niin ikään eläkkeellä olevien psyykkinen kuormittuneisuus säilyi työssä olevia suurempana hyvinvointitekijöiden vakioimisen jälkeenkin. Sen sijaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien tai kuntoutustukea saavien suurempi psyykkinen kuormittuneisuus selittyi – odotetusti – heidän heikommalla terveydentilallansa, mutta myös yksinäisyyden kokemisella ja heikolla osallisuudella. Työttömien tai lomautettujen korkeampaa psyykkistä kuormittuneisuutta puolestaan selittivät yksinäisyyden kokemus sekä heikko osallisuuden kokemus, mutta sen sijaan syrjintäkokemukset eivät. Pääasialliselta toiminnaltaan opiskelijoiden työssäkäyviä vähäisempi kuormittuneisuus tuli vielä selkeämmin esille hyvinvointi- ja terveysmuuttujien vakioinnin jälkeen. Taustalla oli opiskelijoiden yleisemmin kokema yksinäisyys ja vähäisempi osallisuuden kokemus, ja näiden tekijöiden vaikutuksen vakioiminen pois pienensi heidän suhteellista kuormittuneisuuttansa työssäkäyviin verrattuna.
Taloudellisia vaikeuksia kokeneiden psyykkisen kuormittuneisuuden todennäköisyys pieneni hyvinvointia ja terveyttä kuvaavien muuttujien vakioinnin myötä. Heikko elämänlaatu selitti yhteyttä eniten, mutta myös terveysmuuttujilla oli vaikutuksensa. Taloudellisia haasteita kokeneilla oli kuitenkin vielä vakiointien jälkeenkin suurempi kuormittuneisuuden todennäköisyys. Sosioekonomisten ja sosiodemografisten tekijöiden vakioiminen ei toisaalta juuri muuttanut hyvinvoinnin ja terveydentilan yhteyttä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Osa yhteyksistä korkeintaan hieman heikkeni. Elämänlaadun kokeminen heikoksi, yksinäisyys ja heikko osallisuuden kokemus olivat edelleen voimakkaasti yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen, ja niillä oli muista tässä tarkastelluista tekijöistä itsenäinen yhteys kuormittuneisuuteen. Niin ikään heikkoa terveydentilaa kuvaavat tekijät suurensivat edelleen kuormittuneisuuden todennäköisyyttä.
Pohdinta
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin pääkaupunkiseudulla asuvien ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten terveyttä ja psyykkistä kuormittuneisuutta. Fyysistä terveyttä kuvaavien indikaattoreiden osalta maahanmuuttaneiden tilanne on pääosin koko väestön vastaavaa parempi. Koettu terveys on samalla tasolla kuin koko väestöllä keskimäärin, ja pitkäaikaissairauksia ja terveysongelmiin liittyviä toimintarajoitteita maahanmuuttaneet raportoivat huomattavasti vähemmän kuin koko väestö senkin jälkeen, kun ryhmien välinen ero ikärakenteessa on otettu huomioon.
Nämä tulokset ovat pitkälti samankaltaiset kuin koko maassa (Kuusio ym. 2023). Tiedämme aiemman tutkimuksen perusteella, että myös kuolleisuus on ikävakioitunakin vieraskielisillä huomattavasti kantaväestön kieliä puhuvien kuolleisuutta pienempää huolimatta heidän alhaisemmasta sosioekonomisesta asemastaan (Mäki 2015). Maasta toiseen muuttavat muita todennäköisemmin ihmiset, jotka ovat sellaisessa iässä ja elämäntilanteessa, jotka mahdollistavat muuton ja paremman elämän tavoittelun (Aslany ym. 2021). Maahanmuuttaneet ovat ylipäätään todennäköisesti terveyden perusteella valikoitunut osa lähtömaan väestöä.
Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että maahanmuuttaneiden terveys on usein maan kantaväestöä parempi. Tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet pitkälti fyysiseen terveyteen, jättäen psyykkisen hyvinvoinnin vähemmälle huomiolle (ks. Elshahat ym. 2022).
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan psyykkinen kuormittuneisuus on maahanmuuttaneessa väestössä koko väestöä selvästi yleisempää. Sama havainto on tehty valtakunnallisessa aineistossa, jossa työikäisten maahanmuuttaneiden psyykkisen kuormittuneisuuden on lisäksi havaittu lisääntyneen viimeisten neljän vuoden aikana (Renvik & Säävälä 2024).
Työperusteiset muuttajat ja ne, joiden tämän hetken pääasiallinen toiminta on työnteko, kokevat vähiten psyykkistä kuormittuneisuutta. Nyt käsillä olevan tutkimuksen tulosten mukaan työttömien ja lomautettujen korkeampaan psyykkiseen kuormittuneisuuteen liittyy yksinäisyyden kokemus sekä heikko osallisuuden kokemus.
Työ koetaankin myös ulkomaalaistaustaisessa väestössä merkittäväksi hyvinvointia edistäväksi tekijäksi. Esimerkiksi aiemmin tehdyn haastattelututkimuksen mukaan maahanmuuttajien kertomuksissa korostuu se, kuinka työtä tekemällä ihminen voi tuntea itsensä merkitykselliseksi, saada sisältöä ja rytmiä elämään, olla hyödyksi yhteiskunnalle ja lunastaa paikkansa yhteisössä. Työn aktivoivat ja arkea rytmittävät ominaisuudet vaikuttavatkin haastateltujen mukaan merkittävästi niin heidän psyykkiseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiinsa, kun taas työttömyys ja riippuvuus sosiaalietuuksista heikentävät merkittävästi hyvinvointia. (Yijälä ja Luoma 2018.)
Työperusteisia muuttajia selvästi yleisempää psyykkinen kuormittuneisuus on kansainvälisen suojelun perusteella muuttaneilla. Monet pakolaisena tai turvapaikanhakijana maahan tulleet kokevat kuormittuneisuutta, sillä vaikka maahanmuutto haastaa usein myös vapaaehtoisesti muuttavien hyvinvointia, kansainvälistä suojelua hakevien tilanne on monin tavoin muita vaikeampi. Esimerkiksi muuttoa edeltäneet traumaattiset kokemukset ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttavat kielteisesti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hyvinvointiin (Bogic ym. 2015; Castaneda ym. 2017; Yijälä & Nyman 2017, Elshahat ym. 2022).
Pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla on todettu olevan muita muuttajia yleisemmin myös mielenterveysongelmia (esim. Close ym. 2016). Koko maan MoniSuomi-aineiston mukaan psyykkisen kuormittuneisuuden yleisyys kuitenkin eroaa huomattavasti Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta ja toisaalta muusta Afrikasta lähtöisin olevilla ulkomaalaistaustaisilla (Kuusio ym. 2023), vaikka molemmissa taustamaaryhmissä pakolaistaustaisten osuus on suuri. Käsitykset terveydestä ja erityisesti mielenterveydestä sekä sairauksien syistä voivatkin vaihdella kulttuureittain suuresti (Kankaanpää 2018), ja esimerkiksi psyykkiset sairaudet saatetaan nähdä lääketieteellisen viitekehyksen sijaan henkisinä tai sosiaalisina ongelmina (Mölsä ym. 2010). Nämä erilaiset tulkinnat voivat puolestaan heijastua tapaan raportoida mielen hyvinvoinnin puutteista kyselytutkimuksissa. Palveluiden tarpeesta huolimatta ne ulkomaalaistaustaiset, jotka ovat muuttaneet maista, joissa pakolaisten osuus muuttajista on suuri, käyttävät mielenterveyspalveluita koko väestön keskiarvoa vähemmän (Kieseppä 2022). Etenkin aikuisten turvapaikanhakijoiden kohdalla palveluiden saatavuus on osin heikkoa (Tiittala & Seppälä 2018).
Kansainvälisen suojelun perustella muuttavat pärjäävät lisäksi työmarkkinoilla usein heikosti etenkin kotoutumisen alkuvaiheessa, ja heidän tulotasonsa on muita maahanmuuttaneita selvästi matalampi vielä kymmenen vuotta maahanmuuton jälkeen (Pesola ym. 2024). Tämän tutkimuksen tulosten mukaan pakolaistaustaisten psyykkinen kuormittuneisuus näyttää liittyvän osin työelämän ulkopuolelle jäämiseen sekä taloudellisiin haasteisiin ja osin syrjintäkokemuksiin ja yksinäisyyteen.
Opiskeluperusteisten muuttajien suurempaa psyykkistä kuormittuneisuutta ei pystytty selittämään tässä tutkimuksessa mukana olleilla tekijöillä, vaikka useita sosioekonomisia ja hyvinvointiin liittyviä tekijöitä otettiin huomioon. Tähän ryhmään kuuluu suhteellisen pieni osa maahanmuuttaneista, joten tässä aineistossa kyse voikin olla satunnaisista taustatekijöistä. Kaikista vastaajista 12 prosenttia kertoi oman opiskelun olleen syy Suomeen muuttoon, mutta huomattava osa – kolme neljästä – oli jo siirtynyt työelämään ja ilmoitti pääasialliseksi toiminnakseen koko- tai osa-aikatyön.
Myös toimeentulon haasteet voivat haastaa hyvinvointia. Tämän tutkimuksen aineistossa joka kolmas maahanmuuttanut on kokenut taloudellisia vaikeuksia, ja niiden kokeminen lisäsi psyykkistä kuormittuneisuutta senkin jälkeen kun muita sosioekonomista asemaa ja hyvinvointia ja terveyttä kuvaavia muuttujia oli vakioitu. Myös koko pääkaupunkiseudun väestöä kuvaavan tutkimuksen perusteella tiedetään, että henkilöillä, jotka joutuvat taloudellisten vaikeuksien takia tinkimään lääkkeiden ostosta tai lääkärissä käynnistä, on yleisemmin muun muassa masennusta (Ahlgren-Leinvuo 2022).
Matala koulutustaso ei tässä aineistossa ollut yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen, vaikka yhteys on havaittu koko väestön keskuudessa (Parikka ym. 2018). On kuitenkin mahdollista, että matalaan koulutustasoon liittyvät riskitekijät kanavoituvat muihin havaittuihin yhteyksiin, kuten työttömyyteen ja vaikeuksiin löytää omaa osaamista vastaavaa työtä (ks. Baumgartner 2023). Niin ikään heikon suomen tai ruotsin kielen taidon yhteys kuormittuneisuuteen näyttää selittyvän sosioekonomista asemaa kuvaavilla tekijöillä.
Tulokset osoittavat myös, että hyvinvoinnin ja terveyden eri ulottuvuuksilla oli tässä artikkelissa tarkastelluista sosioekonomisista ja sosiodemografisista tekijöistä riippumaton yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Samalla ne ovat osin yhteydessä toisiinsa: esimerkiksi heikoksi koettu elämänlaatu, yksinäisyys, vähäinen osallisuuden kokemus ja huono terveydentila kietoutuvat psyykkisen kuormittuneisuuden kanssa hyvinvoinnin puutteiksi.
Yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä voi ruokkia myös syrjintä. Vaikka tässä tutkimuksessa osa syrjintäkokemusten ja psyykkisen kuormittuneisuuden yhteydestä selittyi muilla hyvinvointia kuvaavilla tekijöillä, olivat syrjintäkokemuksetkin yhteydessä kuormittuneisuuteen. Tulos on tärkeä, koska etnistä syrjintää esiintyy esimerkiksi suomalaisilla työmarkkinoilla (Ahmad 2019), ja viimeaikaisten tutkimusten mukaan se kohdistuu etenkin maamme arabian- ja somalinkielisiin sekä afrikkalaistaustaisiin (Ahmad emt.; FRA 2023). Syrjintäkokemukset heikentävät tutkitusti uhrien hyvinvointia (Schmitt ym. 2014), ja koetun etnisen syrjinnän yhteys laajemmin mitattuun heikompaan hyvinvointiin on havaittu myös valtakunnallisessa MoniSuomi-aineistossa (Eid ym. 2024).
Tämän tutkimuksen tulokset havainnollistavat Suomeen muuttaneen väestönosan sisäistä moninaisuutta. Heidän tilanteensa näyttäytyy hyvin erilaisena riippuen siitä, tarkastellaanko fyysistä vai psyykkistä hyvinvointia, ja mistä näkökulmista hyvinvoinnin riskitekijöitä ja niiden risteyskohtia tarkastellaan. Maahanmuuttaneiden hyvinvointia onkin välttämätöntä tarkastella riittävän monipuolisesti erilaisten taustatekijöiden suhteen, jotta kotoutumista voidaan edistää mielekkäällä tavalla. Edellä esitetyt tulokset havainnollistavat myös sitä, kuinka kotoutumisen eri osa-alueet – työllisyys, taloudellinen toimeentulo, hyvinvointi ja osallisuus – kytkeytyvät toisiinsa. Vaikka tulostemme mukaan ongelmat ruokkivat usein toisiaan, tiedämme myös, että tukemalla yhtä kotoutumisen osa-aluetta voidaan vahvistaa myös toisia.
MoniSuomi-tutkimuksen tulosten valossa on syytä pyrkiä ylläpitämään maahanmuuttaneiden hyvää fyysistä terveyttä ja toimintakykyä. Samalla on kiinnitettävä huomiota psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen etenkin ryhmissä, joissa kuormittuneisuutta on eniten ja jotka kokevat kotoutumisen haasteita myös muilla elämänalueilla. Näihin ryhmiin kuuluvat esimerkiksi kansainvälisen suojelun perusteella muuttaneet, opiskeluperusteiset muuttajat, työttömät ja syrjityimpiin ryhmiin kuuluvat. Panostukset fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen hyödyttävät paitsi yksilöä, myös hänen perhettään, yhteisöään ja laajempaa yhteiskuntaa.
Netta Mäki ja Pasi Saukkonen toimivat erikoistutkijoina ja Tuuli Anna Renvik johtavana asiantuntijana Helsingin kaupunginkansliassa kaupunkitietopalvelut-yksikössä.
Tutkimuksessa tarkastellut muuttujat
Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokeminen:
Perustuu kysymykseen “Onko terveydentilasi mielestäsi nykyisin:” Vastausvaihtoehtoina esitettiin: 1) hyvä, 2) melko hyvä, 3) keskitasoinen, 4) melko huono ja 5) huono. Tarkastelussa on vastausvaihtoehtoihin 3) keskitasoinen, 4) melko huono ja 5) huono vastanneiden osuus.
Jonkin pitkäaikaissairauden tai terveysongelman kokeminen:
Perustuu kysymykseen: “Onko sinulla jokin pitkäaikainen sairaus tai muu pitkäaikainen terveysongelma?” Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) kyllä 2) ei. Tarkastelussa on vastausvaihtoehtoon 1) kyllä vastanneiden osuus.
Toimintarajoitteita terveysongelman vuoksi:
Perustuu kysymykseen: “Rajoittaako jokin terveysongelma sinua toimissa, joita ihmiset tavallisesti tekevät?”, jossa vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) rajoittaa vakavasti 2) rajoittaa, mutta ei vakavasti 3) ei rajoita lainkaan, sekä kysymykseen “Onko rajoituksia ollut vähintään kuuden viime kuukauden ajan?”, jossa vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) kyllä 2) ei. Tarkastelussa on niiden osuus, jotka ensimmäisessä kysymyksessä vastasivat vaihtoehtoihin 1) rajoittaa vakavasti tai 2) rajoittaa, mutta ei vakavasti, ja toisessa kysymyksessä vastasivat 1) kyllä.
Psyykkinen kuormittuneisuus:
Psyykkistä kuormittuneisuutta kartoitettiin MHI-5 -kysymyspatterilla. MHI-5 muodostuu viidestä kysymyksestä, jotka kartoittavat ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja positiivista mielialaa. Vastaus sijoittuu jatkumolle, jonka toinen ääripää edustaa psyykkistä kuormitusta ja toinen positiivista mielialaa. “Kuinka suuren osan ajasta olet 4 viime viikon aikana: Valitse yksi vaihtoehto joka riviltä.” Kysymyspatterin alakysymyksinä kysyttiin a) ollut hyvin hermostunut, b) tuntenut mielialasi niin matalaksi, ettei mikään ole voinut piristää sinua, c) tuntenut itsesi tyyneksi ja rauhalliseksi, d) tuntenut itsesi alakuloiseksi ja apeaksi ja e) ollut onnellinen. Vastausvaihtoehtoina esitettiin 1) koko ajan, 2) suurimman osan aikaa, 3) huomattavan osan aikaa, 4) jonkin aikaa, 5) vähän aikaa tai 6) en lainkaan. Kuhunkin kysymykseen vastataan asteikolla 1–6. Lopullisen pistemäärän laskemiseksi pistemäärät kysymyksiin c) ja e) muunnetaan käänteiseen järjestykseen, minkä jälkeen pisteet lasketaan yhteen (summapistemäärä välillä 5–30) ja muutetaan asteikolle 0–100. Psyykkinen kuormittuneisuus voidaan raportoida jatkuvana muuttujana tai käyttää katkaisukohtana pistemäärää 52, jolloin 52 pistettä tai vähemmän saavilla on kliinisesti merkittävää psyykkistä kuormittuneisuusoireilua. Tarkastelussa ovat skaalatun pistemäärän enintään 52 pisteen vastanneiden osuus.
Kirjallisuus:
Ahlgren-Leinvuo H (2022): Toimeentulo. Teoksessa Ahlgren-Leinvuo H, Erjansola J, Joensuu M, Mäki N, Mänty M & Sihvonen A-P (toim.): Pääkaupunkiseudun asukkaiden hyvinvointi ja terveys. Pääkaupunkiseudun hyvinvointikyselyn 2021 tuloksia. Helsingin kaupunki, Tutkimuksia 2022:1.
Ahmad A (2020): When the name matters: An experimental investigation of ethnic discrimination in the Finnish labor market. Sociological Inquiry, 90(3): 468-496.
Aslany M, Carling J, Mjelva MB & Sommerfelt T (2021): Systematic review of determinants of migration aspirations. Changes, 1(18): 3911–3927.
Baumgartner T (2023): Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työmarkkinoilla. Tilastokeskus: Tieto & Trendit 17.1.2023.
Bogic M, Njoku A & Priebe S (2015): Long-term mental health of war-refugees: a systematic literature review. BMC International Health and Human Rights, 15(29).
Castaneda A, Rask, S, Koponen P, Mölsä M & Koskinen S (2012): Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi. Tutkimus venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista Suomessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 61/2012.
Castaneda A, Junna L, Lilja E, Skogberg N, Kuusio H, Mäki-Opas J, Koponen P, & Suvisaari J (2017): The Prevalence of Potentially Traumatic Pre-Migration Experiences: A Population- Based Study of Russian, Somali and Kurdish Origin Migrants in Finland. Journal of Traumatic Stress Disorders & Treatment, 6(1).
Castaneda & Kuusio (2019): Sosiaalinen hyvinvointi, kotoutuminen ja terveys sekä näiden väliset yhteydet Suomen ulkomailla syntyneessä väestössä. Teoksessa Kazi V, Alitolppa-Niitamo & Kaihovaara A (toim.): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10,121–132.
Castaneda AE, Snellman O, Garoff F, Klemettilä A, Lehti V, Qvarnström-Obrey A-C, Kankaanpää S, Oroza V & Halla T (2019): Psyykkiset oireet. Teoksessa Skogberg N, Mustonen K-L, Koponen P, Tiittala P, Lilja E, Ahmed Haji Omar A, Snellman O, Castaneda AE (toim.): Turvapaikanhakijoiden terveys ja hyvinvointi - Tutkimus Suomeen vuonna 2018 tulleista turvapaikanhakijoista. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/19.
Castaneda A, Cilenti K, Mäki-Opas J, Abdulhamed R ja Garof F (2020): Psyykkinen hyvinvointi. Teoksessa Kuusio H, Seppänen S, Jokela S, Somersalo L, Lilja E (toim.) Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa – FinMonik-tutkimus 2018–2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 1/2020.
Close C, Kouvonen A, Bosqui T, Patel K, O’Reilly D, Donnelly M (2016): The mental health and wellbeing of first-generation migrants: A systematic-narrative review of reviews. Global Health 12(1):47.
Eid M, García-Velázquez R, Renvik T A, Castaneda A & Kuusio H (2024). Syrjintäkokemukset selittävät Suomeen muuttaneiden heikompaa elämänlaatua ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Teoksessa Renvik T A & Säävälä M (toim.), Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Elshahat S, Moffat T, Newbold KB (2022): Understanding the healthy immigrant effect in the context of mental health challenges: A systematic critical review. Journal of Immigrant and Minority Health, 24(6): 1564–1579.
FRA (2023): Being Black in the EU — Experiences of people of African descent. EU survey on immigrants and descendants of immigrants. European Union Agency for Fundamental Rights.
Helske H, Ylöstalo H & Koskinen H (2021): Samassa myrskyssä mutta eri veneissä COVID-19 ja eriarvoisuus. Yhteiskuntapolitiikka 86(5–6):585–596.
Holmberg V, Salmi H, Kattainen S, Ollgren J, Kantele A, Pynnönen J, Järvinen A, Forsblom E, Silén S, Kivivuori SM, Meretoja A & Hästbacka J (2022): Association between first language and SARS-CoV-2 infection rates, hospitalization, intensive care admissions and death in Finland: a population-based observational cohort study. Clinical Microbiology and Infection 28(1):107–113.
Kazi V, Alitolppa-Niitamo A & Kaihovaara A (toim.) (2019): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10
Kieseppä V (2022): Mental health service use among immigrants living in Finland. Helsinki: Helsingin yliopisto. Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis.
Kotoutumisen indikaattorit -tietokanta. https://kototietokanta.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kotoutumisenindikaattorit/?rxid=8a7c65ed-40f9-412f-80f8-1d77e9d186dd(Link leads to external service)
Kuusio H, Mäkipää L, Klemettilä K, Nykänen S, Kytö S & Lilja E (2023): Kansallinen tutkimus ulkomailla syntyneiden terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista – MoniSuomi 2022 -tutkimus. Keskeisiä havaintoja päätöksenteon tueksi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimuksesta tiiviisti 54/2023.
Laatikainen T, Skogberg N, Koponen P ja Koskinen S (2020): Koettu terveys ja pitkäaikaiset sairaudet. Teoksessa Kuusio H, Seppänen S, Jokela S, Somersalo L, Lilja E (toim.) Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa – FinMonik-tutkimus 2018–2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 1/2020.
Lönnqvist J, Leikas S, Mähönen TA & Jasinskaja-Lahti I (2015): The mixed blessings of migration: Life satisfaction and self-esteem over the course of migration. European Journal of Social Psychology 45(4):496–514.
Mäki N (2015): Vieraskielisten kuolleisuus Helsingissä 2000–2014 ja siviilisäädyn merkitys kieliryhmien erojen selittäjänä. Yhteiskuntapolitiikka 2015:80(6);617–624.
Mäki N ja Määttä S (2020): Terveys ja elintavat. Teoksessa Ahtiainen H, Mäki N, Määttä S, Saukkonen P ja Yijälä A (toim.): Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointi Helsingissä. Helsingin kaupunki, Tutkimuksia 2020:5, 66–83.
Määttä S (2020): Sosiaaliset suhteet ja mielen hyvinvointi. Teoksessa Ahtiainen H, Mäki N, Määttä S, Saukkonen P ja Yijälä A (toim.): Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointi Helsingissä. Helsingin kaupunki, Tutkimuksia 2020:5, 84–103.
Mölsä ME, Hjelde KH, Tiilikainen M (2010): Changing conceptions of mental distress among Somalis in Finland. Transcultural Psychiatry 47(2):276–300.
Parikka S, Pentala-Nikulainen O, Koskela T, Kilpeläinen H, Ikonen J, Aalto A-M, Muuri A, Koskinen S & Lounamaa A (2018): Kansallisen terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimus FinSoten perustulokset 2017–2018. Verkkojulkaisu: thl.fi/finsote
Pesola H, Sarvimäki M, Virkola T (2024): Eri syistä maahan muuttaneiden työllistyminen Suomessa. Työelämä 2024:9. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Renvik TA & Säävälä M (toim.) (2024): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. TEM oppaat ja muut julkaisut 2024:1 FI. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Robertsson T, Kokko S, Lilja E, Castaneda AE (2023): Prevalence and risk factors of psychological distress among foreign-born population in Finland: A population-based survey comparing nine regions of origin. Scandinavian Journal of Public Health 51(3):490–498.
Saukkonen P (2023): Suomeen muuttaneet pääkaupunkiseudun työmarkkinoilla. Kvartti 2.5.2023.
Schmitt M T, Branscombe N R, Postmes T & Garcia A (2014): The consequences of perceived discrimination for psychological well-being: a meta-analytic review. Psychological Bulletin, 140(4): 921–948.
Skogberg N & Koponen P (2019): Terveyden yhteys työssäoloon koko väestössä ja ulkomaalaistaustaisilla. Teoksessa Kazi V, Alitolppa-Niitamo & Kaihovaara A (toim.): Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10, 133–142.
Skogberg N, Koponen P, Lilja E, Austero S, Achame S & Castaneda A (2021): Access to information, preventive measures and working conditions during the coronavirus epidemic: Findings of the population-based MigCOVID Survey among persons who have migrated to Finland. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 8/2021.
THL (2024): Ulkomaalaistaustaisen aikuisväestön terveys ja hyvinvointi – MoniSuomi 2022. https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/ulkomaalaistaustainen-vaesto/ulkomaalaistaustaisen-aikuisvaeston-terveys-ja-hyvinvointi-monisuomi(Link leads to external service)
THL (2022): TerveSuomi-kyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://repo.thl.fi/sites/tervesuomi/kyselyosuus_2022/index.html(Link leads to external service)
Tiittala P, Seppälä E (2017): Turvapaikanhakijoiden mielenterveys- ja suunterveydenhuollon palveluiden sekä tartuntatautien ennaltaehkäisyn toteutuminen 2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimuksesta tiiviisti 10.
Tilastokeskus (2024): Väestötilastopalvelu. https://www.stat.fi/tup/vaestotilastopalvelu/index.html(Link leads to external service) [Haettu 26.3.2024]
Yijälä A & Nyman M (2017): Living in Limbo. Qualitative case study of skilled Iraqi asylum seekers in Finland. Helsingin kaupunki, Tutkimuksia 2017:1.
Yijälä A & Luoma T (2018): ”En halua istua veronmaksajan harteilla, haluan olla veronmaksaja itse”. Haastattelututkimus maahanmuuttajien työmarkkinapoluista ja työnteon merkityksestä heidän hyvinvoinnilleen. Helsingin kaupunki, Tutkimuksia 2018:2.
Alaviitteet:
1. Ulkomaalaistaustaisella eli syntyperältään ulkomaalaisella tarkoitetaan Tilastokeskuksen määrittelyssä henkilöä, jonka molemmat vanhemmat tai ainut tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Lisäksi ulkomaalaistaustaisiksi lasketaan myös ne ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole tietoa väestötietojärjestelmässä.
2. Lisätietoa aineistosta ja esimerkiksi tässä tutkimuksessa käytetyistä selittävistä muuttujista löytyy THL:n MoniSuomi-tutkimuksen kotisivulta(Link leads to external service).